Kevät jo mielessä

Syksyn sipulit ovat kaupoissa ja niiden tutkiminen voi johtaa myös niiden ostamiseen. Olen jo vuosia ostanut joka syksy uusia kukkasipuleita. Viime vuosina olen myös ollut tarkka siitä, että olen istuttanut kaikki pienet sipulit ostamisen jälkeen (+liljat ja narsissit) ja vain isot tulppaanit istuttanut sitten myöhemmin syksyllä. Etupihallamme on keväisin aina aikaisemmin paljasta maata kuin takapihalla sekä etupihalla pystyy kulkemaan, vaikka maassa olisikin lunta. Sen takia etupihalle on kiva laittaa aikaisia sipulikukkia kasvamaan, koska niiden lähelle pääsee itsekin. Alakuvassa oleva koholla, kannon ympärille tehty, kukkapenkki taitaa vaatia kanttausta, jotta olisi särmämmän näköinen.

Sen etu on kuitenkin hyvin suojainen paikka ja tässä kesti japaninvaahtera kuolematta viime talven. Nyt sen toisella puolella kasvaa magnolia. Tämä penkki muotoutuu pikkuhiljaa. Olihan se puolikkaana olemassa monta vuotta ihan hunnigolla. Sen uumeniin piilottelin eilen ison kasan pikkusipuleita. Aikaisin keväällä tuo penkki saa paljon aurinkoa, kunnes kesäkuussa alkaa jäädä jo aika varjoon puiden saadessa lehdet. 

Eilen sipuleita kaivaessa maahan sain myös raekuuron niskaani. Ulkona tuntuu kovin kylmältä, joten eilen kaivoin sipuleita ikivanha toppatakki päällä. Toppaukset ovat aika ohueksi kuluneet, mutta ei ollut takki liikaa. Kuten Päivänpesän Katja mainitsi, on marhanliljan sipuleita nyt Hankkijalla. Ja myös Plantagenilla. Siis Claude Shrideä. Ostin Plantagenista niitä kolme pussia. Vasta kotona tajusin, että yhdessä pussissa oli 2 kappaletta. Kerrankin minulla on ihan valtava määrä marhanliljojen siplueita. Tuo kantopenkki sai yhden keväällä istuten lisäksi kaksi muuta. Ja sitten pyörinkin väkkäränä pihalla, että mihinkäs minä nyt nämä loput laitan. Kummallinen ongelma. L-kulman penkki sai pari Marhanliljan sipulia. Tuonne upposi myös iso kasa kirjopikarililjoja, ukkolaukka Purple Sensationia ja myös hieman krookuksia. Koska tuota penkkiä ei lumisten talvien jälkeen heti pääse ihailemaan (eteen voi tulla kasa kolattua lunta), niin keväkukkijoista pienempiä en tuonne laita.

Kun eri paikoissa vähän katselin ja ostelin sipuleita, oli niitä pian muovikassillinen. Yritin olla tarkkana ja ostella vain sellaisia, joiden puute on paljon harmittanut muina vuosina. Ja vielä myöhemmin ostan tulppaaneita lisää sekä paria laukkaakin. Ainoastaan kaksi pussia isompia tulppaaneja on vielä istuttamatta. Maahan on siis mennyt nyt marhanliljojen lisäksi krookuksia: Romance, Golden Yellow, Jeanne D'arc ja Flower Record. Toivoisin todella, että tuo Flower Record on se kaunis pieni krookus, jota minulla kasvaa jo. Sitä olen yrittänyt etsiä uudelleen. Alla kuva siitä, mitä tosiaan haluaisin lisää. Pieni, siro, liukuvärjätty ja kukkii samoihin aikoihin kevätkurjenmiekkojen kaverina. Ja vastavalossa jotenkin loistava.

Näiden lisäksi olen maahan upottanut jo kevätkurjenmiekkaa (tuota tavallista Harmonya). Valkoista isokevättähteä, talventähteä, hyasintti Woodstockia, Helmililja Touch of Snow, Suvikelloista Leucojum Gravette Giant sekä Aestivum. Katjan innoittamana tajusin ottaa mukaan myös Kreetantulppaani Hildea, jota istutin magnolian juurelle. Pystykiurunkannus Beth Evanin mukuloita istuttelin, kun niskaani ryöppysi kunnon raekuuro. Jäi homma kesken. Istutuslapio jäi aloilleen ja menin kuuron jälkeen jatkamaan. Nyt en sitten ole ollenkaan varma, että tippuiko niitä mukuloita käsistäni muuallekin, koska eihän niitä ruskeita mukuloita oikein maasta erota, jos kaikki ei mullan alle päässytkään. Narississeja meni vielä multiin Pink Blend, Thalia sekä Strarlight Sensation. 

Kun nämä kaikki luettelee, tulee ihan sellainen olo kuin liioittelisin. Vaikka keväällä taas totean, että lisääkin mahtuisi. Osa tietysti kukkii myös kesän puolella ja aikaisimmat huhtikuussa. Tulen tekemään vielä uusia ostoksia, sillä parissa lempikaupassa ei sipuleita vielä ole. Kohta on ja sitten on uudet istutustalkoot edessä. Seuraavaksi ehkä tutkin vanhoja kevätkuvia ja katselen, missä näkyy liikaa multaa. 

Syksy

Syksy on tosiaan täällä. Sateinen syksy, meillä päin. On tullut sadetta ripsien ja ripotellen. Kaatamalla niin, että peltikaton kumina on kotona se kovin ääni. On jo koettu eka lähes räntäkin. Sekä melkein rakeet. Moni kasvi on jo luovuttanut, kylmien öiden jälkeen. Onneksi kärhö Aljonushka ottaa nyt syksystä kaiken irti, kun nousi vasta paljon muita kärhöjä myöhempään.

Välillä taas ei sada, mutta on niin sumuista, että kosteaa on silti. Joskus toki on paistanut aurinkokin. Tänä syksynä vain on tuntunut aurinkoisellakin säällä jokainen pikkuinenkin pilvenhattara voivan olla sadepilvi. Sen verran pienistä ja viattoman valkoisista pilvenriekaleista on vettä satanut. Jos tällä alueella ei pohjaveden korkeus jo ala nousta, on se aikamoinen ihme. Sateesta huolimatta, olen pitänyt kiinni ulkoiluista, vähintään hyötykävelyjen muodossa.

Vasta eilen pääsin aloittamaan haravoimista. Sähkökäyttöinen ruohonleikkuri ei paljon tällaisiin lehtimattoihin pysty. Sellaiset pienet koivunlehdet ovat minusta suloisen harmittomia, jotka myös silppuuntuvat helposti. Sen sijaan tammi, vaahtera ja tämä hevoskastanja osaavat pudottaa sellaisen kasan lehtiä, että pienen kottikärryn kanssa joskus saattaa vähän tuskastuttaa. Askeleita saa ihan omalla tontilla mukavasti aikaan.

Lehtien keskellä on kanervia, jotka ostin Mustilan puutarhapäiviltä. Selvästi olisi voinut ostaa useamman. Ehkä vielä toisella kertaa. Nämä ovat kukkineet koko ajan sieltä elokuulta alkaen. Nämä tulevat paremmin esiin, kun muu puutarha alkaa olla ruskean eri sävyissä.

Aika moni puu vielä pitää kiinni lehdistään, kaunein ruska kuitenkin on minusta jo mennyt.

Minäkin muuten tein tänä vuonna Lidlistä pionin juurakkohankintoja. Kolme ostin, joista kahdelle oli jopa paikka valmiina. Vain yhdelle jouduin pähkäilemään paikkaa vähän enemmän. Pioni Shirley Temple pääsi etupihan puolelle kubistiseen penkkiin. Tämän pitäisi olla matala ja ryhdikäs pioni. Pääsi paikkaan nähden liian korkeiden syysleimujen paikalle. (Olen kerran jo muka ostanut tämän pionin, oli kuitenkin jotain ihan muuta.) Pioni Coral Sunset pääsi uuteen penkkiin etupihalle myöskin. Keinun lähistölle. Pioni Catharine Fontijn taas sai paikan läheltä terassialuetta. Toivottavasti ne kaikki kasvavat hyvin tulevana kesänä. Ainakin kaikissa oli hyvät silmut. Tosin siinä samalla sohiessani tulin ainakin yhden silmun katkaissuksi. Aina ei tarvitse pelätä eläinten tuhoja puutarhassa, joskus itse on laittaa kasvien kestävyyden koetukselle.

Vielä puutarhahommista olisi jäljellä haravoinnin lisäksi vähän kasvimaahommia. Osa hommista jatkuu sitten keväällä.

Lokakuun inspiraatio

Kummallista, että lokakuu tuo mukanaan puutarhainspiraation. Syy ei ole edes puutarhan viimeisten kukkijoiden, vaikka kauniita nämä myrkkyliljat ovatkin. Kuvassa syysmyrkkylilja Waterlily. Kerrottu kaunotar, jonka kukinta näköjään runsastuu vuosien myötä.

Ulkona on ollut kaunista. Tänään olen nauttinut ulkona väreistä. Rusokirsikka pistää nyt parastaan.

Rusokirsikka ei ole ihan keskeisellä paikalla tällä pihalla. Joten toinen rusokirsikka on vakavasti suunnitteilla enemmän etupihan puolelle.

Tänä vuonna minun ei pitänyt missään nimessä tehdä yhtään mitään uutta puutarhassa. Mutta poikkeus tuntuu vahvistavan säännön. Tuleeko teille mieleen sellaisia matalia perennoja, jotka eivät häiriinny, vaikka maa olisi pakkasella välillä paljas? Tarvitsen jonkin perennan paikkaan, josta joskus kolataan lunta talvella. Kyseissä paikassa mm. juolavehnä on viihtynyt ilman ongelmia, mutta nyt voisin jo koettaa jotain perennaa. Kuvassa siis paikka portaiden vierellä herttavuorenkilven vieressä. Ei ole kovin aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa enemmän noille vuorenkilville. Herttavuorenkilven päältäkin on usein kolattu, koska en niistä suuremmin pidä. Siitä huolimatta rehottavat joka vuosi. Herttavuorenkilpiä tulen pikkuhiljaa tuosta paikasta riipimään pois. En ole varma vielä, että millä aikataululla. Nyt vuorenkilvet piilottavat alleen pienen kivimuurin.

Tämän uuden innon sai aikaan muutama pionin juurakko, jotka eilen ostin läheisestä saksalaisesta kauppaketjun myymälästä. Sieltä tarttui mukaan neljä juurakkoa: pioni Krinkled White, pioni Mme Emilie Debathene, Pioni Wladyslawa ja pioni Dancing Butterfly. Tänään piti jo hakea multaa ja samalla ostin yhden syyshortensia Wim's Redin puoleen hintaan. Nyt jo mietin myös krookuksia ja tulppaaneja ja mietin, että pitäisikö vähän kurkata muitakin alennusperennoja.

Olen siis tänään aloittanut jo projektin. Ensin kaatui kaikenlaista risukko ja muuta pientä puuta. Ja sitten piti miettiä ja suunnitella ja vähän jo kaivaa. Ja välillä tuijottelin oravaa. Ihmettelin, että miten nuo pikkueläimet osaavatkin väistellä orapihlajan piikkejä.

Tänään taas unohdin tulevan talven, vaikka olenkin hieman potenut etukäteisahdistusta pimeydestä. Aurinko tuli iltapäivällä näkyviin ja toi esiin taas upean väriloiston. Tai sitten olinkin oikeasti kaivanut jotain puutarhaprojektia. Se viritti jo vaikka mitä suunnitelmia myös ensi kevättä ajatellen.

Nyt on mukavaa, kun on jotain, mitä suunnitella.

Sunnuntai

Tämä viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä, tällä kertaa positiivisella tavalla. Osittain ollut syynä se, että on ollut paljon toisistaan poikkeavaa tekemistä.  Ja toisaalta se, että luulin, että olen koko tämän päivän varattuna. Kun sitten olimmekin jo iltapäivällä kotona ilman sen kummempia suunnitelmia, sain bonuksena päiväunet. Päiväunien jälkeen sain ikään kuin taas uuden päivän. Puutarhassani kukkii tällä hetkellä mm. tulppaani Night Club. Kukkavarressa on 1-4 kukkaa. Näitä pitää hankkia syksyllä lisää. Siro, korkea ja myöhäinen.

Tässä penkissä ei ole parhain multa (tiukahkoa savea pääosin, vain omenapuulla ja kärhölle vaihdettu parempi multa) ja paikka tulppaaneille, joten tässä penkissä lähes kaikki tulppaanit ovat yhden kesän iloja.

Puutarhaan en ladannut mitään tavoitteita tälle viikonlopulle. Joten jokainen kitketty rikkaruoho tai rikkaruohomaisesti käyttäytyvä kitketty perenna on taas parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellä kitkeminen onnistuu toisissa paikoissa tosi hyvin, olen saanut monta voikukkaa juurineen pois. Toisissa paikoissa taas jää vain maan päällinen osa käteen. Kanadanvuokon kitkeminen juurineen tuntuu juuri nyt mahdottomalta.

SuperHero tulppaani on kerrottu, mutta ei ole auennut liian auki, tänään on kai ollut jo liian väsyttävää pitää kaikkia varsia suorassa, ovat vähän menneet kumaraan. Ehkä nestejänteys alkaa olla surkeassa kunnossa.

Unelmatädyke kukkii näiden tulppaanien vierellä.

Kaikki eiliset ostokset ovat vielä istuttamatta. Tänään olen kastellut vain niitä jo toukokuussa istutettuja perennoja, jotka näyttivät olevan ihan tikahtumassa kuivuuteen. Himalajanesikko näytti ihan kamalalta, onneksi muutama litra vettä virkisti. Kun on tottunut, että joku paikka puutarhassa on aina toukokuussa kosteahko, on vaikea muistaa kastella uusia perennoja sellaisilla paikoilla.

Eilen ostin
- Arovuokko Anemone Silvestnis 'Polish Star' Leviää samoin kuin tavallinen arovuokko, joten pitää olla tarkkana tämän kanssa. saatan vähän katua Kanadanvuokkoni istutuspaikkaa

- vuorijumaltenkukka (edellinen menehtyi)
- Valkovuokko Green Fingers (täytyy merkata hyvin, koska meillä vaeltaa melkoinen määrä ihan tavallista valkovuokkoa kukkapenkeissäkin).
- Isoritarinkannus
- Hopeasyysvuokko (kaikki syysvuokkoni olen tappanut monilla eri tavoin)
- Kuolanpionin siementaimi (2,5e) (joku merkki pitää laittaa, etten kitkiessä tallo)
-Ruusupionin siementaimi (2,5e) (vielä tarkemmin pitää suojella tallomiselta)
- Jaloängelmä
- Valkoinen esikko, Primula Alpicola 'Alba'

Ostoslistassani on yksi asia, jota en nyt ihan kamalasti mieti, nimittäin ennen ostoksia oli päättänyt, ettei yhtään uutta pionia nyt. Pitäisi sitä ennen kaivaa uusi kukkapenkki. Mutta eihän edullisia siementaimia voi vastustaa. Ja nehän ovat niin pieniäkin.

Tunnelmasta toiseen

Eilen illalla ehdin vähän nauttia auringosta pihalla. Kasvitkin kääntyivät viimeisten säteiden puoleen. Olisin ollut oikein rentoutunut näissä maisemissa, ellei esikoiseni sisäinen kello olisi ollut ihan väärässä ajassa, puhelin äänettömällä ja itselle jo aikamoinen huoli. Onneksi verkosto toimii ja lapsen sai kaverin kautta kiinni.

Esikoinen tajusi itsekin, että joku ollut huolissaan, kun puhelimessa oli parikymmentä puhelua. Ei saanut saarnaa. Samalla viikolla sama kävi kuopukselle. Kuopus oli onneksi vain puoli tuntia myöhässä, luuli kyllä olevansa ajoissa. Esikoisen sisäinen kello heitti yli kaksi tuntia. Valoisan ajan huono puoli, lapsilla kestää tottua siihen, että valoisasta ajasta huolimatta kotiintuloajat ovat olemassa.

Ehdin kuitenkin ilahtua juuri avautuneista kevätkurjenmiekoista Katharine Hodgkineista. Harmittelin kylläkin, miksi en istuttanut niitä voimakkaamman värisiä tavallisempia, koska ajattelin hempeämpien pastillien olevan itselleni liian valjuja.

Onneksi olin väärässä. Kyllä nämä(kin) ovat ihania. Toki lisääkin voisi olla kaikenlaisia kevätkurjenmiekkoja. Teen nyt jo muistiinpanoja ensi syksyä varten kaikesta siitä, mitä nyt kaipaan enemmän. (Lista alkaa olla pitkähkö.)

Kun esikoinen oli eilen löytynyt, ehdin vielä vähän fiilistellä eilen aurinkoisissa tunnelmissa.

Ja huomata, että ihan aikaisimmat krookukset ja ihan aikaisimmat puistolumikellot alkavat olla pian kukikkaan tiensä päässä tältä keväältä. Onneksi krookuksia ja lumikelloja riittää vielä. Aikaisia ja myöhäisiä, auringossa ja vähän varjoisammassa. Saan nauttia kauemmin kukkivista.

Tänään tunnelmat pihalla olivatkin pikkaisen toisenlaiset. Lapsilla säilyi ajantaju, mutta silti meinasi järkytys iskeä.

Onneksi tuo lumi suli pois. Ei tarvitse vielä tehdä reklamaatiota keväästä.

Rentoa vappua!

Ollut jotenkin kiireen tuntua viikonloppuna ja sen jälkeen. Tänään kiire loppuikin jo aiemmin, kun lapsella paheni flunssa ja tuli aikaisempi kotiin lähteminen.

Viime syksynä istuttelin sipuleita, joista osasta piti tulla kirjokevättähtiä. Mitäköhän nämä oikeasti ovat?

Nämähän ovat pieniä. Tässä vähän kokoeroa näkyvissä, kun pensaat näyttävät metsältä vieressä.

Sen lisäksi istuttelin syksyllä tosi raaskun näköisiä taimia maahan jostain Prisman viimeisistä alelaareista. Rapistuneen näköisiä kasveja ostin eurolla kappale. Nyt näyttää niistä tulevan ihan oikeasti jotain. Olen niin huono tunnistamaan juurakosta, että onko kasvista mihinkään vai ei. Nyt sitten kevätkaihonkukka on alkanut kasvaa (tosin kuivuuden takia on pitänyt auttaa vähän veden avulla) ja 3 japaninakileijaa on hyvässä alussa. Kuten myös koreamaksaruoho ja pari muutakin (joita en nyt juuri muista). Jos jotain saa eurolla, niin kannattaa näköjään ottaa riski. Varsinkin, jos on joskus aiemmin samoja kasveja ajatellut hankkia.

Ihan kaikki vanhat narsissit (jotka töröttivät paikoillaan yli 10 vuotta) eivät sittenkään kadonneet kukkapenkistä, vaikka niin luulin. Onneksi löytyi yksi, joka sinnittelee. Toivottavasti en saa sitä hengiltä, kun pitää jossain vaiheessa siirtää penkin paikkaa.

Myös aikaista, mutta vähän isompaa lajia olevan tulppaani on lämpimällä paikalla jo kukassa. Nämä ovat olleet jotain ihan peruslajiketta, jotka ovat myös tehneet sivusipuleita.

Näistä tähtitulppaani Violacea Black Basesta olen iloinnut suuresti. Eivät kuki samalla voimalla kuin viime vuonna, joten uusia pitää laittaa. Ovat niin suloisia.

Kun piha on mylläyksen alla, ei vahingoilta voi välttyä. Luulin viimeeksi, että krookukset eivät selviä hengissä, jos niiden päälle tulee kaivurin avustuksella kasa soraa. Olin niin väärässä. Onneksi.

Luulin myös viime keväänä, ettei lumikellon sipuleista tai kirjopikarililjan sipuleista tullut kuin puolinaisia kukkia. Ne näköjään imivätkin vuoden verran voimaa. Tai siis yhdet niistä. Nyt nimittäin minun ainoa (joidenkin päälle on myös rakentamisessa vähän osunut) kirjopikarililjani näyttää siltä, miltä pitääkin. Ja se ihan kohta aukeaa. Jos vettä sataa toivon todella, ettei tule kovaa raesadetta tai sitten minun pitää mennä sateenvarjon kanssa tuota suojaamaan.

Vappuna saa puolestani sataa tai paistaa. Maa kaipaa vettä ja siitepölyt huuhtoutumista. Ensi viikolla minulla on vapaata, joten sitten viimeistään ehdin kunnolla pihatöihin.

Hauskaa vappua!

Elokuun loppua

Kiireinen viikko on päätöksessä ja samoin myös eräs aikasyöppö täydennyskoulutus saatu päätökseen. Näinköhän tänä syksynä olisi sitten aikaa kaivaa pihaa. Ainakin olisi syytä ehtiä.

Unikoita kylvin vaikka kuinka. Varmasti tein sen jotenkin väärään aikaa, väärään paikkaan. Silti pari pioniunikkoa kuitenkin tuli kukkaan ( ei kyllä kovin suuren suurina) ja ei ihan heti onneksi ole lakastunutkaan.

PioniunikkoFlemishAntique on suloinen.

Pioniunikko Pink Bicol taas on kovin .. erikoinen. Hörhelö.

Kosmoskukat pitää ensi vuonna laittaa maahan nopeammin. Jotta ehtivät ilahduttaa kauemmin.

Kurkkuyrtin taas voisi kylvää viljelylaatikkoon, eikä millekään kaltevalle pinnalle.

Onneksi on vielä kesää ja kukkivia. Ja ihanaa, että kohta saa salaisilta sienipaikoilta suppiksia. Pienet alkuja käyty jo ihailemassa. Onneksi muutakin pientä sienisaalista on löytynyt. Se helpottaa kummasti sitä, että kesä loppuu pian ja syksy alkaa.

Suunnitelmia vuodeksi 2014

Sipulikukkakuvastoa on jo merkitty aika lailla. Suunnitelmissa on monenlaista ostosta. Itseni tietäen, voivat suunnitelmat kyllä myös muuttua lennosta. Esimerkiksi hyvän tarjouksen voimalla. Ja syksyn loppualet voivat myös yllättää.

Sen sijaan kasvimaalle ja tai johonkin laatikkon tai kunhan johonkin, haluan ensi vuodeksi montaa erilaista papua. Siksi montaa, että näemmä kotilot voivat syödä jonkun ihan kokonaan, mutta jättää toisen vieressä lähes rauhaan. Ja meidän lapset syövät innolla keitetyt pavut. Siis innolla. Pakastetut pussipavut kaupan pakastealtaasta ovat yök, tuoreet taas menevät ilman mitään mausteita. Ovathan ne minustakin hyviä.

Tänä vuonna iti vain pari papua, joita toinen tekee vain papuja, joten suuri sato ei ollut tänä vuonna. Ja kuva hieman epätarkka.
Näiden violettien papujen lisäksi jotain muutakin olisi kiva kasvattaa. Violetti väri häviää keitetteässä, muuttuvat vihreiksi aika nopeasti. Mutta ovat hyviä.

Tomaatteja lisää, erilaisia. Sain maistaa avoimissa puutarhoissa todella hyvää tiikeritomaattia. Jota mm. hyötykasviyhdistys myy nimellä Tigerella. Tarvitsee kasvihuoneen tai lämpimän seinustan. Tämän vuotisella kokemuksella ehkä uskaltaisin ilman kasvihuonetta jopa kasvattaa  uudessa tomaattihautomossani tai terassin seinustalla ruukussa. Terassilla ei ihan heti lämpö tipahda, kun seinusta ja laatat tuovat lämpöä.

Tänä vuonna kasvamassa on sekä Outdoor Girliä että The Amateur. En merkinnyt, että mikä tomaatti meni mihinkin. Kun muka tein itselleni hyvän muistisäännön. Just. Tosi hyvä. Todennäköisesti Amateur kypsyy hivenen Outdooria hitaammin meillä. Sukulaisilla on molempia, lämpimämmässä pihassa, molemmat tuottavat punaista tomaattia.

Yrttejä pitää kasvattaa kaikenlaisia. Tillikin jaksoi kasvaa kukaksi asti.

Oregano kerää pörriäisiä ja pihalta löytyi myös itsekseen kasvanut mäkimeirami. Niitä ja timjamia taidan laittaa johonkin muihinkin paikkoihin peittokasveiksi, jos siis en laatoita koko pihaa kotiloiden takia..

Eilen keräsin viljelylaatikoista kotiloita pois, tänään sateen jälkeen ei uskoisi, että kukaan on niitä ikinä mistään kerännytkään. Joten siten ihan samoissa teemoissa jatketaan ensi vuonnakin.

Salaatit kannattaa kasvattaa erillisissä ruukuissa, joissa on kuparinauhaa ympärillä tai terassin suojissa ruukuissa, jolloin voivat pärjätä ilman sitä kuparinauhaakin. Salaattia on turha laittaa avomaalle ja viljelylaatikoissakin on vähän riskialtista, jos naapurina on kasveja, jotka myös maistuvat kotiloille tai tarjoavat niille lymypaikkoja.

Ensi vuonnakin terassin "kesäkukat" taitavat olla lähinnä hyötykasveja. Ja muutamia kesäkukkia, jotka saavat kasvaa melko rauhassa voisi itse esikasvatella. Kosmoskukka on saanut olla melko rauhassa, sitä siis kukkapenkkeihin.

Ensi vuonna yritän jatkaa tänä vuonna pysähtynyttä missiotani. Perhoskasveja pihaan. Oli aivan mahtava nähdä suuri joukko perhosia Villin Pihan kasveissa aurinkoisena hellepäivänä. Jos meillä näkee yhden perhosen päivässä, on sekin saavutus. Jotain tällaista ruuhkaa toivon sitten meillekin, ehkä sen näen vasta joskus viiden vuoden kuluttua. Harmittaa, että osa perhoskasveista on juuri niitä kasveja, jotka meillä tuhotaan kokonaan, ellei niitä kasvata ruukuissa, jotka on ympäröity kuparilla.

Kuva Villin pihan perhosista.

Tässä taas missiota ensi vuodeksi. Vaikka riemuitsenkin siitä, että kesä vielä jatkuu ja monta uutta suunnitelmaa odottaa vain sitä, että pääsen loppukesästä tai alkusyksystä kaivuuhommiin. Silti mielessä suunnitelmat kehittyvät jo kauaksi tulevaisuuteen. Siis pihan suhteen. Onneksi suunnitelmia voi vaihtaa lennosta.

Suunnitelmissa kurinpalautusta

Piha on niin jäänyt vaille huomiota ja siistijää. On mellastaneet sekä kotilot että elämänlangat. Puutarhuri ei ole mellastanut näillä maillakaan. Jos vaikka loppukesä menisi vähän paremmissa merkeissä (alkaa olla taas kynsien alla multaa). Ja ensi kesänä ei sitten kuukauden lorvailuja kotilo eikä lankarintamalla. Nimittäin tällä hetkellä sen elämänlanka haluaa paikoin kaataa kaiken, kietoutua vaikka mihin ja sen repiminen on hankalaa, jos ei halua istutusten lähteävän samalla autuaammille maille.

Oli tarkoitus kuvata ötököitä kehäkukassa. Huomasin sitten kuvasta, ettei sen kehäkukan lehden kuuluisi olla tuollainen. Sehän on elämänlankaa.

Tiedättekö, että lehtokotilot tekeävät mustia jätöksiä. Minä tiedän ja näen niitä ja niiden aiheuttajia myös monissa kasveissa, jotka eivät tämän takia ole ollenkaan kuvauksellisia. Kotilot ovat syöneet (kalunneet suorastaan tyhjäksi) yhden aitaamattoman vihanneksille tarkoitetun kohopenkin. Meni kurkut, kesäkurpitsa, salaatit ja jotain muutakin, jota olen päättänyt jo unohtaa. Suunnitelmissa alkaa olla kaiken siirtäminen laatikoihin, jotta on helmpompi pitää huolta niistä kasveista. Taitaisi olla järkevintä tehdä myös jonkinlainen käytävä esim. laatoista tai tiilistä laatikoiden ympärille, jotta majapaikkoja ei-toivotuille olisi vähemmän. Ideoita alkaa taas tulla. Mutta toteuttamisen ajankohta voi olla kauan mysteeri.

Kehäkukat ovat iloisesti kylväytneet itsekseen. Kuten yllätyksekseni myös krassi. Ensi kesäksi haluan paljon helposti kylvettäviä kesäkukkia, jotka pääsevät ihan kukkavaiheeseen asti.

Mitä kukkivia kasveja kotilot eivät rakasta? Onko tietoa?

Tässä minun kokemuksiani. Eivät pidä kamalasti elämänlangasta, mutta pitävät sen tuomasta kosteasta suojasta noin niin kuin suojapaikkana. Kuten myös tiiviiden peittokurjepolvienlomassa on suorastaan kotiloiden hotelleja. Myös sellaisia lisääntymispaikkoja. Myös oregano antaa tiiviydellään mukavaa suojaa. Kotiloita löytyy kypsistä mansikoita, vadelmista, tomaateista, syövät välipalana vähän basilikaa ja vähän muitakin yrttejä. Pitävät kiipeilytelineinä myös ruohosipulia, mutta sitä syövät kai vähemmän. Luettelosta puuttuu vielä suuret määrät huomioita. Yksi laventelilaji meni hetkessä parempiin suihin, toinen (itse kasvatettu) ei kelpaa niinkään. Herneet ovat herkkua jo versoina.  Vierekkäiset pavut, toinen on kaluttu, toinen vähemmän ja se tekee jopa papuja. Ovat samaa lajia. Kukista ne rakastavat meidän pihalla mm: dahliaa, zinniaa ja paikoin miekkaliljaa, kuunliljaa ja herttavuorenkilpeä ja tulppaaneja, liljoja. Kellokukka (en tiedä lajikettä) syötiin ihan pienenä taimena kuten vanhaa kantaa oleva hehkuvarakkaus. Hehkuvarakkaus maatiaiskasvina kasvatti uudet alut, kellokukka ei.  Ei kuulu ruoskutusta, vaan tihutyöt tehdään joko ihan päiväsaikaan tai sitten yön viileinä ja kosteina tunteina.

Taidan kyllä ensi yönä järjestää pariin viljelylaatikkoon niille baarin ja tarjoilla pienet oluthömpsyt.

Kesäpuuhia

Päätin tänään töistä lähtiessä, että en tee mitään, yhtää mitään kotona. Kumma pieni viikonlopun kesäkurkunkarhistus tuntui pienenä väsymyksenä. Koska jälkikasvu onkin isovanhempien viihdytettävänä lomailemassa, olikin parin tunnin sohvanvalloituksen jälkeen sellainen olo, että nyt kuiteskin olisi ihan kiva vähän käväistä ulkona.

Samalla tässä laitan nyt itselleni muistiinpanoja keväälle 2014. Että tue nyt hyvä ihminen ne tomaatit heti, kun ne ruukkuihin tai viljelylaatikkoon ne istutat. Mitä järkeä on tukea kevyttä köynnöstä, jos ei tue ohuita tomskun varsia, jotka kannattelevat sitten loppukesästä jo varsin hyvää painoa. Kun ne tomaatit eivät ole kevyitä. Ne kallistuvat ja ottavat kaverin tuen itselleen.

Terassilla tomaatit kasvaisivat helposti korkeiksi ja suoriksi (jos olisi ne tuet). Viljelylaatikossa kasvu jää tuolla paikalla sen verran vaisummaksi, kun ovat sateet ja tuulen armoilla enemmän, mutta kyllä nekin sitä tukea tarvitsevat ihan joka vuosi.

Aloitin tomaattien lyhentämisen tässä joku kerta ihan ohimennen. Nyt ajattelin jatkaa puuhaa.

Välillä piti vain käydä keräämässä vadelmia.

Samalla kuulin mieheni laskevan viljelylaatikon tomaatteja ja ryhtyvän miettimään ikkunalaseja (joita meillä on ollut vuoden odottelemassa) niiden kypsymistä vauhdittamaan. Taisin todeta, että taidanpa laittaa pari lasia suojaksi ihan pian.

Sitten alkoi kuulua jotain takaani. Ja näin kun ikkunalaseja oli jo laatikon vierellä ja ekat raakileet tippuneet maahan. Siinä vaiheessa oli pakko lähteä sisälle. Ja kappas tuohon tomaattiparkojeni kohtaloon liittyvään ahdistukseen ehdinkin jo syödä kaikki keräämäni vadelmat, vain sellaisen puoli litraa. Nyt on vitamiiniannos hoidettu, silti vähän jännittää, että mitä ulkona viljelylaatikkohommasta tulee.

Jotta saisin muuta ajateltavaa, on välillä kiva palailla järven rannoille. Järvessä on sitä jotain minulle. Meri ei niinkään ole minulle mikään ihastus.

Viikonloppuna oli ihanaa, huolimatta kaktuksesta kurkussani, vähän köllöttellä uimapatjalla. Eli yritin olla sen päällä sormianikaan liikuttamatta, sillä muuten olin siellä järvessä köllöttelemässä ilman mitään patjaa. Eli en pärjännyt kastautumatta. Ja mitä sitä ei jälkikasvunsa eteen tekisi kuin vähän väliä kastautuisi uudestaan hakemassa karkaavaa patjaa tai olisi vesisuihkun kohteena. Joten taidan jatkaa rennosti ottamista. Onneksi on kesää jäljellä.

Onneksi muuten isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan. On ihan kiva mennä uimaan, kun kivikkoinen järvenpohja pehmustetaan räsymatolla, jotta lasten olisi kivempi uida. Siitä voi sitten nauttia vähän muutkin.

Ehkä huomenna uskalla katsahtaa pihalle, että mitä siellä on tapahtunut.