Kevättä tulossa ruskan keskellä

 Vaikka puutarhassa on vielä ruskaisia kasveja, ovat osa kasveistä jo ruskeita tai osa puista täysin lehdettömiä. Joskus samassa kasvissa yhä kukkii, vaikka osa onkin jo ruskena.

Olen iloinen, että syyskimikki ehti kukkia kunnolla, vaikka pari hallayötä olikin vähän aikaa sitten. 

Peruukkipensaan tumma väri alkaa olla nyt todella punainen. Tästä väristä intoutuneena istutin vielä eilen yhden alepensaan eli purppuraheisiangervon 'Lade in Red', koska punaisia syysvärejä ei ole yhtään liikaa meidän puutarhassa.

Kaikki ostamani sipulit ovat olleet vähintään vajaan viikon maassa, osa jo kauemmin. Viime sunnuntaina sipulien istutus menikin maan laajempaan muokkaamiseen, mutta maanantaina sain sitten loput maahan. Perinteisesti olen kirjoittanut luettelon sipuleista itselleni kirjaan, mutta olen myös kirjannut sen ylös blogiin. Varmuuden vuoksi.

Laitoin lisää kirjopikarililjoja, yhden lumikellopussi, yhden talventähtipussin sekä myös pienesti lisää posliinihhyasinttiä, kun sitä meillä ei kasva. Sen sijaan sain kaupanpäällisiä pari pussia skilloja, joista toisen istutin omaan pihaan ja toisen annoin naapuriin. 

Syksykukkijoita:

Colchicum autumnale Album

Colchicum autumnale Pleniflorum

Kevätkukkijoita:

Ruskoiranhammas (olivat niin kuivia, että saa nähdä tuleeko mitään)

Krookukset: 

Yalta

Ruby Giant

Spring Beauty

Remembrance

Jeanne D'arc

Golden Yellow

Vanguard

(Osaa näistä minulla kasvaakin, mutta jänikset joskus keväällä niitä verottavat, joten liikaa tuskin ikinä on. Aarteita ovat nyt nuo minulla uutuuskrookukset Spring Beautyt, joten osa niistä toivottavasti jäi verkon sisään.)

Helmililjat:

Fantasy Creation

Night Eyes

Baby's Breath

Latifolium

Kevätkurjenmiekat:

Forzen Planet

Harmony

Clairette

Narsissit:

Cheerfluness

Pipers End

Hyasintit:

Woodstock

China Pink

Laukat:

Ping Pong

Purple Sensation (tuppaavaat taantumaan minulla)

Mount Everest

Summer Drummer

Nirgrum

Nevskianum

Tulppaanit: 

Humilis Samantha (pitäisi olla tosi kirkas, mutta erittäin matala)

Saxatilis

Persian Pearl

Mount Tacoma

Exotic Emperor

Sun Lover

Columbus

Candy Prince

Paul Scherer

White Trumphator

Sarah Raven

Margarita

La Belle Epoque

Slawa

Angelique

Brownie

Ballerina

Kokeilussa myös tänä vuonna yksi persianpikarililja sekä tarhanmarskililja.

Tänä syksynä koin, että olin vähän pulassa noiden istuttamisen kanssa, koska koronan jälkeen kyykkiminen ja pyllistely sai helposti huimaamaan. Onneksi oire väistyi vihdoin noin viikko sitten. Myös laukkojen määrä oli paljon suurempi kuin aiemmin ja niiden olemus on aina hyvin erilainen toisiinsa verrattuna, joten niiden kasvukorkeuksia ja värejä joutui kunnolla miettimään. Nytkin ne ovat sitten arpomalla kaivettu maahan. Viime syksynä koetin saada paljon tulppaanien kukintaa juhlia varten. Se onnistui aika hyvin. Silloin yhtenäistin kukkapenkkejä sillä, että istutin lähes jokaiseen kukkapenkkiin myös valkoisia tulppaaneja. 

Nyt annoin sitten taas väreille suuremman osan ja valkoista istutin vain vähän. Osaan kukkapenkeistä en nyt istuttanut sipulin sipulia, varsinkaan niihin, joihin suorastaan tungin edellisenä syksynä kukkasipuleita. 

Kato on varmasti taas käynyt, mutta jotain tulee kukkimaan melko suurella todennäköisyydellä myös ensi keväänä. Ainoa, mitä jäin harmittelemaan, oli kiurunkannusten vähäisyys. Luulin, että jostain lähiliikkeestä saa niitä, mistään en löytänyt. Jossain nettikaupassa niitä olisi ollut, mutta tilaus oli lähtenyt jo kesällä, kun en tiennyt, että täällä ei kaupat vain myyneet kiurunkannuksia (eikä vain täällä, vaan tarkisin pari liikettä muuallakin liikkuessa).

Kaikkea ihanaa

Harmi, kun blogiin ei voi tuoda tuoksuja ja eikä muita tuntoaistin kautta saatuja tunnelmia. Kuviin ei myöskään oikein ei saa tallenttua kuvaa sateesta, minun taidoillani. Onneksi rännistä saa kuvia. Meillä on tänään tullut sadetta. Toinen sade heinäkuulle.  Hyvin harvinaista, että meillä sataa näin harvoin. Koska minulla ei ole sademittaria tällä hetkellä, siis ehjää. On pakko luottaa naapurin sademittariin noin parin sadan metrin päästä ja todeta, että täällä satoi kuitenkin vain 5,5milliä. 

Ruukussa tuo sotku on kelloköynnössotkua keväältä, jota sulloin nippuun sisällä, ennen ulos siirtämistä. Luultavasti tuon sotkun sisällä olisi jokin pitkäksi kasvanut verso, en vain uskaltanut enää ryhtyä sitä sotkua selvittämään. Lankasotkuja on helpompi setviä, kun silloin ei katkaise mitään elävää. Pisimmät ylös päin kasvavat köynnöksen latvat ovat kuitenkin tavoittelemassa kahta metriä ja on se yhden kukan jopa tehnyt ja toinen on aukeamassa. On varmaan vain liian pienessä ruukussa, liian sotkussa sekä saanut varmastikin liian vähän lannoitetta, vaikka teenkin aina kesäkukka viritelmilleni varastolannoituksia multaan. Olen niin laiska aina muistamaan kesän aikana, milloin olen lannoitellut.  Taustalla oleva pinkki puolipallo on pelargoni Burgundy. Päätin aiemmin, että en ryhdy pelakuita kasvattelemaan, keräämään tai säilömään, mutta tämä hyppäsi keväällä suorastaan ostoskoriin. Olen aina heikkoina voimakkaisiin, tummiin väreihin. Värisävy livenä syvempi.

Eilen minulla oli oma retkipäivä, kun vein lapseni ensin yksien sukulaisten huomaan. Jatkoin ensin puutarhamyymäläketjuun, jota meillä päin ei ole. Kävin Muhevaisella. Ostin jättikorkeita valkoisia punahattuja nimeltään Happy White Star, syyssyrikänn nimeltään Ile de France sekä vaaleanpunaisena kukkivan pallohortensia Sweet Annabelle. Näiden korkeiden kasvien lisäksi ostin pienikasvuisen purppurahappomarjan Admirationin tuomaan väriä kukkapenkkiin. Koska menin puutarhaa hoitavan tätini luo kylään tämän reissun jälkeen, vein hänelle samanlaiset punahatut. Kesällä on tietyille ihmistyypeille helppo viedä viemisiä.  Muuten olisin vienyt myös kotoa jakotaimia, ellei maa olisi niin rutikuivaa, että pelkään kasvien kupsahtavan, jos niihin koskee. Tätä pelkoa toki olen käyttänyt pariin vaahteraan, jotka ovat salaa ehtineet kasvaa liian korkeiksi. Niitä kaivoin pois ja toivon, että kuivuus kuihduttaa niiden jäljelle jääneet elämänhalut. 

Eräs melko uusi istutusalue on rinteessä, porrastettu kapein portain. Se viettää pohjoiseen päin. Tästä minulla ei ole oikein kunnon kuviakaan, koska alue on uusi siellä on aukkoja ja sen kuvaaminen ilman oman talon, naapurin talon näkymistä on vaikeaa. Siellä kuitenkin kukkii tällä hetkellä paljon erilaisia kasveja, joitakin tosin vain yksittäisiä, sillä olen tätä kasvittamassa taas pikkuhiljaa. Näköjään monet siellä kasvavista kasveista on istutettu loppukesää ajatellen, vaikka muutamia pionejakin siellä kasvaa. Nyt siellä avasi kukkansa lilja Pretty Woman. Taustalla tuo korkea kapea kasvi on vaaleanpunertava ukonhattu, joka on ostettu viime vuonna avoimista puutarhoista Katjan luota Päivänpesältä. Taustalla kelltaiset ovat kesäpäivänhattua tai syyspäivänhattua, jota toinen naapuri viime kesänä toi, kun olin juuri tuota pengerrystä kasvittamassa.

Samoille huudeille ripottelin myös eräästä puutarhasta ostamiani mm. pioniunikon siemeniä. Aiemmin kukkineet olivat osa niin pieniä, että olivat ehkä tulitikkurasian korkuisia. Ajattelin jo, että en kyllä moisia yritä enää kasvattaa. Kesän edetessä muutama kasvoi jo ihan kelpo kokoiseksi minulle, mutta eilen varmasti avautui pöyhein ja korkein (eli noin polven korkuinen) unikko. Tuosta on otettava siemenet kiertoon. Sen taustalla on erään hortensian kukinto. Muka kirjoitin kaikki viime vuonna ostetut kasvit ylös. Muistan hämärästi kuitenkin jonkin loppukesän taimistoreissun ja sieltä spontaanin hortensiaostoksen. Ja nyt en sitten muista, mikä hortensia tämä mahtaa ollakaan. Kuivuus on varmasti kukinto verottanut. Onneksi mullan alla on ollut kosteampaa savea. Välillä olen läheisestä lammikosta tälle roiskaissut vettä, mutta aika vähän lopulta.

Luulen, että kukinto olisi tässä hortensiassa suurempi, jos olisi satanut vettä. Tämä ei kuitenkaan ole kertaakaan lurpottanut lehtiä.

Eniten ihanaahan oli tänään sade. Pari päivää sitten kuivan etupihalla paistoi laskeva aurinko taas kauniisti hevoskastanjan alle. Se oli sinä päivänä ihanaa. Etupihalla alkoivat rusotuomipihlajat kellastaa ja tiputtaa lehtiä jo useita viikkoja sitten. Myös hevoskastanjasta tippuneita ruskeita lehtiä alkoi ilmestyä puun alle. Etupiha on suojaisa paikka syksyn ekoilta halloilta, mutta nyt siellä on vallinnut kuivuus. Olen muutamia arkoja, kivoja kasveja pelastanut kasteluilla. Harmi, että esim. tummakurjenpolvi ei kuivuudesta ole hätkähtänyt. Minä voisin nimittäin jo luopua siitä. Nurmikon tapaista ei ole etupihalta kannattanut leikata, loputkin varret olisivat voineet kuivua. Siellä jokin ristikukkainen rikkakasvi (voikukan keltainen) on kukkinut ja se kasvi onkin ollut vaaleiden perhosten mieleen. Iloa siis ollut rikoistakin. 

Olen saattanut viime aikoina käyttää tunteja perhosten ja kimalaisten seuraamiseen, aivan omalla pihalla. Sen vuoksi syyssyrikänkin ostin. Ehkä seuraavana vuonna ei ole näin paljon perhosia, mutta olisi ihan kiva, että näillä nykyisillä ei olisi näin kovasti ruuhkaa.

Mukavaa viikkoa. Ja toivottavasti moni paikka ja paikkakunta saisi tällä viikolla vielä lisää sateita. Ainakin täällä meillä päin on moni tien vierusta aivan ruskeana. Alhaalla olevassa kuvassa sataa vettä, vaikka sitä ei siitä kuvasta  huomaakaan. Huomenna täytyy katsoa, ovatko liljat enää pystyssä. Ensin ne ovat taipuneet auringon valon mukaan ja tämän päivän sade on niitä painanut matalammaksi. Eipä haittaa, saisi sataa lisää.

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.

Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).

Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.

Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.

Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 

Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 

Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.

Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.

Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.

Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.

Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 

Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 

Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.

Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.

Suunnitelmia ja ötököitä

Pihalla ovat kukkien seassa myös kaikenlaiset ötökät mukana. Niitä välillä tulee myös kuviin. Olemme myös keränneet jo niitä lehtokotiloita. Ihan riesahan ne ovat, niille mm. maistunut tänä keväänä Ohotanmaruna. Näinköhän selviää enää uuteen nousuun. Paljon mielummin kuvaa tai julkaisen kuvia muista pienistä ötököistä. Meillä on parhaillaan pieni kirsikkapuu kukassa. Tämä puu on jotain vanhaa kantaa, esiäiti tullut puolison isovanhempien pihalta.

Tuoksuu tai maistuu varmaan hyvältä, koska muurahainenkin sinne oli eksynyt. (näkyy paremmin, kun klikkaa kuvan suuremmaksi).

Tänä kesänä on ensimmäistä kertaa pihalla Spring Green raitatulppaanit. Kauniita. Mutta miten ne nyt jo kukkivat? Luulin näitä myöhäisemmäksi. (mukana hämähäkki)

Jos tänä keväänä muistaisin merkitä kaikki vaaleat tulppaanit nauhoin. Etupihan penkeissä on muuten hempeän romanttisen vaaleanpunasävyistä, seassa vaaleita, mutta keltaiseen vivahtavia tulppaaneja. Taas takapihalla räiskyvässä penkissä on ihan vitivalkoisia tulppaaneja, jotka sopisivat muualle. Myös kokoarviot menivät aika pieleen. Laitoin Princess Ireneä muiden oranssien joukkoon. Mutta tämä jääkin lyhyemmiksi kuin viime vuotiset tulppaanit ja hukkuu niiden jalkoihin. Näistä kuvia sitten myöhemmin. On ollut tekemistä ja kameran kanssa ulkona joko liian kirkkaalla kuvaamassa (jolloin valotus on vähän hankalaa minulle) tai sitten liian pimeällä tai on liian poikki.

Nyt pitää  muistaa tarkistaa, että mikä olikaan maksimimäärä tomattin taimia "minikasvihuoneeseeni". Toivottavasti kirjoitin sen ylös, sillä tällä hetkellä nuo taimet ovat niin pienen raukan oloisia, että tungen niitä muuten liikaa samaan tilaan.

Jos jatkossa muistaisi muitakin asioita tarkistella vähän etukäteen.

Paleltaa

Kyllä on kylmä. Tänään vain tihkutti vettä. Olen niin kiitollinen siitä, että tänään satoi rakeita vain pari minuuttia. Kuva sunnuntailta. Jolloin satoi kaatamalla vettä ja välillä rakeita.

Ainoa hyvä puoli tästä säästä on se, että maa kyllä kylmenee ja pääsee istuttamaan sipuleita. Joutuu jo kuitenkin etsimään pipon ja pitkät kalsarit. Kapinoin tätä vastaan, mutta se ei taida auttaa.

Enää reilu 7 kk toukokuuhun. Se tuntuu vähän turhan pitkältä ajalta pitkiä kalsareita ja takkatulta, pipoja ja liian raikasta ilmaa.

Miten joka ikinen vuosi tämä syksyyn liittyvä kylmyys tulee yhtä yllätyksenä kuin se kavala pimeys.

Onneksi lohtua tuo tänäkin syksynä keijunmekko. Tuo köynnöstävä kesäkukka, joka ei enää näin syksyllä kavahda ihan ensimmäisenä kylmää ilmaa. Minun lempparini.

Ensi vuotta ja syksyä ajatellen, mitkä muut kesäkukat kestävät syksyllä viileitä ilmoja? Onko muita pitkäikäisiä, jotka voi istuttaa ruukkuun jo kesäkuussa ja jatkavat vähintään lokakuulle?

Syysperennoja on meillä liian vähän, ensi vuodeksi syyshortensia olisi jo ihan pakko.