Yksi ihana unelma täytetty ja suuren bonuksen kera. Kävin lapseni luona Alankomaissa. Myös äitini asuu puolisonsa kanssa kyseisessä maassa, mutta kissa-allergikkona en oikein pysty heillä vierailemaan. Heitä nähtiin yhtenä päivänä sitten ulkoilmassa. Tyttäreni opiskelijavaihto on tämän kevätlukukauden, joten aloin suunnitella kevätreissua sinne heti, kun vaihto varmistui. Tietysti yksi matkakohde oli Keukenhof, jossa kävimme yhdessä lapseni kanssa. Meille sattui oikein mukava kevätsää. Puisto oli loppuunmyyty pitkäperjantaina, joten ei ole paljon yleiskuvia, joissa ei olisi ihmisiä. Alussa oli puolipilvistä, ja jossain vaiheessa oli jo täyttä aurinkoa.
Alun ihmisshokin jälkeen ruuhkaan tottui. (Amsterdamin jälkeen olisi luullut, että ruuhkaan olisi jo tottunut.) Oli hyvä melko alussa mennä vähän väljemmille vesille, jotta sai rauhassa katsella. Pidin todella paljon niistä paikoista, joissa oli myös perennoja ja sellaisia kukkapenkkejä, joita voisi kotona harrastaa.
Vaikka kuvissa ja livenäkin kaikki sipulikukka massaistutuksethan ovat hienoja. Yhä yksi lempisipulikukistani on tulppaani (vaikka peurantuholaiset ovat tämänkin tontin löytäneet). Nyt olen nähnyt tulppaaneja niin paljon, että kestän paremmin ehkä syödyt tulppaanit kotipihalla.
Somen kautta tiesin, että helmililjajoki on parhaillaan kukassa. Sen löytämisessä oli oma vaivansa. Kun se löydettiin, tajuttiin, että olemme kävelleet ihan vierestä jo aiemmin. Mutta polkuja on niin älyttömästi, että kaikkea ei vain löydä.
Polkuja on niin paljon, että joka kohdassa on tehtävä valinta, että kääntyykö, jatkaako suoraan vai kääntyykö takaisin edelliseen risteykseen. Puutarhassa on myös paljon eri osia, jotka eivät oikein kartasta aukene. Japanilainen puutarha, muuripuutarha, metsäpuutarhaa. Muotoonleikattuja puurivejä, kukkivia kirsikkapuita.
Tässä oli kuitenkin sellainen tulppaanilajike, jota yritän jostain metsästää itsellenikin. En tiedä, onko tälle lajikkeelle suomenkielistä nimeä. Nämä ovat Crown - lajikkeita. Terälehdet näyttävät menevän kruunun mallisesti. Värejä oli useampia. Näitä en ole aiemmin nähnyt, joten se oli aikamoinen yllätys. Paljon oli esillä tuttujakin tulppaaneja.
Alhaalla Crown of Negrita.
Ja tässä Stripped Crown.
Kruunumaisia tulppaaneja oli muitakin lajikkeita. Ja tässä niitä oli useampia vierekkäin.
Puistosta olisi voinut tehdä ennakkotilauksia, hieman selailin katalogeja, mutta päädyin tekemään kotona omat suunnitelma. En halunnut käyttää arvokasta puistoaikaa sellaiseen, jota voi tehdä sisätiloissa myös sadepäivinä.
Menimme ja tulimme puistoon puiston omilla busseilla. Ne tupataan aivan täyteen. Seisoimme molempiin suuntiin, muuten jonotusaika olisi ollut paljon pidempi. Pois tullessa meillä oli vielä yhdet liput toiseen paikkaan, joten aikataulua oli. Puistossa tuli käveltyä ehkä enemmän, mitä keho olisi jaksanut, joten illalla jalat (polvi oli oikutellut jo viikkoja), jalkapohjat sekä alaselkä olivat minulla todellakin kipeinä. Seuraavana päivänä ei olisi millään pystynyt tekemään samanlaista päivää. Onneksi silloin meillä oli myös muutakin ohjelmaa kuin seisoskelua ja jonottelua ja hidasta kävelyä.
Puistoon saapuessa tuli hetkellinen epätoivo: hirveästi ihmisiä ja näytti siltä, että puisto on pienempi kuin luuli. Kun puisto alkoi kerroksellisesti avautua, alkoi pettymys vaihtua ihastukseksi ja meillä oli aivan ihana puistopäivä. Molemmat viihdyimme. Ihana oli jakaa kokemus lapseni kanssa, joka myös otti paljon kuvia kaikesta, mitä näimme.