Hyörintää ja pyörintää

Ihana kevät on täällä. Aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Taidan herätä vihdoin talviunestani ja päästä puutarhapuuhien vauhtiin. Viikonloppuna piti tietenkin hankkia ensimmäiset orvokit.

 

Nuukailijana toivon, että muita kesäkukkia ei tarvitsisi hankkiakaan, vaan muuten pärjäisin omilla kylvöksilläni. Saapa nähdä, miten kylvöni onnistuvat.

Talviuniltaan on myös herännyt ainakin yksi pihan siileistä. Törmäsin siihen aamusella, kun kärräsin lehtiä marjapensaiden alle. Kovin siiliparka oli tuohduksissa yllättävästä tapaamisesta, mutta suostui sentään hieman vilkaisemaan minua. Taas kerran sain manata kännykkäni pientä muistia. Samalla kun jututin siiliä, poistin kiireesti joutavia kuvia puhelimesta, että saisin otettua kuvia. Ihana otos meni aivan sivu suun: siili nakotti hetken suoraan silmiini, mutta kun kuvaaminen olisi ollut taas mahdollista, se pinkaisi pakoon. Tämän parempaa kuvaa en siis saanut otettua.

Sääennusteiden rohkaisemana istutimme jo tomaatit kasvihuoneeseen. Koskaan ennen en ole ollut kasvihuonepuuhissa näin aikaisin, mutta kun luvissa on lämpimämpää, kuin viime vuoden kesäkuussa konsanaan, ryhdymme sunnuntaina tuumasta toimeen. Tosin viime yönä heräsin klo 5. tarkastamaan lämpömittarin, joka kauhistukseksein näytti -0,4. Kiireesti piti mennä laittamaan kasvariin muutama kynttilä palamaan. Onneksi tomaateille ei kuitenkaan käynyt mitään.  Ensi yö taitaa olla vielä vähän viileämpi, mutta sitten on selvästi lämpimämpää. Kasvari on nyt tupaten täynnä kaikenlaista kasvatettavaa. Pikkuhiljaa nekin siirtyvät omille paikoilleen. Amppeleihin laitoin tänään hajuhernettä ja köynnöskrassia. Ne kukkivat sitten vasta heinäkuusta eteenpäin.

Tänään laitoin myös esikasvatukseen kurpitsat, kaalin ja myös maissia, vaikka viime keväänä vannoin, etten sitä enää koskaan kasvata. Saas nähdä, kunka tänä kesänä suu pannaan.

Koko talven olen taas kerännyt munankuoria. Tänään murskasin ne ja ripottelin murut kukkapenkkiin sekä laatikkopuutarhaan. Yritin saada kuoret todella hienoksi kahden kiven välissä. Kivikautiset työkalut toimivatkin melko hyvin.

Laatikkopuutarha odottelee vielä hetken maan lämpenemistä ja tietenkin hevonpeetä ja täydennysmultaa. Sitten voinkin aloitella kylvöpuuhia.

Ensimmäinen kunnon puuhapäivä pihalla on takana. Kylläpäs on mukavaa!

Terveisiä Anselmilta

Hei.

Asustelen täällä Vaahteran lehden maisemissa. Kovasti olen luonteeltani ujo ja pelokas, mutta näin kauniina syyspäivinä mieleni tekee kierrellä pitkin pihoja ja etsiskellä kohmeisesta maasta jotain mutusteltavaa.

Kyllä minua nytkin kovasti ujostutti, kun tuo iso ihmistäti tuli niin lähelle ja jollakin koneella yritti  kädet ojossa tulla vielä lähemmäksi.

En minä siitä niin välittänyt, piti vain kovasti etsiä ruokaa, kun aurinko lämmittää enää niin vähän.

Olisikohan noiden vaahteran lehtien alle jäänyt jotain herkkua?

Onpa kumma kun tuo iso ihmistäti ei anna meikäläisen rauhassa ruokailla. Vieläkin se tuossa kyyköttää.

Taitaa olla parempi vaihtaa maisemaa, jospa tuolla ruusupensaan takana olisi rauhallisempaa.

Joko taas se löysi meikäläisen. Kyllä alkaa jo suututtaa tuommoinen räpsiminen. Nyt pitää jo nostaa piikit pystyyn ja vähän tuhauttaa kuonoa. Varmaan se tätä säikähtää.

Onneksi tänään tarjoiltiin päivälläkin niitä herkkunappuloita. Nyt vaan pitäisi jaksaa odottaa sitä toista kattausta, joka tarjoillaan sitten pimeällä. Ihmissetä on kuulemma rakentanut kaksi talvipesääkin.  Onkohan ne niitä koppeja siellä saunan takana ja pikkumetsikön kuusen juurella? Kaverillekin on sitten oma maja. Milloinkahan niihin pitäisi siirtyä? Joko kohta on talvihorroksen aika? Tavataan sitten keväällä, kun makoisat lepohetket pesässä on vietetty.

Syysterveisin Anselmi-siili