Hyvää yötä peiton alla

Lämpimien päivien jälkeen tulee tietenkin kylmät säät, kylmät päivät ja kylmät yöt. Tuuli kiskoo luoteesta Huippuvuorten jäistä ilmaa tuoden tyypillisen Suomen kesäsään. Hetken taisin luulla eläväni unelmien puutarhakesää, mutta se oli tietenkin vain unelmaa. Suomen kesä on täällä ja palauttaa minut todellisuuteen.

Tuulen puhaltaessa harsojen levittely on kasvimaalle ja kasveille on melkoinen suoritus. Laatikkopuutarhassa ne olivatkin valmiina. Tarkastellessani harsojen kuntoa, huomasin, että maissejani on pahoinpidelty. Syyttävä katseeni kääntyy taas noihin pahanilman lintuihin, harakoihin. Reijät harsossa ovat johtolanka salapoliisin tehtävässä.

Kasvimaalla harson sai perunapenkit ja herneet sekä auringonkukat ja härkäpavut. Muille sitä ei riittäänyt joten pärjätkööt ne omillaan, ehkä porkkanat ja sipulit pärjäävät taivasalla.

Etupihan perennapenkkiin ehdin alkuviikosta istuttaa daaliat ja gladiolukset, nehän piti myös saada peiton alle. Sinne päätyivät myös itsekasvatetut zinniantaimet, joiden hallanarkuudesta minulla ei ole tietoakaan. Mansikkakeijujen kesäkoti on myös päässyt suojaan peiton alle, jospa nyt halla ei koskettelisi turmelevasti mansikankukkkia.

Illan aurinko antaa erilaista, kaunista valoaan, siinä on hyvin lämmin sävy. Kainon Kuohun reunat näyttävät liki kauniilta. Rikkaruohot ja epätasainen kasvu ei näy tässä valossa. Loppuviikosta luvattiin tänne hurjia sateita. Kuinkahan paljon Kainon Kuohun pinta mahtaa nousta?

Pian sytytän kynttilät kasvihuoneeseen ja tuulen tyynnyttyä teen vielä harsojen tarkistuskierroksen. Toivottavasti hallaa ei tulekaan, vaikka kylmä yö onkin luvassa. Tässä tapauksessa aamu on iltaa viisaampi.

Mielenkiintoinen sääviikko on tiedossa. Jospa sitten taas aurinko jä lämpö hellisivät meitä.

Tauko kaikesta

Maaliskuun alku vaikuttaa erittäin lupaavalta. Aurinko paistaa ja ilma on mitä mainioin. Eilen oli hyvää aikaa pitää taukoa kaikesta.

Tauko opiskelusta, sokerittomasta elämästä, pyrkimyksestä kasvispainoitteiseen ruokavalioon. Tauko kevätauringon paljastamasta pölystä ja liasta sisätiloissa.

Tauko talvesta toteutettiin avaamalla huvimajakausi. Auringon lämmittämässä huvimajassa oli melkein kesäinen tunnelma.

Pihakeittiökin kaivettiin esiin kinoksista ja siellä paistui kevään ensimmäinen grilliruoka, pakastimen perukoilta kaivetut makkarat.

Sukalaakastikeessa dipatut churrot maistuivat makoisilta. Churrot saivat osin myös mielenkiintoisia muotoja paistovaiheessa.

 

Sisällä huvimajassa voi nauttia kiireettömyydestä ja ympärillä näkyvästä luonnosta.

 

Huvimajan ympäristössä lumi vielä peittää maan, eikä talven ankaruuden vaikutuksia voi vielä arvioida. Huvimajan talvi on kuitenkin koitunut asukkaiden kohtaloksi.

Kaino kuohu uinuu taasen lumipeitteen alla. Saapa nähdä millaisia säitä maaliskuu meille tarjoilee.
Joko kohta Kaino kuohu taas virtaa?

Antaapa auringon paistaa. Minua se ainakin virkistää suurenmoisesti.Toivottavasti sinuakin!

Helmikuu 2016

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget.,pakkaseherra nurkissa jo paukuttaa.... Näinhän sitä lapsena laulettiin talvisin. Silloin ei tiedetty mitään ilmastonlämpenemisestä ja talvet olivat lumisia, sekä pakkasta riitti.  Kouluun mentiin hiihtämällä ja mäkeä laskettiin aina kun kerettiin. No, ehkä aika kultaa muistot vain hyvät hetket ovat jääneet mieleen.

Mäenlaskut ja hiihdot saa tänä talvena kyllä unohtaa. Toisaalta se sopii tähän opiskelijaelämääni. Ulkoilma ei todellakaan houkuttele liikkumaan. Näin saan rauhassa keskittyä tenttikirjoihin ja naputteluun. Raitis ilma ei kuitenkaan olisi pahitteeksi.

Tänään otettuja kuvia en kyllä mielelläni tänne laittaisi, mutta kun blogiini kuuluu myös sään tarkkailu, niin täytyyhän tämäkin talvi jotenkin tallettaa muistoihin. Tässäpä kuvia pihalta tänään.

Kaino kuohu virtaa taas vuolaasti. Kerkesihän se noin kuukauden verran olla jääkannen alla. 

Kesällä perustamani perennojen taimitarha on veden vallassa. Mahtavatkohan idänunikkojen taimet selvitä tuosta?  Kehikkokin on jäätynyt tiukasti maahan, joten vesi jäi lillumaan taimien päälle. Onneksi syksyllä istuttelin tuosta taimia kukkapenkkiin. Toivottavasti ne ainakin selviäisivät talvesta. 

Tämmöistä tänne. Jospa seuraavaan postaukseen saan aurinkoisempia kuvia. 

Talvitulvaa ja lumen odotusta

Lumet ovat sulaneet ja maa on taas mustaa. Oikeammin se on kuitenkin vihreää tai ruskeaa. Nurmikon tilalla kasvava sammal tekee pihan kauniin vihreäksi. Takapihan kukkapenkissä yllättää kukkiva jouluruusu. Tosin vain yksi kukka on auennut, muut nuput odottelevat vielä, toivottavasti kevääseen asti. Nyt kukkiva jouluruusu on kyllä hieman kärsinyt lumen painosta, mutta silti se kukkii.

Kainon kuohun vedenpinta on noussut viime päivien sateiden ja sulaneen lumen ansioista. Normaalisti metrin levyisenä virtaava puro on muuttunut vuolaaksi virraksi ja on nyt monta metriä leveä. Onneksi vesisateita ei enää ole luvassa, joten vesi ei enää nouse.

Ruskea maisema ei kovin hivele aisteja. Toivottavasti pian sataisi lunta ja kuolleet korret ja heinät peittyisivät valkeaan pehmeyteen.

Onneksi sääennuste lupaa viilenevää ja talven tuntua. Välillä näyttäytyvä ja sitten poistuva talvi tekee vain kiusaa, kun ei asetu aloilleen. Kaipaan niin kovin oikeita, vanhanaikaisia talvia, jolloin lumi tuli viimeistään marraskuussa ja kesti huhtikuulle, Sellaisia ei ole ollut moneen vuoteen.

Elän edelleen valkean joulun toivossa.

Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Kesäkuu kääntyy pian heinäkuuksi. Ihan kauhistuttaa, kuinka aika rientääkään. Loppuva kesäkuu jää muistoihin kylmänä ja sateisena. Ainoastaan muutamana päivänä lämpötila erehtyi nousemaan yli 20 asteen. Kasvu ja kukinta on kovasti myöhässä. Etupihan perennapenkin särkynytsydän kukoistaa edelleen, vaikka se on kukkinut jo monta viikkoa. Juhannusruusut ovat vielä pieninä nuppusina. Sateiden välissä kurkistava aurinko on saanut pionit avaamaan nuppunsa ja ne komistavat nyt pihaa paraatipaikalla.

Pionia on kaksi pensasta samaa lajia. Kunhan saan tehtyä uutta perennapenkkiä, haluan laittaa myös muun värisiä ja eri aikaan kukkivia pioneja.

Lupiinit taitavat olla nykyään jo kiellettyjen kukkien listalla, mutta vielä niitä meillä kukkii pihan eri puolilla. Ovathan ne kyllä kauniita, mutta pitää muistaa kerätä kukinnot pois, ennen kuin ne siementävät. Kainon Kuohun pinta on taas hieman laskenut huippukorkeuksistaan, mutta edelleen se on normaalia korkeammalla.

Pellolle, pihan viereen on karannut punainen akileija. En muista kasvaako tällaista missään kukkapenkissäni. Saisinkohan siirrettyä tuon pihan puolelle? Siirto pitää tehdä pikaisesti, sillä pian pelto niitetään.

Akileijan kaverina kasvaa ihan mahdottomasti nurmitädykettä, voiko ihanampaa pikkukasvia ollakaan. Onkohan kukaan yrittänyt siirtää sitä kukkapenkkiin? Ehkä voisin kokeilla.

Viime kesänä sain itselleni puutarha-apulaisen ja nyt hän on jälleen palannut, mutta uudistuneena. Nimittäin Luisa Luiseva on saapunut pelottamaan kaikki pihalla hyppivät harakanpoikaset tiehensä. Tosin kovin uskottavasti Luisa ei toimi työssään. Harmillista!

Viime kesänä harakan karkoituksessa epäonnistuneena Luisa menetti kasvonsa ja nyt on siis saanut uuden ilmeen. Viime kesän ilmettä voit käydä katsomassa täältä(klik) Tussilla vaahtomuoviin piirretyt kasvot rapistuivat pois auringon paisteessa. Luisa on vain tyytyväinen joka vuosi uudistuvaan ilmeeseensä. Jospa nykyinen ilme säikäyttäisi harakatkin.

Huomenna alkaa heinäkuu ja saan olla lomalla koko kuukauden. Ihanaa!

Taasassa on suvakkaa vettä

Kesäiltoina sauna lämpiää Vaahteran lehdellä. Tosin lämpiäähän se kaikkina muinakin vuodenaikoina. Ulkosauna on luksusta, lomaa omalla pihalla. Niin, sisäsaunaahan meillä ei olekaan, joten saunailtoina olemme lomalla ympäri vuoden. Yleensä saunanlämmittäjänä toimii isäntä. joka kantaa sinne monta kopallista puita, että niitä riittää myös veden lämmitykseen. Saunanlämmityksen tuoksu itsessään on jo rentouttavaa.

Joskus saunaan tehdään myös vasta. Pihalla kasvaa sen verran koivuja, että niistä saa muutaman vastan kesäaikaan.

 Vastasta leviää saunaan ihana kesän tuoksu.

Kunnon ulkosaunassa pestään pesuvadeista. Mummoni sanoi pesuvatia taasaksi. Suvakka eli sopiva, kädenlämpöinen pesuvesi odottaa pesijää penkillä saunan pesuhuoneessa.

Löylyttelyn välillä on mukava istuskella saunan edustan penkillä ja kuunnella lintujen laulua. Nyt vielä kuovit huutelevat pelloilla. Viime kesänä kuuntelin käen kukkumista saunan edustalla, Se on vielä kuulematta tänä kesänä.

Saunan etupuolella virtaa Kaino Kuohu, joskus yllättävä ääni herättää vilvoittelijan mielenkiinnon. Tällä kertaa se oli telkkäperhe.

Kielot aukovat juuri nyt nuppujaan saunan edustalla. Niiden vieno tuoksu leijuu vilvoittelijan nenään. Seuraavaksi ovat vuorossa syreenit, jotka nekin kasvavat lähistöllä.  

Piha on nyt täynnä juhannuksen tuntua; Koivujen, saunan, kielojen ja syreenien tuoksua. Kesän ihanimmat ajat ovat käsillä.

Meille myös kevätkin keijunsa toi

Täälläkin vihertää! Päivällä kylmä tuuli viilensi, niin, että piti olla paksut vaatteet päällä, mutta kun iltaa kohden tuuli tyyntyi, sääkin lämpeni ja alkoi tulla kesän tuntua. Hiirenkorvat ovat hiljalleen kaikesta kylmästä huolimatta hiipineet koivuihin ja taivaan pojan vihreä verkko on laskeutunut puihin ja pensaisiin.

Ensimmäiset pihakukat alkavat aukoa nuppujaan. Bellikset, jotka pari viikkoa sitten, kukkapenkin kanttauksen yhteydessä laitoin ruukkuun kasvamaan ja vahvistumaan, ovat nyt kukassa.

Kirpputorilta löytynyt 15 euron ruosteinen maitotonkka on päässyt uudenlaiseen käyttöön. Maidon tilalla tonkasta pursuaa kukkia. Tosin eilinen myrsky runteli myös noitakin kellokukkia ja tällä hetkellä ne ovat hieman ränsistyneen näköisiä.

Sinisen emalikattilan esikot ovat auenneet. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja.

Tänään otin kasvihuoneessa kasvaneesta salaattiruukusta rukolaa ja lehtisalaattia. Ruohosipulikin on jo käytettävillä.  Mukaan rohkenin napata pari hentoa valkosipulin alkua kasvimaalta. Ensimmäiset viljelykset ovat siis jo syötävillä.

Tämän päivän postauksen otsikko on poimittu Nälkämaan laulusta ja taivaan pojan verkko on viittaus Hannele Huovin saman nimiseen vihreään värisatuun.

Toukokuun viimeinen viikko alkaa, kevät muuttuu hiljalleen kesäksi. Mukavia viimeisiä keväisiä päiviä sinulle!

Kainon Kuohun kevät

Ihana kevätpäivä. Se kuitenkin kului mukavasti sisätiloissa juhlatunnelmissa, joten vasta illalla pääsin käveleskelemään pihalle. Ensimmäiset krookukset aukovat täälläkin nuppujaan. Nämä ovat jotenkin pienempää lajiketta ja olivat pihallamme valmiina. Ne krookukset, jotka olen itse istuttanut odottelevat paksun lehtipeiton alla pensashanhikkien juurella. Kai ne sieltä joskus nousevat, mutta lehtipeitto lämpenee hitaasti.

Kainon Kuohun vedenpinta nousee ja nousee. Vesi virtaa todella nopeasti uomassa ja välillä siihen muodostuu pyörteitä. Virta solisee ja kohisee, mutta sen kuulee vain aika läheltä. Virtauksen voimakkuus pelottaa minua. Muutamassa sekunnissa veteen pudonnut oksa on jo monen metrin päässä putoamispaikaltaan. Onneksi lapset ovat kasvaneet isoksi, muuten keväisin saisi olla sydän kylmänä vahtimassa lasten leikkejä ulkona. 

Kaupungin läpi virtaava joki kuljettaa mukanaan kaikenlaista roskaa. Osa on selvää rakennusjätettä, jota lentää jokeen työmailta. Styroksipalat murenevat virtaavassa vedessä. Osa on kuitenkin aivan tahallaan luontoon heitettyä roskaa: pulloja, pitsalaatikoita, karkkipaperia... Melko ikävä näky. Kun vedenpinta laskee, roskat pitää käydä keräämässä pois.. 

Kevät on tullut Vaahteran lehdelle. Kohta vihertää ja puron pinta laskee. kapeaksi syväksi uomaksi, jonka partaalla kukkivat isot lemmikit.

Aurinkoiset kevätpäivät ovat aivan parhaita. Saisimmepa lisää tällaisia!

Suomen kauhein piha

Keväällä piha näyttää tosi ankealta. Vanha, ruskea ja kulottunut ruoho, syksyltä haravoimatta jääneet lehdet ja puiden ja pensaiden alastomuus sekä kaiken paljastava lisääntyvä valo luovat masentavan näkymän. Tämä piha ei kyllä voi osallistua mihinkään pihojen kauneuskilpailuun.

Perennapenkki ennen talventörröttäjien poistoa ja poiston jälkeen. Olen aina jättänyt kesän kasvuston syksyllä kukkpenkkiin pidättämään lunta ja suojaamaan kasvustoa, mutta keväällä näyttää kyllä ihan kamalalta. Pitää varmaan joskus kokeilla kukkavarsien poistoa jo syksyllä ja seurata onko asialla merkitystä.

Saunalle vievä kivipolku on paksun saven peitossa vesijohtokaivannon jäljiltä. Tuossa tarvitaan jo painepesuria, että saadaan kivien oikea tumma väri esille.

 Röttelöliiterin kulma näyttää melkein romanttiselta. Noista laudoista voisikin jotain kehitellä.

Talon seinustalta kaadetun pihlajan oksat odottavat silppurointia. Ne joutuvat hetken odottamaan, sillä oksasilppuri on mennyt rikki, eikä pikkuremontista ja puhdistuksesta huolimatta lähtenyt toimimaan. 

Laatikkopuutarha on alaston, ehkä kohta sinne voisi jotain kylvääkin. Valkosipulia haluaisin jo laittaa, mutta puutarhalta varatuista siemensipuleista ei ole kuulunut mitään. Onkohan minut unohdettu?

Kaino Kuohu ei tällä hetkellä ole mitenkään kaino, vaan vuolas virta. Onneksi sulamisvedet eivät nosta tulvaa  korkeammalle tänä keväänä. 

Ankean katsauksen lopuksi kuva perennapenkistä elokuussa. Tätä kohden mennään!