Puutarhurin kiitollisuushaaste

Sain Gitalta Puutarha on kotini-blogista puutarhurin kiitollisuushaasteen. Gitan blogiin voit tutustua tästä (klik)

Haastessa kehotetaan pitämään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tekemään siitä postaus.  Kerro, kuka sinut haastoi ja haasta 3 tai useampia puutarhaihmisiä mukaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Lauantai 5.8.

Satoi melkein koko päivän. Sain rauhassa leipoa ja siivota sekä nauttia yksinolosta. Puutarhassa sade teki hyvää edellisenä päivänä istutetuille vatuntaimille. Olen tosi iloinen, että saimme vattumaan viimeinkin kuntoon. Tai vielä sinne tarvittaisiin vähän multaa ja ruohonsiemeniä vattupenkkien väliin. Muutaman vuoden päästä kerään sieltä hirmuisesti vattuja, sillä laitoimme yhteensä  34 tainta, jotka sain kaivaa ilmaiseksi mummolan vattumaasta, joten halvaksikin tuon vattumaan pitäisi tulla. Toivottavasti taimet saavat nyt riittävästi kosteutta ja juurtuvat hyvin.

Sade myös taivutti unikot hyvin nöyriksi.

6.8. Sunnuntai

 Tänään olen kiitollinen kasvimaalla kasvavasta perunasta. Olemme jo saaneet viikon verran syödä oman maan perunoita jotka ovat maailman parasta herkkua. Jokaisella perunankaivuukerralla mukulat ovat aikaisempaa suurempia. Tänä vuonna perunarutosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään.
Useana vuonna rutto on tuhonnut kasvuston ja mukulat ovat jääneet hyvin pieniksi.
Peruna kukkii parhaillaan. Sen kukka on oikeastaan tosi kaunis. Tänään myös vietämme mieheni kanssa 29. hääpäivää. Muutaman kerran olen saanut perunankukkakimpun hääpäivänä mieheltäni.
Tänään olen myös kiitollinen pitkästä avioliitosta. Matkalle on mahtunut kaikenlaista niin myötä- kuin vastoinkäymistä, mutta nekin on läpikäyty yhdessä.

7.8. Maanantai

Tänään en ehtinyt juurikaan puutarhuroida. Päivä oli pilvinen, mutta kun pääsin töistä kotiin pilvet alkoivat repeillä ja aurinko paistoi ihanasti. Auringon valo sai laatikkopuutarhan käytävillä kasvavat silkkiunikot hehkumaan heleän punaisina. Olen todella kiitollinen tuosta unikkojen runsaudesta. Kylmän kevään viivästyttämät kylvöt jäi melko vaatimattomaksi ja unikkojen kylvö kasvulaatikoihin unohtui. Silti saan nauttia ihanista unikoista, sillä kaikki nuo kukat ovat kasvaneet itsestän kylväytyneistä siemenistä. Upeat kukat.

8.8. Tiistai

Tänään olen kiitollinen pihasaunastamme, joka lämpiää harva se ilta. Saunan pehmeissä löylyissä, tummien hirsien hämärässä on ihana rentoutua työpäivän päätteeksi.

9.8. Keskiviikko

Tänään taas kerran metsä kutsui ja piha aivan unohtui. Onneksi tänään on ollut suhteellisen aurinkoista, eikä pisaraakaan ole satanut. Siitä olen todella kiitollinen. Laatikkopuutarha näyttää nyt hyvin rehevältä ja kukkealta. Se on oikea ilo silmälle. En ole mitenkään tip-top ihminen, joten nautin hieman sekavasta tunnelmasta laatikkopuutarhan ympärillä.

 10.8. Torstai

 Etupihan perennapenkki aloittaa loppukesän kukoistuksensa. Toistalvena menetin siitä suuren leimukukkakasvuston miltei kokonaan. Osa kuitenkin säästyi ja on nyt jo hyvässä kasvussa. Ennen niiden kukintaa keltaiset liljat avaavat nuppunsa. Keltaiset liljat tuovat auringonpaisteen pilviseenkin päivään. Vaikka satoi, olen kiitollinen avautuvien liljojen loisteesta.

 11.8. Perjantai

Tänään paistoi aurinko ja lämpö helli laatikkopuutarhaa. Olen todella kiitollinen jokaisesta aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäpäivästä. Niitä olen totisesti odottanut tänä kesänä. Laatikkopuutarhan kaariporttiin istuttamani kärhötkin alkavat avata nuppujaan.

Kiitollisuuspäiväkirjaani en ehtinyt kirjoittaa juuri mitään puutarhan sadosta. Se on vielä ollut hieman vaatimatonta, mutta salaatin ja retiisin syöminen aloitettiin jo kesäkuun lopussa. Lehtikaalia on napsittu jo pitkän aikaa. Kesäkurpitsatkin tulee otettua käyttöön, vaikka ne ovatkin keskenkasvuisia. Kasvihuoneen tomaatit odottelevat elokuun lämpimiä säitä. Vuoden ihanin kuukausi on nyt käsillä. siitä olen todella kiitollinen. On sadonkorjuun aika.

Kiitollisuushaaste pitäisi lähettää eteenpäin. Useat bloggaajat ovat jo siihen vastanneetkin. Jos et ole vielä tehnyt omaasi, ota haaste vastaan ja kirjoita viikon ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa.

Herkkä ja suloinen John Davis

Pari kesää sitten istutin takapihan perennapenkkiin John Davis köynnösruusun. Keväällä olin kovin murheissani ja pelkäsin, että talven vaihtelevat säät ovat hävittäneet sen. Onneksi niin ei ole käynyt, vaan ruusu on avannut nuppunsa ja kukkii juuri parhaillaan.

Ihastunin kovasti tuohon yllä olevan kuvan kukkien väriyhdistelmään. Poimulehden kukka näyttää tosi viehkolta ruusun vieressä.

Köynnöskehikon sisällä kasvava ruusu näyttää vangitulta. Toivoisinkin, että ruusu kasvaisi nopeasti ja työntäisi versonsa kehikon läpi. Voin jo sieluni silmin nähdä, miltä ruusukehikko näyttää muutaman vuoden päästä :)

Perennapenkin muut kukat alkavat jo pikkuhiljaa lakastua. Tädykkeen siementähkiä olen yrittänyt katkoa kiireesti pois sitä mukaa, kun niiden viimeisetkin siniset kukat katoavat. Täältä saisi tädykkeen siemeniä, jos joku tahtoisi.

Keväällä ostin jälleen yhden kaunopunahatun taimen. Toivoisin niin kovasti, että se talvehtisi, eikä joka kevät tarvitsisi ostaa uutta. Tämän kuvan olen ottanut jo heinäkuun puolella, jolloin akileijat ja tädykkeet kukkivat vielä niin ihanasti.

Perennapenkki muuttaa viikottain ulkonäköään. Nyt keskipisteenä on John Davis köynnösruusu, mutta onneksi vielä muutkin kukat jaksavat kukkia. Tämä näkymä ilahduttaa minua olohuoneen ikkunasta ulos katsoessani. Olisipa aina kesä.

Ihanaa elokuuta sinulle. Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä täysin siemauksin. 

Heinäkuun kuulumisia

Heinäkuu on jo ennättänyt yli puolen välin. Lomakin oli ja meni ja työtkin ovat jo viikon verran kutsuneet. Kesän viileys näkyy pihalla myöhäisenä kukintana. Akileijat kukkivat vielä, vaikkakin jo niiden värit alkavat haalentua. Tämä hyvin tummanvioletti on tämän kesän suosikkini.

1.7.2017

Punaisten akileijojen siemenet voitin edelliskeväänä Päivänpesän elämää-blogin arpajasista ja nyt  vuoden vanhat taimet jo kukkivat. Kiva arpavoitto.

10.7.2017

Minulla alkaa olla jo mukava kokoelma erilaisia akileijoja ja tänä kesänä niiden kukinta kestää ja kestää. 

10.7.2017

Minun akileijani ei kuitenkaan vedä vertoja äitini akileijaniitylle. Tein siellä hieman kaiveluja ja toin kotiin ruiskukan sinistä akileijaa, jota minulla ei vielä ole. Toivottavasti sen siirto onnistuu.

Äidin akileijaniitty 8.7.2017

Viileän kesän myötä juhannusruusut kukkivat edelleen. Tosin meidän pihan ruusut ovat talon länsipäädyssä, johon aurinko paistaa vasta iltapäivällä.

15.7.2017

Viileä kesä jätti myös muiston perunapenkkiin. Halla nappasi hieman lehtien kärkiä heinäkuun toisena viikonloppuna. Onneksi vahinko ei ollut suuri, mutta tallennanpa senkin tänne aikakirjoihin.

10.7.2017

Kuivuutta ja sadetta on ollut vuorotellen. Laatikkopuutarhaan on saanut kantaa vettä heti sateiden jälkeen. Onneksi tuhannen litran vesisäiliössä riittää vettä useampaan kastelukertaan. Olen piilottanut vesisäiliön pelargoniaportaiden taa. Nuo kaikki pelakuut ovat talvihtineet verstaan ja pyykkituvan ikkunalla. Ehkä joukossa on pari pistokastakin, mutta pitkän pennin olen säästänyt kesäkukkaostoksissa, kun onnistuin talvetuksessa. Olen yrittänyt hoidella noita pelakuita erityisen hyvin ja vaaleanpunainen jauhe on niiden kukinnan salaisuus :)

15.7.2017

Heinäkuu kääntyy loppupuolelle. Pimeneviin iltoihin pitää varautua erilaisilla lyhdyillä. Meillä onkin nyt kunnon lyhty, sillä isäntä teki pihalyhdyn verstaan ylisiltä löytyneistä vanhoista ikkunoista. Vielä en laittanut lyhtyyn kynttilöitä, vaan ostin sinne krysanteemin.

Vielä on kesää onneksi jäljellä. Toivottavasti valoa ja lämpöä riittää. Sitä tarvittaisiin ainakin kasvihuoneessa, jossa tomaatit kukkivat vielä täyttä häkää. 

Mietteitä kultasateen juurella

Puutarha- ja blogi-innostus ovat olleet kadoksissa koko kevään. Missä lienevät? Osin tietenkin syynä ovat kevään kehnot säät, jotka eivät houkutelleet juuri ollenkaan pihatöihin. Kaikki kylvöt myöhästyivät ja vasta kesäkuun alussa sain tehtyä vähäiset hyötykasvien kylvöt . Kesäkukat jäivät likipitäen kylvämättä, vaikka olin suunnitellut hienoja Suomi100-kylvöjä. No odottakoon siemenpussit ensi kevääseen, jospa sitten...

Laatikkopuutarhassa on havaittavissa jo pientä kasvua, mutta lämpöä edelleen odottelen, että kasvu rehevöityisi ja satoa voisi saadakin. Eilen vielä tein täydennyskylvöjä ja laitoin kyssäkaalin ja retiisin siemeniä aukkopaikkoihin.

Puutarhainnostusta kävin herättelemässä tuolla naapurimaan puolella. Siellä kultasadepuut ja -pensaat kukkivat juuri parhaillaan. Ihastelin näitä meillä menestymättömiä pensaita oikein urakalla.

Samoin myös alppiruusut kukkivat siellä. Niitä voi kyllä täälläkin jossakin pihassa nähdä, mutta ei tämmöisiä jättiläisiä, kuten Sandhamnissa Tukholman saaristossa, josta myös kultasateen kuva on.

Samoin ihastelin myös punaisena kukkivia hevoskastanjoita, jotka vielä kukkivat valkoisten jo lakastuttua. Suuret tammet ja vaahterat lumosivat minut ikiaikaisne runkoineen.

Kotiin palattua haikailin omallekin pihalle tuommoista kukkaloistoa. Olisipa komeaa tähystellä alppiruusunkukkia linssin läpi ja makoilla pihanurmella kultasateen alla piilossa. Hevoskastanjakin olisi mukava saada kasvamaan ja kukkimaan tuoksuvin valkoisin kukin. Huoh.

Vaan mitä pihalta löytyikään, kun tarkastelin sitä. Ihanat lilat syreenit, niin runsaasti kukkivat ja helppohoitoiset.

Syreenin värikin on melkein sama, kuin kuvan alppiruusussa ja miten helppohoitoinen se onkaan. Harmi vain, että nuo syreenit ovat vähän piilossa saunan takana, eikä kukat oikein näy pihaan. Ehkä niitä täytyisi saada muutama myös pihan puolelle aurinkoiselle paikalle.

Pihlajien kukinta oli myös komeimmillaan kotiinpaluun aikaan. Niiden makea tuoksu leijui pihalla ja tänä vuonna kukinta oli ennätysrunsasta. Miksi ihmeessä haikailen kaikkia huonosti talvehtivia puita ja pensaita, joiden hoito on hankalaa ja ne vaativat jos minkäkinlaista talvisuojaa. Suomalainen pihlaja on kaunis ympäri vuoden. Alkukesästä siinä on kauniit valkoiset kukat ja loppukesästä punertuvat marjat ovat kuin uudet kukat. Joskus marjat säilyvät talveen asti, mutta usein ne häviävät jo rastaiden ahnaisiin nokkiin. Pihallamme kasvaa todella paljon erikokoisia pihlajia. En taida enää haikailla hevoskastanjan perään vaan nautin ihaista, kotimaisista pihlajista. Kultasateen alle päästäkseni minun pitää matkustella hieman useammin, ehkä siskokin ilahtuisi, jos kävisin useammin kultasateita katselemassa.

Juhannuksen jälkeinen kukkapenkki näyttää hyvin keväiseltä. Tulppaanit ja esikot sekä lemmikit kukkivat edelleen, ehkä jo hieman väsähtäneinä. Pian on akileijojen vuoro. Taidan jatkossa tyytyä näihin helppoihin vanhoihin perennoihin ja kasveihin. ehkä sormustinkukat ja kaunopunahatut saavat jäädä jatkossa kylvämättä. Päivänkakkara ja vuohenkello taitavat olla varmimmat kukat perennapenkkiin.

Tukholman saaristo on ihana luontomatkailukohde. Sandhamnista löytyy upeita hiekkarantoja ja kauniita silokallioita, pieni saaristolaiskylä ihastuttavine pikkutaloineen. Sinne pääsee kätevästi pienillä yhteysaluksilla, joita lähtee mm Stavsnäsin satamasta. Suosittelen,  jos perinteinen Tuhkolman tallaamminen ei kiinnosta.

Kesä on

Tulihan se kesä meillekin ja samalla hirmuiset kiireet, mutta niin ihanat touhut ja suurin kiire tällä hetkellä on ravita sielua ja silmiä ihanalla vihreällä, jota nyt on kaikkialla. En mitenkään voi saada kyllikseni luonnon ihastelusta. Johtuneekohan se iästä vai kylmästä keväästä.

Lämmin ja aurinkoinen sää on jouduttanut kasvua ja en millään taida pysyä sen vauhdissa. Pian omenapuut ovat täydessä kukassa ja lupaavat hyvää omenasatoa. Toivottavasti pölyttäjät ovat liikkeellä runsain joukoin, mutta toivottavasti en joudu niiden kanssa törmäyskurssille, kuten kävi muutama päivä sitten. Joku pistävä pörriäinen päätyi silmälasien alle ja sain piston alaluomeen. Kipu oli kyllä melkoinen, mutta onneksi silmä ei turvonnut enkä saanut mitään allergista reaktiota. Selvisin siis säikähdyksellä ja muutaman tunnin kivulla.

Olen elänyt kesää niin antaumuksella, että en ole oikeastaan ehtinyt lukemaan muiden blogeja. ehkä joskus olen kirjautumatta vilkaissut. Tulppaaneja on ollut paljon esillä. Omat tulppaanini ovat myös komeassa kukassa ja laatikkopuutarhan kukkapenkin värimaailma on melkein täydellinen. Lilat ja valkopunervat tulppaanit sekä lemmikit ovat ihana yhdistelmä.

Unikkokausi on myös aluillaan. Ensimmäisenä kukkivat siperianunikot. Toivottavasti muitakin unikoita kukkii kesän mittaan. Ainakin pieniä taimia näyttää nousevan kukkapenkeistä.

Saapa nähdä, milloin seuraavan kerran tänne blogimaailmaan ennätän. Postausaiheita kyllä riittäisi, mutta eletään ja nautitaan kesästä ihan oikeasti.

Ihana kesä. Nautitaan siitä.

Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.

 

Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.

Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 

Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.

Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.

Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.

Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

Vähäluminen tammikuu

Pidän kovasti talvesta ja lumesta ja siksi minua nämä nykyiset ilmastonmuutostalvet kovasti harmittavat. Tosin on näitä kuulemma ollut ennenkin. Äitini juuri kertoi tammikuusta -71, jolloin kotitalomme piha oli ollut lumeton ja aivan kierällä jäällä. Itselläni ei ole tuosta talvesta juuri muistikuvia, vaikka olenkin ollut jo 6-vuotias. Omissa muistoissani talvet ovat aina olleet runsaslumisia.

Meidän pihallemme osuvat etelä-ja länsituulet erityisen hyvin. Ne ottavat vauhita peltoaukeilta ja pääsevät esteettä syömään vähäisenkin lumen pihalta. Lisäksi vanhat koivut ainakin hieman hidastavat lumen kerääntymistä. Tänään otetuissa kuvissa näkyy hyvin tämän hetkinen lumitilanne. Lämpötila oli tänään nollan tuntumissa ja tuuli puhalsi etelästä. Iltapäivällä aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Ihan keväiset tunnelmat, vaikka pitäisi olla sydäntalvi.

Pihan kaikki kulkureitit ovat todella liukkaat. Isäntä on niitä hiekoitellut, mutta itse liikun aina nastat kengissä. Saunaankin kuljen nastat jalkojen alla. En halua rikkoa luitani jäätiköllä.

Onneksi lunta on sen verran, että se hieman valaisee maisemaa. Perennapenkissäkin on pieni jäätynyt lumikerros. Toivottavasti se suojaa edes hieman monivuotisia- ja sipulikasveja. Viime talvena esikot, sormustinkukat ja monet muut katosivat tuosta kukkapenkistä kokonaan. Omenapuun alle istutettu kärhö taitaa olla jo mennyttä, mutta onneksi se ei niin kallis ollutkaan.

Jotain vihreää lumen alla pilkistelee. Olisikohan se sormustinkukan lehtiruusuke tai voihan se olla bellkisenkin lehti.

Viime kesänä perkkaamani toinen perennapenkki on ihan paljas. Istutin siihen kuunliljoja, jospa ne selviytyisivät. Jos eivät selviydy, niin sitten ensi kesänä uusi yritys. Semmoista se on tämä puutarhanhoito.

En osaa yhtään aavistella, onko talvi jo tehnyt tuhojaan, vai olisiko lumesta vielä hyötyä. Niin tai näin odotan vielä kovasti lumikinoksia. Haluaisin vielä hiihdellä pellolla ja sitten huhtikuussa lumet saisivat lähteä yhdessä hujauksessa.

Näissä mietteissä uuteen viikkoon.

P.S. Tekaisin Vaahteran lehdelle Facebookiin omat sivut. Käykääpä tykkäämässä :)

Testikuvia

Pieni pyörähdys pihalla uusi kamera kaulassa. Onneksi satoi vain hieman tihkua juuri sillä hetkellä.

Keväällä istuttamani "Piilu" -kärhö on avannut ensimmäisen nuppunsa. Kukka on todella kaunis, mutta se on aivan maanrajassa. Kärhö ei apunarusta huolimatta ole kiivennyt kuin puoli metriä korkealle. Sitten se on ruvennut tekemään vain sykkyrää. Nuppuja on kyllä useita ja kohta omppupuun runko muuttuu pinkiksi. Kukassa oleva kosteus hieman kiiltelee liikaa ja tekee terälehdet todellista vaaleammiksi.

Saman omenapuun juurella kukkii mahtava keisarinkruunu. Kuvassa sen oranssi on todellisuutta voimakkaampaa. Tarkennustakaan en osannut vielä tehdä oikein, sillä lähin terälehti tulikin kuvaan epätarkasti.

Huvimajan takana puron varrella kukkii myös peurankello. Kuvassa on jälleen tarkennusongelma.

 

Kunhan tuo sade loppuu, niin sitten pidän itselleni valokuvauskurssin pihalla. Nyt taidan mennä nakuttelemaan itselleni Nooan arkkia. 

Laatikkopuutarhalla pitkästä aikaa

Pitkään aikaan en oli muistanut kirjoitella mitään laatikkopuutarhasta. Tosin eipä siellä ole ollutkaan mitään kerrottavaa ja kuvattavaakaan pitkään aikaan. Mitäpä niitä multalaatikoita kuvaamaan. Nyt kasvu on laatikoissa jo hyvällä alulla ja laatikkopuutarhan tienoo muutenkin näyttää jo jotenkin siedettävältä, vaikka vielä riittää työtä. Toimivaa kameraa minulla ei vieläkään ole, mutta onneksi kännykällä pystyy jonkunlaisia räpsyjä ottamaan.

Eilen ehdin viimeinkin kitkeä laatikkopuutarhan kukkapenkin. Se olikin helppo homma, sillä rikkaruohoja ei tarvinnut nyppiä, vaan niitä voi nyhtää kourakaupalla. Nyt odottelen, että kauppojen puutarhaosastoilla alkaa ale ja voin täyttää kukkamaan aukkopaikat.

Viimevuotiset unkot ovat kylväytyneet käytävälle ja aloittelevat kukintaansa. Unikko kannattaisikin kylvää jo syksyllä, niin kukkisivatkin sitten aikaisemmin. Pitääpä ripotella siemenkotien sisältö syksyllä kukkapenkkeihin.

 

Kaalien kasvatus on ollut haasteellista tänä kesänä. Noiden parsakaalien päällä oli harso pitkälle kesäkuun puolelle, mutta se piti ottaa pois, koska samassa laatikossa kasvava maissi oli jo liian korkeaa harson alle. Kaalin lehdet ovat hieman reikäset, mutta pitää käydä käsin jokainen lehti läpi ja liiskata toukat. Samettikukista on varmaan myös ollut hyötyä, mutta kaalikoiden armeija on ollut todella tehokas. Niitä lentelee vieläkin joka puolella.

 

Pinaatin kasvatus ei oikein ole onnistunut koskaan kasvulaatikossa, en oikein ymmärrä miksi. Keväällä kylvin sekä Uuden Seelannin pinaattia ( jota olen kasvattanut aiemminkin) sekä ohuempilehtistä pinaattia. Jälkimmäinen on kasvanut hurjasti, enkä tahdo pysyä sen tahdissa ja käyttää sitä tarpeeksi nopeasti. Uuden Seelannin pinaatti on tosi pientä ja kitukasvuista. Mikähän sitä vaivaa?

Unikkojen aika on alkanut Vaahteran lehdellä. Miten kauniita ne ovatkaan.

Toivottaisin mielelläni kaikille heleää heinäkuun alkua, mutta ainakin tulevalla viikolla taitaa naistenviikon sateet tulla etuajassa. Kuunnellaan siis sateen ropinaa.