Pietaryrttejä huvimajaan

Pietaryrtit aloittelevat kukintaansa täällä päin. Nappikukiksi olen kuullut myös niitä sanottavan. Itse kukkahan ei ole kovin kummoinen, mutta kun kukkia on paljon, ne näyttävät aivan mukavan näköisiltä. Pietaryrttejä kukkii nyt joka puolella, tien reunamilla, ojien varsilla ja joutomailla. Sieltäpä niitä sain kerättyä melkoisen kimpun.

Kukista tein kranssin perinteisellä seppeleen solmimisen tyylillä, mutta aluksi se näytti liian harvalta, joten lisäsin vielä kerroksen pieniä, langalla sidottuja kukkanippuja.

Pietaryrtistä solmittu kranssi sai paikkansa huvimajan kynttiläkruunusta, joka on jo tovin ollut ilman mitään somistetta.

Kukista toivottavasti leviää huvimajaan hyönteisiä karkoittava tuoksu, vai onko se ennemminkin haju. Ainakin kuivattujen kukkien tuoksun pitäisi karkoittaa hyönteisiä. Kynttiläkruunussa kukat saavatkin kuivua ja antaa hieman väriä huvimajaan.

Huvimajan tuunaus on kovasti kesken. Pitänee hyväksyä, että se projekti taitaa hieman venähtää. Tässäpä oli yksi nytkäys eteenpäin siinä asiassa.

Luonnonkukkien päivä

Tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Kiva päivä, mutta sisälläpä se on tullut vietettyä. Lenkille lähtöä olen kyllä koko päivän suunnitellut, mutta suunnitelmani ovat vesittyneet tuon tuostakin, kun olen vilkaissut ikkunasta. Olen viettänyt siis tätä merkkipäivää sisätiloissa siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Piti minun kuviakin ottaa siivouksen ja tuunauksen lopputuloksesta, mutta kamera sanoi poks, eikä suostunut enää yhteistyöhön.

Onneksi tiedostojen uumenissa on sattumoisin myös kuvia luonnonkukista. Osan kuvista olen ottanut viime viikolla ja osan vuosi sitten tähän samaan aikaan. Aina en tiedä löytämäni kukan nimeä, joten minun on käytettävä tunnistusapunani vanhaa kasvikirjaa. Tuo kirja on ollut tätieni keskikoulussa käyttämä Värikuvakasvio. Itse pidän kirjasta kovin, siinä on ihastuttavat kuvat ja entisaikojen tunnelma. Toki joskus pitää turvautua myös luonnontieteilijä Googlen apuun.

Tällä hetkellä pihalla ja lähimaastossa kukkii niittyleikikki. Taustalla näkyy voikukkiakin.

Lapsena en pitänyt ollenkaan ojakellukasta, mielestäni se oli rumilus kukkien joukossa. Usein siinä oli myös kimalaisia, joita tietenkin kammosin.Nyt olen oppinyt näkemään myös ojakellukan kauneuden.

Kotitien pieliä kaunistaa kukkivat metsäorvokit. Tosin ne ovat niin pieniä, että niitä pitää kumartua katsomaan.

Metsäorvokin tarkkaa nimeä jouduin etsimään kasvikirjasta, mutta siinä kuva ei olekaan kovin selkeä, mutta onneksi luonnontieteilijä Google tarjosi auliisti apuaan.

Metsäkurjenpolvi on alkukesän ihanin luonnonkukka.

Vaaleana kukkiva kurjenpolvi on ihan kiva ja sitä on kasvaa paljon runsaammin, kuin mielestäni kauniimpaa tummaa kurjenpolvea.

Puna-ailakkia ei pihallamme kasva. Alla oleva kuva on otettu viime kesänä kävelylenkillä. Taustalla näkyvää rakennusta ei nimittäin enää ole. Kirkkommehan paloi pääsiäislauantain.

Ylivoimainen luononkukkien voittaja on kuitenkin tällä hetkellä koiranputki. Sitä kasvaa pelloilla pihan ympärillä lukemattomin kukkavarsin. Pidän koiranputken kauniista, tuoksuvasta kukinnasta. Tosin siementen valmistumisen aikaan toivon, että olisinpa niittänyt varret aikanaan, jo ennen kukintaa. Joka paikasta en voi koiranputkea niittää. Pihan viereinen pelto ei ole tonttiamme. Sielläkin tämä pitsikukkien röyhelöt kukoistavat.

Miten herkänkaunis koiranputken kukinto onkaan läheltä katsottuna.

Koiranputkia on ihana kerätä kukkakimppuihin säästelemättä. Ne sopivat hyvin yhteen lupiinin kanssa. Tänä kesänä en aio päästää yhtään lupiinia siementämään, joten kukkkakimppuja riittää pitkin kesää. 

Tässähän tuli melkein jo kerättyä seitsemän yrttiä juhannusta varten. Lupiinia en laske luonnonkukaksi, joten yksi vielä puuttuu, ehkä löydän sen ennen juhannusta. Kuvia kukista en kuitenkaan voi laittaa ennen kuin saan kameran toimimaan. Ehkä tarvitsen kokonaan uuden. Millainenhan kamera olisi helppokäyttöinen, mutta sillä saisi laadukkaita kuvia? Kalliskaan se ei saisi olla. Onko ehdotuksia? Nyt taitaa tulla pakollinen blogitauko, mutta jospa pian taas voisin ottaa valokuvia.

Mukavaa juhannusviikkoa. 

Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Kesäkuu kääntyy pian heinäkuuksi. Ihan kauhistuttaa, kuinka aika rientääkään. Loppuva kesäkuu jää muistoihin kylmänä ja sateisena. Ainoastaan muutamana päivänä lämpötila erehtyi nousemaan yli 20 asteen. Kasvu ja kukinta on kovasti myöhässä. Etupihan perennapenkin särkynytsydän kukoistaa edelleen, vaikka se on kukkinut jo monta viikkoa. Juhannusruusut ovat vielä pieninä nuppusina. Sateiden välissä kurkistava aurinko on saanut pionit avaamaan nuppunsa ja ne komistavat nyt pihaa paraatipaikalla.

Pionia on kaksi pensasta samaa lajia. Kunhan saan tehtyä uutta perennapenkkiä, haluan laittaa myös muun värisiä ja eri aikaan kukkivia pioneja.

Lupiinit taitavat olla nykyään jo kiellettyjen kukkien listalla, mutta vielä niitä meillä kukkii pihan eri puolilla. Ovathan ne kyllä kauniita, mutta pitää muistaa kerätä kukinnot pois, ennen kuin ne siementävät. Kainon Kuohun pinta on taas hieman laskenut huippukorkeuksistaan, mutta edelleen se on normaalia korkeammalla.

Pellolle, pihan viereen on karannut punainen akileija. En muista kasvaako tällaista missään kukkapenkissäni. Saisinkohan siirrettyä tuon pihan puolelle? Siirto pitää tehdä pikaisesti, sillä pian pelto niitetään.

Akileijan kaverina kasvaa ihan mahdottomasti nurmitädykettä, voiko ihanampaa pikkukasvia ollakaan. Onkohan kukaan yrittänyt siirtää sitä kukkapenkkiin? Ehkä voisin kokeilla.

Viime kesänä sain itselleni puutarha-apulaisen ja nyt hän on jälleen palannut, mutta uudistuneena. Nimittäin Luisa Luiseva on saapunut pelottamaan kaikki pihalla hyppivät harakanpoikaset tiehensä. Tosin kovin uskottavasti Luisa ei toimi työssään. Harmillista!

Viime kesänä harakan karkoituksessa epäonnistuneena Luisa menetti kasvonsa ja nyt on siis saanut uuden ilmeen. Viime kesän ilmettä voit käydä katsomassa täältä(klik) Tussilla vaahtomuoviin piirretyt kasvot rapistuivat pois auringon paisteessa. Luisa on vain tyytyväinen joka vuosi uudistuvaan ilmeeseensä. Jospa nykyinen ilme säikäyttäisi harakatkin.

Huomenna alkaa heinäkuu ja saan olla lomalla koko kuukauden. Ihanaa!

Sadetta ja aurinkoa

Tuuli on loppunut! Uskomatonta. Liki kuukauden puhaltanut, voimakkuudeltaan vaihteleva tuuli on viimein tyynytnyt. Toivottavasti seuraavan kerran tuulee, kun syysmyrskyt saapuvat sitten lokakuussa.
Tänään on aurinkokin paistanut jopa lämpimästi. Illan sadekuurot ovat olleet lämmintä, ihanaa kesäsadetta. Ensin tuntuu vain sateen enne, sitten pilvet nousevat nopeasti, mutta ennen sadetta taivaalle nousee sateenkaari.

Perennapenkissä asustava runkoruusu on kärsinyt kovasti tuulista. Sen versot ja lehdet ovat katkeilleet, mutta suojaisemmalta puolelta löysin tänään nupun. Toivottavasti ruusuni ilahtuu tuulen loppumisesta ja kehittää vielä monta nuppua.

Juhannusruusu sen sijaan odottelee vielä pienemmissä nupuissaan. Niillä ei ole kiirettä, mutta kovasti olisin toivonut niiden kukkivan nyt juhannuksena. 

Saunan takana syreenit aukovat nuppujaan. Harmi, että ne eivät näy pihalla juuri mihinkään, vaan syreenejä täytyy käydä erikseen katsomassa. 

Juhannuksen viettoon otettiin jo hieman varaslähtöä ja sytytettiin tuli kesäkeittiöön. Sympaattinen, pieni nuotio- ja grillipaikka on edellisten asukkaitten peruja, mutta sopii meille mainiosta. Tosin haaveilen kyllä sellaisesta hienosta grillipaikasta, mutta toistaiseksi tämä riittää.

Sadepilvet pyyhkivät yli ja matalalta paistava aurinko herättää myös sateenkaaren henkiin. Sateenkaaren pää on jossain huvimajan takana. Kuvissa huvimaja näyttää mielestäni aina pienemmältä, kuin se todellisuudessa onkaan. 

Aurinko paistaa sateen läpi ja voimistaa sateenkaaren värejä.

Sateenkaaren pää näyttää osuvan kasvihuoneeseen, vai osuukohan se peltojen takana olevalle huoltoasemalle? Toivottavasti kasvihuoneeseen osuva sateenkaari on hyvä enne ja lupaa mainiota satoa tomaateista, kurkuista, paprikasta ja chilistä.

Illan kultainen väri valaisee maisemaa sateesta huolimatta. Koiranputken pitsikukat avautuvat juuri nyt. Ilma on täynnä niiden voimakasta tuoksua.

 

Jospa nyt viimein alkaisi KESÄ! Ihanaa juhannusta kaikille.

Taasassa on suvakkaa vettä

Kesäiltoina sauna lämpiää Vaahteran lehdellä. Tosin lämpiäähän se kaikkina muinakin vuodenaikoina. Ulkosauna on luksusta, lomaa omalla pihalla. Niin, sisäsaunaahan meillä ei olekaan, joten saunailtoina olemme lomalla ympäri vuoden. Yleensä saunanlämmittäjänä toimii isäntä. joka kantaa sinne monta kopallista puita, että niitä riittää myös veden lämmitykseen. Saunanlämmityksen tuoksu itsessään on jo rentouttavaa.

Joskus saunaan tehdään myös vasta. Pihalla kasvaa sen verran koivuja, että niistä saa muutaman vastan kesäaikaan.

 Vastasta leviää saunaan ihana kesän tuoksu.

Kunnon ulkosaunassa pestään pesuvadeista. Mummoni sanoi pesuvatia taasaksi. Suvakka eli sopiva, kädenlämpöinen pesuvesi odottaa pesijää penkillä saunan pesuhuoneessa.

Löylyttelyn välillä on mukava istuskella saunan edustan penkillä ja kuunnella lintujen laulua. Nyt vielä kuovit huutelevat pelloilla. Viime kesänä kuuntelin käen kukkumista saunan edustalla, Se on vielä kuulematta tänä kesänä.

Saunan etupuolella virtaa Kaino Kuohu, joskus yllättävä ääni herättää vilvoittelijan mielenkiinnon. Tällä kertaa se oli telkkäperhe.

Kielot aukovat juuri nyt nuppujaan saunan edustalla. Niiden vieno tuoksu leijuu vilvoittelijan nenään. Seuraavaksi ovat vuorossa syreenit, jotka nekin kasvavat lähistöllä.  

Piha on nyt täynnä juhannuksen tuntua; Koivujen, saunan, kielojen ja syreenien tuoksua. Kesän ihanimmat ajat ovat käsillä.

Sokerihuurrettua

Rapsakka pakkanen aamulla, auringonnousu pilvien takaa ja kylmä, kylmä itätuuli. siinäpä resepti tämän päivän valokuviin. Kylmässä tuulessa sormeni kangistuivat ja kuvaaminen oli hankalaa, kun tuuli heilutti kasveja, eivätkä ne pysyneet ollenkaan paikoillaan= kuvista tuli tietenkin epätarkkoja.

Koululaisena keräsin kiiltokuvia muistivihkoihin ja kaverit kirjoittivat niihin pieniä värssyjä. Tähän päivään sopikin hyvin eräs vanha värssy kiiltokuvavihkostani:

Mä ruusuja sulle antaisin, mut mistä mä niitä saan,
kun halla mursi kukkaset ja lumi peitti maan.

Viimeinen ruusu on jo antautunut kauan sitten syksylle, mutta vieläkin sen terälehdet ovat punaisina vaikka, sen ihana hehku on enää vain muisto menneestä kesästä.

Kesällä heinänteon aikaan niitetyt pietaryrtit ovat kasvattaneet uudet kukkavanat. Sen lisääntymisen voima on niin valtava. Pakkasta ja tuulta uhmaten myöhäinen kukkija joutuu toteamaan häviönsä:Tämän kesän siemenet jäävät kylväytymättä.

Lähipellolta löytyy myös pakkasen nöyrryttämä saunakukka

Puutarhan viimeinen kehäkukka taipuu jäisen tuulen voimasta. Vielä olisi nuppujakin jäljellä, mutta vain liian myöhään.

Tien pientareella kasvavat puolukanlehdet olivat vielä iltapäivälläkin sokerikuorrutettuja

Kelmeässä syysvalossa syysmaitiaisten hahtuvapallot pitävät vielä tiukasti kiinni siemenistään, vaikka tuuli niitä puistelisikin.

Vaikka lumi ei ole vielä peittänyt maata, aamulla tilanne saattaa olla toinen. Ennusteiden mukaan vain väliaikaisesti, sillä kylmä väistyy lämpimämpien säitten tieltä.

Meren rannalla

Hellepäivän päätteeksi vietimme illan meren rannalla. Suomen suvi oli ihanimmillaan. Ilta oli lämmin puolille öin, eikä senkään jälkeen tarvinnut kuin pitkähihaisen puseron hellevaatteiden päälle. Pohjanlahden rannikko oli tuuleton. Vesi oli lämmintä, ehkä lämpimintä merivettä, missä olen koskaan uinut.

Taivas oli aivan pilvetön ja valo riitti keskiyöhön asti. Rannalla kivien koloissa kasvoi maakravulle tuntemattomia kukkia. Tuttua rantakukkaa oli eniten. Ilmeisesti se oli parhaassa kukassa juuri nyt.

Tuntemattomaksi jäi tämä ihana valkoinen leikikin näköinen kukka,

sekä tämä asterin kaltainen violetti kukkanen

Täytynee kaivaa kasvikuvasto esiin ja ruveta opiskelemaan merenrannan kasvikuntaa.

Vesi läikehti rantakivien luona kutsuvan silkkisenä. Aurinko ehti laskea, ennenkuin ehdin taas rantaan kameran kanssa, mutta iltataivas meren rannassa oli uskomattoman kaunis myöhemminkin.

Ihana ilta meren rannassa tallentuu muistojen joukkoon. Kesä!