Mietteitä kultasateen juurella

Puutarha- ja blogi-innostus ovat olleet kadoksissa koko kevään. Missä lienevät? Osin tietenkin syynä ovat kevään kehnot säät, jotka eivät houkutelleet juuri ollenkaan pihatöihin. Kaikki kylvöt myöhästyivät ja vasta kesäkuun alussa sain tehtyä vähäiset hyötykasvien kylvöt . Kesäkukat jäivät likipitäen kylvämättä, vaikka olin suunnitellut hienoja Suomi100-kylvöjä. No odottakoon siemenpussit ensi kevääseen, jospa sitten...

Laatikkopuutarhassa on havaittavissa jo pientä kasvua, mutta lämpöä edelleen odottelen, että kasvu rehevöityisi ja satoa voisi saadakin. Eilen vielä tein täydennyskylvöjä ja laitoin kyssäkaalin ja retiisin siemeniä aukkopaikkoihin.

Puutarhainnostusta kävin herättelemässä tuolla naapurimaan puolella. Siellä kultasadepuut ja -pensaat kukkivat juuri parhaillaan. Ihastelin näitä meillä menestymättömiä pensaita oikein urakalla.

Samoin myös alppiruusut kukkivat siellä. Niitä voi kyllä täälläkin jossakin pihassa nähdä, mutta ei tämmöisiä jättiläisiä, kuten Sandhamnissa Tukholman saaristossa, josta myös kultasateen kuva on.

Samoin ihastelin myös punaisena kukkivia hevoskastanjoita, jotka vielä kukkivat valkoisten jo lakastuttua. Suuret tammet ja vaahterat lumosivat minut ikiaikaisne runkoineen.

Kotiin palattua haikailin omallekin pihalle tuommoista kukkaloistoa. Olisipa komeaa tähystellä alppiruusunkukkia linssin läpi ja makoilla pihanurmella kultasateen alla piilossa. Hevoskastanjakin olisi mukava saada kasvamaan ja kukkimaan tuoksuvin valkoisin kukin. Huoh.

Vaan mitä pihalta löytyikään, kun tarkastelin sitä. Ihanat lilat syreenit, niin runsaasti kukkivat ja helppohoitoiset.

Syreenin värikin on melkein sama, kuin kuvan alppiruusussa ja miten helppohoitoinen se onkaan. Harmi vain, että nuo syreenit ovat vähän piilossa saunan takana, eikä kukat oikein näy pihaan. Ehkä niitä täytyisi saada muutama myös pihan puolelle aurinkoiselle paikalle.

Pihlajien kukinta oli myös komeimmillaan kotiinpaluun aikaan. Niiden makea tuoksu leijui pihalla ja tänä vuonna kukinta oli ennätysrunsasta. Miksi ihmeessä haikailen kaikkia huonosti talvehtivia puita ja pensaita, joiden hoito on hankalaa ja ne vaativat jos minkäkinlaista talvisuojaa. Suomalainen pihlaja on kaunis ympäri vuoden. Alkukesästä siinä on kauniit valkoiset kukat ja loppukesästä punertuvat marjat ovat kuin uudet kukat. Joskus marjat säilyvät talveen asti, mutta usein ne häviävät jo rastaiden ahnaisiin nokkiin. Pihallamme kasvaa todella paljon erikokoisia pihlajia. En taida enää haikailla hevoskastanjan perään vaan nautin ihaista, kotimaisista pihlajista. Kultasateen alle päästäkseni minun pitää matkustella hieman useammin, ehkä siskokin ilahtuisi, jos kävisin useammin kultasateita katselemassa.

Juhannuksen jälkeinen kukkapenkki näyttää hyvin keväiseltä. Tulppaanit ja esikot sekä lemmikit kukkivat edelleen, ehkä jo hieman väsähtäneinä. Pian on akileijojen vuoro. Taidan jatkossa tyytyä näihin helppoihin vanhoihin perennoihin ja kasveihin. ehkä sormustinkukat ja kaunopunahatut saavat jäädä jatkossa kylvämättä. Päivänkakkara ja vuohenkello taitavat olla varmimmat kukat perennapenkkiin.

Tukholman saaristo on ihana luontomatkailukohde. Sandhamnista löytyy upeita hiekkarantoja ja kauniita silokallioita, pieni saaristolaiskylä ihastuttavine pikkutaloineen. Sinne pääsee kätevästi pienillä yhteysaluksilla, joita lähtee mm Stavsnäsin satamasta. Suosittelen,  jos perinteinen Tuhkolman tallaamminen ei kiinnosta.

Kolea primavera

Toukokuu on lopuillaan, kesän tuntu on edelleen jossain kaukaisuudessa. Kylmä tuuli puhaltaa ja koleuden viimeistelee tuulen tuoma sade. Kevät on nyt mitä on. Valittaminen eikä negatiivisuus auta asiaa. Otetaan vastaan se sää, mitä tulee ja vietetään sisäpäivää, vaikka tekemättömiä töitä pihalla riittäisi.

 

Tänä vuonna vihreys saapuu myöhään. Onhan niitä myöhäisiä keväitä ollut ennenkin. 26 vuotta sitten odottelin esikoisen syntymää juuri näihin aikoihin. Koivuissa ei ollut edes hiirenkorvia kun lähdimme synnyttämään ja vasta sairaalasta palattua reilusti kesäkuun puolella, puut olivat vihertyneet.

Kukkapenkissä kasvu on vielä melko vaatimatonta. Särkynytsydän vasta nousee mullan pinnalle. Äskettäin fb tarjosi muiston muutaman vuoden takaa ja siinä kuvassa särkynytsydän kukki komeasti, ehkä silloin ennätysaikaisin. 

Onneksi jotain kukkivaa löytyy perennapenkeistä.

Ja pian on uusien kukkijoiden vuoro.

Pihapuuhat ja kylvötyöt ovat kovasti myöhässä. Laatikkopuutarhaan en ole laittanut vielä ainoatakaan siementä. Viikolla sekoitin laatikoihin kompostia ja hevonpeetä ja samalla peuhoin mullat ihan sekaisin. Paitsi niistä laatikosta, joissa oli vielä routaa. Onneksi sade nyt kastelee kevätahavan kuivattamat laatikot ja toivottavasti routakin sulaa. Ehkä huomenna on ensimmäisten kylvöjen vuoro.

Kevät ei ole sellainen, kun itse toivoisin, mutta jospa pian tuulet vaihtaisivat suuntaa ja lämpö virtaisi meillekin.

Aurinkoa ja lämpöä odotellen!

Ikkunalla vihertää

Esikasvatuksessa olevat tomaatit nauttivat ikkunan takana paistavasta auringosta. Ne eivät tiedä vielä mitään kylmästä maailmasta. Kylmä ilma ei pääse ikkunan läpi, vaan tomaatit saavat olla siinä luulossa, että lämpöä riittää myös ulkona. Viime vuonna istutin tomaati kasvihuoneeseen heti toukokuun alussa, mutta tänä vuonna kasvihuone saa odottaa rauhassa asukkaitaan. Kokonsa puolesta joutaisivat kyllä jo tuosta pois.

Chilitkin ovat kasvaneet hyvin, mutta niissä ei vielä näy kukkanuppuja, niin kuin tomaateissa.

Keittiön ikkunalla yrtit venyvät pituutta. Basilika ja anisiiso, timjami sekä pienilehtinen basilika ovat jo kasvaneet niin, että niistä on jo voinut napsia lehtiä ruuanlaittoon.

Helmikuussa kukintansa aloittanut chili on tehnyt palkoja ja muutamat niistä ovat jo punastuneet. Kukkia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta ehkä niitä tulee sitten, kun siirrän sen kasvihuoneeseen.

Chilin vieressä kasvaa maissia, jota en enää koskaan aikonut kasvattaa. No siemeniä oli vielä jäljellä joten vannomatta paras. Katsotaan mitä noista nyt tulee :).

Viikonloppuna pääsin kylvöpuuhiin myös avomaalla. Kylmästä säästä huolimatta, laitoin valkosipulit multaan. Valkosipulin kasvatuksessa on minulla ollut useampana vuonna epäonnea. Sipuleihin ei ole muodostunut kynsiä, vaan olen nostanut ne ylös syyskuun lopulla yksikyntisinä, pyöreinä valkosipuleina. Kyllähän nekin on tullut käytettyä. Osa on jäänyt vahingossa talveksi maahan ja ne ovat paleltuneet siellä, mutta jatkaneet kasvua kevään tullen.

Nyt halusin onnistua ja ostettuani siemensipulit, laitoin ne vintinportaaseen kylmäkäsittelyyn. Siellä  lämpötila on ollut plussan puolella, mutta toivottavasti riittävän kylmää. Siemensipuleita ostin kahdesta eri paikasta. Valkoisessa pussissa olevat ovat espanjalaisia ja punaisessa pussissa on hollantilaisia sipuleita. Katsotaanpa onko sipulin kotimaalla merkitystä. 

Valkosipulit istutin kasvimaalle. Käänsin talikolla pienen pläntin maata ja keräsin sieltä ämpärillisen rikkakasvien ( valvatin/ ohdakkeen ) juuria. Saankohan siitä ikinä rikkaruohotonta maata.

Vaikka viikonloppuna on ollut kylmä tuuli. Aurinkoa on ollut riittämiin ja pihapuuhat ovat sujuneet mainiosti. Aivan mahtavaa! Viikolla puuhat taas jatkuvat. Iloa viikkoosi!

Ajatukset keväässä ja kalpea kellarilöytö

Kaupoissa on vaikea olla ohittamatta siemenhyllyjä, jotka ovat jo muutaman viikon siellä tarjonneet houkutuksiaan. Olen yrittänyt hillitä itseäni ja takonut kallooni, että nyt malttia. Viime kesän jälkeen päätin, että jätän esikasvatettavien kesäkukkien kasvattamisen niille, joilla on siihen oikeat tilat ja taito. Ne puuttuvat itseltäni, vaikka intoa olisi sitäkin enemmän. Ehkä raaskin ostaa muutamat kukkaseni puutarhalta tai kaupasta. Tietenkin pelakuita on jo pistokkaista tulossa ja ne talvehtineet, jotka ovat jo virittäytyneet kasvuun.

Satupuutarha-blogin arvonnassa voitin Satun omista perennoistaan keräämiä siemeniä. Ne laitoin jo multaan ja kylmäkäsittelyyn istutuspöydän hyllylle ulos. Viime keväänä  kokeilin tuota keinoa ja onnistuin kasvattamaan perennojen pieniä taimia, jotka istuttelin niitä pihalle.

Auringonkukkien kanssa olen tuskaillut muutamana syksynä. Pitkät jättiläisauringonkukat eivät ole ehtineet kukkimaan. Nyt ostin vain kääpiömallisia auringonkukkia, jospa ne ehtisivät paremmin. En millään viitsisi esikasvattaa niitä, vaan laittelen siemenet multaan aikaisin keväällä.

Vaaleanpunaista idänunikkoa yrtän vielä kerran, mutta jos ei onnistu, niin sitten ei. Viime talvena taimet katosivat jään ja pakkasen kurittamina. 

Olen kuitekin enemmän hyötykasvi-ihminen. Siksi hankin niiden siemeniä enemmän. Vanhoja varastoja en ole vielä kunnolla inventoinut, mutta katselin siemenhyllyistä jotain sellaista, mitä ei entuudestaan löydy.

Pillisipuli on itselleni ihan uusi juttu, samoin soijapapu. Meloniakaan en ole kokeillut moneen vuoteen, joten opeteltavaa riittää. Patiokesäkurpitsa voisi olla laatikkopuutarhassa kätevämpi, kun siinä ei näytä olevan pitkää kasvustolonkeroa.  Härkäpapua ja salaattia pitää olla joka kesä.

Luomuporkkanan siemeniäkin tuli ostettua.

Viikko sitten kaivoin kellarista päivänvaloon kalpean agapanthus alba- valkoisen sinisarjan. Sen olen istuttanut tuohon ruukkuun kaksi vuotta sitten. Yhtään kukkaa agapanthus-parka ei ole minulle vielä suonut. Sittemmin olen lukenut, että tuo kasvi tekee kukkia vasta sitten, kun ruukku on täynnä juuria. No kukkia saankin sitten odottaa, jos ei sitten tule jotain yllätystä. Nyttemmin tuo kalpoinen agapanthus on jo saanut lehtiinsä terveen, vihreän värin.

Kevät keikkuen tulevi. Tänään on taas ollut talviset tunnelmat, joten kylvöinto antaa odottaa itseään. Ehkä aurinkoisina päivinä ajatukset olisivat toisenlaiset.

Jos olet kasvattanut tuota soijapapua, niin kerro ihmeessä kokemuksiasi kommenttikentässä.

Keväästä syksyyn laatikkopuutarhalla

Laatikkopuutarha nukkuu talviuntaan ohuen lumipeitteen alla. Vielä ei ole aika ajatella kylvötöitä, vaan nyt on mukava muistella edellistä viljelykautta ja katsella kuvia viime viljelykaudelta.

Laatikkopuutarhan viljelykausi alkoi maaliskuussa, jolloin oli siementen hankinnan ja suunnittelun aika. Olen aika suurpiirteinen suunnitelmissani, mutta yritän noudattaa jonkunlaista viljelykiertoa noissa laatikoissa. Huhtikuussa pääsin jo hieman puuhailemaan ja yritin irrotella viimeisiä talven alle jääneitä edellisvuoden kasvustoja, mutta multa laatikoissa olivat vielä kauttaaltaan jäässä.

13.4.2016

Toukokuussa onneksi routa suli ja pääsin kunnostamaan laatikoita istutus- ja kylvökuntoon. Jokaiseen laatikkoon laiton reilun ämpärillisen hevonpeetä, mutta sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kasvisten kasvu olisi voinut olla rehevämpää. Toukokuussa harakat ja naakat vierailivat tonkimassa hevonkikkareista kauranjyviä, levittelivät kylvetyt siemenet ja nokkivat kylvöjen suojaksi levitetyt harsot reikäisiksi. Onneksi satoon linnuilla ei varmaankaan ollut suurta tuhoa. Alkukuusta laatikkopuutarha näytti paljaalta ja karulta.

4.5.2016

Onneksi kevään vihreys ja kukat saapuivat ja laatikkopuutarhan ilme muuttui.

31.5.2016

Toukokuussa sain jatkettua kiveyksen tekemistä laatikkopuutarhan reunalle. Nyt laatikoiden välit ja yläreuna on valmiina. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kiveyksen kokonaan valmiiksi, mutta kasvusto ryöpsähti yhtäkkiä reheväksi, niin en mahtunut tekemään enempää. Ensi keväänä on sitten selvät suunnitelmat etenemiselle.

23.5.2016

Kesäkuussa kasvu jatkui harsojen alla, ja heti kesäkuun alussa sain jo hieman satoa.

5.6.2016

6.6.2016

Kesäkuu oli viileä ja tuulinen ja kaalikoit hyökkäsivät munimaan parsa-, kukka- ja lehtikaalien lehdille. Kaalien väliin istutetut pienet samettikukat tehosivat vain osittain. Luomuin toukkien torjuntakeino oli toukkien nyppiminen ja liiskaaminen sormien välissä.

2.7.2016

 
Heinäkuussa laatikkopuutarha alkoi näyttää kukkealta. Ympäristön perennapenkit rehevöityivät ja kukkia riitti pitkälle syksyyn.

24.7.2016

Heinäkuussa laatikkopuutarhan käytävät täyttyivät edellisen kesän unikoiden varistamista siemenistä nousseista unikoista. Ensi kesänä pitää olla hieman ronskimpi ja poistaa kukkataimet pieninä. Elokuussa käytävät olivat miltei läpikulkemattomia. Laatikkopuutarha on kauneimmillaan elokuun alussa ja sato on runsaimmillaan.

14.8.2016

Elokuun alkupuolella krassi aloitti kukintansa köynnöskaaressa. Köynnöstävä kesäkurpitsa ei oikein ehtinyt nousta ollenkaan kaarelle. Ehkä ensi kesänä koetan kasvattaa kaaressa jotain sellaista, joka kukkisi koko kesän.

31.8.2016

                                            
Ensimmäisenä laatikkopuutarhakesänä onnistuin kasvattamaan maissia, mutta nyt kaksi kesää on maissi kasvattanut vain lehteä. Viime kesänä maissi heilimöi elokuun lopussa, jolloin tähkän kasvun mahdollisuutta ei enää ollut. Ensi kesänä en enää kasvata maissia, vaan käytän senkin tilan järkevämmin. 

23.8.2016

Syyskuun alku oli vielä kukkeaa aikaa. Näkymä olhuoneen ikkunasta miellytti silmää. Harmi, että suurimman osa vuotta tuo maisema on ruskeanharmaata tai valkoista.

4.9.2016

Syyskuun puolivälin jälkeen hallayö tuhosi suurimman osan laatikkopuutarhan komeudesta ja lokakuun alussa alkoi syyssiivouksen aika. Lehtikaalia, porkkanaa ja persiljaa sain hakea lumentuloon asti.

1.10.2016

Talvi tuli marraskuun alussa ja alkoi laatikkopuutarhan talvilepo. Olohuoneen ikkunasta on mukava seurata liikehdintää laatikkopuutarhalla. Yksinäinen fasaanikoiras löytää mukavan suojapaikan Kainon Kuohun partaalla olevien mäntyjen juurelta.

6.12.2016

Katsaus laatikkopuutarhan vuodenkiertoon laittaa aivot raksuttamaan ja muistan nyt paremmin  kaikki aikomukseni ja viime kesän erehdykset. Toivottavasti muistan ne myös sitten, kun on viljelysten aika.

Oppineittenkukan opetukset

Kevään kylvöinnostuksissani erehdyin kylvämään myös oppineittenkukan siemeniä. Jostakin kumman syystä kuvittelin, että nuo zinnianakin tunnetut kukat kukkisivat jo kesäkuussa. Osa taimista ruskettui ja kuoli kasvun päästyä juuri alkuunsa. Osa selvisi ja ne avaavat nuppujaan juuri nyt, noin 1,5 kuukautta odotettua myöhemmin.

Kukat ovat kyllä oikein kauniita ja keltaisten liljojen vieressä väriyhdistelmä on melko mielenkiintoinen.  Toivottavasti kukat kestävät kauan hyväkuntoisina. Olen kuitenkin pettynyt siihen, miten hitaasti kukinta on alkanut. Ehkä jatkossa minun kannattaa jättää kesäkukkien esikasvatus ammatti-ihmisille ja ihanneolosuhteisiin.

 

Keväällä kylvin myös isoa Vanilla samettikukkaa. Senkin kukintaa odottelin jo kesäkuulla, mutta vasta nyt se kukkii kunnolla.

 En ostanut juuri ollenkaan kesäkukkia, sillä olinhan kasvattanut niitä itse. Samettikukan seuraksi istutetut lobeliat hankin puutarhalta. Koko kesän olen odotellut portaiden kukkien avautumista. No, onhan elokuukin kesää ja nyt en sitten tarvitse mitään krysanteemeja, sillä nyt kukat ovat täydessä loistossa. Talvehtineet ja myös pistokkaista itsakasvatetu pelakuut alkavat nekin vasta nyt kunnolla kukkia.

Portailla näkyy myös syy siihen, että blogi päivittyy nyt hitaasti. Marjametsät kutsuvat aina poutaisella säällä, jos ei metsä, niin sitten vattupuskat. Tänään sataa, niin ehdin kurkata muidenkin blogeja. 

Etanatilanne on helpottanut kasvimaalla. Ilmeisesti kasvien väliin ripoteltu Ferramol on tehonnut myös peltoetanoihin ja ne ovat selvästi vähentyneet. Kannattaa siis kokeilla sitä, jos tavallisistakin etanoista on harmia.

Laatikkopuutarhalla pitkästä aikaa

Pitkään aikaan en oli muistanut kirjoitella mitään laatikkopuutarhasta. Tosin eipä siellä ole ollutkaan mitään kerrottavaa ja kuvattavaakaan pitkään aikaan. Mitäpä niitä multalaatikoita kuvaamaan. Nyt kasvu on laatikoissa jo hyvällä alulla ja laatikkopuutarhan tienoo muutenkin näyttää jo jotenkin siedettävältä, vaikka vielä riittää työtä. Toimivaa kameraa minulla ei vieläkään ole, mutta onneksi kännykällä pystyy jonkunlaisia räpsyjä ottamaan.

Eilen ehdin viimeinkin kitkeä laatikkopuutarhan kukkapenkin. Se olikin helppo homma, sillä rikkaruohoja ei tarvinnut nyppiä, vaan niitä voi nyhtää kourakaupalla. Nyt odottelen, että kauppojen puutarhaosastoilla alkaa ale ja voin täyttää kukkamaan aukkopaikat.

Viimevuotiset unkot ovat kylväytyneet käytävälle ja aloittelevat kukintaansa. Unikko kannattaisikin kylvää jo syksyllä, niin kukkisivatkin sitten aikaisemmin. Pitääpä ripotella siemenkotien sisältö syksyllä kukkapenkkeihin.

 

Kaalien kasvatus on ollut haasteellista tänä kesänä. Noiden parsakaalien päällä oli harso pitkälle kesäkuun puolelle, mutta se piti ottaa pois, koska samassa laatikossa kasvava maissi oli jo liian korkeaa harson alle. Kaalin lehdet ovat hieman reikäset, mutta pitää käydä käsin jokainen lehti läpi ja liiskata toukat. Samettikukista on varmaan myös ollut hyötyä, mutta kaalikoiden armeija on ollut todella tehokas. Niitä lentelee vieläkin joka puolella.

 

Pinaatin kasvatus ei oikein ole onnistunut koskaan kasvulaatikossa, en oikein ymmärrä miksi. Keväällä kylvin sekä Uuden Seelannin pinaattia ( jota olen kasvattanut aiemminkin) sekä ohuempilehtistä pinaattia. Jälkimmäinen on kasvanut hurjasti, enkä tahdo pysyä sen tahdissa ja käyttää sitä tarpeeksi nopeasti. Uuden Seelannin pinaatti on tosi pientä ja kitukasvuista. Mikähän sitä vaivaa?

Unikkojen aika on alkanut Vaahteran lehdellä. Miten kauniita ne ovatkaan.

Toivottaisin mielelläni kaikille heleää heinäkuun alkua, mutta ainakin tulevalla viikolla taitaa naistenviikon sateet tulla etuajassa. Kuunnellaan siis sateen ropinaa.

Satotoiveet korkealla

Iltaisen kastelu-urakan yhteydessä tarkastelin kylvöjen kasvua laatikkopuutarhassa. Suurin osa kylvetyistä siemenistä tai istutetuista taimista kasvaa erinomaisesti. Ihmetystä aiheuttaa ainoastaan lamopinaatti, joka kasvaa taas kerran hyvin kituliaasti. Eiköhän se pidä laatikkopuutarhan mullasta? Kun kasvatin sitä kasvimaalla, se kasvoi aivan valtavasti.

Iloisen yllätyksen löysin retiisirivistä. Siellähän olikin jo syötävän kokoisia retiisejä. Ensimmäiset herkut ovat siis joutuneet. Salaattiakin voisi varovasti jo ottaa.

Retiisiä olen kylvänyt reilusti, joten sitä saankin syödä mielin määrin.

Kasvihuoneessa on jälleen kerran ahdasta. Milloinkahan opin istuttamaan taimet riittävän harvaan. Tänä vuonna kasvatin kaikki tomaatin taimet itse. Ne kukkivat nyt parhaillaan ja luvissa on tietenkin runsas tomaattisato.

Viime yö oli kylmä. Sen sai huomata myös harson alta karannut perunantaimi. Onneksi laitoimme harsot, ne kyllä suojaavat pieneltä hallalta.

Muutenkin kasvu näyttää hyvältä. Porkkananharvennus taitaa olla vuorossa seuraavaksi. Yleensa sen teen aikaisintaan kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen jälkeen.