Aurinkoenergiaa osa 2

Elokuun illat pimentyvät näilläkin korkeuksilla. Tähän asti illat ovat tuntuneet vielä valoisilta, mutta nyt aurinko laskee yhdeksän aikoihin ja illan viistosti paistava aurinko antaa jo ensimakua tulevasta syksystä. Näin pohjoisessa ei oikein kannata valaista pihaa vielä loppukesästä lyhdyin eikä kynttilöin, kun valoa riittää ihan luonnostaankin. Paitsi että onhan minulla jo muutama kynttilä ollut pihapöydällä.

Kesällä haaveilin aurinkokennovalolla toimivasta valoketjusta köynnöskaareen, silloin sen sainkin, mutta vasta nyt siitä alkaa olla iloa aikaisemmin illalla. Elokuun alussa kaaren valot syttyivät vasta nukkumaan mentäessä. Aurinkokennovalot ovat tavallisia sähkövaloja kätevämmät, sillä harmittavia roikkia ei tarvita luikertelemaan pihamaalla. Onhan nuo hieman vihreämpi vaihtoehtokin, ainakaan ydinvoimaa ei noihin valoihin tarvita.

Kaaren köynnökset pääsivät kunnolla kasvuun vasta heinäkuun puolella, eikä kaari näytä vielä aivan siltä, miltä sen kuvittelin näyttävän. Toki se kyllä näyttää näinkin todella kivalta, kun laatikot muuten rehottavat.

Elokuun kuu saa myös valonsa auringosta. 

Kaaren juurelle istututin kasvamaan köynnöstävää kesäkurpitsaa. Mutta vasta nyt nekin ovat innostuneet kasvamaan. Ruusupapu sen sijaan on jo köynnöstänyt ylös asti, mutta sen nuput ovat vielä todella pieniä.

Aurinkoenergia valaisee hieman laatikkopuutarhaa ja onhan tuota mukava katsella olohuoneen ikkunastakin.

Hidasta kasvua

Kesän viileät säät ovat viivästyttäneet kaikkea kasvua. Laatikkpuutarhassa multa on kyllä pysynyt hyvin kosteana, mutta melkein aina puhaltavat tuulet viilentävät laatikkojen multaa. Luulen, että kylmä multa hidastuttaa kasvua, sillä kasvimaalla kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin. Tosin en vieläkään ole sinut laatikkojen lannoituksen kanssa. Vaikka keväällä laitoin niihin kompostia, hevosenlantaa sekä uutta pussimultaa, esim porkkanoiden naatit olivat apean värisiä ja kitukasvuisia. Myös kasvu oli epätasaista. Tähän ongelmaan etsin ratkaisua ruohokatteesta sekä biolanin nestemäisestä kastelulannoitteesta, Ainakin porkkanat rupesivat kasvamaan paremmin ja naatit vihertyivät. Keväällä suuren sadon toivossa laatikkoon siirretyistä valkosipuleista vain muutama on kasvanut kohtuullisesti ja niitä on sieltä kynnettöminä jo otettu käyttöönkin. Nekin saivat lannoitetta, mutta niissä en ole huomannut muutosta.

Kesäkurpitsat ovat surkeita. Suurin toivein kylvin monenlaista kesäkurpitsaa, toiveet laitoin etenkin köynnöstävään kesäkurpitsaan, mutta paremmin kasvanut näyttää edelleen pieneltä. Ei toivoakaan siitä, että se alkaisi kiipeämään sille laitettua verkkoa pitkin. Satotoiveetkin ovat aivan minimaaliset tällä hetkellä. Nyt tuo kurpitsaparka tarvitsisi kovasti lämpöä.

Parsakaali kasvaa rehevästi, mutta senkin sato on aika vähäistä, Muutama nuppu on vielä tulossa ja tuossa on tällä hetkellä korjattu sato. Luulisi, että noin rehevässä kasvustossa olisi kunnon sato. Kukkakaaleissa ei vielä ole minkäänlaista kukka-alkuakaan.

Tällä hetkellä parhaiten kasvavat laatikkopuutarhaan kylvetyt kukat. Krassit ja ruiskukat ovat aloittaneet kukintansa. Pian unikot kukkivat miltei joka laatikossa. Niitä olen tainnut kylvää ihan liikaa. Kumma juttu, että kukkien kanssa olen onnistunut, mutta hyötykasvien kanssa menee huonommin. Ensi keväänä keskityn siihen, että laitan vain hyötykasveja laatikoihin, sillä nyt kukkia voi kasvattaa myös tarhan ympärillä.

Krassit ovat vallanneet tilan kurpitsoilta. Jostain kumman syystä olin kylvänyt sekä krassia, että kurpitsaa samaan ruukkuun. Kun keväällä huomasin sen, ajattelin, että pianhan se kurpitsa krassin peittää ja annoin olla, Nyt on käynytkin päin vastoin.

Laatikkopuutarhaviljely kaipaa vielä hienosäätöä, Vieläkään en ole tyytyväinen siihen, miten kasvit kasvavat siellä. Nyt parhaiten näyttää kasvavan lehtisalaatit, rukola sekä retiisi (sen jo tosin otin pois, kun uusintakylvösikin rupesi puutumaan). Herne on rehevää, kyssäkaali aloittelee paisutella mukuloitaan. Pak choi näyttää viimevuotista paremmalle, ehkä sen lehtiä voin jo pian kokeilla johonkin ruokaan. Perinteiset yrtitkin ovat kasvaneet kohtuullisen hyvin.

Kasvimaalla kasvaa kaikkea sitä, mikä viime vuonna ei kasvanut laatikkopuutarhassa: Porkkana, sipuli ja punajuuri varmistavat satoa ihan perinteisesti. Kasvimaan kasvu onkin ollut oikein rehevää, myös rikkaruohot ovat kasvaneet villisti. Valvatin kitkeminen on ollut todella työlästä. Kun saan laatikkopuutarhan kasvamaan haluamallani tavalla, voin luopua kasvimaasta ja sen kitkemisestä ( heh heh luulkaapa vaan) Härkäpapu on kasvaa hurahtanut korkeaksi, mutta pavut ovat vielä minikokoisia. Perunan kukintaa odotellaan. Omia pottuja ei ole vielä saatu, mutta satotoiveet ovat korkealla.

Kasvihuoneessa on ahdasta, niinkuin pitääkin. Muutama punainen tomaattikin sieltä on jo saatu. Tänään otettiin ensimmäinen kurkku. Paska-lajikkeen kurkku ei ollut yhtään piikikäs, vaan oikein mukavan sileä ja maistui oikein hyvälle. Pihvitomaatit ovat kasvaneet, mutta niiden kypsymistä saadaan vielä odotella.

Tuholaisia ei tänä kesänä ole ollut yhtään. Joku reikä siellä täällä lehdissä on, mutta ne ei haittaa. Kirvoja en ole nähnyt ollenkaan. Liekö nekin säikähtäneet kylmää kesää. Pikkulinnut kyllä hoitavat tuholaistorjuntaa kiitettävästi, samoin harakat, vaikka sympatiat eivät niiden puolella olekaan. Tuholaisten karkoittajina toimivat myös pikkusamettikukat, niitä on sekä kasvulaatikossa, että kasvihuoneessa.

Minä olen oikeastaan pitänyt näistä heinäkuun säistä. Aurinkokin on paistanut ja sadetta on saatu. Olen touhunnut monenlaisia projekteja, jotka helteellä olisi jäänyt tekemättä. Nyt on kylmä ja tuulista, niin ehdin naputella hieman pitemmästi tätä postausta, mutta huomenna taas aurinko paistaa ja projektit jatkuvat. Siitä sitten hieman myöhemmin lisää.

Mukavaa alkavaa viikoa kaikille.

Jotain valmista ja jotain keskeneräistä

Kasvu on karannut käsistä, kesä ottaa vauhtia ja vauhti vain kiihtyy. Koivut vihertävät ja tuomikin availee nuppujaan. Sateen jälkeen ilma tuoksuu vienosti medeltä ja mahlalta, tuoksuun sekoittuu myös tuomen väkevä tuoksu. Lämpöisen sateen jälkeen on ihana kulkea pihalla nuuskuttelemassa kesää.

Kasvihuone on nyt täynnä luikeroita. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kasvattanut kaikki sinne laitettavat taimet itse. Viime keväänä ostin varalle kolme tomaatintainta, jos omista ei tulisikaan mitään, mutta nyt jätin nekin ostamatta. Täyteenhän tuo pikkukasvari tuli, loppukesästä voi olla melko ahdasta. Tomaattien tuet on puhkinukutusta lakanasta ja niitä pitää vielä siistiä, kunhan saadaan kasvihuoneeseen paremmat kiinnitysnarut. Muuten tuommoinen pikkkukasvihuone on ihan kelvollinen, mutta siitä puuttuu tukilankojen kiinnitysmahdollisuus, nyt siellä on omatekoiset viritykset viime kesältä ja ovat hieman huteraa tekoa.

Lattialla olevat punoskorit siirrän kuistin ikkunoille, kunhan niissä olevat kasvit hieman vahvistuvat.

Satoakin on jo luvassa. Tigrellassa on jo pieni tomaatin alku, vaikka en ole muistanut kukkia ravistellakaan.

Laatikkopuutarhan laatikot ovat nyt jo melkein valmiiksi kylvettyjä. Ensimmäisessä laatikossa kasvavat huhtikuussa sinne laitetut valkosipulit, niiden varret ovat kärsineet edellisen lauantain myrskyn riuhtoessa harsoa, joka oli laatikon päällä. Nyt otin harson kokonaan pois.  10.5. kylvetyt retiisi ja porkkana ovat jo taimella. 

Maissin kasvupaikkaa pohdiskelin kovasti. Viime vuonna onnistuin kasvattamaan vain kolme maissin tainta, jotka istutin laatikkoon. Ne kasvoivat hyvin ja tähkiäkin oli tulossa, mutta jyvät eivät olleet kunnolla pölyttyneet, sillä isoja jyviä oli vain siellä täällä. Hyvältä ne kuitenkin maistuivat nuotiolla grillattuina. Olin jo valmis hylkäämään ajatuksen maissin kasvatuksesta, mutta alalaarista löytyi siemenpussi 20 sentillä, niin piti vielä yrittää. Harkitsin maissien kasvatusta rakennuspaljuissa, mutta hylkäsin sen ajatuksen, koska paljuja olisi pitänyt hankkia lisää. Yksi vaihtoehto olisi ollut  laittaa taimet kasvimaalle, mutta laitoin ne kuitenkin kasvulaatikkoon melko tiheästi. Jos nyt maissin kasvatus epäonnistuu, sitten en enää sitä yritä. 

Laatikoihin on nyt laitettu retiisiä, porkkanaa, salaattia, mangoldia, pinaattia, kyssäkaalia, persiljaa ja tilliä. Lisäksi kasvatin erilaisia kurpitsantaimia, kesäkurpitsaa, ja halloweenkurpitsaa Uutena tuttavuutena laitoin kasvamaan myskikurpitsaa. Sen taimi on melko surkea, jokin ötökkäkin taitaa vaivata. Katsotaanpa onnistuuko sen kasvatus.

Kylvötyöt ovat siis hyvällä mallilla. Vielä laitan papua ja herneitä. Muutaman kaalinkin ajattelin ostaa kaalikoitten uhallakin. Toivottavasti tänä vuonna laatikkopuutarhan sato on edellisvuotta parempi.

 Kylvötöitten jälkeen onkin sitten ympäristön kunnostuksen vuoro. Näettehän hienot perennapenkit reunustamassa laatikkopuutarhaa. Kastelulammikkosta otetaan sadevettä kasveille ja vaahteran alla kahvitellaan joutilaina helteisinä iltapäivinä. Eikö näytäkin mukavalta? 

Työtä riittää ja lapiohommia. Ehkä asiat etenevät pikkuhiljaa, niin selkäkin kestää paremmin. Olisi mukava kuitenkin saada asioita valmiiksi, eikä aina olisi hommat vaiheessa.  Tarvittaisiin vain aikaa eikä pieni rahalisä olisi pahitteeksi.

Toukokuussa odottelin kovasti lämpimiä säitä, mutta niitä ei vain tullut. Kesäkuu alkaa samoissa merkeissä: Lämpimät säät antavat odottaa itseään. 

Mukavaa alkavaa kesäkuuta!

Liekö tässä järjen hiventäkään

Kevättalvi on kotipuutarhurin tuskaisinta aikaa. Siemenluetteloja selataan, taimistojen kuvastoja ja nettisivuja selataan silmät ymmyrkäsinä yömyöhään asti ja hurjat suunnitelmat kukoistavasta pihasta ja hyötykasvien suurista sadoista jylläävät ajatuksissa. Pihalle ei vielä voi kuitenkaan mennä mitään puuhaamaan, joten siemeniä piilotellaan multaan sisätiloissa ja ruukkuja laitetaan kaikki ikkunalaudat ja pöydät täyteen. Jokainen kotipuutarhuri odottaa aikaista kevättä, että saisi hellästi vaalitut taimet istutettua hyvissä ajoin lämpöiseen puutarhamultaan.

Siemenpusseja hypistellessä tulee hullun kiilto silmiin: Jos kuitenkin vielä laittaisin tuota ja tuota ja muutama siemen vielä varmuuden vuoksi, jos kävisi niin ikävästi, että itäminen epäonnistuisi. Tomaattieja täytyy laittaa viittä, kuutta sorttia, ja kurpitsoita samalla lailla. Erikoisuuksiakin täytyy haalia, joskus hinnalla millä hyvänsä.

Multaa saa kaupasta kantaa selkä vääränä ja tyhjiä ruukkuja haalitaan ystäviltä ja sukulaisilta. Maitopurkit ja muut tölkit ja tötteröt kierrätetään istutusruukkuina. Välillä multa ruukkujen pinnassa pölähtää homeesta ja välillä mullasta puskee sientä tai muuta epäilyttävää. Esikasvattajan pahin vihollinen on tietenkin jokin kirva tai muu ötökkä, joka tekee muutamassa päivässä selvää koko kasvustosta.

Loppukeväästä kaikki paikat ovat sitten täynnä honteloita luikuroita, jotka huoneenlämmössä, auringon paistaessa tarvitsevat kastelua päivittäin. Auta armias, jos kastelu jonakin kirkkaana päivänä unohtuu, silloin puolikuolleita taimia saa tekohengittää oikein urakalla, että koko kevään kasvatus ja hoitourakka ei menisi hukkaan. Lisäksi hontelot taimet sotkeentuvat keskenään ja katkeilevat, kun niitä siirtää.

Kun sitten olisi aika siirrellä kasvustoa pihalle, tietenkin paljon myöhemmin mitä intomielinen kotipuutarhuri kuvitteli, on kylmää ja sateista. Kaikkina poutaisina hetkinä käydään palkkatyössä ja iltaisin kuunnellaan sateen ropinaa sisällä ja lueskellaan netistä, miten puutarhabloggaajat muualla maassa  (lue etelämmässä) nauttivat kukoistavasta pihasta kevättyöt tehtynä. Niinhän se kevät kuluu.

Hintaahan tälle hullutukselle kertyy. Hienoja ruukkuja pitää ostaa, mihin olisi sitten mahdollista laittaa sisällä esikasvatetut kukkaset. Multa on aina lopussa ja lannoittaakin täytyy. Pakkasöitten uhatessa hienot daaliat ja samettikukat pitää peittää harsolle, joten sitäkin on hankittava. Pian puutarhuri saa kurkistella tyhjää rahapussia ja tyytyä syömään nokkoslettuja pihan antimista.

Toivottavasti edes joku esikasvatetusta onnistuisi, että kesällä riittäisi sadeveden keruuta, kastelemista, miettimistä mistä saadaan kastelija pikku reissun ajaksi. Muistettavaa riittää myös lannoittamisessa: Milloinkahan sitä lannoitetta tuli viimeksi laitettua, oliko se viime viikolla vai sitä edellisellä vai kenties jäikö se kokonaan antamatta. Ainahan se pihallakin vaanii kaikenlaiset kirvat ja kukot ja muut, jotka viimeistään pilaa koko kukkanautinnon tai syötävän sadon. On se tämä viljely haasteellista.

Kaikesta huolimatta olen jotain rohjennut kasvatella ja nyt kasvihuone odottelee innoissaan tomaattejani, chiliä, suippopaprikaa, kurkkua. Laatikkopuutarhaan pitäisi laittaa kesä-, myski-, sekä halloweenkurpitsat. Huonosti kasvaneet samettiruusut aloittelevat nuppujen tekoa, Kyllä niitä muutama onneksi tulee, vaikka kylvin ne kolmeen tai neljään kertaan. Ensikertalaisen daaliat voivat jopa kukkiakin, jos hyvin käy. Gladioluksen sipulit meinasi unohtua, mutta pienet alut niissäkin on. Maissit on jo pitkällä, vaan mistä niille löytyisi paikka ?

Kasvihuone on saanut uuden sisustuksen. Talon ahkerat miehet, isä ja poika tekaisivat sinne istutuslaatikot, Nyt se odottelee uusia asukkaita, ensin vain multapetit paikoilleen.

Kuva on valitettavasti vähän vinossa, mutta ei se aina niin nuukaa ole. Alemmassa kuvassa kaikenlaiset kasvatelmat odottelevat loppusijoituspaikkaansa.

Noiden lisäksi olisi nämä yläkerran tomaattihujopit, jotka ovat vielä tästä (24.4.) venähtäneet pituutta niin, ettei niitä enää taida uskaltaa esitelläkään.

Ensi keväänä pitää laittaa jäitä hattuun, ettei tämä esikasvatus näin hulluksi mene. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Loppukevennykseksi päivän kukka. Sanokaahan onko tämä eilen nupustaan puhjennut kaunotar sellainen etsitty perinnenarsissi?

Kurpitsalyhdyn lumoissa

Keväällä kylvin kurpitsansiemeniä, jotka nousivat taimelle verstashuoneen ikkunalla. Laatikkopuutarhan valmistuttua siirsin taimet rehevään multaan, jossa arvelin kurpitsan kasvavan ja kukoistavan. Tulihan sieltä lehteä, kukkaa ja vartta, joka kiemurteli pitkin laatikkopuutarhan käytäviä. Emikukat vain kuitenkin kukkivat ja lakastuivat pois ja pienet hedelmäpampulat mätänivät kasvamatta ollenkaan. Ajattelin heinäkuussa, että jään kokonaan ilman kurpitsoita, mutta niin ei käynytkään. Kesän lopulla kuusi kukkaa alkoi kehittyä kurpitsaksi ja ennen syksyn kylmiä hallaöitä nostin vihreät kurpitsanmöllykät kellastumaan verstashuoneeseen.

Verstashuoneen lämmössä kurpitsat kypsyivätkin ja pian tuli aika ruveta teroittelemaan veistä kurpitsan kaivertamista varten.

Kurpitsalyhdyn kaivertaminen on mukavaa puuhaa. Ideoita erilaisiin kurpitsoihin löytyy vaikka pinterestistä hakusanalla jack o latern. 

Aluksi kurpitsasta leikataan kanta pois. Kaksi omaa kurpitsaani oli kuitenkin alkanut jo mädäntyä kannan vierestä, niin jouduin leikkaamaan paljon pois. Alla oleva kurpitsa olikin hyväkuntoinen, ja siitä voin käyttää myös kannan.

Kaivertamiseen ei tarvita mitään erityisiä työkaluja, tavallisilla keittiön juuresveitsillä selviytyy hyvin. Tämän kannan leikkaamisessa käytin kyllä leikkuuveistäkin. Kaivertamisessa myös lusikka on verraton väline, sillä raastetaan siemenmössö pois kurpitsan sisältä.

Hups, tässä olikin reikä pohjassakin. Mikä lie kasvuhäiriö ollutkin. 

Kolme kaivertamaani kurpitsaa ovat erilaisia kokeiluja. 

Illalla portaalla kurpitsat saivat kynttilät sisäänsä. Kuva ei ole kovin kehuttava, mutta paras, minkä sain otettua.pimeässä.

En ole erityisesti Halloweenin hehkuttaja, mutta kurpitsalyhtyjen kaivertaminen on hauskaa puuhaa. Otetaan rennosti turhia nipotamatta ja poimitaan kivat ideat käyttöön, jos niitä on tarjolla.

Hauskaa ja vähän jännittävää Halloweeniä!