Kesävaatteet kirpparilta

Sataa jo kolmatta päivää peräkkäin. Pihalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta en vaan ole viitsinyt tuonne ropinaan mennä patsastelemaan. Sademittaria olen tyhjentänyt ahkerasti ja varmaan kohta 100 mm raja lähestyy. 

Sisäpuuhatkaan eivät oikein inspiroi, mutta jotainhan aikansa kuluksi pitää tehdä. Kameraton elämä päättyi maanantaina ja olen yrittänyt päästä sinuksi uuden Olympuksen kanssa. Harmi vain, että sade ei oikein päästä ulos harjoittelemaan kuvausta. Yritän siis tutustua mikrojärjestelmäkameran saloihin idioottivarman pikku pokkarin jälkeeen. Opaskirjaa selaamalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta tullaan tutuiksi, enkä vielä ole ollenkaan varma, teinkö oikean valinnan.

Sadepäivänä on hyvä järjestellä myös vaatekaappia ja samalla muistella, mitä on tullut luvattua. Tein uuden vuoden lupauksen ja liityin Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteeseen. Haasteen tavoitteena on herätellä ihmisiä vastuulliseen kuluttamiseen sekä huomioimaan tekstiiliteollisuuden työntekijöiden työolosuhteita sekä ekologista elämäntapaa. Aivan en ole onnistunut tuossa vaatteenostolakossa, mutta toisaalta olen opetellut etsimään kirppareilta itselleni päällepantavaa. Tässäpä hieman kuvia tämän kesän kirpparilöydöistä.

Sininen Espritin pusero 2€ ja musta H&M pusero myös 2€. 

Kangaspuserot säilyvät usein paremmassa kunnossa ja nämä ovatkin mukavia lämpimällä säällä. T-paitoja ei juuri kirpparilta kannata katsella. Itse en ole löytänyt yhtään hyväkuntoista t-paitaa sieltä.

Polvipituinen mokkahame oli aivan pakko ostaa, olihan se juuri oikean kokoinen ja hyväkuntoinen. 

Mokkahame H&M vain 50 cnt.

Kirpputorien neuleet ovat usein nyppyisiä ja venyneitä ja yleensä jätän ne ostamatta. mutta harmaa, pitkähihainen neule oli todella hyväkuntoinen ja kaikenlisäksi luomupuuvillaa.

Marc´o Polon neule 3€.

Kirppariasut täydentyvät tietenkin kesälaukulla. Nykyinen paperinaruinen kesälaukku alkaa vedellä viimeisiään, joten tässäpä uudet tilanteeseen sopivat laukut.

Takempi, varmaan käyttämätön laukku 4€, edessä korilaukku 1€.

Housuja en ole itsellein kirpparilta löytänyt, vaikka uudet pitkälahkeiset kesähousut ovat hankintalistalla. Kenkiä en ole katsellutkaan, sillä pärjään hyvin olemassaolevilla.

Uudet kesävaatteet tulivat tällä kertaa hyvin edullisiksi. Nämä maksoivat yhteensä 12,5€.

Tässäpä ensimmäiset blogikuvat uudella kameralla. Ehkä minusta tuleekin muotibloggaaja :)
Harjoiteltavaa riittää kuvaamisessa, mutta ehkä pikkuhiljaa.

Jos haluat tietää lisää hankkimastani kamerasta, voit kurkata vaikka tästä linkistä (klik).

Lupauksia uudelle vuodelle

Tavallisesti en tee mitään uuden vuoden lupauksia. Olen hieman liian malttamaton pitämään lupauksiani ja toisaalta elän melko terveellistä elämää (mielestäni) joten siinäkään ei tahdo löytyä mitään luvattavaa. Oikeastaan myös liiallinen ehdottomuus ei oikein sovi minulle, sillä loppujen lopuksi olen hyvin mukavuudenhaluinen. Aina voi kuitenkin yrittää syödä terveellisemmin tai liikkua enemmän.

Liikuntaa pitäisikin lisätä kovasti. Oi voi. Tietokone sylissäni tunnen, kuinka alan jälleen aivan juurtua nojatuoliin. Niskat ovat jumissa ja oikea käsivarsi alkaa puutua.  Jokapäivänen lenkkeilykään ei oikein riitä vetreyttämään jumiutuneita paikkoja. Tietokonehommista pääsen eroon, kun opiskelut loppuvat ja niihin menee kuitenkin koko talvi. Eli jälleen eletään sitku- elämää siinä suhteessa,

Koska liikunta jää vähäiseksi, jotain pitää tehdä, etten keväällä aivan vyöry pallona ovesta pihalle. Olenkin päättänyt jättää sokerin syönnin kokonaan. ( siis ainakin tammikuuksi :)) Hyvästi siis joulusuklaat, piparit, kakut ja pullat. Onneksi ne ovatkin kohta lopussa ja uusia en siis leivo. Pärjään hyvin ilman sokeriakin, koska juon kahvini ilman sitä. Aamujugurttini syön pakastemarjojen kera, kuten tähänkin asti. 

Suurin lupaus, jonka aion tehdä on liittyminen Facebookissa Vuosi ilman uusia vaatteita-tapahtumaan. Tulevana vuonna en siis osta yhtään uutta vaatetta kaupasta. Ohjeistuksessa on kyllä lupa ostaa kolme uutta vaatetta, jos niille on pakottava tarve. Ostolakko ei koske sukkia eikä alusvaatteita. Tapahtuman tarkoituksena on vähentää vaatteista syntyvää jätettä sekä kiinnittää huomiota vaatteiden alkuperään ja laatuun. 

Tulevana vuonna teen siis vaateostokseni kirpparilta. Vaikka ostankin kirpputoreilta tavaroita, on minun ollut vaikea ostaa sieltä vaatteita itselleni. Olen ajatellut tämän johtuvan siitä, että lapsena jouduin käyttämään paljon toisten vanhoja vaatteita ja sain harvoin mitään uutta. Olen toki ostanut vanhoja vaatteita, jos jokin helmi on sattunut kohdalle,mutta kovin harvoin sellaista on tapahtunut. 

Haluaisin myös elvyttää käsityöharrastuksen uudelleen ja tehdä myös itse joitakin vaatteita, kuten olen ennen tehnyt. Ensimmäisen kirppariostoksen teinkin jo eilen, kun paikallisesta fb-kirpparyhmästä löysin aivan kelpo neulejakun viidellä eurolla.  Opiskelijabudejtilla elävälle kirppariostokset ovatkin oikein sopivia. 

Vaatevarastoni ei ole kovin suuri, mutta luulen pärjääväni sillä, kenkiäkin on riittävästi sekä ulkovaatteita.Haasteita tuovat tilanteet, joissa tarvitaan ns. parempia vaatteita. Niitä ei tahdo nykyiselläänkään löytyä kaapista, jos semmoiselle tulee tarvetta. 

Lupaan silloin tällöin postata selviytymisestäni. Katsotaan miten onnistun. Jos innostut, liity joukkoon. Tehdään yhdessä omaa pientä osuuttamme ilmaston ja ympäristön hyväksi.

Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Joulun aika on niin ihanaa, että olen halunnut keskittyä joulunviettoon ja nauttimaan koko perheen harvinaiseksi käyneistä yhdessäolon hetkistä. Meidän joulumme on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, löhöilyn ja sukuloinnin merkeissä.

Jouluaattona saimme nauttia lumisesta maisemasta. Joulupäivän leudot tuulet ja sateet sulattivat lumet tiehensä, mutta tapaninpäivänä saimme valkean joulun uudelleen. Onneksi nyt sääennusteet lupailevat talven pysyvän maisemissa. Lunta voisi sataa lisääkin, että pääsisin hiihtelemään lähipelloille.

Metsästä haettu kuusi on kaikkein ihanin joulukoriste. Sitä en väsy ihastelemasta. Tänä vuonna kuuset eivät ole tuoksuneet, mutta onneksi muita jouluisia tuoksuja on tuvassamme yllin kyllin.

Minunkin piti laittaa sisustustikkaat, vaikka ne taitavat olla jo menneen talven lumia. Tikkaat löytyivät saunan takaseinältä ja niitä oli käytetty kaikenlaiseen maalaukseen ja ne olivat nokiset nuohoojan kenkien jäljeltä. Tikkaitten tarkoitus on peittää modeemi ja rumat johdot seinällä. Siinä ne eivät aivan vielä onnistu, mutta koska tikkaat kaipasivat jotain, teimme tyttäreni kanssa yhteistyössä jouluvaloihin hieman ehostusta ja taittelimme pikku palleroita vanhan kirjan sivuista.

Ennen joulua löysin kirpparilta kauan etsimäni kynttilänjalan. Juuri tuollaista olen haikaillut. Ehkä joudun maksamaan siitä liikaa, mutta nyt etsintäni on päättynyt. 

Fairy garden`ien talot päätyivt kuistin ikkunalaudalle tuikkimaan. Ehkä ensi kesänä taas jälleen on uuden miniatyyripuutarhan vuoro. 

Vanhan kirjan sivuista tehdyt tähdet pääsivät koristamaan ruokailutilan ikkunaa. 

Mummilta saatuun vanhaan kakkuvuokaan istutetut valkoiset hyasintit levittävät ihanaa tuoksua koko kotiin.  

Joulua ei meillä siivota pois heti pyhien jälkeen, vaan joulukoristeista ja tunnelmasta nautitaan loppiaiseen tai Nuutinpäivään asti, 

Käyttöä pärekorille ja syksyn tuomaa

Taannoin ostin paikallisesta fb-kirppisryhmästä pärekorin. Olen jo pitempään haaveillut pärekorista, joka sopisi pyykkikoriksi. Uutta pärekoria en ole vielä raaskinut ostaa, sillä ne maksavat torilla n. 50 euroa. Olisihan se käsityötä ja pärekorin hiilijalanjälki on varmasti paljon pienempi, kuin muovisen pyykkikorin. Ostamani kori oli kuitenkin sen verran likainen, että pesun jälkeenkään en siihen ainakaan puhtaita pyykkejä mielelläni laittaisi, joten kori sai hetken odottaa käyttöä. Tänään keksinkin sille oivan käyttötarkoituksen, sillä vihdoinkin kerkesin putsata saunassa kuivumassa olleet sipulit.

Kori mahtui oikein hyvin keittiön leivontatason alle. Sieltä sipuleita on helppo ottaa ruuanlaittoon. Toivottavasti ne säilyvät hyvin. 

Tänään ennätin pitkästä aikaa kierrellä pihalla ja tutkailla syksyn muuttamaa maisemaa. Kaikki kukat eivät ole vielä lakastuneet. Auringonkukat ovat painuneet tuulissa ja sateissa aivan lakoon, mutta sieltäkin ne kääntävät kukkansa valoa kohden. 

Kylmän yön pelossa keräsin myös viimeiset tomaatit, kesäkurpitsat paprikat ja pinaatin pois.

Ennätin myös vihdoin kerätä kukkien siemeniä. Kaikkein eniten toivon, että vaaleanpunaisen pioniunikon siemenet itäisivät myös ensi keväänä. Toki kylvän myös muita unikonsiemeniä sekä krassia, joita nyt keräsin talteen.

Syksy on tuonut elämääni myös aivan toisenlaiset kuviot. Muutaman viikon talven aikana liikuskelen nuorison seurassa yliopistolla. Väliviikot sitten naputtelen aivan toisenlaisia tekstejä. Oheinen kirjapino odottelee lukemista ja lisää pitää lainata. Tämä blogi taitaa jäädä nyt kakkoseksi, mutta ei ihan kokonaan unohdu,

Syksyiset puuhat pitävät vielä kiireisinä. Juurekset ovat vielä maassa ja haravointiurakka vasta alkutekijöissä, mutta onhan se vaihtelua tietokoneen naputtelulle ja kirjan lukemiselle.

Kahvia pionille

Perennapenkissä kasvaa kaksi pionia. Ne ovat samaa lajia, entisten omistajien istuttamia, nekin. Pionia voisi olla enemmänkin, mutta nämäkin kaksi ovat aivan ihania kukkiessaan. Nyt pionit ovat vielä pallukkanupuissaan, odottelemassa lämpimiä päiviä.

Tänä keväänä olen saanut uuden vinkin pionien lannoittamiseen: Käytetyt kahvinporot laitetaan pionin juurelle, niin jopa tulee komea kukinta. Meillä juodaan paljon kahvia, niin porojakin tulee ihan riittävästi. Suodatinpussit tyhjennetään kirpparilta löydettyyn emalikulhoon josta porot ripotellaan kukkapenkkiin, etenkin pionin juurelle, mutta myös muuallekin. Nyt tulee tämäkin vinkki testattua. 

Kulho on sen verran kaunis, että se voi olla esillä keittiön pöydällä, ja miesväenkin on helppo muistaa sen käyttötarkoitus.

Kulho sopii myöhemmin kasvisten hakuun kasvimaalta, mutta pieni rikkeemä pohjassa estää sen käytön ruokien tarjoilussa. Kiva löytö, jolle on monenlaista käyttöä. Ensin ajattelin istuttaa siihen kukkia, mutta sitten otin sen keittiökäyttöön.

Huomenna on tiedossa kirpparipäivä, kun pihalle ei ole mitään asiaa. Myrskyä on jälleen tiedossa.
Mukavaa myrskypäivää kaikille!

Mummoilemassa?

Mummoilu on päivän sana. Siitä on vastikään kirjoitettu kirjakin ja pitihän minunkin testata, kuinka mummoilu minulta sujuu. Ainakin asun oikeastaan mummon mökissä ja joitakin harmaita suortuvia alkaa jo löytyä muuten niin nuorekkaasta päästäni. Vanhassa talossa kaikki on vanhaa, kalusteista lähtien. Mutta täyttäisinko muuten mummoilun kriteerit. Kodin Kuvalehden nettisivuilla on testi, jossa voi mummouttaan testata ja sieltä poimin nämä väittämät tähän lähempään tarkasteluun.

1.Näen metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää.

Tämä osui ja upposi. Loppukesän ja syksyn vapaa-aika kuluu marjametsässä. Se on kuin hulluus, joka iskee heinäkuun loppupuolella. Metsässä kulkeminen on hankalaa, kun silmät ovat kiinni mustikanvarvuissa ja tähystelevät, löytyykö marjoja. Tietenkin myös vattuja ja puolukoita pitää koittaa kerätä sen minkä ehtii.

Marjahulluudesta kirjoitin syksyllä. Siitä voit lukea täältä (klik)

2. En voi lopettaa emaliastioiden raahaamista kirpputorilta.

Käyn mielelläni kirpputoreilla ja joskus pidän itsekin pöytää siellä. Harvoin kuitenkaan ostan mitään sellaista, mille ei ole varsinaista tarvetta tai käyttöä. Koitan olla keräilemättä mitään tarpeetonta. Joskus kuitenkin haksahdan, kuten tuon kattilan kanssa. Se saa olla ihan koristeena keittiön kaapiston päällä.

Niin ja onhan minulla ne ihanat sipulivaditkin.

Lisää kirpparilöytöjä voi katsella täältä (klik)


3. Hinku lavatansseihin iskee, kun kuulen iskelmän.

Pidän hiljaisuudesta. Työskentelen päivittäin melko meluisassa ympäristössä, joten iltaisin kaipaan hiljaisuutta ja rauhoittumista. Kuuntelen musiikkia melko harvoin. Joskus leipoessa kuuntelen Entisten nuorten sävellahjaa ( ehkä sekin kuuluu mummoiluun). Tansseihin ei kuitenkaan tule hinku, jos haluaisin kuunnella livemusiikkia, ehkä se olisi jotain uudempaa. Radiosta kuuntelen iskelmiä kyllä sujuvasti ja hoilotan mukana. Tämä väittämä ei siis aivan pitänyt paikkaansa.


4. Ruuantähteet saavat mielikuvitukseni lentämään.

Pidän ruuanlaitosta. Mutta arkiruokailu on pikaista lämmitystä tai helppoa kokkausta. Viikonloppuisin paneudun resepteihin ja kokeilen uutta. Tämän talven suosikkeja ovat olleet padassa hitaastit hautununeet ruuat. Koetan syödä kasvispainotteisesti ja ekologisesti. Tällä hetkellä yritän olla ekopaastolla, jollon vähennän lihansyöntiä entisestään. Pyrin laittamaan ruokaa niin, että sitä ei jää tähteeksi tai sitten tähteet syödään sellaisenaan lämmitettynä. Harvoin teen mitään uusia tuunauksia niistä.


5. Itsekasvatetut vihannekset saavat mielen levolliseksi.

Tämä osui ja upposi. Tästä asiasta olen tainnut täällä blogissa kirjoittaa useinkin. Tomaatin, paprikan ja chilin taimet ovat jo hyvällä alulla ja odottavat  kiireesti pääsyä isompiin ruukkuihin. Laatikkopuutarhaan jo mietin kylvöjärjestystä ja hankin tarvittavia siemeniä. Huomaan aina ensin katsovani hyötykasvien siementarjonnan ja sitten vasta kukkien. Tässäpä on hieman viime kesän tomaatti- ja chilisatoa. Niiden värit ovat niin kauniin hehkuvat.

Vieläkin saan nauttia näistä vihanneksista.. Toivottavasti pärjään näillä uuteen satoon saakka.

6. Mäntysuovan tuoksu tuntuu ihanan kotoisalta.                                                                                       

                                                                       

Tämäkin väittämä on jo käsitelty täällä blogissa viime toukokuussa. Mäntysuopaa käytän tietenkin mattojen pesuun. Pikku mökin etuja on myös siivouksen helppous ja mattojen vähyys. Pesu-urakka ei ole kauhean raskas ja jos sää suosii, matot kuivuvat ulkona parissa päivässä. Mäntysuovan tuoksua voit nuuskutella.täältä (klik)

7. Vastustamaton halu herää nousta jalaksille, kun näen potkukelkan.                                                       

Pidän talvesta. Sekin on jo käynyt selväksi täällä. Pidän hiihtämisestä ja lumiukoista. Lumen valo antaa muuten pimeässä talvessa energiaa. Onneksi tänä talvena on ollut lunta, vaikka se nyt onkin jo miltei kaikki sulanut. Potkukelkkakin minulta löytyy ja pakkasilla sitä tuli käytettyä kauppassakin. Onneksi pikkukaupungin katuja ei silloin ollut vielä hiekotettu.  Himopotkuttelijaa ei minusta kuitenkaan saa, sillä hartiani eivät pidä siitä asennosta, ehkä tämä mummo tarvitsisi korkeamman kelkan kauppareissuille. 

8. Pidän tärkeänä osata villasukkien teon.                                                                                                   

Villasukat ovat eniten käyttämiäni sukat. Olen villasukat jalassa syyskuusta huhtikuulle. Ne lämmittävät ihanasti jalkoja, joskus käytän niitä unilääkkeenä. Illalla, jos jalat on nukkumaan mennessä kylmät, en saa unta. Silloin laitan villasukat jalkaan ja uni tulee pian. Vanhoissa taloissa on usein kylmät lattiat, mutta pikku mökkimme lattiat ovat mukavan lämpimät ja vedottomat. silti villasukat ovat aina talvella jalassani. 

Käsitöitä teen satunnaisesti inspiraation iskiessä. Syyslomalla iski villasukkainspiraatio ja homma lähti hyvin käyntiin. Pari kertaa neuloin kantapään uusiksi ja sitten jatkoin jälleen. Sen jälkeen huomasin, että sukastahan tulee hirmuisen suuri, vaikka silmukkamäärä oli oikea. Siihen jäi koko kutomus, enkä ole saanut sitä vielä purettuakaan. Onpa noloa. 

Onneksi äitini, joka on vielä mummompi, pitää meidät villasukissa.

9. Kiikkustuolissa keinuminen rauhoittaa.                                                                                                    

Tottahan tämäkin on, mutta pikkuruiseen pirttiimme ei vain mahdu kiikkustuolia. Täytyy tyytyä istumaan nojatuolissa takkatulen ääressä. Ulkonakaan meillä ei ole keinua, ehkä en tarvitsekaan sellaista.

10. Ryijyt ovat mielestäni kauniita.                                                                                                                 

Totta tämäkin. Seinilläni ei valitettavasti ole yhtään ryijyä, mutta äitini aikoinaan tekemä täkänä on päässyt ruokailutilan seinälle. Se sopii hyvin kirpputorilta löytyneen senkin pariksi. Täkänästäkin kirjoitin kesällä täällä (klik)

11. Harva asia purkaa stressiä niin, kuin kangaspuiden paukuttelu.                                                                 

Stressiä tulee usein tekemättömistä töistä ja kotitöistä. Kangaspuiden paukuttelu ei kuitenkaan sovi meikäläiselle, sillä se pölisee liikaa. Muutaman maton olen äitini kangaspuilla kutonut ja todennut tukkoisen nenäni kanssa, että tämän homman muut saavat hoitaa. 

Stressiäni poistan leipomalla ja liikkumalla. Myös kohta alkavat pihatyöt ovat sitä parasta stressinpoistoa.

12. Kyllä kunnon tiikerikakku aina brownien voittaa.                                                                                    

Edellä juuri kerroin stressinpoistokeinoni. Siis leipomisen. Joka viikko leivon jotain, ainakin leipää tai sämpylää. Kaupan leipää meillä ei juuri syödä. Minun parhaita säästövinkkejäni onkin sämpylöiden lepominen. Leipää meillä ei mene ollenkaan hukkaan, kun sämpylöitä otetaan sulamaan vain tarvittava määrä. Leipomiseen etsin  uusia reseptejä netistä ja käytän myös vanhoja hyväksi havaittuja ohjeita. 

13. Voisin kuvitella asioivani mummon vaatekaapilla.                                                                                 

Helppo vastaus. En voisi!

14. Vanhat mustavalkoelokuvat saavat mielen nostalgiseksi.                                                                           

Television katselu jää aika vähäiseksi. Tällä hetkellä seuraan, kuinka Australian MasterCheffissä käy. Joskus kuitenkin innostun katsomaan myös noita mustavalkoelokuvia. Lähinnä muistissa on edellisenä talvena esitetyt Komissaario Palmu ja Niskavuori elokuvat. Ihan kuitenkaan niin nostalgian kaipuinen en ole , että ihan vartavasten hakeutuisin mustavalkoelokuvien maailmaan.  Puutarhaohjelmia kyllä katsoisin, jos siihen olisi aikaa, kun ne alkavat huhtikuussa. Mutta silloinhan puuhailen kiihkeästi pihalla.

Nyt olen vastannut kaikkiin testin kysymyksiin. Mitä siis tuli tulokseksi? Minusta taitaa kyllä pikku hiljaa kehittyä kunnon mummo. Joissakin asioissa on vielä parannettavaa. Ehkä aloitan tuosta villasukan kutomisesta taas syksyllä.

Jos haluat tehdä mummotestin se löytyy Kodin Kuvalehden nettisivulta tätäkin kautta (klik)

Tämän päivän viherrys löytyy keittiön ikkunalta: Rukolat ovat itäneet ja versot kurkottelevat kohti aurinkoa.

 Mukavaa, kun liityit joukkoomme Vaahteran lehdelle Tarja!

Aurinkoa päivääsi ihan jokaiselle toivoo mummon alku :) 

Ostin, kun halvalla sain

Kirppariviikko on takana. Kaksi isoa korillista sekä tietokoneen näytön kannoin takaisin kotiin, mutta paljon sain tavaraa myytyä. Kirpparitoimintaan liittyy myös muiden myyjien tarjonnan tarkastelu. Kirppariostosten suhteen, kuten muissakin ostoksissa on sama periaate: Osta vain, jos välttämättä tarvitset (tai jos se on oikein ihana!). Tällä kertaa en olisi välttämättä tarvinnut joululiinaa, mutta kun aivan käyttämätön Finlaysonin liina oli viereisellä pöydällä 12 eurolla, pelastin sen itselleni. Sehän sopi ruokapöydälle oikein hyvin. Jouluinen tunnelma täydentyy mummin tuomalla runkoatsalealla sekä lasipurkissa olevalla suolalyhtykokeilulla.

Liinan kuitenkin taittelen kaappiin odottamaan joulua. Jos nyt jätän sen siihen, se on pian kissankarvoissa, sillä vanha herra nukkuu mielellään ikkunan luona. Ilmeisesti siihen kohtaan ilmalämpöpumpppu puhaltaa kissalle suotuisaa lämpöä. Toki ikkunasta voi myös tarkkailla pihan lintujen liikkeitä.

Toinen kirppariostos oli yhtä tarpeellinen, kuin joululiina. Se on Riihimäen lasin purkki. Ei tosin ilvespurkki, vaan kyljessä on apilanlehti. Siihen tökkäsin ne kaksi kruunukynttilää, jotka sattuvat kaapissa olemaan. Purkki maksoi 10 euroa, eikä siihen ollut kantta.

Kolmas ostokseni oli varmaan kaikkein hyödyllisin. Rottinkinen lehtiteline saa olla sängyn vieressä minun puolellani. Siitä saan helposti iltalukemisen ja jos juuri ennen nukahtamista pudotankin lehden lattialle, niin aamulla se on helppo nostaa takaisin telineeseen. Tähän asti lehdet ovat kasautuneet lattialle ja vasta siivousinnon iskiessä olen saanut ne nostettua pois. Telineestä maksoin kolme euroa.

Nyt täytyy jättää vähäksi aikaa kirpparit rauhaan. Kun niillä en kierrä, ei tule mitään ostettuakaan. Tosin kutkuttavia löytöja saattaa mennä sivu suun, mutta tavarahan ei tällä menolla maailmasta lopu. Myymättömät rojuni kannan takaisin vintille odottamaan seuraavaa myynti-innostusta. Ehkä keväällä voisin taas yrittää.

Nojatuoliin juurtuneena?

Pimeää ja pimeämpää. Harmaita, pilvisiä päiviä. Töihin lähtö pimeässä, kotiinpaluu pimeässä. Päivällä aavistus valosta, joskus jopa vilkahdus kirkasta taivasta. Lumen odotusta. Väsymystä. Kaamosta. Talviunien aika.

Pimeys vie energian minusta. Töissä jaksan kyllä, mutta kotona en jaksaisi tehdä mitään ylimääräistä. Monet pikkuhommat odottavat ennen joulupuuhia, mutta unohdan ne heti, kun lasken ahterini nojatuoliin. Toisinaan jopa tunnen, kuinka takapuolestani alkaa kasvaa juuret, jotka työntyvät nojatuolin uumeniin, enkä pääse enää irti siitä. Onneksi kuitenkin jaksan nousta sänkyyn nukkumaan. Käteni naputtelevat läppärin näppäimiä, mutta vahingossakaan mikään keskeneräinen käsityö tai värkkäys tartu käteeni.

Villakoirien kennel suurenee sohvan alla ja nurkissa. Luetut ja lukemattomat lehdet jäävät pyörmään pöydille ja jopa lattialle. Marraskuu on aina tällaista.

Jotain virkistystä elämässä kuitenkin on. Tällä viikolla olen tyhjentänyt vinttikomeroita ja kaappeja turhasta roinasta. Toivottavasti se ei kuitenkaan muille ole roinaa ja tarpeetonta, vaan tarpeellisia, sillä olen taas kerran pitänyt kirpparipöytää suosikkikirpparillani. Ylimääräisestä tavarasta luopuminen on suuri helpotus. Mottonani onkin tällä viikolla ollut vähemmän on enemmän. Rikastumistahan kirpparilla ei kyllä tavoitella. Koitan laittaa tavaroilleni mahdollisimman pienet hinnat, jotta pääsisin niistä eroon. Kun käyn järjestelemässä pöytääni, harmittelen, kuinka hienot tavarani eivät kelpaa kenellekään. Varsinkin kirjoja on todella vaikea saada kaupaksi. Kaikki turha pikkusälä kyllä menee, toisaalta juuri se on sitä tarpeettomimpaa. Nyt vein pöydälleni erilaisia joulutavaroita, ja kyllä ne sieltä katoavat suureksi helpotuksekseni. Niille vain täytyy laittaa tosi pienet hinnat, että ne ostettaisiin.

Ihan tyytyväinen olen kuitenkin kirpparin tuottoon. Pöytämaksun jälkeen tuotolla saa yhdet kohtuulliset ruokaostokset maksettua. Vielä huominen päivä on aikaa päästä tavaroista eroon. Pieni miettiminen on vielä menossa, kaivelisinko kaappeja enemmän ja aamulla täydentäisin pöytää, vai annanko olla ja luotan siihen, että pöytä tyhjenee päivän aikana. Mielelläni en toisi takaisin mitään.Vaatteet ja kengät voi laittaa UFFin laatikkoon, mutta ne kirjat, kuka ne ottaisi?

Pimeässä kaipaan valoja, tähän kuistin kulmalla olevaan lyhtyyn työnsin vanhat roikkuvalot, joista muutama lamppu oli palanut. Sitähän ei huomaa, kun valot ovat aivan sykkyrällä. Ensi viikolla on sitten varsinainen jouluvalojen ripusteluviikko. Koitan pitää kiinni siitä perinteestä, että jouluvalot sytytetään ensimmäiseksi adventiksi. Siinä en kuitenkaan ole aivan onnistunut. Kuvassa oleva lyhyt on saanut valonsa jo syyskuun lopulla. Elokuun puutarhajuhliin ripustettu valoketju siirrettiin puiden välistä kiertämään huvimajaa.

Onneksi tänään satoi hieman lunta, se valaisee maisemaa. Pimeys ei tunnu enää niin pimeältä.

Ruususen jakkara

Vaahteran lehdellä elellään vanhaa arvostaen. Se onkin tämän paikan elinehto, sillä kaikki täällä on vanhaa, asukkaita ja kissaa myöten. Joskus nuoria piipahtaa, mutta sitten taas siirtyvät omiin ympyröihinsä. Kalustuskin on vanhaa, joku uudempaa  ja joku vanhempaa.

Vanhaa arvostaen tein kirpparilöydön, joka on mielestäni aika hauska. Ei silti, että nyt olisin sellaista juuri ehdottomasti tarvinnut, vaan ihastuin siihen niin kovin, että ostin pois. Koska auto oli menossa, kuskasin löydön pyörällä, joka sekin on jo antiikkia. Hyvin kuljetus onnistui, onneksi matka olikin lyhyt.

Ruususen jakkarassa onkin oikein sirot jalat ja kevytkin se oli. Mutta sen sisällä on hauska yllätys, joka tekee sen erityisen kiinnostavaksi. 

Jakkaran sisällä on lokerikko, joka voidaan nostaa pois, ja sen alla on vielä koko jakkaran kokoinen iso n. 10 cm korkea osasto.

Päällyskangas kaipaa uudistusta, mutta näin alkuun vanhakin kangas kelpaa ihan hyvin.

Vanha herra testasi jakkaran ja havaitsi sen oikein hyväksi päiväunipaikaksi, varsinkin, kuin aurinko lämmitti ihanasti ikkunan läpi.

Nyt vain pitäisi päättää, mitä jakkaran sisälle laitetaan. Olisiko se hyvä paikka sukkapuikoille ja virkkuukoukuille vai kenties kitaratarvikkeille ja sun muulle sellaiselle.

Nyt tarvittaisiin hyviä ehdotuksia. 

Senkki ja täkänä

Vaahteran lehdellä voidaan piipahtaa sisälläkin. Tänään siihen onkin aihettakin, sillä kaikissa hienoissa blogeissa esitellään upeita löytöjä ja sisustuksia. Nyt on minun vuoroni tehdä niin.

Tein tänään hienon hankinnan lähikirpparilta. Tämä senkki maksoi ainoastaan 40 euroa. Eihän se ihan virheetön ole. Toinen ovi ei pysy kiinni ja toisen kaapin hylly kaipaa kannakkeita, mutta muuten senkki oli siisti ja hieno. Pienellä kunnostuksella se on käyttökelpoinen. Pääasia on, että se sopi paikalleen kuin nakutettu. 

Senkin yläpuolelle ripustin äitini 50-luvulla kutoman täkänän, joka on odottanut seinälle pääsyä jo tovin. Täkänä ja senkki ovat mielestäni hyvä yhdistelmä. Senkin päälle pitäisi vielä laittaa aspargus. Ehkä hankinkin sellaisen syksymmällä..

Senkin oikealla puolella on kammottavat rumilukset, mutta niin pakolliset, ilman niitä en tätäkään kirjoittaisi. Niille täytyy nyt keksiä jotakin.

Ilman kukkakuvaa ei tänäänkään selvitä. Pionien kukinta alkaa olla pian ohi, joten niitä ei saa unohtaa.

Pian pionit varistavat terälehtensä ja on taas uusien kukkien aika.