Kasvarin pesu ja harmillinen havainto

Viime viikolla pesin kasvihuoneen. En ole koskaan aikaisemmin sitä tehnyt, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Nyt inspiraation aiheutti kasvihuoneen katossa mukavasti alkava sammalkasvusto. Etenkin pohjoinen, eli talon puoleinen kattolape alkoi uhkaavasti vihertää ja se ei näyttänyt silmään kovin mukavalta.

Maaliskuun puolivälissä maisema oli vielä talvinen.

Huhtikuun alkupäivinä lumet olivat jo sulaneet.

Pesuun olin löytänyt oivallisen välineen. Sini-tuotteella on valokatteiden ja lasipintojen pesuun tarkoitettu harja ja sen löysin etsimättä, muuta hakiessani rautakaupasta. Harjassa on taivutettava nivel, joten sitä pystyy käyttämään monessa asennossa. Hauska yhteensattuma, että kaikki pesutarvikkeet olivat vihreitä. Pesuaineena käytin mäntysuopaa, koska sitä sattui olemaan varastoissa viime kesän mattopyykin jäljeltä.

Vihrein välinein hyökkäykseen vihreää vastaan.

Pesu onnistui helposti. Sain katon kelvolliseksi ja sisäpuolikin puhdistui. Pesun suurin pulma oli huuhtelu, joka piti tehdä heittämällä vettä kauhalla pinnoille.

Pesun aikana tein harmittavan havainnon. Kasvarin kennolevyihin oli tullut paljon reikiä. Etenkin katon etelälappeella niitä oli lukuisasti. Myös useita kennoja oli kokonaan haljennut ylhäältä alas.
Ilmeisesti auringon valo on vaurioittanut kennoja. Myös sateet, pakkaset ja tuuli tekevät oman osansa.

Tämän kesän yritän pärjätä tuolla kasvarilla, mutta jo pesun aikana rupesimme isännän kanssa suunnittelemaan uutta. Olisikohan ensi keväänä uuden kasvihuoneen aika?

Satotoiveet korkealla

Iltaisen kastelu-urakan yhteydessä tarkastelin kylvöjen kasvua laatikkopuutarhassa. Suurin osa kylvetyistä siemenistä tai istutetuista taimista kasvaa erinomaisesti. Ihmetystä aiheuttaa ainoastaan lamopinaatti, joka kasvaa taas kerran hyvin kituliaasti. Eiköhän se pidä laatikkopuutarhan mullasta? Kun kasvatin sitä kasvimaalla, se kasvoi aivan valtavasti.

Iloisen yllätyksen löysin retiisirivistä. Siellähän olikin jo syötävän kokoisia retiisejä. Ensimmäiset herkut ovat siis joutuneet. Salaattiakin voisi varovasti jo ottaa.

Retiisiä olen kylvänyt reilusti, joten sitä saankin syödä mielin määrin.

Kasvihuoneessa on jälleen kerran ahdasta. Milloinkahan opin istuttamaan taimet riittävän harvaan. Tänä vuonna kasvatin kaikki tomaatin taimet itse. Ne kukkivat nyt parhaillaan ja luvissa on tietenkin runsas tomaattisato.

Viime yö oli kylmä. Sen sai huomata myös harson alta karannut perunantaimi. Onneksi laitoimme harsot, ne kyllä suojaavat pieneltä hallalta.

Muutenkin kasvu näyttää hyvältä. Porkkananharvennus taitaa olla vuorossa seuraavaksi. Yleensa sen teen aikaisintaan kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen jälkeen.

Hallaöistä selvitään

Kasvihuoneessa ahistaa. Lattialla tuskin mahtuu liikkumaan.  Onneksi olin rohkea ja istutin tomaatit paikoilleen heti toukukuun alussa. Ohjeistushan on, että hallanarat kasvit siirretään ulos vasta 10.6. jonka jälkeen hallaöitten pitäisi olla ohitse. Viime vuoden kylmän kesäkuun rohkaisemana teinkin tomaattien istutuspäätöksen. Nyt toukokuussa on oikeastaan ollut jopa lämpimämpää, kuin viime vuonna, vaikka hallaöitä on kyllä ainakin täällä riittänyt.

Tomaateissa alkaa olla jo kukkanuppuja, ehkä sisällä kasvaneina ne olisivat jo kukassa, mutta varret olisivat melkoisia luikeroita. Yleensä ottaen tomaatit ovat vahvoja, mutta tumblin tom- minikirsikkatomaatit eivät ole juuri kasvaneet. No viime vuonna oli ihan samanlaista ja kun istutin ne uudelleen, ne lähtivät kasvuun ja ehtivät kyllä tehdä tomaattejakin.

Kasvihuoneeni on halpa, pieni kennomuovihuone. Ihan kelpo kapistus meikäläisen tarpeisiin. Joskus (ainakin näin keväisin) se voisi olla suurempikin. Kennomuovi eristää hieman kylmää, joten hallaöihin varaudun ainoastaan polttamalla kynttilöitä kasvihuoneessa.  Toistaiseksi se on riittänyt torjumaan kylmän vauriot. Nytkin lattialla on viisi kynttilää, jotka pitää ensi yönä jälleen sytyttää tuikkimaan ja lämmittämään.

Suurin osa lattialla olevista ruukuista siirtyy pikapuolin ulos. Isoissa ruukuissa olevat daaliat laitoin vasta multaan, mutta jospa kesän lämpö ( jota on kovasti luvattu) kasvattaisi ne komeiksi.
Pitkästä aikaa laitoin kasvamaan hajuhernettä. Kovin vain on huonosti lähtenyt kasvuun, ehkä se olisi kaivannut tasaisempaa lämpöä. En vaan kertakaikkiaan ole jaksanut kuskailla taimia ulos ja sisälle.  Kierrätän aina vanhat ammpelit ja sieltä mullasta pilkistääkin jo hajuherneen alku.

 

Loppukesällä sitten ihastelen ja nuuskin tuoksuvia kukkia. Ainakin toivon niin.  

Hyörintää ja pyörintää

Ihana kevät on täällä. Aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Taidan herätä vihdoin talviunestani ja päästä puutarhapuuhien vauhtiin. Viikonloppuna piti tietenkin hankkia ensimmäiset orvokit.

 

Nuukailijana toivon, että muita kesäkukkia ei tarvitsisi hankkiakaan, vaan muuten pärjäisin omilla kylvöksilläni. Saapa nähdä, miten kylvöni onnistuvat.

Talviuniltaan on myös herännyt ainakin yksi pihan siileistä. Törmäsin siihen aamusella, kun kärräsin lehtiä marjapensaiden alle. Kovin siiliparka oli tuohduksissa yllättävästä tapaamisesta, mutta suostui sentään hieman vilkaisemaan minua. Taas kerran sain manata kännykkäni pientä muistia. Samalla kun jututin siiliä, poistin kiireesti joutavia kuvia puhelimesta, että saisin otettua kuvia. Ihana otos meni aivan sivu suun: siili nakotti hetken suoraan silmiini, mutta kun kuvaaminen olisi ollut taas mahdollista, se pinkaisi pakoon. Tämän parempaa kuvaa en siis saanut otettua.

Sääennusteiden rohkaisemana istutimme jo tomaatit kasvihuoneeseen. Koskaan ennen en ole ollut kasvihuonepuuhissa näin aikaisin, mutta kun luvissa on lämpimämpää, kuin viime vuoden kesäkuussa konsanaan, ryhdymme sunnuntaina tuumasta toimeen. Tosin viime yönä heräsin klo 5. tarkastamaan lämpömittarin, joka kauhistukseksein näytti -0,4. Kiireesti piti mennä laittamaan kasvariin muutama kynttilä palamaan. Onneksi tomaateille ei kuitenkaan käynyt mitään.  Ensi yö taitaa olla vielä vähän viileämpi, mutta sitten on selvästi lämpimämpää. Kasvari on nyt tupaten täynnä kaikenlaista kasvatettavaa. Pikkuhiljaa nekin siirtyvät omille paikoilleen. Amppeleihin laitoin tänään hajuhernettä ja köynnöskrassia. Ne kukkivat sitten vasta heinäkuusta eteenpäin.

Tänään laitoin myös esikasvatukseen kurpitsat, kaalin ja myös maissia, vaikka viime keväänä vannoin, etten sitä enää koskaan kasvata. Saas nähdä, kunka tänä kesänä suu pannaan.

Koko talven olen taas kerännyt munankuoria. Tänään murskasin ne ja ripottelin murut kukkapenkkiin sekä laatikkopuutarhaan. Yritin saada kuoret todella hienoksi kahden kiven välissä. Kivikautiset työkalut toimivatkin melko hyvin.

Laatikkopuutarha odottelee vielä hetken maan lämpenemistä ja tietenkin hevonpeetä ja täydennysmultaa. Sitten voinkin aloitella kylvöpuuhia.

Ensimmäinen kunnon puuhapäivä pihalla on takana. Kylläpäs on mukavaa!

Lähtölaukaus kesään

Talven uurastus opiskelujen parissa on takana ja vihdoin minäkin pääsen rakkaan harrastuksen pariin. Taakse jäävä huhtikuu on ollut yhtä hullunmyllyä: Kaksi lähijaksoa yliopistolla, joka viikonloppu luentoja kotipaikkakunnalla, oppimistehtävien naputtelua sekä leikkaus. Enpä ole paljoa ehtinyt puutarhahommiin,  enkä tänne blogimaailmaan. Nyt on hetkisen hengähdysaikaa.

Vähäluminen talvi ja tammikuun -30 asteen pakkaset upottivat roudan todella syvälle ja vasta nyt ensimmäiset krookukset kukkivat. Toivottavasti viime päivien runsaat sateet ovat sulattaneet roudan.

Sääennuste lupaa lämpimiä kevätpäiviä ja yölläkin lämpötila pysyy lämpimän puolella, joten rohkaistuin kantamaan taimet valohoitoon kasvihuoneeseen.

Nyt haluan olla rohkea ja istuttaa nuo tomaatit kasvamaan paikoilleen. Jos kylmä uhkaa, niin pitää sitten keksiä joku lämmityssysteemi. Pikkukasvariin nostin taimet verstashuoneen ikkunoilta, jossa ne ovat kasvaneet melko hitaasti. Jospa nyt nuo honteloiset hieman vahvistuisivat.

 

Mahtaakohan nuo oppineiden kukat ehtiä kukkimaan koko kesänä?

 

Multatyöt odottavat ja nyt pitäisi kiireesti laittaa kesäkurpitsat, kaalit ja kurkut kasvamaan. Onneksi nyt on siihen aikaa.

Käyttöä pärekorille ja syksyn tuomaa

Taannoin ostin paikallisesta fb-kirppisryhmästä pärekorin. Olen jo pitempään haaveillut pärekorista, joka sopisi pyykkikoriksi. Uutta pärekoria en ole vielä raaskinut ostaa, sillä ne maksavat torilla n. 50 euroa. Olisihan se käsityötä ja pärekorin hiilijalanjälki on varmasti paljon pienempi, kuin muovisen pyykkikorin. Ostamani kori oli kuitenkin sen verran likainen, että pesun jälkeenkään en siihen ainakaan puhtaita pyykkejä mielelläni laittaisi, joten kori sai hetken odottaa käyttöä. Tänään keksinkin sille oivan käyttötarkoituksen, sillä vihdoinkin kerkesin putsata saunassa kuivumassa olleet sipulit.

Kori mahtui oikein hyvin keittiön leivontatason alle. Sieltä sipuleita on helppo ottaa ruuanlaittoon. Toivottavasti ne säilyvät hyvin. 

Tänään ennätin pitkästä aikaa kierrellä pihalla ja tutkailla syksyn muuttamaa maisemaa. Kaikki kukat eivät ole vielä lakastuneet. Auringonkukat ovat painuneet tuulissa ja sateissa aivan lakoon, mutta sieltäkin ne kääntävät kukkansa valoa kohden. 

Kylmän yön pelossa keräsin myös viimeiset tomaatit, kesäkurpitsat paprikat ja pinaatin pois.

Ennätin myös vihdoin kerätä kukkien siemeniä. Kaikkein eniten toivon, että vaaleanpunaisen pioniunikon siemenet itäisivät myös ensi keväänä. Toki kylvän myös muita unikonsiemeniä sekä krassia, joita nyt keräsin talteen.

Syksy on tuonut elämääni myös aivan toisenlaiset kuviot. Muutaman viikon talven aikana liikuskelen nuorison seurassa yliopistolla. Väliviikot sitten naputtelen aivan toisenlaisia tekstejä. Oheinen kirjapino odottelee lukemista ja lisää pitää lainata. Tämä blogi taitaa jäädä nyt kakkoseksi, mutta ei ihan kokonaan unohdu,

Syksyiset puuhat pitävät vielä kiireisinä. Juurekset ovat vielä maassa ja haravointiurakka vasta alkutekijöissä, mutta onhan se vaihtelua tietokoneen naputtelulle ja kirjan lukemiselle.

Italian mama eli tommaattisoossin keitossa

Kasvihuoneessa sato valmistuu. Tomaatteja on saatu napsia jo monta viikkoa. Tomaattituotanto ei kuitenkaan tänä vuonna ollut mikään huippu. Jostain kumman syystä (kylmä, tuulinen kesä?) osa kukista on jäänyt kokonaan hedelmöittymättä ja ovat ruskistuneet ruppanoiksi. Mutta kyllä tomaatteja siitä huolimatta tulee. Ainakin pihvitomaatti Marmande on kantanut runsaan sadon. Tomaatit ovat kasvaneet ennätyksellisen suuriksi. Minun piti jo muutama viikko sitten tehdä tukikannakkeet, ettei tomaatin oksat vain repeä kasvavien tomaattien painosta.

Ihan niksipirkka tasoa taitaa olla tämä kannake. Jostakin nappasin tämän idean, etten voi ottaa siitä kunniaa itselleni. 

Tänään keräsin kaikki kypsät pihvitomaatit pois. Kyllähän niitä olikin melkoisesti. 

Tuossa astiassa on 4 kiloa tomaatteja. Yksittäinen painavin tomaatti oli 261 g.

Tuon tomaattipaljouden keitin tänään tomaattikastikkeeksi. Tomaattien lisäksi kastikkeeseen tulee sipulia ja mausteita.

Kasvihuoneessa kasvaa myös basilikaa juuri tätä tomaattikastiketta varten. Tuostapa oli hyvä ottaa lehtiä ja jäihän niitä vielä. Hieman oreganoa otin myös. 

Kastikkeen keittäminen kestää kauan, sillä ylimääräinen neste pitää saada haihdutettua pois. 

Neljästä kilosta tomaatteja ja kuudesta sipulista tuli kaksi ja puoli litraa valmista kastiketta. Laitoin kaikki 2,5 desin pakastepurkkeihin ja niistä sitten otan kastiketta pitsaan ja pastaan ja kaikkeen muuhun.10 purkkia riittää pitkälle talveen. . 

Tomaattikastike

1kg tomaattia

2 sipulia

2 rkl öljyä

1tl suolaa

1 rkl sokeria 

mustapippuria

basilikaa

oreganoa

Valkosipulia voi myös laittaa, mutta sen haju tulee pakastepurkin läpi ja koko pakastin haisee valkosipulille, niin jätin sen pois ja lisään käyttövaiheessa. 

Kuutioi tomaatit, pilko sipulit. Laita öljy kattilaan ja lisää heti sipulit. Sekoita niitä öljyn kuumentuessa. Kun sipulit ovat kuullottueet, lisää kattilaan tomaattikuutiot. Lämpötila saa olla aika korkea aluksi, että kastike kiehuu kunnolla ja neste alkaa haihtua. Sekoita aina välillä. Kastike saa kiehua ainakin 1-2 tuntia tomaattien määrästä ja nesteestä riippuen. Kastikkeeseen lisätään mausteet. Kun neste on haihtunut, kastike saa jäähtyä. Jäähtynyneen kastikkeen voi vielä surauttaa sauvasekoittimella sileämmäksi. 

Purkita ja pakasta. Kesä maistuu talvellakin. Ihanaa itsekasvatettua herkkua.

Sadetta ja aurinkoa

Tuuli on loppunut! Uskomatonta. Liki kuukauden puhaltanut, voimakkuudeltaan vaihteleva tuuli on viimein tyynytnyt. Toivottavasti seuraavan kerran tuulee, kun syysmyrskyt saapuvat sitten lokakuussa.
Tänään on aurinkokin paistanut jopa lämpimästi. Illan sadekuurot ovat olleet lämmintä, ihanaa kesäsadetta. Ensin tuntuu vain sateen enne, sitten pilvet nousevat nopeasti, mutta ennen sadetta taivaalle nousee sateenkaari.

Perennapenkissä asustava runkoruusu on kärsinyt kovasti tuulista. Sen versot ja lehdet ovat katkeilleet, mutta suojaisemmalta puolelta löysin tänään nupun. Toivottavasti ruusuni ilahtuu tuulen loppumisesta ja kehittää vielä monta nuppua.

Juhannusruusu sen sijaan odottelee vielä pienemmissä nupuissaan. Niillä ei ole kiirettä, mutta kovasti olisin toivonut niiden kukkivan nyt juhannuksena. 

Saunan takana syreenit aukovat nuppujaan. Harmi, että ne eivät näy pihalla juuri mihinkään, vaan syreenejä täytyy käydä erikseen katsomassa. 

Juhannuksen viettoon otettiin jo hieman varaslähtöä ja sytytettiin tuli kesäkeittiöön. Sympaattinen, pieni nuotio- ja grillipaikka on edellisten asukkaitten peruja, mutta sopii meille mainiosta. Tosin haaveilen kyllä sellaisesta hienosta grillipaikasta, mutta toistaiseksi tämä riittää.

Sadepilvet pyyhkivät yli ja matalalta paistava aurinko herättää myös sateenkaaren henkiin. Sateenkaaren pää on jossain huvimajan takana. Kuvissa huvimaja näyttää mielestäni aina pienemmältä, kuin se todellisuudessa onkaan. 

Aurinko paistaa sateen läpi ja voimistaa sateenkaaren värejä.

Sateenkaaren pää näyttää osuvan kasvihuoneeseen, vai osuukohan se peltojen takana olevalle huoltoasemalle? Toivottavasti kasvihuoneeseen osuva sateenkaari on hyvä enne ja lupaa mainiota satoa tomaateista, kurkuista, paprikasta ja chilistä.

Illan kultainen väri valaisee maisemaa sateesta huolimatta. Koiranputken pitsikukat avautuvat juuri nyt. Ilma on täynnä niiden voimakasta tuoksua.

 

Jospa nyt viimein alkaisi KESÄ! Ihanaa juhannusta kaikille.

Kesäkukkia nuukailijan malliin

Tänä keväänä olen ollut huono asiakas puutarhalla sekä markettien puutarhaosastoilla. Olen ostanut vain siemeniä ja multaa. Onhan näissä liikkeissä ollut aivan ihania kasveja tarjolla ja joskus ihan täytyy hillitä ostohaluja, etten tekisi mitään harkitsematonta. Esikasvatushullutuksesta on ollut myös hyötyäkin: Olen säästänyt pitkän pennin, vai pitäisikö sanoa senttejä. Omat esikasvatelmat eivät vain ole vielä kovin edustavia, vaikka ne ovat olleet kasvihuoneessa virkistymässä jo pitkän aikaa.

Ovenpieleen, kuistin ikkunoitten alle kasvatin samettiruusuja, joitten väliin laitoin persiljaa ja oreganoa. Siitä on nopsa hakea yrttejä keittiöön. Samettiruusu on ollut aina inhokkini, mutta nyt tulin kokeilleeksi sen kasvatusta ja voi olla, että jäi viimeiseksi kerraksi. Sen helppoutta kehutaan, mutta minun piti laittaa monet siemenet multaa, ennenkuin onnistuin kasvattamaan nuo kahdeksan kappaletta. Kukinta on vielä kovin vaatimatonta, mutta toivottavasti kesän mittaan se runsastuu.

Kevättalvella otin talvehtineista pelargonioista pistokkaita ja ne ovat nyt huvimajassa tuulensuojassa odottelemassa nuppuja ja paikkaa pihalla. Pelargonian alkuja on ollut n.10 ja lisäksi ne alkuperäiset, joista pistokkaat on otettu, joten niiden suhteen olen kyllä omavarainen.

Kasvihuoneessa on kasvamassa agapanthus Alba, eli valkoinen sinisarja. Se on vielä kovin pieni, vaikka se on ollut yli kaksi kuukautta ruukussaan. Toivottavasti saan sen kukkimaan.  Daaliatkin odottavat tuulen tyyntymistä, jotta voisin nostaa ne taas ulos ja ehkä kukkapenkkiin. Joissakin daalioissa on jo nuppuja, mutta en taida olla kovin taitava niiden suhteen.

Kasvihuoneessa odottelevat myös kymmenen gladiolusta. Kuvittelin ostohetkellä istuttavani ne huvimajan vieressä olevaan kukkapenkkiin, mutta todellisuudessa siinä ei ole vieläkään mitään kukkapenkkiä, joten ehkä hankin niille ison ruukun, tai voinhan laittaa ne etupihan perennapenkkiin.

Kesäkukkani eivät ole siis vielä kovin kukkivaisia, siispä toivon kovasti säiden lämpenemistä. Anopin kanssa piipahdin eilen puutarhalla, josta mukaan tarttui myös hieman väriä tähän vihreyteen.

Sain mummilta elämäni ensimmäisen tuppaanipelargonian, nyt se toivottaa portailla sisään tulijan tervetulleeksi omien pelargonioitten vierellä. Tupsulaventeli on se ainoa oma hankintani tänä keväänä.

Tänään tuulessa on välillä ollut lämmin henkäys. Pihalla on ollut melkein kesäistä. Lomaviikko alkaa olla lopuillaan. Maanantaina taas työt kutsuvat. Mutta onneksi ensin on viikonloppu. Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille!

Jotain valmista ja jotain keskeneräistä

Kasvu on karannut käsistä, kesä ottaa vauhtia ja vauhti vain kiihtyy. Koivut vihertävät ja tuomikin availee nuppujaan. Sateen jälkeen ilma tuoksuu vienosti medeltä ja mahlalta, tuoksuun sekoittuu myös tuomen väkevä tuoksu. Lämpöisen sateen jälkeen on ihana kulkea pihalla nuuskuttelemassa kesää.

Kasvihuone on nyt täynnä luikeroita. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kasvattanut kaikki sinne laitettavat taimet itse. Viime keväänä ostin varalle kolme tomaatintainta, jos omista ei tulisikaan mitään, mutta nyt jätin nekin ostamatta. Täyteenhän tuo pikkukasvari tuli, loppukesästä voi olla melko ahdasta. Tomaattien tuet on puhkinukutusta lakanasta ja niitä pitää vielä siistiä, kunhan saadaan kasvihuoneeseen paremmat kiinnitysnarut. Muuten tuommoinen pikkkukasvihuone on ihan kelvollinen, mutta siitä puuttuu tukilankojen kiinnitysmahdollisuus, nyt siellä on omatekoiset viritykset viime kesältä ja ovat hieman huteraa tekoa.

Lattialla olevat punoskorit siirrän kuistin ikkunoille, kunhan niissä olevat kasvit hieman vahvistuvat.

Satoakin on jo luvassa. Tigrellassa on jo pieni tomaatin alku, vaikka en ole muistanut kukkia ravistellakaan.

Laatikkopuutarhan laatikot ovat nyt jo melkein valmiiksi kylvettyjä. Ensimmäisessä laatikossa kasvavat huhtikuussa sinne laitetut valkosipulit, niiden varret ovat kärsineet edellisen lauantain myrskyn riuhtoessa harsoa, joka oli laatikon päällä. Nyt otin harson kokonaan pois.  10.5. kylvetyt retiisi ja porkkana ovat jo taimella. 

Maissin kasvupaikkaa pohdiskelin kovasti. Viime vuonna onnistuin kasvattamaan vain kolme maissin tainta, jotka istutin laatikkoon. Ne kasvoivat hyvin ja tähkiäkin oli tulossa, mutta jyvät eivät olleet kunnolla pölyttyneet, sillä isoja jyviä oli vain siellä täällä. Hyvältä ne kuitenkin maistuivat nuotiolla grillattuina. Olin jo valmis hylkäämään ajatuksen maissin kasvatuksesta, mutta alalaarista löytyi siemenpussi 20 sentillä, niin piti vielä yrittää. Harkitsin maissien kasvatusta rakennuspaljuissa, mutta hylkäsin sen ajatuksen, koska paljuja olisi pitänyt hankkia lisää. Yksi vaihtoehto olisi ollut  laittaa taimet kasvimaalle, mutta laitoin ne kuitenkin kasvulaatikkoon melko tiheästi. Jos nyt maissin kasvatus epäonnistuu, sitten en enää sitä yritä. 

Laatikoihin on nyt laitettu retiisiä, porkkanaa, salaattia, mangoldia, pinaattia, kyssäkaalia, persiljaa ja tilliä. Lisäksi kasvatin erilaisia kurpitsantaimia, kesäkurpitsaa, ja halloweenkurpitsaa Uutena tuttavuutena laitoin kasvamaan myskikurpitsaa. Sen taimi on melko surkea, jokin ötökkäkin taitaa vaivata. Katsotaanpa onnistuuko sen kasvatus.

Kylvötyöt ovat siis hyvällä mallilla. Vielä laitan papua ja herneitä. Muutaman kaalinkin ajattelin ostaa kaalikoitten uhallakin. Toivottavasti tänä vuonna laatikkopuutarhan sato on edellisvuotta parempi.

 Kylvötöitten jälkeen onkin sitten ympäristön kunnostuksen vuoro. Näettehän hienot perennapenkit reunustamassa laatikkopuutarhaa. Kastelulammikkosta otetaan sadevettä kasveille ja vaahteran alla kahvitellaan joutilaina helteisinä iltapäivinä. Eikö näytäkin mukavalta? 

Työtä riittää ja lapiohommia. Ehkä asiat etenevät pikkuhiljaa, niin selkäkin kestää paremmin. Olisi mukava kuitenkin saada asioita valmiiksi, eikä aina olisi hommat vaiheessa.  Tarvittaisiin vain aikaa eikä pieni rahalisä olisi pahitteeksi.

Toukokuussa odottelin kovasti lämpimiä säitä, mutta niitä ei vain tullut. Kesäkuu alkaa samoissa merkeissä: Lämpimät säät antavat odottaa itseään. 

Mukavaa alkavaa kesäkuuta!