Vaahteran lehdellä

Vaahteran lehdellä
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kuulumisia

Heinäkuu on jo ennättänyt yli puolen välin. Lomakin oli ja meni ja työtkin ovat jo viikon verran kutsuneet. Kesän viileys näkyy pihalla myöhäisenä kukintana. Akileijat kukkivat vielä, vaikkakin jo niiden värit alkavat haalentua. Tämä hyvin tummanvioletti on tämän kesän suosikkini.

1.7.2017






Punaisten akileijojen siemenet voitin edelliskeväänä Päivänpesän elämää-blogin arpajasista ja nyt  vuoden vanhat taimet jo kukkivat. Kiva arpavoitto.

10.7.2017



Minulla alkaa olla jo mukava kokoelma erilaisia akileijoja ja tänä kesänä niiden kukinta kestää ja kestää. 

10.7.2017

Minun akileijani ei kuitenkaan vedä vertoja äitini akileijaniitylle. Tein siellä hieman kaiveluja ja toin kotiin ruiskukan sinistä akileijaa, jota minulla ei vielä ole. Toivottavasti sen siirto onnistuu.

Äidin akileijaniitty 8.7.2017

Viileän kesän myötä juhannusruusut kukkivat edelleen. Tosin meidän pihan ruusut ovat talon länsipäädyssä, johon aurinko paistaa vasta iltapäivällä.

15.7.2017

Viileä kesä jätti myös muiston perunapenkkiin. Halla nappasi hieman lehtien kärkiä heinäkuun toisena viikonloppuna. Onneksi vahinko ei ollut suuri, mutta tallennanpa senkin tänne aikakirjoihin.

10.7.2017


Kuivuutta ja sadetta on ollut vuorotellen. Laatikkopuutarhaan on saanut kantaa vettä heti sateiden jälkeen. Onneksi tuhannen litran vesisäiliössä riittää vettä useampaan kastelukertaan. Olen piilottanut vesisäiliön pelargoniaportaiden taa. Nuo kaikki pelakuut ovat talvihtineet verstaan ja pyykkituvan ikkunalla. Ehkä joukossa on pari pistokastakin, mutta pitkän pennin olen säästänyt kesäkukkaostoksissa, kun onnistuin talvetuksessa. Olen yrittänyt hoidella noita pelakuita erityisen hyvin ja vaaleanpunainen jauhe on niiden kukinnan salaisuus :)

15.7.2017

Heinäkuu kääntyy loppupuolelle. Pimeneviin iltoihin pitää varautua erilaisilla lyhdyillä. Meillä onkin nyt kunnon lyhty, sillä isäntä teki pihalyhdyn verstaan ylisiltä löytyneistä vanhoista ikkunoista. Vielä en laittanut lyhtyyn kynttilöitä, vaan ostin sinne krysanteemin.



Vielä on kesää onneksi jäljellä. Toivottavasti valoa ja lämpöä riittää. Sitä tarvittaisiin ainakin kasvihuoneessa, jossa tomaatit kukkivat vielä täyttä häkää. 




torstai 28. heinäkuuta 2016

Kutsumattomia vieraita

Puutarhassa on aina jotain harmia, Talvella ( ja muulloinkin) rusakot ja jänikset, linnut marjojen kimpussa tai nyhtämässä kylvöksiä maasta. Kaalikoit ja -perhoset ristikukkaisten riesana. Nyt tuli sitten etanoiden vuoro. Ikinä en ole ennen nähnyt tälläista etanamäärä. Huoh. En tiedä mitä noiden kanssa teen. Myrkkyjä en käytä ja jos laitan jotain häätöainetta, niin etanat vain siirtyvät toisiin kasveihin.


Sipulien varret maistuvat näköjään noille nilviäisille. Ehkä kerään ne ja tarjoilen perheelle sipulimarinoituja etanoita. Onneksi sipuli on kasvanut hyvin ja kohta voin nostaa ne pois maasta.


Nauriin lehdet ovat jo ennestään reikäiset kaalikoiden jäljiltä, mutta tämä armeija taitaa tehdä lopun naurishalmeesta.

Onneksi kasvulaatikot ovat vielä säästyneet etanapaljoudelta, mutta kyllä sielläkin yksittäisiä etanoita on liikkunut. Kukkapenkissä daaliat taitavat maistua parhaimmalta etanan suussa, mutta kyllä noita sarviniekkoja saa nyppiä muualtakin. Nyt olis siilille kovasti töitä. Missä lienevätkin tällä hetkellä.
Lehtokotiloita en ole pihallamme vielä nähnyt, mutta se lienee vain ajan kysymys, milloin saapunevat.

Säät saisivat kyllä pysyä lämpiminä ja aurinkoisina. Sade vain pahentaa etanatilannetta.



maanantai 6. kesäkuuta 2016

Satotoiveet korkealla

Iltaisen kastelu-urakan yhteydessä tarkastelin kylvöjen kasvua laatikkopuutarhassa. Suurin osa kylvetyistä siemenistä tai istutetuista taimista kasvaa erinomaisesti. Ihmetystä aiheuttaa ainoastaan lamopinaatti, joka kasvaa taas kerran hyvin kituliaasti. Eiköhän se pidä laatikkopuutarhan mullasta? Kun kasvatin sitä kasvimaalla, se kasvoi aivan valtavasti.

Iloisen yllätyksen löysin retiisirivistä. Siellähän olikin jo syötävän kokoisia retiisejä. Ensimmäiset herkut ovat siis joutuneet. Salaattiakin voisi varovasti jo ottaa.


Retiisiä olen kylvänyt reilusti, joten sitä saankin syödä mielin määrin.

Kasvihuoneessa on jälleen kerran ahdasta. Milloinkahan opin istuttamaan taimet riittävän harvaan. Tänä vuonna kasvatin kaikki tomaatin taimet itse. Ne kukkivat nyt parhaillaan ja luvissa on tietenkin runsas tomaattisato.


Viime yö oli kylmä. Sen sai huomata myös harson alta karannut perunantaimi. Onneksi laitoimme harsot, ne kyllä suojaavat pieneltä hallalta.


Muutenkin kasvu näyttää hyvältä. Porkkananharvennus taitaa olla vuorossa seuraavaksi. Yleensa sen teen aikaisintaan kesäkuun puolivälissä tai juhannuksen jälkeen.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Hyvää yötä peiton alla

Lämpimien päivien jälkeen tulee tietenkin kylmät säät, kylmät päivät ja kylmät yöt. Tuuli kiskoo luoteesta Huippuvuorten jäistä ilmaa tuoden tyypillisen Suomen kesäsään. Hetken taisin luulla eläväni unelmien puutarhakesää, mutta se oli tietenkin vain unelmaa. Suomen kesä on täällä ja palauttaa minut todellisuuteen.



Tuulen puhaltaessa harsojen levittely on kasvimaalle ja kasveille on melkoinen suoritus. Laatikkopuutarhassa ne olivatkin valmiina. Tarkastellessani harsojen kuntoa, huomasin, että maissejani on pahoinpidelty. Syyttävä katseeni kääntyy taas noihin pahanilman lintuihin, harakoihin. Reijät harsossa ovat johtolanka salapoliisin tehtävässä.

Kasvimaalla harson sai perunapenkit ja herneet sekä auringonkukat ja härkäpavut. Muille sitä ei riittäänyt joten pärjätkööt ne omillaan, ehkä porkkanat ja sipulit pärjäävät taivasalla.


Etupihan perennapenkkiin ehdin alkuviikosta istuttaa daaliat ja gladiolukset, nehän piti myös saada peiton alle. Sinne päätyivät myös itsekasvatetut zinniantaimet, joiden hallanarkuudesta minulla ei ole tietoakaan. Mansikkakeijujen kesäkoti on myös päässyt suojaan peiton alle, jospa nyt halla ei koskettelisi turmelevasti mansikankukkkia.


Illan aurinko antaa erilaista, kaunista valoaan, siinä on hyvin lämmin sävy. Kainon Kuohun reunat näyttävät liki kauniilta. Rikkaruohot ja epätasainen kasvu ei näy tässä valossa. Loppuviikosta luvattiin tänne hurjia sateita. Kuinkahan paljon Kainon Kuohun pinta mahtaa nousta?


Pian sytytän kynttilät kasvihuoneeseen ja tuulen tyynnyttyä teen vielä harsojen tarkistuskierroksen. Toivottavasti hallaa ei tulekaan, vaikka kylmä yö onkin luvassa. Tässä tapauksessa aamu on iltaa viisaampi.

Mielenkiintoinen sääviikko on tiedossa. Jospa sitten taas aurinko jä lämpö hellisivät meitä.

torstai 19. toukokuuta 2016

Luisa Luisevan viimeinen kesä

Vanha puutarha-apulaiseni Luisa Luiseva on päässyt jälleen tärkeään työhönsä. Juuri nyt Luisan paluu on erittäin ajankohtainen, sillä tällä viikolla laitoin sipulit kasvimaalle. Joka aamu minun on pitänyt tehdä siellä kierros ja painella multaan harakoiden, varisten ja naakkojen ylös nokkimat sipulit. Toivottavasti Luisa hoitaa hommansa paremmin, kuin hyvin ja sipulit saavat olla rauhassa.


Luisa alkaa olla jo hieman heikossa hapessa. Jälleen kerran hänen kasvonsa täytyi retusoida perusteellisesti kesän jäljiltä. Otsaankin oli tullut hurja repeämä, mutta jospa tämä kesä selvitään tällä ehostuksella.


Ensimmäisenä kesänä Luisa jaksoi vielä olla elegantti, vaikka kasvimaan reunalla seisoskelu ei niin herkkua näyttänyt olevan,


mutta toisena kesänä hänen olemuksessaan oli havaittavissa hieman kyllästymistä. Hymy ei kuitenkaan hyytynyt ennenkuin auringon paiste ja sateet huuhtelivat sen kokonaan pois.



Syksyllä jätänkin hellät jäähyväiset Luisalle ja hankin seuraavaksi kesäksi uuden apulaisen.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Älyttömät joululahjat

Between Rikkaruohoelämää-blogista heitti haasteella, jossa ideana on keksiä kolme joululahjatoivetta, jotka haluaisi, mutta joita ei järjen nimissä tule koskaan saamaan ja sen jälkeen mukaan haastetaan kolme bloggaajaa.

Tässähän voisi heittäytyä täysin hulvattomaksi tai sitten pysyä tylsissä arkisissa asioissa,jotka voivat toteutua ehkä joskus, tai sitten ei ollenkaan. Nyt tuli valinnan vaikeus. Toiveita ja unelmia on varmaan elämän aikana kerennyt kertyä, mutta mitkä olisi sellaisia, että ne sopisivat tähän. Haluaisinko kenties jotain ihania tavaroita, vai olisiko nyt mahdollisuus haaveilla matkustamisesta. Pitäisikä toiveissani pysytellä omassa pihapiirissä ja kodissa ja siihen liittyvissä unelmissa. Voisivatko joululahjat olla jotain taitoja tai ominaisuuksia, joita toivon itselläni olevan, mutta tiedän, että niitä on mahdoton saavuttaa.

Moni toiveistani voisi olla toteutettavissa, jos rahaa olisi käytettävissä mielin määrin. Jotkut toiveet voisivat olla saavutettavissa suurten ponnistusten ja uhrausten jälkeen. Jonkun unelman tavoitteleminen voi täyttää elämän niin, että muut asiat jäävät syrjään ja itse eläminekin jää sivuseikaksi.


Taidan kuitenkin toiveissani pysytellä pihapiirissä ja löytää sieltä asioita, joitten toteutumista toivon, mutta tiedän niiden jäämistä unelmaksi.

1. Toivoisin, että aamulla heräisin remontoidussa talossamme. Lattia olisi uusittu ja sen alle olisi laitettu lattialämmitys. Seinät olisivat tapetoitu kauniila vanhoilla paperitapeteilla. Pieni lasikuisti olisi rakennettu yläkerran ikkunan alapuolelle, ja siellä olisi kiva ruokasali, jossa ruokapöytä notkuisi valmiita jouluherkkuja. Vanha sisäsauna ja pesuhuone olisi purettu ja sen tilalla olisi viehättävä keittiö ja puuhellassa rätisisi tuli. Hetken päästä voisin laittaa leivät paistumaan sinne ja lopuksi vielä sinne menisi joululaatikot muhimaan. Nykyisen keittiön paikalle olisi ilmaantunut wc/suihkuhuone ja pieni askarteluhuone. Yläkerrassa olisi myös kauniit tapetit ja lankkulattia. Kaikki mahdolliset kosteusvaurion alutkin olisi korjattu ja voisimme aloittaa joulunvieton uusitussa kodissa.

Kuva otettu joulukuussa 2014.

2. Laatikkopuutarha olisi valmis. Siellä olisi muutama laatikko lisää. Pensasruusuvyöhyke rajaisi pihan ja Kainon Kuohun. Sadevesipurosta solisisi vesi kastelulampeen ja runsaat perennat kukkisivat kastelulammen ja huvimajan välissä. Muutama omenapuu kurottaisi oksiaan laatikkopuutarhan ylle ja kaarisilta veisi sadevesipuron yli. Laatikkopuutarhan takana kasvavan vaahteran alla olisi varjoisa kahvittelupaikka.

Kuvan piirtelin viime talvena, kun suunnittelin laatikkopuutarhan laajennusta.

3. Rikkaruohoton piha ja kasvimaa. Asumme ohdakeviidakon keskellä. Loppukesällä ilma on sakeanaan ohdakkeen siemeniä, jotka leijuvat keveästi tuulen mukana tonttimme joka kulmaan. Toivon siis, että nämä ikävät harmitukset poistuisivat taikaiskusta. Samalla saa poistua ihan kaikki väärässä paikassa kasvavat kasvit: nokkoset, valvatit sekä juolavehnä. Hmm. onkohan tämä ihan järkevä toive? Luonnon tasapainoa en suinkaan tahdo horjuttaa.

Valvatin juuria keväällä 2015

Tässäpä nämä minun älyttömät joululahjat. Yhdessä yössä toiveeni ei toteudu, mutta sitkeällä työllä nuo toiveet voivat toteutuakin.

Haastaakin pitäisi kolme bloggaajaa. Taidanpa heittää haasteen vapaasti napattavaksi, eli jos haluat kertoa muille, mitä älytöntä sinä toivoisit, ole hyvä. Tästä saat haasteen:)




sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syyspuuhia

Tänään on jälleen ollut ihana aurinkoinen päivä, syksyiset säät odotuttavat itseään ja saavatkin odotuttaa, en kaipaa yhtään vaakasuoraa sadetta ja tuulta. Valio myrsky mylvi ja meni ohi onneksi vahingoitta, mutta koivujen lehdet tulivat kaikki alas. Vaahtera ja tammi ovat vielä tiukasti vihreitä.
Meidän vaahterat ovat kummallisia, ne eivät taida saada ruskaväriä ollenkaan.

Sääennuste lupaa kylmiä öitä. Ne tulevat tänä vuonna harvinaisen myöhään. Toisaalta se on hyvä, sillä kesällähän niitä riitti harvinaisen pitkälle. Perunannostoa on pitänyt lykätä, koska hallaöitä ei ole ollut ollenkaan. Kun ilma käy pakkasella, myös ilmassa olevat perunaruttoitiöt kuolevat ja potut säilyvät kellarissa paremmin. Tosin rutto on tehnyt tuhojaan perunamaalla ja taas jälleen saamme kaivella katkarapuperunoita mullasta. Harmillista! Joka kesä perunanviljely on mennyt myttyyn ruton takia.

Porkkananviljely ei ole mennyt myttyyn. Tänään otin ne pois maasta. Kylläpä kasvimaalla kasvoi porkkana oikein hyvin. Ehkä porkkanalle sopii kylmä ja sateinen kesä. Ensimmäistä kertaa kasvatin myös keltaisia porkkanoita.


Laatikkopuutarhassakin kasvoi porkkanoita. Ne eivät kasvaneet niin hyvin kuin kasvimaalla, mutta paremmin, kuin viime kesänä. Ehkä lannoitus kaipaa vielä hienosäätöä, vaikka hevonkakan lisäksi lannoitin laatikon porkkanakasvustoa ruohosilpulla ja kastelulannoitteella. Laatikkoon olin kylvänyt eri väristen porkkanoitten siemeniä. Hauskimpia ovat tumman punaiset porkkanat, joita tuli vain muutama.



Loput punajuuretkin otin pois maasta. Yllätys oli suuri, kun punajuurten joukossa oli myös keltainen punajuuri. Vai onko se keltajuuri. Auringon paisteessa sen keltainen naattivarsikin näkyy selvästi.Vaaleanpunaiset punajuuret ovat kyllä tuttuja ennestään ja niidenkin naatit ovat vaaleampia.


Nauriitakin olin kasvattanut. Ne onnistuivatkin hyvin tänä kesänä. Maku oli tosi hyvä, ei ollenkaan väkevä, eikä matoja ollut paljoa. Keväällä kylvin valkosipulia ja siirsin edellisen kesän epäonnistuneet valkosipulikasvatelmat laatikkoon. Luulin, että syksyllä olen pulassa niiden kanssa, mutta tämä kesä ei kyllä suosinut valkosipulin kasvatusta. Laatikossa niiden varret hautautuivat kukkapaljouteen ja kasvimaalla porkkanan naatteihin. Muutaman valkosipulin kuitenkin sain.


Pihalta löytyy vielä muutamia kukkia. Daaliat ja pionunikot kukkivat edelleen ja niissä olisi vielä todella paljon nuppuja, jotka eivät nyt millään ennätä avautua. Kesän viimeisistä kukista koottu kimppu on vaaleanpunainen. Huomenna tuon kimpun kerääminen olisi myöhäistä.


Kesän työt alkavat olla tehtynä. Pian voi taas hetken huokaista ja rauhoittua talveen.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Korianterin keruuta

Kasvimaalla kasvaa korianteri. Kylvin sitä ensimäisenä kesänä täällä, eli toissa vuonna. No, korianteri maistui kamalalle, eikä sitä saatu kerättyä käyttöön. Siellä se sai kasvaa rauhassa ja kylväytyä. En arvannutkaan, että korianteri on niin kova leviämään ja kasvamaan maahan pudonneista siemenistä. Tänä keväänä yritin pitää varani ja kitkeä korianteria pois, niin että vain muutama varsi jäisi kasvamaan ja kukkimaan. Vaan eipä tänäkään vuonna onnistunut: Korianteri valtasi kasvimaan.


Annoin sen kukkia, sillä kuulin, että korianteria on kahta sorttia. Toisesta syödään lehdet ja toisen siemeniä käytetään mausteeksi. Kukathan ovat oikein kauniit. Melkein kuin koiranputkella, mutta näissä on aavistus violettia.

Kesän kuluessa korianteri on kasvattanut siemenet. Ne ovat kuin viherpippureita. Ihan hauskan näköisiä kuitenkin. Korianterista voisi tulla uusi haitallinen vieraslaji, sen verran sitkeä se on ja itää helposti.


Keräsin noita siemenryppäitä ja kuivattelin kasvikuivurissa. Suurin osa jäi kuitenkin kasvimaalle, jossa se on jo ehtinyt siementää ympäriinsä.


Kuivatut siemenoksat selvittelin pihalla. Homma oli aika hankalaa, sillä kuivuneet kasvin varret olivat teräviä kuin neulat. Loppuselvittelyyn keksin onneksi ottaa avuksi siivilän, josta pienimmät ja terävimmät roskat putoilivat.




Nyt korianterin siemenet ovat pakattuna lasipurkkin. Mitähän käyttöä noille keksisi. Ainakaan ei tarvitse lähteä kauppaan, jos reseptissä lukee "korianterinsiemeniä". Vinkkejä otetaan vastaan.
Ensi keväänä taitaa olla raaka peli: Kaikki maasta nousevat korianterinalut kitketään heti pois.

Paras käyttötapa noille pampuloille taitaa olla koristekäyttö. Huvimajan katonrajassa siementertut saavat olla rauhassa.



lauantai 12. syyskuuta 2015

Kesken jäänyt kesä

Loppukesän ja alkusyksyn lämpö on hellinyt ihanasti. Tänäänkin oli varsin kesäistä. Oikein mukavaa, kun lämpöä riittää, ehkä se taitaa hieman korvata kevään ja alkukesän kylmiä tuulia ja sateisia säitä. Auringon valo alkaa kuitenkin pikkuhiljaa himmetä. Päivä päivältä aurinko nousee myöhemmin ja laskee aikaisemmin, ja joka päivä se jaksaa kivuta taivaankannelle aina vain vaivalloisemmin.

Loppukesän aurinko ei jaksa antaa energiaa laatikkopuutarhan kaareen istutetulle kesäkurpitsalle. Se ei ole aloittanut ollenkaan kiipeilyä pitkin rautaverkkoa. Keväällä kylvin köynnöstävän kesäkurpitsan Black Forerst F1 ja ajattelin sen kapuavan piakkoin pitkin verkkoa. Kylmä kesä kuitenkin vesitti visioni. Hallan vaara oli olemassa vielä heinäkuun alkupuolella, jolloin eräänä yönä kävin peittelemässä kurpitsat harsolla. Suihkuvirtauksen kylmentämät tuulet jäähdyttivät kasvulaatikoitten multaa, niin kasvu oli todella heikkoa, vaikka harso lämmitti kasvia. Vasta heinäkuun loppupuolella köynnöstävä kesäkurpitsa virkistyi ja alkoi kasvattaa lehtiä, kukkimaan ja tekemään kurpitsan alkuja.
Nyt nuo alut olisivat oikein mahtavassa kasvussa, mutta kesä taitaa loppua kesken, eikä kurpitsaköynnös ehdi kasvaa mihinkään.


Tuosta taimesta olen saanut kaksi kesäkurpitsaa, vielä ainakin nuo kolme on tulossa. Kaaren toisella puolella on myös pari alkua.


Kesällä, kun huomasin,että kurpitsat eivät kasva ollenkaan, kylvin vielä varuilta ruusupapua köynnöstämään tuohon raudoitusverkkokaareen. Nekään eivät välttämättä ehdi kaikki kukkia, saatika sitten tehdä palkoja. 




Ensi kesänä on sitten taas uusi yritys. Toivottavasti sitten on suotuisammat kasvuolosuhteet. 

Tämä kesä ei ole suosinut auringonkukkiakaan.  Kasvimaalle toukokuussa kylvetyille auringonkukille pituutta  kuitenkin on kertynyt kiitettävästi, mutta nuput pysyvät tiukasti kiinni. 


Vasta yksi keltainen auringonkukka on avannut nuppunsa. Ehtinevätköhän muut ollenkaan kukkia. Näidenkin auringonkukkien kesä jäi auttamattomasti kesken. 


Vaikka päivisin olisikin lämmintä ja ihanaa, kylmät yöt  ja valon väheneminen viilentävät ja heikentävät kasvua. Kasvimaan pikkuauringot eivät varmaan ehdi kukkia. Harmillista.

Kesä on kääntynyt loppuaan kohden, mutta vielä lämpoä on luvissa muutamaksi päiväksi. Nautitaanhan niistä ihanista hetkistä,


tiistai 1. syyskuuta 2015

Härkäpapula

Kasvimaalla on kasvanut tänä kesänä härkäpapua. Sen varret ovat venyneet korkuisikseni. Taisin kylvää siemenet hieman liian tiheään, sillä papuviidakko on ollut lävitsetunkematon. Jossakin vaiheessa kesää yritimme tukea tuota kasvua, mutta lanka olikin venyvää ja tuki jäi onnettomaksi.
Onneksi elokuussa ei ole ollut rankkoja sateita, jotka olisivat kaataneet nuo varret, vaan kasvusto on melko suoraa.


Härkäpavut ovat pitäneet viileästä kesästä. Palkoja on kasvanut ennätysmäisesti.


Eilen keräsin suurimman osan näistä paloista pois. Pienemmät jätin vielä pullistumaan, sillä niiden kerääminen alimittaisina on ihan turhaa työtä. 


Tässäpä tämän kesän härkäpapusaalis. Kun palot oli silvitty, papuja oli n. kolme kiloa. Kun keitin ja kuorin pavut, niitä oli enää reilu litra jäljellä. Nyt ne ovat pakastimessa käyttövalmiina odottamassa.
Vuosi sitten kirjoitin tarkemman selostuksen papujen käsittelystä. Sen postauksen voit lukea täältä (klik)

Papujen joukossa oli myös tälläinen seuralainen.


Kuva on kyllä tosi epätarkka, mutta näitä kotiloita löytyy silloin tällöin loppukesällä. Liekö tämä meripihkakotilo. Muita kotiloita meidän pihalla ei onneksi ole koskaan näkynyt. 

Pihalla riittää puuhaa edelleen. Tänään laittelin kesällä perustetun perennapenkin talvikuntoon ja samalla istutin keväästa asti kuivumassa olleet pääsiäiskukat; tete-ja muut narsissit sekä helmililjat kukkapenkkiin. Katsotaan miten lähtevät kasvuun, Vahinko ei liene kovin suuri, jos mitään ei nousekaan. Suurin osa sipuleista oli kuitenkin edelleen kovia, joten mahdollisuus kukintaan on olemassa. Huhti- ja toukokuussa nähdään onko työlläni tulosta. 





sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Hidasta kasvua

Kesän viileät säät ovat viivästyttäneet kaikkea kasvua. Laatikkpuutarhassa multa on kyllä pysynyt hyvin kosteana, mutta melkein aina puhaltavat tuulet viilentävät laatikkojen multaa. Luulen, että kylmä multa hidastuttaa kasvua, sillä kasvimaalla kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin. Tosin en vieläkään ole sinut laatikkojen lannoituksen kanssa. Vaikka keväällä laitoin niihin kompostia, hevosenlantaa sekä uutta pussimultaa, esim porkkanoiden naatit olivat apean värisiä ja kitukasvuisia. Myös kasvu oli epätasaista. Tähän ongelmaan etsin ratkaisua ruohokatteesta sekä biolanin nestemäisestä kastelulannoitteesta, Ainakin porkkanat rupesivat kasvamaan paremmin ja naatit vihertyivät. Keväällä suuren sadon toivossa laatikkoon siirretyistä valkosipuleista vain muutama on kasvanut kohtuullisesti ja niitä on sieltä kynnettöminä jo otettu käyttöönkin. Nekin saivat lannoitetta, mutta niissä en ole huomannut muutosta.



Kesäkurpitsat ovat surkeita. Suurin toivein kylvin monenlaista kesäkurpitsaa, toiveet laitoin etenkin köynnöstävään kesäkurpitsaan, mutta paremmin kasvanut näyttää edelleen pieneltä. Ei toivoakaan siitä, että se alkaisi kiipeämään sille laitettua verkkoa pitkin. Satotoiveetkin ovat aivan minimaaliset tällä hetkellä. Nyt tuo kurpitsaparka tarvitsisi kovasti lämpöä.


Parsakaali kasvaa rehevästi, mutta senkin sato on aika vähäistä, Muutama nuppu on vielä tulossa ja tuossa on tällä hetkellä korjattu sato. Luulisi, että noin rehevässä kasvustossa olisi kunnon sato. Kukkakaaleissa ei vielä ole minkäänlaista kukka-alkuakaan.


Tällä hetkellä parhaiten kasvavat laatikkopuutarhaan kylvetyt kukat. Krassit ja ruiskukat ovat aloittaneet kukintansa. Pian unikot kukkivat miltei joka laatikossa. Niitä olen tainnut kylvää ihan liikaa. Kumma juttu, että kukkien kanssa olen onnistunut, mutta hyötykasvien kanssa menee huonommin. Ensi keväänä keskityn siihen, että laitan vain hyötykasveja laatikoihin, sillä nyt kukkia voi kasvattaa myös tarhan ympärillä.




Krassit ovat vallanneet tilan kurpitsoilta. Jostain kumman syystä olin kylvänyt sekä krassia, että kurpitsaa samaan ruukkuun. Kun keväällä huomasin sen, ajattelin, että pianhan se kurpitsa krassin peittää ja annoin olla, Nyt on käynytkin päin vastoin.

Laatikkopuutarhaviljely kaipaa vielä hienosäätöä, Vieläkään en ole tyytyväinen siihen, miten kasvit kasvavat siellä. Nyt parhaiten näyttää kasvavan lehtisalaatit, rukola sekä retiisi (sen jo tosin otin pois, kun uusintakylvösikin rupesi puutumaan). Herne on rehevää, kyssäkaali aloittelee paisutella mukuloitaan. Pak choi näyttää viimevuotista paremmalle, ehkä sen lehtiä voin jo pian kokeilla johonkin ruokaan. Perinteiset yrtitkin ovat kasvaneet kohtuullisen hyvin.


Kasvimaalla kasvaa kaikkea sitä, mikä viime vuonna ei kasvanut laatikkopuutarhassa: Porkkana, sipuli ja punajuuri varmistavat satoa ihan perinteisesti. Kasvimaan kasvu onkin ollut oikein rehevää, myös rikkaruohot ovat kasvaneet villisti. Valvatin kitkeminen on ollut todella työlästä. Kun saan laatikkopuutarhan kasvamaan haluamallani tavalla, voin luopua kasvimaasta ja sen kitkemisestä ( heh heh luulkaapa vaan) Härkäpapu on kasvaa hurahtanut korkeaksi, mutta pavut ovat vielä minikokoisia. Perunan kukintaa odotellaan. Omia pottuja ei ole vielä saatu, mutta satotoiveet ovat korkealla.


Kasvihuoneessa on ahdasta, niinkuin pitääkin. Muutama punainen tomaattikin sieltä on jo saatu. Tänään otettiin ensimmäinen kurkku. Paska-lajikkeen kurkku ei ollut yhtään piikikäs, vaan oikein mukavan sileä ja maistui oikein hyvälle. Pihvitomaatit ovat kasvaneet, mutta niiden kypsymistä saadaan vielä odotella.





Tuholaisia ei tänä kesänä ole ollut yhtään. Joku reikä siellä täällä lehdissä on, mutta ne ei haittaa. Kirvoja en ole nähnyt ollenkaan. Liekö nekin säikähtäneet kylmää kesää. Pikkulinnut kyllä hoitavat tuholaistorjuntaa kiitettävästi, samoin harakat, vaikka sympatiat eivät niiden puolella olekaan. Tuholaisten karkoittajina toimivat myös pikkusamettikukat, niitä on sekä kasvulaatikossa, että kasvihuoneessa.


Minä olen oikeastaan pitänyt näistä heinäkuun säistä. Aurinkokin on paistanut ja sadetta on saatu. Olen touhunnut monenlaisia projekteja, jotka helteellä olisi jäänyt tekemättä. Nyt on kylmä ja tuulista, niin ehdin naputella hieman pitemmästi tätä postausta, mutta huomenna taas aurinko paistaa ja projektit jatkuvat. Siitä sitten hieman myöhemmin lisää.

Mukavaa alkavaa viikoa kaikille.