Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja taisi jo mennäkin. Joulun aika on niin ihanaa, että olen halunnut keskittyä joulunviettoon ja nauttimaan koko perheen harvinaiseksi käyneistä yhdessäolon hetkistä. Meidän joulumme on sujunut perinteisesti hyvän ruuan, löhöilyn ja sukuloinnin merkeissä.

Jouluaattona saimme nauttia lumisesta maisemasta. Joulupäivän leudot tuulet ja sateet sulattivat lumet tiehensä, mutta tapaninpäivänä saimme valkean joulun uudelleen. Onneksi nyt sääennusteet lupailevat talven pysyvän maisemissa. Lunta voisi sataa lisääkin, että pääsisin hiihtelemään lähipelloille.

Metsästä haettu kuusi on kaikkein ihanin joulukoriste. Sitä en väsy ihastelemasta. Tänä vuonna kuuset eivät ole tuoksuneet, mutta onneksi muita jouluisia tuoksuja on tuvassamme yllin kyllin.

Minunkin piti laittaa sisustustikkaat, vaikka ne taitavat olla jo menneen talven lumia. Tikkaat löytyivät saunan takaseinältä ja niitä oli käytetty kaikenlaiseen maalaukseen ja ne olivat nokiset nuohoojan kenkien jäljeltä. Tikkaitten tarkoitus on peittää modeemi ja rumat johdot seinällä. Siinä ne eivät aivan vielä onnistu, mutta koska tikkaat kaipasivat jotain, teimme tyttäreni kanssa yhteistyössä jouluvaloihin hieman ehostusta ja taittelimme pikku palleroita vanhan kirjan sivuista.

Ennen joulua löysin kirpparilta kauan etsimäni kynttilänjalan. Juuri tuollaista olen haikaillut. Ehkä joudun maksamaan siitä liikaa, mutta nyt etsintäni on päättynyt. 

Fairy garden`ien talot päätyivt kuistin ikkunalaudalle tuikkimaan. Ehkä ensi kesänä taas jälleen on uuden miniatyyripuutarhan vuoro. 

Vanhan kirjan sivuista tehdyt tähdet pääsivät koristamaan ruokailutilan ikkunaa. 

Mummilta saatuun vanhaan kakkuvuokaan istutetut valkoiset hyasintit levittävät ihanaa tuoksua koko kotiin.  

Joulua ei meillä siivota pois heti pyhien jälkeen, vaan joulukoristeista ja tunnelmasta nautitaan loppiaiseen tai Nuutinpäivään asti, 

Vanha holvikirkko

Viime syksynä tein elämäni ensimmäisen fairy gardenin, keijukaispuutarhan. Tosin siihen puutarhaan ei kuitenkaan tullut asukkaiksi keijukaisia, vaan lehteä lukeva hiiri. Tuota puutarhaa vaalin vielä joulun aikaan, mutta sitten sen aika tuli täyteen. Keijukaispuutarha on ollut unholassa koko kesän ja odottanut kesäkiireiden helpottavan. Kesäkiireet eivät ole todellakaan helpottuneet, mutta jossain välissä oli tuokin projekti saatettava loppuun.

Viime syksyn fairy garden-projektista voit lukea täältä (klik). Tuon pienoispuutarhan ongelmana oli, että se kuivui todella nopeasti. Avonaisessa ruukussa kosteus haihtui pian ja kasteleminenkin oli hieman haasteellista, kun vesi valui pitkin fairy gardenin portaita. Tänä kesänä oli siis muutettava suunnitelmaa.

Saksalaista alkuperää olevassa ruokakaupassa oli taannoin tarjouksessa mehikasvilajitelma. Satunnaisella käynnillä tuossa kaupassa tarjouskasvit löysivät tiensä minunkin ostoskoriin ja siitä se idea sitten lähti.

Viime vuotinen ruukku oli aivan kelpo ja käyttövalmis. Siihen vain lisäsin pikkuhiljaa erilaisia mehikasveja. Samat portaat sopivat edelleen hyvin paikoilleen.

Mehikasvien väliin en tällä kertaa laittanut mitään. Ne kävivät ihan sellaisenaan. Kirpputorilta löysin jo keväällä miniatyyripuutarhaan sopivan kynttilälyhdyn. Tuo kirkkoa muistuttava lyhty on todennäköisesti tuliainen Tallinnasta, Ostin sen kirpparilta neljällä eurolla. Asukasta en tähän puutarhaani laittanut. 

Toivottavasti keijukaispuutarhani kestää koristeena loppukesän ja toivottavasti se selviää vähemmällä kastelulla, kuin edeltäjänsä.

Vanha holvikirkko on loytänyt paikkansa keijukaispuutarhassa, 

Pienin askelin kohti joulua (ja kevättä)

Kolmas adventti kääntyy iltaan. Vielä ei vaahteranlehdellä ole päästy joulutunnelmaan. Se taitaa tulla jouluvieraiden ja joulukuusen mukana. Jouluvieraat ovat ihania lapsiamme, jotka ainakin vielä tänä jouluna tulevat kaikki kotiin joulunviettoon. Tässä iässä pitää ruveta jo varautumaan ajatukseen, että jonakin vuonna lapset viettävät joulunsa muualla. Ajatus tuntuu haikealta, mutta jo viime jouluna työstin sitä mielessäni, sillä vaihto-oppilaan kotijoulu toteutui vasta ihan viime metreillä. Jonakin jouluna olemme siis kahdestaan. Niin se elämä menee ja se täytyy hyväksyä, mutta tänä jouluna saamme vielä iloita lastemme läsnäolosta.

Pieniä jouluvalmisteluja olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Syksyllä tekemäni hiiren puutarha on laitettu jouluasuun. ( Puutarhan tekovaiheet on kerrottu täällä(klik)) Toin pakkasten uhatessa puutarhan sisälle, mutta leikatussa ruukussa kasvit kuivettuivat nopeasti ja reunimmainen kasvi kuolikin kokonaan. Tänään vaihdoin kuolleen kasvin tilalle joulukaktuksen.Toivottavasti hiiri on tyytyväinen muutokseen ja kaktuskin viihtyy edellistä kasvia paremmin. Hiiren taloon laitoin led-tuikun jouluiloksi.

Jouluperinteisiini on jo monien vuosien ajan kuulunut itsetehty havukranssi ulko-ovessa. Niinpä taasen tänä vuonna kävin hyvissä ajoin mummolan metsästä hakemassa kassillisen havuja. Kranssinhan saisi laittaa oveen jo vaikka ensimmäiseksi adventiksi, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.Tänään ennätin tuon perinteisen kranssipajan perustaa.piharakennuksessa olevaan pyykkitupaan. Siellä saa karistella ja varistella havuja rauhassa. Samalla voi jo nuuskutella tuoreen havun tuoksua. Kranssin pohjaksi hain Kainon Kuohun varrelta suoran pajunvitsan. Yksi vitsa riittää, sillä havunoksat ja rautalanka tekevät kranssista tukevan.

Viime vuosina olen pitäytynyt ihan yksinkertaisessa perusmallissa, ilman mitään kummempia koristeita. Vanha tiuku ja jostakin kukka-asetelmasta talteen kerätty rusetti saavat riittää. Ehkä ensi vuodeksi voisi jo hieman uudistaa mallia, etten aivan jämähtäisi samaan vanhaan.

Tässä kranssi vielä odottelee loppusijoituspaikkaansa pyykkituvan komeron ovessa. Laitoinkin sen jo paikoilleen ulko-oveen, mutta en saanut siitä onnistunutta kuvaa.

Eilen ostin elämäni ensimmäisen jouluruusun. Sen kuvaamisen jätin suosiolla tekemättä. Jouluruusu odottelee esiintuloaan vintin portaikossa, jossa lämpötila on vielä reilusti plussan puolella, mutta sen verran viileää, että kukat eivät ennätä kukkia ennen joulua. Samalla ostosreissulla huomasin kassan vieressä kukkasipulien olevan 70% alennuksessa. Syksyllä en istuttanut maahan yhtään kukkasipulia. Nyt ostin kaksi pussia lumikellon sipuleita, jotka tänään laitoin ruukkuun odottamaan kevättä. Sipulit saavat muutaman päivän heräillä pyykkituvassa ja sitten siirrän ne perunakellariin odottamaan kevättä.

Pyykkitupa on mainio paikka myös multahommiin. Ei tarvitse tuoda multaa sisälle taloon. Tietenkin, jos pyykkiä on kuivumassa, niin ei passaa paljon heilua mullan kanssa. 

Täällä emme ole saaneet nauttia tämän viikonlopun lumisateista. Aamulla herätessä oli maassa ainoastaan ohut, millin paksuinen lumikerros. Haluan kuitenkin uskoa valkeaan jouluun .

Lehteä lukeva hiiri puutarhassaan

Amerikan maasta tulee ajoittain hauskoja ideoita, jotka jäävät kutkuttamaan mielen sopukoihin ja osa niistä päätyy toteutukseen tavalla tai toisella. Tämän päiväinen idea on poimittu pinterestistä. Suomen kielellä ei kannata sieltä etsiä amerikan herkkuja vaan englanninkieliset hakusanat ovat paikallaan. Amerikan muorit ehtivät värkkäämään niin monenlaista turhaa ja niin ihanaa, että ihan kateeksi käy. Jotta en aivan katkeraksi kuitenkaan muuttuisi, jotain on minunki kokeiltava. Siispä puutarhaosastolle paikalliseen rautakauppaan. Sieltä tuliaisina iso saviruukku ja syksyn vihreitä pikkukasveja.

Mutta mitä ihmettä, pilallehan tuossa hyvä ruukku menee. Taitaa kuitenkin kuulua suunnitelmaan, että ruukusta rälläköidään iso pala pois.

Rälläkällä tulikin kaunis tasainen reuna. Loppu vielä viimeisteltiin Dremellin työkalulla ja saatiin pala irti ruukusta.

Seuraavaksi laitoin ruukun pohjalle isoja kiviä peittämään reikää, sekä salaojaksi.

Nyt päästään varsinaiseen hommaan: Ruukkuun multaa ja iso ruukunpalanen seinämäksi. Pienistä palasista portaat ja sammalta vihreäksi. Tietenkin väliväiheet jäivät kuvaamatta, kun kädet olivat multaiset. Seuraavaksi istutin kasvit paikoilleen. 

Sammalta vielä myös kasvien juurelle ja vielä iso pala toisesta ruukusta tukemaan kasveja, niin jopa näyttää mukavalta.

Mutta eihän tämä ole vielä valmis ollenkaan. Puuttuu talo ja asukas. Taloksi tuli Tallinnasta varmaan 15 vuotta sitten hankittu kynttilätalo ja asukkaaksi suunnilleen saman ikäinen hiiri, joka on koko ikänsä etsinyt kotia itselleen. Tänään koti viimein  löytyikin.

Hiiren puutarha löysi paikkansa huvimajan ikkunalaudalta, josta koko kesän kukkineet orvokit saivat siirtyä muistojen joukkoon. Iltaisin hiiri sytyttää kotiinsa kynttilän ja näin se valaisee tuikkeellaan myös hiiren pihamaata.

Tätäkään projektia en yksin olisi saanut tehtyä, mutta onneksi meitä on kaksi ja toinen osakas on innokas auttamaan koneillaan. Minulla on niin paljon onnen aiheita.

Jos haluat katsella lisää ideoita pikkupuutarhoihin, niin pinterestistä niitä löytyy hakusanalla `fairy garden`.