Olo kuin lottovoittajalla

Olen niin onnekas! Olen saanut hyviä uutisia lääkäriltä. Talven ja kevään aikana olen ollut kahdessa leikkauksessa ja sydän syrjälläni odotellut lausuntoja patologilta. Tutkimukset on tehty, eikä jälkimmäisessä leikkauksessa poistetussa osassa ollut yhtään syöpäsolua. Mikä helpotus, kun ennätin jo kuvitella joutuvani vielä kolmanteen leikkaukseen.  Aikaisemman suunnitelman mukaan sädehoidon piti alkaa muutaman viikon kuluttua leikkauksesta. Kävinkin viime viikon lopulla sitten kuulemassa lääkärin sädehoitosuunnitelmaa. Mukavan oloinen vanhempi naislääkäri tutki papereitani ja minua. Lopulta hän totesi: Eiköhän tämä ollut tässä. Sädehoitoa ei tarvitakaan, sillä sen haitat keuhkoille ja sydämelle ovat minun tapauksessani hyötyä suuremmat.

Olen siis todella onnekas, että syöpäsolut on ajoissa leikattu ja nyt jäljellä on vuosittaiset kontrollit ja tietenkin omatoiminen tunnustelu ja mahdollisten muutosten tarkkailu. Syöpä diagnoosina säilyy, mutta tunnen itseni elinvoimaiseksi ja terveeksi. Elämä hymyilee. Tuntuu, kuin olisin saanut lottovoiton.

Hyvien uutisten innoittamana tein hieman ruusuostoksia. Eräässä kukkakaupassa oli ilmeisesti kuviteltu äitienpäiväruusujen valtavaa menekkiä, mutta vielä viikko äitienpäivän jälkeen ruusuja oli monta rullakollista myymättä ja kaikki oli alennettu -50%. Nuukailija osti kolme pienempää ja kaksi isompaa ruusua, yhteensä 17 euroa.

Aivan priimakunnossa ruusut eivät enää olleet, mutta istutin ne ruukkuihin joissa ne saavat vahvistua ja kasvattaa lisää nuppuja. Ehkäpä kesän mittaan pihalla kukoistaa kaksi ruusua, jotka näyttävät samanlaisilta, kuin nimikyltissä luvataan.

Lupaan laittaa kuvan tänne blogiin, jos ruusu muistuttaa yhtään tuota kyltin kuvaa.

Ihana keväinen viikko on alkamassa. Jospa puuhailisin pihalla.

Erilainen kevät ja ensimmäinen voimakuva

Tässä keväässä kaikki on toisin. Syksyllä aloitetut opinnot ovat loppusuoralla ja on viimeisten tehtävien ja lähijaksojen aika. Muutaman viikon päästä saan palkinnon talven uurastuksesta ja mahdollisuuden uusiin mielenkiintoisiin työtehtäviin. Jotenkin opiskelukärpänen puraisi kuitenkin kunnolla ja aloitin toisenkin opintokokonaisuuden joka vielä jatkuu vielä syksylläkin. Sekin liittyy osin työhöni ja osin harrastukseeni. Tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen, kuin mikään aikaisempi. Suurin erilaisuus liittyy itseeni.
 

Sinivuokot avaavat nuppunsa ensimmäisenä.

Syksyn ihanina lämpiminä päivinä rinnalleni laskeutui papillooma, joka nyt kevään korvalla osoittautui mustaksi perhoseksi. Talvella kävin jo pienessä leikkauksessa, ja ajattelin kaiken olevan siinä. Niin sanoivat lääkäritkin. Vähän ennen pääsiäistä tuli puhelu jossa pyydettiin käymään lääkärissä. Silloin arvasin heti, mistä oli kysymys.

Nyt olen käynyt uudelleen leikkauksessa ja opettelen elämään syöpäpotilaana. Muutaman viikon päästä tiedän jatkosta. Leikkauksen jälkeen elelen hieman hissukseen, tekemättä mitään raskasta ja likaista työtä. Ihanista aurininkoisista kevätpäivistä käyn nauttimassa pienillä lenkeillä ja istuskelemassa huvimajassa. Haravointi ja maan kääntäminen saavat nyt odottaa. Se ei ole niin tärkeää. Onneksi en kuitenkaan ole juuri kipeä. Jotkut liikkeet tuntuvat hieman leikkausarvessa, mutta paikoillaan ollessani en muista koko asiaa. Nyt on siis aivan pakko keskittyä elämään nojatuolin ja tietokoneen välissä.

Lumet ovat kauan sitten hävineet täältäkin, mutta maa on edelleen syvässä roudassa. Eilen yritin kiskasita laatikkopuutarhassa törröttäviä rankoja pois, mutta eivät lähteneet. Sipulikukatkaan eivät anna elomerkkejä itsestään, vaikka jonakin keväänä krookuksen kukkia putkahtaa esiin jo maaliskuun lopussa. Aurinko onneksi paistaa ja hieman lämmittääkin.

Kasvulaatikoiden reunat on juuri tervattu

Taimia minulla on ikkunalaudat täynnä ja kovasti odottelen, että saisin viedä niitä jo kasvihuoneeseen, mutta joka yöksi on luvattu pakkasta, joten pitää vielä odotella. Kuitenkin tarvitsisin kiireesti tilaa uusille esikasvatettaville. Multaa en saa nyt paljain käsin käsitellä, ettei haava pääse tulehtumaan, joten on ihan hyvä hieman odottaa multahommien kanssa.

Tomaatin taimia löytyy seitsemää eri lajiketta.

Kainon Kuohun reunalla olevasta huvimajasta ajattelin kehitellä itselleni terapiahuoneen. Se on nykyiselläänkin ihan kiva, mutta haluaisin tuunata sitä vielä lisää ja piristää itseäni sillä tavoin. Ehkä kirpparilta löydän sopivia tarvikkeita. Uusia juttuja en nyt mielelläni osta, vaikka niillähän saisi nopeasti kivan näköistä. Elän vielä hetkisen opiskelijabudetilla joten nuukailu pitää pintansa. Kirppariostokset ovat myös ekologisia.

Huvimaja ennen kevätsiivousta.

Elämä jatkuu samaan malliin. Yritän pitää mielen korkealla ja piristää itseäni voimakuvilla. Niitä laittelen jatkossa tännekin. Olkoon tuo alun sinivuokkokuva ensimmäinen voimakuvani.