Kate Morton Salaisuuden kantaja

Kate Morton Salaisuuden kantaja

The Secret Keeper 2012
Suomentaja Hilkka Pekkanen
Bazar. Arvostelukappale. Kiitoksin.

 Ihastuin Kate Mortonin kirjaan Paluu Rivertoniin. Sen jälkeen Mortonin kirjojen sivumäärä on kasvanut huomattavasti. Hylätty puutarha on erinomainen lukuromaani, mutta Kaukaiset hetket uuvutti minut. Ihan käytännön syistä Mortonin kirjojen lukeminen pitäisi ajoittaa kesään ja lomaan, sillä hektisessä arjessa ne vaativat liikaa aikaa.

Englannin maaseutu,  maatalo luonnon keskellä, kesäpäivä 1960-luvun alussa.  Ristikkorakenteinen talo on vaatimaton: valkoinen maali on lohkeillut hiukan länsiseinältä, jonka rappauspinnalla kiipeilee metsäköynnös.

Salaisuuden kantaja tapahtuu eri aikatasoilla, nykypäivästä (2011) 1960-luvulle ja siitä aina vuoteen 1930 asti. Tarinan keskiössä on tytär Laurel Nicholson ja äiti Dorothy Nicholson. Tarinaan mahtuu perinteiset teemat niin rakkaus, kosto, murha, petollisuus kuin perhesalaisuudet.

Kirjan alussa vietetään helteistä kesäpäivää Suffolkissa vuonna 1961. Kuusitoistavuotiasvuotias Laurel on vetäytynyt lapsuutensa puumajaan muun perheen nauttiessa piknikistä puron rannalla. Laurel haaveilee pojasta nimeltä Billy, muutosta Lontooseen ja valoisasta tulevaisuudesta. Jokin kumminkin särkee kesäisen iltapäivän idyllin, sillä jokin keskeyttää tytön haaveilut. Laurel huomaa vieraan miehen saapumisen ja seuraa järkyttävän tapahtuman.

Dolly piteli kirjettä tiukasti kädessään, nyökkäsi vielä viimeisen kerran päättäväisesti ja lähti kohti uutta elämäänsä tietämättä lainkaan, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta äkillisen päättäväisyyden vallassa hän aikoi kohdata sen kaikesta huolimatta.

Toisaalla kirjassa kulkee nykyaika, jossa eletään vuotta 2011. Järkyttävästä tapahtumasta on kulunut aikaa, viisikymmentä vuotta. Laurel on saavuttanut haaveensa ja luonut uran menestyneenä näyttelijänä. Hän suunnittelee huonokuntoisen äitinsä Dorothyn 90-vuotissyntymäpäiviä, mutta yhä useammin hän palaa mietteissään tuohon kesäpäivään. Laurel kyselee mielessään, Kuka sinä olet Dorothy? Kuka on kuvan salaperäinen Vivien? Miksi Henrylle kävi niin kuin kävi? Miksi hänen elämänsä päättyi kostoon? Tapahtuneesta ei puhuttu koskaan perheessä, mutta Laurel haluaa tietää totuuden.

Laurel ja hänen sisarensa ymmärtävät, että äidin loppu lähenee. Eletään viimeisiä hetkiä salaisuuden avaamisessa. Laurel huomaa, että ei tunne äitinsä menneisyyttä. Mietin, mitä tarinasta voi kertoa. Viimeiseksi kertoisin Laurelin näkemän tapahtuman, joten lue tämä tarina jonain viikonloppuna tai säästä kesään. 

Mortonin vuolas sanavirta väsyttää lukijan. Olisin halunnut kohdata sen kaltaisen lukuelämyksen kuin Paluu Rivertoniin tarjosi. Lue Lumiomenan ajatukset tästä kirjasta, sillä hän kiteyttää monia ajatuksia, joille voin vain nyökytellä. Myös Kirja vieköön! tuskastelee lukuromaanin sivumäärää ja pikkutarkkuutta.  Sen sijaan Lukutoukan kulttuuriblogin Krista on pitänyt kaikista Mortonin kirjoista paljon.

Olen usein maininnut Carlos Fuentesin teoksen Inezin, sillä sen käyttämä sivumäärä on 175 ja silti se kertoo rakkaustarinan täydellisesti. Yhtä hyvä esimerkki on John Galsworthyn Omenapuu, jossa on 112 sivua. Minua ei kyllästytä rakkausromaani, mutta tiiliskiven lukeminen vie voimani. Tämä olisi erinomainen lukuromaani, jos tästä karsittaisiin kolmannes. Toisaalta ehkä ns. lukuromaani on minun painajaiseni, ehkä minusta ei ole sellaiseen. Kuitenkin Sarah Watersin kirjoissa on sivuja riittämiin, mutta silti luen ne nautiskellen. Luulen, että oikealle lukijalle tämä on täydellinen kirja. Luin joskus aikojen alussa Danielle Steelen kirja Ikuisesti sinun. Omistan tuon kirjan yhä. Pidin siitä valtavasti. En ole lukenut muita kirjailijan teoksia ja en edes omista muitakaan. Salaisuuksien kantaja on salaisuuksien, rakastamisen ja muistojen runsaudensarvi.
 

Blogeissa toisaalla: Lumiomena,  Krista  ja  Kirja vieköön!

Kathleen Tessaro Parfyymikeräilijä

Kathleen Tessaro Parfyymikeräilijä
Alkuteos The Perfume Collector

Suomentaja Hanna Arvonen
HarperCollinsNordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kathleen Tessaro syntyi Pittsburghissa, Yhdysvalloissa, missä hän opiskeli draamaa ennen muuttoaan Lontooseen. Tessaron ensimmäinen romaani Elegance julkaistiin vuonna 2004. Parfyymikeräilijä on hänen viides teoksensa.

Puran edelleen muutaman viikon takaisen lukumaratonin aikaisia kirjoja. Naistenviikon takia bloggaan vain naisten kirjoittamista kirjoista tai paremminkin olisin blogannut, jos olisin ehtinyt lukemaan. Olen tyytynyt tekemään Naisten aakkosia ajanpuutteen vuoksi.

Parfyymikeräilijä kertoo kahden naisen tarinan, Evan ja Gracen. Tarinassa on kiehtovia salaisuuksia ja parfyymien mystistä hehkua ja menneen ajan lumoa. Tapahtumien kulkua ei ole vaikea ennustaa, joten on parempi antautua tarinan vietäväksi. Parfyymikeräilijä on mysteeri ja matkakirja, joka vie lukijan Pariisiin talveen vuonna 1955 sekä Lontooseen saman vuoden keväällä. Yksi tarinan linja vie lukijan New Yorkiin 1920 -luvulla.

”Et voi lähteä nyt, Grace. Sinun täytyy kertoa minulle tarkkaan, mitä olet puuhannut täällä. Meidän on käytävä nämä paperit läpi. Etkö ymmärrä? Tämä vaikuttaa meihin molempiin. Kuka tämä Eva d’Orsey yleensä on?”

Grace avasi oven. ”En halua puhua siitä. Ja nämä ovat minun asioitani, Roger. Ne eivät kuulu sinulle.”

Grace Munroe saa yllättäen kirjeen Ranskasta, joka muuttaa hänen elämänsä. Pariisilainen lakiasiaintoimisto hoitaa madame Eva d'Orseyn kuolinpesää ja testamentissa Grace Munroe on nimetty pääperilliseksi Eva d’Orseyn testamentissa. Gracea pyydetään saapumaan mahdollisimman pian toimistoon, jotta perinnön yksityiskohdat voidaan käydä läpi. Kirjeessä on jopa lentoliput Pariisin. Grace huolestuu matkasta, koska lentomatkailu oli tuolloin vielä uutta. Grace hämmentyy saamastaan kirjeestä, koska ei tunne henkilöä, joka on tehnyt nuoresta naisesta perijänsä. Gracen omassa elämässä on toki salaisuuksia, sillä hän ei tunne taustaansa kovin hyvin.

”Mallory, en ole koskaan tavannut ketään Eva d'Orseyta. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka tämä nainen on.”

 Grace pääsee tutustumaan parfyyminvalmistajien mielenkiintoiseen maailmaan. Hylätty parfyymiliike johdattaa Gracen osaksi menneisyyden tarinaa niin Pariisissa, New Yorkissa kuin Lontoossa.  

Gracen oli täytynyt kuulla väärin. ”Suokaa anteeksi, sanoitteko kiinteistö?”

”Kyllä. Huoneisto. Vainaja asui siinä kuolemaansa asti, ja sen vuoksi hän ei voinut muuttaa omaisuutta rahaksi aiemmin. Me pyysimme hinta-arvion huoneistosta, ja voin vakuuttaa teille, että se on melko arvokas.”

Parfyyminkeräilijä on viihdyttävä tarina, jonka lukee nopeasti. Tarinassa on joitakin kuluneita kliseitä. Gracen aviomies Roger on työmatkalla, joten Grace jättää viestin sulhaselleen ja lähtee seikkailuun. Itse asiassa Roger on tarinan heikoin lenkki, kliseinen ja turha. Hänet olisi voinut jättää kokonaan pois, sillä hänestä on tehty omaisuuden kärkkyjä.   Evan tarina on jopa mielenkiintoisempi kuin Gracen, sillä Evan traaginen elämä ja parfyymien maailma innosti tarinan lukemiseen.  Gracen hahmo paranee loppua kohden. Kahden naisen tarina, jotka eivät kohtaa koskaan elämänsä aikana, mutta joiden elämät yhtyvät vasta toisen kuoltua, olisi ollut riittävä. 

Tessaron kirja on viihdyttävä historiallinen rakkausromaani, joka on sunnuntaipäivän kelpo seuralainen. Kirjan ulkoasu on erityisen kaunis.

Blogeissa toisaalla: Kirjasähkökäyrä

Lucinda Riley Keskiyön ruusu

Naistenviikon postauksista voit lukea enemmän Tuijatan blogissa täällä. Tuijata kertoo kirjoittavansa naisten viihteestä. Sieltä löydät muutkin naistenviikolle lähteneet blogit. Sattumalta huomaan, että minunkin kaksi ensimmäistä kirjapostausta edustaa viihteellisempää linjaa. Kirjapostausten lisäksi teen viikon ajan Naisten aakkosia jatkaen D-kirjaimesta. Olen ajastanut vain Naisten aakkoset etukäteen, joten en osaa kertoa enempää tulevista kirjoista.

Lucinda Riley Keskiyön ruusu

Alkuperäisteos The Midnight Rose (2013)

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin

Lucinda Riley (s. 1967) on Irlannista kotoisin oleva kirjailija, joka asuu Englannissa. Keskiyön ruusu on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa.

Esittelyteksteissä Keskiyön ruusua mainostetaan Maeve Binchyn ja Kate Mortonin tyylisenä. Binchy saa minut varuilleen, mutta Morton vakuuttaa.  Keskiyön ruusu on kiehtova, historiallinen kahden aikatason sukutarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista modernin nykypäivän Englannin kartanomiljööseen. Tarinan keskiössä ovat Anahita Chaval, Lordi Astbury, Ari Malik ja Rebecca Bradley.

Tarinan alussa Anahita Chaval täyttää sata vuotta ja tietää elämänsä päättyvän pian. Hän valitsee vanhimman tyttärensä pojan esikoisen, Ari Malikin uskotukseen.  Anahita lahjoittaa tämän huostaan kirjoittamansa tekstin elämästään. Ari on kiireinen liikemies, jolla on omat ongelmat. Hän saa järjestettyä aikaa saapuakseen suvun matriarkan syntymäpäiville, mutta hautajaisiin hänen aikansa ei riitä. Mumbaissa asuva Ari unohtaa saamansa tekstin vuosiksi, sillä hänellä ei ole kiinnostusta menneisyyteen. Höperö vanhus jankuttaa sukulaisilleen pojastaan, jonka menehtymisestä on kuitenkin täysin asiallinen kuolintodistus. Hän menehtyi kolmivuotiaana Englannissa, mutta Anahita ei ole hyväksynyt koskaan pojan kuolemaa. Arin suhde kariutuu ja hänen rakastettunsa on valmis vanhempiensa järjestämään avioliittoon vanhemman miehen kanssa.

Ari otti avaimen isoisoäitinsä kädestä, käänsi avainta lukossa ja otti esiin vanhan käsikirjoituksen.

”Mikä tämä on?” hän kysyi.

”Se on isoisoäitisi elämäntarina. Kirjoitin sen kadonnutta poikaani varten. Ikävä kyllä en ole löytänyt häntä.”

Ari näki, että Anahitan silmät kostuivat. Hän oli kuullut isänsä puhuvan monta vuotta sitten pojasta, joka oli kuollut lapsena Englannissa, kun isoisoäiti oli ollut siellä ensimmäisen maailmansodan aikana. Jos hän muisti oikein, isoisoäiti oli joutunut jättämään poikansa Englantiin palatessaan Intiaan. Ilmeisesti Anahita kieltäytyi uskomasta, että poika oli kuollut.

Tarinassa kerrotaan Anahita Chavalin nuoruudesta. Hän on jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, joka ystävystyy prinsessa Indiran kanssa ja pääsee asumaan palatsiin ja myöhemmin Englantiin sisäoppilaitokseen ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Indira on hyväntahtoinen ystävä, mutta prinsessana hyväksytty vieraassa kulttuurissa toisin kuin hänen seuralaisensa. Anahita majoittuu vaatimattomissa tiloissa ja aterioi palvelijoiden seurassa. Anahita tutustuu Donald Astburyyn, josta on tuleva upean Astburyn kartanon perijä, mutta jonka elämää säätelee voimakastahtoinen äiti.

Kun asuin palatsissa maan ylhäisimpien joukossa keskellä tätä taianomaista kaupunkia, oli helppo ajatella, että olin prinsessa niin kuin monet leikkitovereistani olivat.

Mutta tietenkään minä en ollut prinsessa.

Yhdeksän vuoden ikään saakka olin elänyt alapuolellani näkyvillä kaduilla liikkuvien ihmisten joukossa.

Äitini Tira polveutui vanhasta baidh-suvusta, tietäjänaisten ja parantajien suvusta. Jo lapsena jouduin istumaan hänen vierellään, kun kaupunkilaiset tulivat hakemaan häneltä apua ongelmiinsa. Takapihamme pienessä puutarhassa hän kasvatti monia hyvältä tuoksuvia yrttejä, joista hän sekoitti parantavia ayurveda-juomia...

Arin kautta näkökulma siirtyy nykyaikaan ja Englantiin, sillä Ari Malik tekee työmatkan Lontooseen ja päätyy vierailemaan Astburyn kartanoon. Viimeinkin hän on kiinnostunut myös menneisyydestä ja isoisoäitinsä Anahitan tarinasta. Kartanossa asuu nykyinen, hieman erakkomainen lordi Anthony Astbury, joka on antanut kartanonsa filmiryhmän käyttöön. Sattuman oikusta amerikkalainen, juuri kihlautunut filmitähti Rebecca Bradley kuvaa Englannin maaseudulla Astburyn kartanossa.

Anthony vilkaisi paperiarkkeja, ja Rebecca huomasi, että hän vaikutti epävarmalta. ”Ei minua oikeastaan kiinnosta tutkia suvun historiaa. Mitä kannattaa elää menneisyys uudelleen, kun siinä on niin paljon tuskaa?”

”Olen pahoillani Anthony. En halunnut hermostuttaa sinua.”

”Suo anteeksi.” Anthony terästäytyi ja soi Rebeccalle vaisun hymyn. ”Pystyn hädin tuskin elämään nykyhetkessä.”

”Ymmärrän. Voisinkohan minä siinä tapauksessa lukea nämä sivut? Se voisi auttaa minua ymmärtämään sitä aikakautta jonka Elizabeth eli.”

”Minun henkilöhahmoni elokuvassa”, Rebecca selitti. 

Keskiyön ruusu kertoo rakkaudesta ja ajankuvaa luonnehtii sota-ajan heittelevyys ja arvaamattomuus. Toisaalta tarinassa ovat myös läsnä goottikauhun elementit, kuten kartanomiljöö, linnanherra, vilahtelevat hahmot ja mielenterveyden häiriöt.  Voimakastahtoiset ihmiset ovat pyrkineet hallitsemaan kunakin aikana lastensa valintoja ja kohtaloita. Anahita kokee erilaisuutensa, sillä hänellä ei ole Indiran kaltaista arvostatusta. Toisaalta tarinassa kulkee mukana Anahitan kyvyt ja taito lääkitä ayurvedan mukaisesti. Muukalaiseen suhtaudutaan varauksellisesti ja hänen kykyihinsä suhtaudutaan  tilanteen mukaan joko hyväksyen tai hyläten. Minua kiehtoi tarinan rakenne, sillä tarinaa kuljetetaan kahdella aikatasolla jännittävästi. Anahitan  tarinaa seurataan alusta loppuun. Keskiyön ruusu on kaunis ja viehättävä lukuromaani. Ja kirjan luettuani korostaisin yhteyttä Mortonin kirjoihin ja unohtaisin Binchyn, sillä Mortonin Paluu Rivertoniin muistuu usein mieleen tätä lukiessa.

 

Karin Slaughter Kaunokaiset

Karin Slaughter  Kaunokaiset

Alkuteos Pretty Girls (2015)

Suomentaja Pirjo Ruti

Kustantaja: HarperCollinsNordic. Kustantajalta. Kiitoksin.

Karin Slaughter (s. 1971) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija, joka asuu Atlantassa Georgiassa. Kirjailijan esikoisteos Sokaistu nousi kansainväliseen suosioon vuonna 2001. Olen lukenut aiemmin hänen kirjoja, mutta nyt en vähään aikaan. Monet Slaughterin kirjoista sijoittuvat kirjoittajalle tuttuun Atlantaan.

Slaughter on kirjoittanut nyt psykologisen trillerin, joka on niin jännittävä, että sen lukemisen keskeyttäminen ei ole mahdollista. Slauhgter tarkastelee tapahtumia uhrien näkökulmasta, sillä Georgian etsivätoimiston erikoisagentti Will Trent tai  kuolinsyytutkija Sara Linton eivät olekaan tässä tarinassa mukana.

En yleensä lue takakansia tai lainaa niitä blogitekstiin. Nyt teen sen tarkoituksella. Liian usein takakansi paljastaa liikaa. Tässä on esimerkki taidokkaasti laaditusta takakannesta. Tämä houkuttaa lukemaan, lauseet eivät aukene etukäteen eli lukemisen edistyessä lauseet palautuvat mieleen.

Kirjan takakannessa on seuraavat lauseet:

Kaikilla on salaisuuksia. Eräät ovat vain brutaalimpia kuin toiset.

Hänen miehensä murhataan kylmäverisesti. Hänen sisarensa on kadonnut jäljettömiin.

Kun Claire alkaa kaivella menneitä, hän ymmärtää elämänsä valheellisuuden - että hänen miehensä olikin jotakin aivan muuta kuin hän oli luullut.Pian hänelle selviää, että totuus on julmempi kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.

Teoksen keskiössä on Claire, jonka elämä on mallillaan, upea koti ja menestyvä mies, mutta mihin seuraan lukija joutuukaan?  Tarina alkaa intiimistä ja intohimoisesta kohtauksesta kujalla, joka muuttuu ryöstöksi ja verilammikoksi. Parikymmentä vuotta yhdessä elettyä elämää, joten kyllähän siinä ajassa oppii toisen tuntemaan vai...  Kulissien takaa paljastuu kuitenkin julma totuus eletystä elämästä.

Claire oli ollut kauhuissaan, kun oli tajunnut, että heidät ryöstetään. Oliko hän ollut peloissaan sitä ennen? Eikö häntä ollut hieman pelottanut, kun Paul oli pyöräyttänyt hänet ympäri ja puristanut seinää vasten? Vai oliko muistikuva muuttunut siksi, että tapa, jolla Paul oli tyrkännyt hänen jalkansa haralleen ja painanut hänen ranteensa seinää vasten, toi oudosti mieleen videoilla näkyneet kädet ja jalat harallaan olevat nuoret tytöt?

Naisen palatessa miehensä hautajaisista häntä odottaakin peruuntunut muistotilaisuus ja ylikomisario Mayhew Dunwoodin poliisiasemalta.  Claire tutkii puolisonsa työhuonetta ja päätyy pervoporno videoiden katselijaksi. Miten elämä voikin mennä niin, että Claire tapaa FBI:n agentti Fred Nolania tuon tuosta?  Entä mitä ovat Paulin liikekumppanin Adam Guinnin vaateet?

Perhetragedia tapahtui kauan sitten, kaksikymmentäneljä vuotta sitten. Julia Carroll oli yhdeksäntoistavuotias ja aloittanut opintonsa Georgian yliopiston collegessa. Hän oli mennyt baariin ystäviensä kanssa ja sen jälkeen häntä ei nähty. Edes hänen ruumista ei löydetty. Täysi-ikäinen nainen oli vain lähtenyt reissuun, sillä sehän ei ole kiellettyä. Tapahtuma vei eläinlääkäri-isän, erotti sisarukset ja jätti äidin odotukseen. Mikään ei palannut perheen elämässä ennalleen. Clairen ja Lydian kohdalla elämä on kulkenut eri ratoja, sillä he ovat muukalaisia toisilleen. Toinen on rikas vaimo ja toinen kuiville päässyt narkkari ja yksinhuoltaja. Nyt sisaret kohtaavat haudalla seitsemäntoista vuoden jälkeen nolossa tilanteessa, kun toinen heistä tyhjentää rakkonsa Paulin haudalle.

”Ylikomisario?” Claire toisti kysyvästi. Paulin kuoleman jälkeen hänen kanssaan puhunut mies oli ollut pelkkä rikosetsivä. Oliko murtovarkaus suurempi rikos kuin ryöstömurha vai olivatko murhat niin yleisiä Atlantassa, että ne siirrettiin rikosetsivien hoidettaviksi?

Viihdyin Kaunokaisten seurassa. Tarina on viihdyttävä, rosoinen, koukuttava psykologinen trilleri, joka on kirjoitettu älykkäästi. 

 

Blogeissa toisaalla: Kirjasähkökäyrä