Elina Rouhiainen Kesytön

 Elina Rouhiainen Kesytön

Tammi, 2012. Kotikirjasto.

Päätin lukea viimein Susirajan aloituksen saatuani vihdoinkin puuttuneen aloitusosan kovakantisena. Vieläkin minulta uupuu yksi osa, joka lienee kolmas. Kirjan ulkoasu on kaunis, kannen kaksi tummaa suruvaippaa ihastuttavat.

Kesytön on paranormaalia fantasiaa, paranormaalia romantiikkaa. Esikuvansa tällä on tietenkin eli selvä yhteys Twilight-sarjaan, vaikka siinä onkin keskeisimmissä roolissa vampyyrit kuin ihmissudet. Sekin sijoittuu myös koulumaailmaan. Katsoin kokonaisuutena  Twilight-sarjan jouluna. Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Engelsfors-trilogiasta olen lukenut Piirin ja Tulen ja odottelen päätösosaa eli Avainta saapuvaksi millä hetkellä hyvänsä. Engelfors on urbaania fantasiaa sijoittuen skandinaaviseen koulumaailmaan.  Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogiassa ihmissusi pysyy metsän laidalla. Se kertoo tytön ja ihmissuden herkän rakkaustarinan.

Elina Rouhiainen kirjoittaa Susirajassa suomalaista paranormaalia romantiikkaa. Hän sijoittaa tarinan alun Stadin Kallioon ja Torkkelin kuvataidelukioon. Entäs sitten? Hymyilen paljonkin lukiessa kirjaa, kun tuo mainitaan. Se tuo mieleen ajan ennen sitä. Paranormaalissa romantiikassa keskeistä näille romansseille on, että suhde on jollain tavoin vaarallinen, usein kielletty, uhattu  tai ainakin jotenkin  ennenkuulumaton ja uskalias. Tavallinen tyttö vaihtaa maisemaa, menee uuteen kouluun ja ihastuu koulun kingiin.

Raisa Oja on Helsingin Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku. Hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa. Raisa on vasta 17-vuotias, vegaani ja ilman huoltajaa.  Raisalla on edessä muutto jonnekin Hukkavaaran peräkylään, johonkin Kainuun korpikylään. Perillä odottaa vieras Jaska-eno ja kylä näyttää täydeltä kummajaiselta. Ainahan näissä kirjoissa on sama juttu, että vanhemmista puuttuu ainakin toinen tai sitten nämä ovat ammateissa, jotka vievät heitä milloin mihinkin. Helpointa on siis eliminoida vanhemmat kokonaan. Raisan äiti oli katkaissut kaikki yhteytensä Kainuun sukulaisiin. Kainuussa Raisan valtaa tiedonjano, sillä kai nyt joku voisi kertoa äidin menneisyydestä jotain. Mikä ihme tuo eno oikein on? Miksi hän otti vieraan Raisan luokseen riesakseen, kun ei vaikuta edes sen ihmeemmin sukurakkaalta?

Hukkavaara paljastuu oudoksi paikaksi, joka sijaitsee viisikymmentä kilometriä Kajaanista korpeen. Maalaiset eivät vaikuta merkkifarkuissaan junteilta. Koulussa Raisa kohtaa uskomattoman komeita ja kauniita nuoria. Raisa ystävystyy hyljeksityn Nikon kanssa.  Mikael puolestaan on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka valittu on ilmielävä barbi. Mikaelin väriä alati vaihtavat silmät tuntuvat hakeutuvan luvattoman usein Raisan suuntaan. Raisa vaistoaa, että ihmisissä on jotain outoa, sillä he ovat niin hyväkuntoisia, sporttisia ja vanhuksetkin ovat hukkateillä.

Rouhiaisen tarina sijoittuu luontevaan ympäristöön, Kainuun jylhiin vaaramaisemiin, jossa susi ei ole samanlainen kummajainen kuin jos tämä jolkottelisi vastaan linjoja pitkin. Kummassako tuo sitten saisi enemmän ymmärrystä, niin sen jätän kunkin päätettäväksi.

En aio raottaa salaisuuksia. Tarinassa on jonkin verran kliseisyyttä, mutta Rouhiainen on tarinankertojana sujuvasanainen. Tarinassa on myös kamppailua vaikeuksien kanssa, kouluarkea, erilaisuuden hyväksymistä, nuoruuden angstia ja oman identiteetin rakentamista. Ja tietenkin Kesytön loppuu niin, että on pakko hamuta jatko lukuun. Useimmathan ovat lukeneet tämän jo minua aiemmin, joten mietin viitsinkö edes tehdä blogitekstiä. Miä mieltä olet? Onko vanhemmilla fantasiakirjoilla mitään merkitystä blogeissa? Kirjablogeissa uutuudet korostuvat, mutta hei, minä luin vasta nyt tämän!

Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty ja Vainuttu

Blogeissa toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Notkopeikko

Kami Garcia & Margaret Stohl Lumoava kaaos

Yhdysvaltalaiskirjailijat Kami Garcia ja Margaret Stohl asuvat molemmat perheineen Los Angelesissa. Margaret on aina halunnut kirjoittaa yliluonnollisen seikkailun, ja Kami taas kuvata oman lapsuutensa maisemia: yhteistyönä syntyi goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia yhdistävä noitasaaga.

Kolme kuuta ja yli 1600 sivua sitten me istuimme alas todistamaan parille nenäkkäälle teinille, että pystyisimme kirjoittamaan kirjan. … Olemme kiitollisia kaikille kolmenkymmenenkahdeksan maan uskomattoman lahjakkaille kustantajille, jotka ovat toivottaneet Loihtijakronikan tervetulleeksi kotimaahansa. … Kirjamme kertovat kaikkein eniten siitä, että jokaisen täytyy pitää kiinni suvustaan ja etsiä hengenheimolaisensa.

Sarjan edelliset osat olivat Lumoava kirous ja Lumoava pimeys. Olen lukenut ykkösosan ja katsonut kakkososan elokuvana. Jokin vain veti mukaan tähän noitasaagaan elokuvan kautta, mutta se ei ollut mikään epämääräinen jokin, vaan Jeremy Irons. Eli Mennyt maailma jne. Valitettavasti elokuvan ainoa anti olikin tuossa näyttelijässä. Lumoava kaaos (Beautiful chaos 2011) on Aila Herrosen suomentama.

Edellisessä osassa Lena halkaisi kuun ja maailman Järjestys vinksahti paikaltaan. Gatlinissa on täysi kaaos: heinäsirkkaparvet syövät kaiken vihreän, helle on sietämätön vielä joulunalusviikolla ja yliluonnollisia myrskyjä ja maanjäristyksiä seuraa toisensa perään. Aletaan odottaa maailmanloppua. Jotkin valinnat ovat vaikeita toiset koituvat kuolemaksi. Kahdeksastoista kuu muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman. Hinta on maksettava, jotta uusi Järjestys voidaan tahkota. Mikä on tuo hinta ja kuka on Yksi joka on kaksi, joka on ainoa, joka tehtävän voi suorittaa.

Mitä lujemmin pyristelin, sitä rajummin hän minua löi. Seuraava isku osui mahaani ja kumarruin kaksin kerroin. Silloin minä näin ne: hänen mustat Converse-tossunsa. Ne olivat niin vanhat ja kuluneet, että ne olisivat voineet olla minun. .. Tuijottaessamme toisiamme silmiin ja haroessa toistemme kurkkuja me kierähdimme vesitornin reunan yli ja putosimme. … Pääni kalahti lattiaan, ja loppuruumis seurasi myöhemmin. Yritin avata silmät, mutta ne olivat vielä unenpöpperössä. Odotin, että pakokauhu laantui.

Tarinan kertojana on koko ajan Ethan Lawson Wate. Niin pelottavaa kuin kaaos onkin, Ethanille se merkitsee myös tervetullutta katkosta yhä pahempien painajaisten keskelle - painajaisten, jotka seuraavat häntä jo unen ulkopuolelle.

Heräsin siihen, että käteni huitoivat villisti. Tunsin yhä hänen kätensä kurkkuni ympärillä, ja minua huimasi – minulla oli ylitsevuotava tunne siitä, että seinät kaatuisivat päälleni. … Lucille hyppäsi sängylle ja tiiraili minua pää kallellaan. Siamilaiskissat osaavat katsoa toista hyvin pettyneen näköisenä. Lucille oli siinä mestari.

John Breed on kadonnut ja Ethan ja Lena ovat jälleen yhdessä. Lenan äiti Sarafine ja Abraham Ravenwood yrittävät tappaa Yksi joka on kahden, jotta Järjestystä ei voitaisi palauttaa, ja että Pimeys voittaisi ja kuolevainen maailma katoaisi.

Seuraavassa kappaleessa on spoilaamista:

Loihtijatyttö Lenan ja kuolevaisen Ethanin rakkaudelle ei näytä kirjoitetun onnellista loppua. Kirja on kirjoitettu laveasti ja juoni mutkittelee ja poukkoilee. Itse asiassa luettuasi neljä ensimmäistä sivua, olet saanut tietää kirjan juonen ja muut kirjan tapahtumat ovat pelkkää paisuttelua. Kaikki koukerot ja henkilöt eivät välttämättä liity mitenkään juoneen ja tiivistämisen varaa olisi ollut. Esimerkiksi montako tätiä Ethanilla on?

Kirjan ratkaisu tapahtuu kaiken selittelyn ja mutkittelun jälkeen yhtäkkiä muutamalla viimeisellä sivulla ja tarina loppuu. The end. Eli tarina jätetään kesken. Loihtijakronikassa onkin ilmestynyt 4 osaa, joten jäämme odottelemaan mitä maailmalle ja kumppaneille lopulta tapahtuu.

En tiedä, kenelle näitä nuorisokirjoja kirjoitetaan ja käännetään, kun antikvariaatit ovat tuominneet nämä epätoivotuiksi, jopa uutuudet, perustellen, että ne eivät liiku laisinkaan. Minulta tämän lukeminen vei kaksi viikkoa, joten mikään page turner  tämä ei ole. Väkisin lukemiselta tämä minusta enemmän tuntui, mutta keskenkään en jättänyt. Kirjasarjan ulkoasu on tyylikäs. Ja varmaan minä tämänkin osan katsoisin elokuvana ainakin JI:n takia.

Kami Garcia & Margaret Stohl Lumoava kaaos

WSOY 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.