Virginia Woolf Päiväkirja III (1926-1930)

Virginia Woolf Päiväkirja III
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen.

Savukeidas 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ajanjakso 1926-1930
Virginia Woolfin päiväkirjojen kolmas osa käsittää ajanjakson tammikuusta 1926 vuoden 1930 joulukuuhun. Olen ihastunut tähän mahdollisuuteen saada lukea nämä päiväkirjat. Luen vähemmän elämäkertoja, muistelmia ja päiväkirjoja, mutta jonkin verran luen niitäkin kirjailijoiden ja joidenkin näyttelijöiden osalta. Päiväkirjat välittävät aikalaistarinaa ja ajankuvaa. Woolfin päiväkirjoissa viehättää hänen tuntemuksensa, kuinka hänen kirjansa näkevät päivänvalon, kuinka hän kertoo kirjoitusprosesseista ja miten hän suhtautuu saamaansa kritiikkiin. Usein viereeni on kasattuna päiväkirjoissa mainitut teokset, joista Woolf kirjoittaa, mutta teosten selvittelyä en etsi.

6.1. Virheellinen jalokivi

Woolfin päiväkirjamerkintöjä on joskus päivittäin, mutta usein viikon välein ja joskus on kuukauden tai pidempikin tauko. Merkinnät ovat muutamasta riviin muutamaan sivuun. Ensimmäinen merkintä on tammikuun 6. päivänä. Tuolloin Mrs Dalloway on jo ilmestynyt ja tuntuu myyvän hyvin. Toisaalta Bloomsbyrun jäsen arvioi teosta seuraavasti:

 Sinun pitäisi ryhtyä johonkin hurjempaan & mielikuvituksellisempaan, käyttää kehystä joka sallii mitä tahansa, niin kuin Tristram Shandy. Mutta silloin kadottaisin kosketuksen tunteisiin, vastasin. Tosiaan, hän myönsi, sinun on lähdettävä liikkeelle jonkinlaiselta todellisuuspohjalta. Taivas tietää, kuinka se onnistuu. Lytton yhtä kaikki ajatteli, että olen alussa, en suinkaan lopussa. Hän myös sanoi, että Tavallinen lukija oli taivaallinen, klassikko, kun taas Rouva Dallowayta hän piti, kuten pahoin pelkään, virheellisenä jalokivenä.

Majakka

Päiväkirjan aikana Woolf kirjoittaa Majakkaa ja on asettanut tavoitteekseen, että meri kuuluisi läpi koko kirjan. Woolf voi kesän huonosti ja on ajoittain toipilaana. Hän kertoo ajatelleensa, että keksisi kirjoilleen uuden nimityksen, joka korvaa määritelmän ”romaani”. Virginia Woolfin uusi …… Mutta mikä se olisi? Elegia?

Woolfin tunteet heittelehtivät, joinain hetkinä hän uskoo töihinsä, kun taas toisena hän epäröi tekstiään. Aivoni käyvät hurjilla kierroksilla. Haluan hyökätä kirjojeni kimppuun aivan kuin olisin tietoinen ajan kulumisesta, iästäni & kuolemasta. Voi sentään, kuinka ihastuttavia jotkut Majakan kohtaukset ovat!

No niin, Leonard on lukenut Majakan & hänen mukaansa se on selvästi paras kirjani & ”mestariteos”. Hän sanoi niin kysymättä. Palasin Knolesta & istuin alas utelematta asiaa häneltä. Hän pitää sitä aivan uudenlaisena; ”psykologinen runo” on käsite, jota hän siis käyttää.

Tavallinen lukija

Kustannusosakeyhtiö Teos julkaisi muutama vuosi sitten Virginia Woolfin esseitä kirjassa Kiitäjän kuolema ja muita esseitä.  Esseekokoelmaan sisältyy Woolfin kuuluisa essee Tavallinen lukija, jossa hän tarkastelee ”tavallisen” ja ”oppineen” lukijan eroja. Tämä essee on ilmestynyt juuri ja Woolf seuraa sen saamaa kritiikkiä. Hän harmistuu, kun minkäänlaista palautetta ei ilmaannu maanantaihin mennessä (27. huhtikuuta), kun työ ilmestyi edellisenä torstaina. Myöhemmin Tavallinen lukija saa kiitosta, mutta se ei myy.

Orlando

Teos on nuoren aatelismiehen, Orlandon, kuvaus 1500-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kertomuksen aikana sankari itse vanhenee vain 36-vuotiaaksi muuttuen miehestä naiseksi. Kaupallisesti teos ei vedä, sillä ihmiset vieroksuvat elämäkertoja. Kriitikot sanovat teoksen olevan proosaa, mutta kauppiaat vetoavat teoksen nimiösivuun, jossa lukee elämäkerta, jonka mukaan teos myös sijoitetaan.

Leonard suhtautuu Orlandoon Virginiaa vakavammin. Hän pitää sitä joiltain osin parempana kuin Majakkaa: se käsittelee kiinnostavampia asioita, on vahvemmin kiinni elämässä & on laaja-alaisempi.

Olen kirjoittanut Orlandon nopeammin kuin minkään toisen kirjani. Se on alusta loppuun pelkkä vitsi, mutta luullakseni riemukas & nopea luettava, kirjoittajan loma.

Riitaa ja riesaa & Monk’s house

Woolfin tapa ilmaista itseään on ihana. Hän on pisteliäs niin ystävien kuin kollegoiden suhteen.  Joitakin kohtia luen vedet silmissä – ilosta. Osansa saa niin L., Vita,  Lytton kuin rouva Woolf (Leonardin äiti). Lyttonista Woolf tekee päivityksen 14.12, jonka luettuaan lukija huokaa, että onneksi Woolf ei mennyt naimisiin Lyttonin kanssa. Woolf itse toteaa, että jos olisi nainut Lyttonin, niin ei olisi kirjoittanut. Lytton on armoton kriitikko, joka lyttää Rouva Dallowayn, (siis ystävänä), mikä saa Woolfin pitämään kirjastaan vain enemmän. Tosin toisaalla Woolf puolestaan hykertelee Lyttonin oman teoksen saadessa huonon arvostelun. 

Woolf kuvaa ongelmiaan palvelusväen kanssa, sillä palvelustytöistä Nelly jättää tiuhaan  eroilmoituksia, jotka kumminkin peruu. Jatkuvat ristiriidat palvelusväen kanssa kuluttivat kirjailijaa. Vieraiden ihmisten sietäminen nurkissa kahden aikuisen taloudessa kiristi pinnaa, mutta keltäpä se ei kiristäisi?  Kuitenkin Woolfien talo oli pieni, suljettu, intiimi tila, jossa joutui sietämään ulkopuolisia (kolmea!)  liian lähellä. Puutarhuri olisi sentään tehnyt työnsä ulkona.

Väittelen itseni kanssa alhaisesti Nellystä, siitä ikuisesta kysymyksestä. On hullunkurista, kuinka paljon aikaa olemme tuhlanneet L:n kanssa palvelijoista puhumiseen. Eikä se lopu koskaan, sillä vika on järjestelmässä. Kuinka kouluttamaton nainen muka voisi tulla omin päin osaksi meidän elämäämme? Siinä käy niin, että hän muuttuu rakiksi, eikä hänellä ole juuria missään.

Sitten L. sanoi, etteivät meidän välimme olleet vaikuttaneet viime aikoina kovin hyviltä. Kun analysoin omaa mielentilaani, tunnustin että minua ärsytti. Siihen oli syynä ensinkin koirien sairastelu (lisäksi Grizzle oli kiimassa), & toiseksi L:n oletus siitä, että meillä olisi varaa sälyttää niskoillemme kokopäiväinen puutarhuri, rakentaa tai ostaa hänelle mökki & hankkia pengermaa puutarhaksi. Sillä tavoin, sanoin, me sitoisimme itsemme tänne tulemiseen, emme koskaan matkustaisi & pitäisimme oletuksena sitä, että Monk’s House on maailman keskipiste. Ja sitä se ei todellakaan ole minulle, jatkoin, enkä halua käyttää niin suurta osaa rahoistamme puutarhaan sellaisessa tilanteessa, kun emme voi ostaa mattoja, sänkyjä tai nojatuoleja. Luulen, että tämä  loukkasi Leonardia, & minua harmitti.

Aallot

Kirjailija työstää seuraavaa työtään työnimellä Koiden tarina. 11. lokakuuta:

 Tartuin ajatukseen kirjoittaa tänne, jotta voisin vältellä jatkamasta Aaltoja tai Koita, tai mikä sen nimi sitten tuleekaan olemaan.

Jos viettäisin nyt kuusi viikkoa vuoteessa, Koista tulisi mestariteos. Se ei kuitenkaan jää kirjan viralliseksi nimeksi. Koit, kuten äkkiä muistin eivät lennä päiväsaikaan. eikä silloin voi olla sytytettyä kynttilää. teoksen muoto vaatii kaiken kaikkiaan harkintaa.

Virginia Woolf lukijana

Hän lukee ahkerasti ja kertoo myös lukemistaan teoksista. Hän mainitsee mm. Marcel Proustin, Anne Brontën, Henry Jamesin, Leo Tolstoin, E.M. Forsterin, Aldous Huxleyn, Laurence Sternen, Radcliffe Hallin.  Yritin löytää Yksinäisyyden kaivosta mainintoja, sillä hän on kirjoittanut aiheesta useamman kerran kirjeissään Vita Sackville-Westille. Yksinäisyyden kaivo on lukupinossani…

Virginia Woolfin päiväkirjat

Päiväkirjoissa Woolf raottaa maailmakuvansa ohella myös tapaamisia muiden taiteilijoiden ja Bloomsburyn ryhmän jäsenten kanssa, matkoja, vierailuja Lontoossa ja Englannin maaseudulla sekä kotiarkea. Woolf seuraa päivittäin myös teostensa kappalemyyntiä. Nessa, Leonard, Clive (Nessan aviomies) ja Vita ovat arjessa läsnä. Virginia havahtuu ystävien viimeisiin lähtöihin ja muistelee Katherine Mansfieldia ja Thobya. Hän havahtuu, että 8. syyskuuta Thoby olisi ollut 50-vuotias. (Virginialle tärkeä isoveli, joka menehtyi vuosisadan alussa). Joitakin kohtia ihmettelin, mutta kirjan hakemisto on hyvä, joten Pinkerkin selvisi. (Vitan lahja). Hän kirjoittaa myös arjestaan, iloista, tulijoista ja menijöistä ja tapaamisista.

Woolf Kuvalähde National Portrait Gallery, London

En koskaan kutsu ketään tänne, mutta ihmisiä vain kerääntyy. Tänään Ottoline; tiistaina Jack Hutch; keskiviikkona Edith Sitwell, & perjantaina päivällinen Raymondin kanssa. Nämä ovat sovittuja tapaamisia, & niiden lisäksi tulee koko joukko ennakoimattomia. Riennän teen jälkeen ulos kuin vainottuna. Tarkoitukseni on säädellä tätä puolta paremmin tulevaisuudessa. En kuitenkaan ajattele tulevaisuutta tai menneisyyttä – nautin tästä hetkestä. Se on onnellisen elämän salaisuus, mutta olen saavuttanut sen vasta nyt, keski-ikäisenä

Woolf kirjoittaa myös synkemmistä hetkistään masennuksen kourissa. Woolf kuvaa Euroopan 1900-­luvun alun vuosikymmeniä. 
Matkoistaan Woolf kirjoittaa mm. toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina. 

Palasimme torstai-iltana Roomasta, siitä toisesta yksityisestä elämästä, josta aion tästä lähtien nauttia ikiajat. Italiassa oleminen on kokonaisvaltaista – toisin kuin täällä. Italiassa et ole kukaan: sinulla ei ole nimeä, ei kutsusta, ei taustaa.

Päiväkirjat ovat elämyksellinen kirjallinen retki suuren kirjailijan työhön ja elämään. Päiväkirjojen neljäs osa on ilmestymässä. Luen parhaillaan Sylvia Plathin päiväkirjoja. Savukeitaan syksy on kiinnostava, sillä silloin ilmestyy Anne Sextonin runoteos Elä tai kuole. Kolme naista, joita yhdistää kirjallisen lahjakkuuden ja upean tuotannon lisäksi traaginen lähtö.

Aiemmat osat.

Päiväkirja I

Päiväkirja II

Virginia Woolf Päiväkirja II ja Virginia Woolf Ullan kirjoissa

Savukeidas julkaisee Woolfin päiväkirjat suomeksi viidessä osassa. Päiväkirjat valaisevat merkittävästi kirjailijan elämää ja työtä. Päiväkirjojen kääntäminen on ehtinyt nyt toiseen osaan. Päiväkirjojen suomentaja on Ville-Juhani Sutinen.

Virginia Woolf luetaan modernin kirjallisuuden merkittävimpiin edustajiin.  Virginia Woolfin päiväkirjan toinen osa kattaa ajanjakson vuodesta 1920 vuoteen 1925 saakka.  Virginia Woolfin asema ei kuitenkaan ollut itsestään selvä aikalaistensa keskuudessa. Woolfin liittäminen osaksi kirjallista kaanonia tapahtui hitaan prosessin tuloksena. Hänen aikalaisensa eivät uskoneet, että Woolfin työ muistettaisiin hänen kuolemansa jälkeen.

Päiväkirja alkaa tammikuisen keskiviikon (7.1.1920) merkinnöillä. Päiväkirjojen ensimmäinen osa päättyy maanantain 21.12.1919 merkintöihin.  Todellisuudessa Virginia kirjoittaa päivänkirjan ensimmäisiä uuden vuoden tapahtumia edellisen päiväkirjan viimeisille sivuille. Virginia elää Yön ja päivän ilmestymisen jälkitunnelmissa kertoen kirjan saamasta vastaanotosta.  Myös Menomatka pulpahtelee esiin Woolfin seuratessa sen saamia arvosteluja. 

Woolfin omakohtaiset ja suorapuheiset päiväkirjat valottavat Woolfin ajatuksia, roolia ja kehitystään kirjailijana, mutta kaiken ohella myös hänen arkielämää: tapaamisia muiden taiteilijoiden ja etenkin Bloomsburyn ryhmän jäsenten kanssa, vierailuja Lontoossa ja Englannin maaseudulla sekä kotioloissa vietettyä aikaa. Päiväkirjan merkinnät ovat arkisten askareiden kuvauksia ja listailua, Leonardin tekemisten kuvailua, tapaamisia Nessan (Vanessa Bell) ja ystävien kanssa, Clive Bellin (Vanessan aviomies, sisaren aviomies) tekemisiä, illallisia, päivällisiä, kiihkeää ja aktiivista seuraelämää eri muodoissa, jatkuvaa tulemista ja menemistä johonkin ja jostakin sekä kirjoittamista sen eri muodoissa. Myös suhde Vita Sackville Westiin kehittyy, Vita ja Vitan aristokraattisuus…Oli miten oli, arvonimet ovat nykyään, minun iässäni, jo hieman vulgaareja, vähän niin kuin takareunakoristeet.

Woolfin tallentamissa hetkissä välittyy kirjailijan tunteet, elämisen monimutkaisuus tunteineen sekä ajankuva hyvin. Virginia kirjoittaa myös lukemistaan kirjoista. Hän luonnehtii kollegoitaan hyvinkin suorasukaisesti, vaikka ajoittain myöntää muiden ansiot. 

16.2. 1923 Woolf kirjoittaa Katherinen olleen kuolleena viikon. En osaa yhdistää henkilöä kuin Mansfieldiin, mutta hieman edempänä tekstiä Woolf jatkaa Katherinen olleen 33 kuollessaan, joka saa minut epävarmaksi, sillä omien laskujeni mukaan saan 34.  Silti viikon määre sopii Mansfieldin kuolinaikaan. Woolf ruotii Katherinen kuolemaa hyvin raadollisesti kilpailijan näkökulmasta, sillä ystävyys säröili kilpailun tuoksinassa.

Virginia vanhenee 25. tammikuuta 1920  38 -vuotiaaksi ja kirjaa seuraavana päivänä tunnelmiaan. Hän kertoo olevansa onnellisempi kuin 28-vuotiaana.  Woolf kirjoittaa päiväkirjassaan myös masennuksestaan. Ylleni on langennut masennus, aivan kuin olisimme vanhoja & kaiken loppu olisi jo käsillä.  Woolf purkaa tunteitaan, epäröi osaamistaan ja huolehtii vanhenemisestaan, mutta kukaan ei epäile Leonardin merkitystä hänen elämässään. Alusta lähtien lukija tietää tulevan, että tämäkään teos ei muuta historiaa, mutta se ei ole vielä myöskään tämän päiväkirjan osa. 

Maanantai 18.10.1920 Richmond (ensimmäinen päivä talviajassa)

Melankolisuus vähenee kun kirjoitan siitä. Miksen sitten kirjoita siitä useammin? No, turhamaisuuteni estää sen. Haluan näyttää menestyvältä jopa omissa silmissäni. Ja kirjoittamisesta huolimatta en pääse asiasta lopullisesti perille. Tunne kumpuaa siitä, ettei minulla ole lapsia, elän kaukana ystävistäni, en onnistu kirjoittamaan hyvin, tuhlaan liikaa rahaa ruokaan, vanhenen...

Päiväkirjan aikana Woolf julkaisi ensimmäiset kokeelliset romaaninsa Jaakobin huone sekä Mrs. Dalloway, ja jatkoi kriittisten esseiden kirjoittamista.  Jaakobin huone on Woolfin kolmas romaani ja Woolfin uran ns. avainromaani, jossa kirjailija paljastaa enemmän itsestään kuin aikaisemmin.  Simonsuuri tuo esiin Jaakobin huoneen esipuheessa, että siinä on kaikkien myöhempien romaanien teemat läsnä: olemassaolo, identiteetti, havaitseminen, ja muistaminen, kirjailijan työn edellytykset sekä naisen luova työ.  Jaakobin huone ilmestyi aikoinaan samana vuonna, kuin myös James Joyce julkaisi Odysseuksen ja T. S. Eliot runokokoelmansa Autio maa.  Woolfit julkaisivat Eliotin teoksen Hogarth Pressin kautta.

Jaakobin huone ilmestyi vuonna 2008 Kirsti Simonsuuren suomentamana. Jaakobin huone on muotokuva nuoresta miehestä ensimmäistä maailmansotaa edeltävässä Englannissa. Päähenkilö Jaakob Flanders elää edvardiaanisessa luokkayhteiskunnassa toisaalta osallisena, toisaalta havainnoijana.  Jaakobin huone valmistuu ja ilmestyy vuonna 1922, mutta se suomennetaan vasta 2008.

Woolf antaa palaa mielipiteidensä kanssa luettuaan Joycen työn.

Keskiviikko 16.8.1922

Minun pitäisi lukea Ulyssesta & muodostaa näkemyksiä puolesta & vastaan. Olen toistaiseksi edennyt 200 sivua – en vielä kolmannestakaan - & ensimmäiset 2 tai 3 lukua viihdyttivät, innoittivat & hurmasivat minua. Se jatkui hautausmaakohdan loppuun saakka, mutta sen jälkeen olen ollut hämmentynyt, kyllästynyt, ärsyyntynyt & pettynyt niin kuin edessäni olisi ahdistunut koulupoika, joka raapii näppylöitään. Ja Tom, mahtava Tom, uskoo teoksen olevan Sodan ja rauhan veroinen! Minusta se on sivistymätön, huonosti kasvatettu kirja: itseoppineen työmiehen teos, & me kaikki tiedämme kuinka kiusallisia ne ovat; kuinka itsekkäitä, hellittämättömiä, raakoja, silmiinpistäviä & lopulta pahoinvointia aiheuttavia.

Jaakobin huoneen valmistumisen myötä Woolf aloittaa Mrs. Dallowayn kirjoittamisen.  Mrs. Dalloway on kuvaus lontoolaisesta seurapiirirouvasta (Clarissa Dalloway), joka  järjestämää juhlia. Teos on ns. yhden päivän romaani (kesäkuun kolmastoista 1923), jossa kuvataan päivän tapahtumia, jotka huipentuvat illan juhliin. Teokseen mahtuu koko naisen elämä.  Mrs. Dalloway ilmestyi vuonna1925, ja sen ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1956.  Woolf puhuu työstään nimellä Tunnit, koska, koska se alkoi novellista Rouva Dalloway, jonka Woolf laajensi romaaniksi työnimellä Tunnit, mutta kirja julkaistiin vuonna 1925 nimellä Mrs. Dalloway. Lukiessani Päiväkirjoja pysähtelen ja mietin Woolfin teokset kasattuna lähelleni, sillä  lukeminen on  selailua. Esimerkiksi päiväkirjassa puhutaan esseen Tavallinen lukija kirjoittamisesta, joka löytyy teoksesta Kiitäjän kuolemaa ja muita esseitä (Teos 2013). Samalla Woolf kuvaa päiväkirjoissaan sitä myllerrystä, jossa Eurooppa elää 1900—luvun alkuvuosikymmeninä. 

Perjantai 18.2.1921

Minun on ollut jo pitkään tarkoitus kirjoittaa historiallinen selonteko rauhan palaamisesta, sillä muuten vanha Virginia tulee nolostumaan ajatellessaan millainen hölösuu hän oli, aina vain kertomassa ihmisistä eikä koskaan politiikasta. Lisäksi hän huomauttaa, että ne ajat, joiden halki elit, olivat ihmeellisiä.

Päiväkirjan lopussa on Virginia Woolfin elämä pähkinänkuoressa, tuiki tarpeellinen henkilöluettelo sekä Selityksiä-osuus.

Kiitän kustantajaa saamastani kirjasta.

Virginia Woolf Päiväkirja II

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen

Savukeidas 2015. Kustantajalta.

Onko Woolf sinun omassa kirjakaanonissa kymmenen joukossa? Milä teoksella? En kysy kommenttien toivossa, vaan aito uteliaisuus saa minut kysymään.

Virginia Woolf Ullan Luetuissa: esittelytekstit kustantajien sivulta. Linkit minun blogiteksteihin.

Virginia Woolf Yö ja päivä

Kun kaksi maailmaa ovat erillään, ne kohtaavat kuin pimeys ja valo – vain hämärän hetkellä. Virginia Woolfin toinen romaani Yö ja päivä on pinnaltaan eheä tarina arkisista salongeista ja mielten salaisista huoneista, joiden välillä tapakoodien ikeessä elävien ihmisten on vaikea liikkua. Edwardiaanisen ajan elävä eepos kertoo samaan aikaan ihmisistä ja yhteiskunnasta, yksilön tunteista ja parlamenttipolitiikasta, taiteesta ja totuudesta – yöstä ja päivästä.

Virginia Woolf Menomatka

Woolfin esikoisromaani Menomatka julkaistiin vuonna 1915. Teos herätti pienoista kuohua ajan kulttuuripiireissä, ei vähiten sen vuoksi, että nainen tohti kirjoittaa aiheista, jotka yleensä kuuluivat miehille, kuten politiikka ja yhteiskunta. Näihin teemoihin kietoutuvat ihmisten väliset suhteet, rakkaus, teennäisyys, viha ja pelko. Woolf vihjaa, että samat juonteet, jotka vallitsevat kahden ihmisen välillä, ovat myös imperiumien takana.
Menomatkan tarina on pinnaltaan yksinkertainen: joukko englantilaisia matkustaa ystävänsä aluksella eteläamerikkalaiseen siirtomaavaltioon kuukausien mittaiselle huvimatkalle.

Virginia Woolf Vuodet

Vuodet jäi viimeiseksi teokseksi, jonka julkaisun englantilaiskirjailija Virginia Woolf ehti nähdä ennen itsemurhaansa. Se on pieni, suuri sukuromaani, joka kulkee sekä halki henkilökohtaisten muistojen että sodan pommien. Runsas, sirpaleinen tarina keskittyy arkisiin yksityskohtiin, joista kutoutuu laaja panoraama englantilaisesta yhteiskunnasta yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Vuodet vaihtuvat ja muuttavat maailmaa ja ihmisiä, mutta yksi säilyy – toive rauhasta, niin yhden ihmisen sisäisestä kuin maailmanlaajuisestakin.


Virginia Woolf Päiväkirja1.

Modernin kirjallisuuden merkittävimpiin edustajiin lukeutuvan englantilaisen Virginia Woolfin päiväkirjojen ensimmäinen osa kattaa viiden vuoden jakson hänen esikoisromaaninsa julkaisusta 1920-luvun alkuun. Omakohtaiset ja suorapuheiset päiväkirjat valottavat Woolfin esteettisten pohdintojen sekä hänen taiteellisen kasvunsa ohella myös hänen elämänsä arkista puolta: tapaamisia muiden taiteilijoiden kanssa, vierailuja Lontoossa ja Englannin maaseudulla, yhteistä aikaa kotioloissa ja niin edelleen


Virginia Woolf Kiitäjänkuolema ja muita esseitä (Teos 2013)

Kiitäjän kuolema ja muita esseitä sisältää 66 Woolfin tärkeintä esseetä koko hänen kirjallisen uransa ajalta. Esseet käsittelevät kirjallisuutta, naisten asemaa, Woolfille tärkeitä paikkoja ja kaupunkeja sekä ihmisiä ja taiteilijoita, joista kaikista on löydettävissä yhtymäkohtia hänen omaan kaunokirjalliseen tuotantoonsa.

Virginia Woolf Leskinainenja papukaija (Savukeidas 2014)

Modernien kirjailijoiden kärkijoukkoon lukeutuva englantilainen Virginia Woolf muistetaan erityisesti romaaneistaan, mutta hän kirjoitti elämänsä aikana myös yhden sadun. Leskinainen ja papukaija on tarina kampurajalkaisesta rouva Gagesta, suuresta perinnöstä sekä papukaijasta nimeltä James. Pieni ja opettavainen satu sivuaa monia Woolfin kirjoista tuttuja teemoja, ja sen tapahtumat sijoittuvat siihen samaan englantilaiseen maalaismiljööseen, jossa hän eli ja kirjoitti vuosia. Rodmellissa vieraillessaan saattaa yhä nähdä viisikymmentä vuotta sitten palaneen talon rauniot. Monet sanovat, että jos käy paikan päällä keskiyöllä, voi kuulla papukaijan naputtavan nokallaan tiililattiaa, ja toiset taas kertovat nähneensä vanhan naisen istuvan siellä valkoinen esiliina yllään.

Nigel Nicolson Virginia Woolf Ajatus Kirjat 2007

Nigel Nicolson on Woolfin ystävien, kirjailijapari Harold Nicolsonin ja Vita Sackville-Westin (Woolfin ex-rakastajar) poika. Hän muistaa tarinoita Woolfin elämästä ja kuvaa elävästi Woolfin intohimoista naisasian edistämistä, suhtautumista sotaan ja ylivertaista kirjallista lahjakkuutta.


Susan Sellers Vanessa & Virginia (Into 2013)

Kirja on Vanessa Bellin rakkauskirje ja elegia sisarelleen, Virginia Woolfille.

Polina Žerebtsova Sodan sirpaleet - Tytön päiväkirja Tšetšeniasta

Polina Žerebtsova on kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti.  Žerebtsova asui Tšetšeniassa sotien aikana ja kirjoitti päiväkirjaa vuosina 1994–2004.

Jokainen tietää rakastetun Anne Frankin päiväkirjan. Olen lukenut joitakin sota-aikaan liittyviä päiväkirjoja, kuten Hélène Berrin päiväkirjan 1942-44, joka sisältää Patrick Modianon kirjoittaman esipuheen. Polina Žerebtsovan päiväkirja on kuitenkin erilainen, koska se sijoittuu näin lähimenneisyyteen.

Kirjan kertoja on nuori Polina Žerebtsova. Hän  oli 14-vuotias toisen Tšetšenian sodan alkaessa. Itse asiassa tuo oli jo kolmas sota Polinan elämässä. Hänen äitinsä oli venäläinen ja isä tšetšeeni ja äidintahdosta Polina sai äidin nimen.  Isäänsä Polina ei ole koskaan tavannut, hänen sanotaan olevan kuollut, mutta Polina ei halunnut uskoa sitä. Venäläisen nimensä vuoksi hän oli vihollinen omassa maassaan, mutta toisaalta hän kärsi venäläisten pommituksista.

Päätin myös kirjoittaa juustomunkkien reseptin, koska ne ovat niin herkullisia. Paistan niitä tuoreista aineksista sitten kun tulee rauha.

Päiväkirjan tapahtumat alkavat vuoden 1999 syyskuusta ja etenevät vuoden 2001 huhtikuuhun. Polina haavoittui lokakuisessa pommituksessa jalkaan ja joutui jäämään Groznyiin äitinsä kanssa, kun muut lähtivät.  Äiti ja tytär yrittivät haalia elantoaan torimyynnistä, vaikka tavara ei myynyt.   

Sodanjaloissa on myös eläimet, jotka aistivat sodan omalla tavallaan. Polina kuvaa Millennium-talvea Groznyissa, kun pulaa on kaikesta niin ruoasta, lääkkeistä, sähköstä, kaasusta, kun vaivaa nälkä ja kylmyys. Äidin sydän ja hermot reistaavat ja Polina kärsii sirpaleiden aiheuttamista kivuista.

Palstoillamme on kahdeksan koiranpentua. Niitä suojelee kaksi isoa koiraa – isä ja äiti.  Kissani Ibraška nukkuu koko ajan. Se on vanhentunut.

Polina Žerebtsova kuvaa elämää sodan keskellä, jossa elettiin myös arkea. Polinan elämässä oli kurjuutta, pulaa kaikesta ja pommituksia, mutta niiden lomassa oli yritettävä elää, käydä koulua, kirjoittaa runoja ja kokea rakkauden ja ihastumisen tunteita. Polina taltioi muistonsa ja kokemuksensa päiväkirjaansa, sillä päällimmäisenä kulki pelko kuolemasta.

Enkö minä miellytä häntä lainkaan? Aladdin puhuu minulle kuin lapselle. Hän on ystävällinen mutta vain sitä.

 Sodan sirpaleet kertoo nuoren tytön elämästä pommitusten pelossa, tappelusta leipäjonossa, kotien tuhoutumisesta, peloista ja lähimmäisten avusta. Kaikesta huolimatta kirjassa välittyy myös usko inhimillisyyteen ja selviämiseen myös äärimmäisissä olosuhteissa. Sodan sirpaleet on hyvin puhutteleva ja ajankohtainen teos.

Polina ja hänen aviomiehensä saivat turvapaikan Suomesta vuonna 2013.
Polina Žerebtsova on jatkanut aiheesta kirjoittamista.

Polina  Žerebtsova Sodan sirpaleet - Tytön päiväkirja Tšetšeniasta

Suomentaja Anneli Heliö

Alkuperäisteos Дневник Жеребцовой Полины

Into 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.