Anne Leinonen Vaskinainen ja Top Ten Tuesday 10 blogiajan parasta

Pääsin lukemaan Vaskinaista varsin otollisessa tilanteessa, sillä olin lukenut edellä Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin ja Haruki Murakamin Maailmanlopun ja ihmemaan. En pelännyt tekeväni hallaa tälle teokselle, sillä olen lukenut tekijältä kaksi aiempaa teosta, Ilottomien ihmisten kylän ja Viivamaalarin. Minulla oli luottamus tekstiin. Pyysin kirjan kustantajalta voidakseni selvittää, että kirja on varmasti saman tekijän, jolta halusin lukea lisää.

Vaskinainen on kudelma elämän ja kuoleman kierrosta. Tarina on taianomainen sikermä myyttejä, kansanperinnettä, kansansatujen kulkua, luonnonyhteyttä ja magiaa. Tarinan sanasto ja kuvasto ovat ikiaikaiset. Lukijan on helppo samaistua tarinaan ja omaksua tarinan elementit, kun sanat ovat tutunomaisia: Taivaantakoja, seppä, ruuhi, manala, lautturi, kalma, Tuonela, Vainajala.

Tarinan päähenkilöt ovat alisesta häädetty Vaskinainen, lammaspaimen Niilas sekä noitanainen Ulpukka. Tarinan alussa ja lopussa keskiössä on myyttinen Vaskinainen, kun muualla tarina kulkee Niilaksen ja Ulpukan kautta. Vaskinainen on Tuonelan airut, jonka tehtävänä oli viedä viestejä sisarelta toiselle: pyyntöjä taistella ja puolustaa Tuonelaa, käskyjä korjata ja uudistaa Vainajalan suurta konetta. Vaskinaisen koti oli Tuonela ja pääonkalon koneisto sen sydän, jonka ympärille kaikkien olentojen elämänlangat ja kuolemanrihmat kiertyivät. Metalliset sisaret tanssivat suuren pyörän ympärillä. Tanssin säännöt olivat yksinkertaiset. Yksi aloitti ja veti muut tanssiin mukaan.

Minun ei pitänyt rakastaa. Mutta rakastin Tuonelaa ja sen lukemattomia toisiinsa kytkeytyneitä luolia, ja erityisesti sen kookkainta onkaloa, jonka seinissä hohtivat jalometallisuonet. Onkalo oli Taivaantakojan taidonnäyte, luoduista rakennelmista kaikkein kunnianhimoisin.

Niilas on kuolleita näkevä nuorimies, hänen outoutensa selittyy rajatilakokemuksella haaverin seurauksena. Hän oli vajonnut kymmenen vanhana jäihin ja päätynyt ruumislaudalle, mutta vironnut kesken laiton. Sen jälkeen Niilas oli hieman kummeksuttu, ja hän aisti yliluonnollisia asioita. Hänet lähetetään kaupunkiin selvittämään kotikylän uhkaa. Jossain vaiheessa matkakumppaniksi lyöttäytyy Ulpukka, joka on ilman päämäärää tai anteeksiantoa vaeltava noitanainen. Vaskinainen päätyy sepän pajaan, jossa seppä valjastaa hänet enteiden kertojaksi. Täällä Vaskinaisen, Niilaksen ja Ulpukan tiet yhtyvät. Kolmikon on selvitettävä, mikä on rikkonut elämän ja kuoleman kierron. Joet ovat ehtyneet ja naiset hedelmättömiä, vainajat eivät pääse tuonpuoleiseen.

Hän on ikiaikainen ensimmäinen seppä, mahti joka loi Tuonelan. Kukaan ei ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun Vainajala luotiin. Hän lähti kauan sitten muihin maailmoihin tekemään mahtitekoja.

Tarina on hyvin tutunoloinen sanastonsa vuoksi ja siksi helppolukuinen. Kuvaston tuttuus luo kiehtovan odotuksen tapahtumien kulkuun. Tarinan taianomaisuus kätkee kuoleman kuvaston pelottavuuden. Vaskinainen on viehättävä tarina. Kirjan ulkoasu on täydellinen.

Anne Leinonen Vaskinainen
Osuuskummalta. Kiitoksin.

Vaskinaisen on lukenut myös: Ja kaikkea muuta


Top Ten Tuesday 10 blogiajan parasta kotimaista


Olen hyväksynyt vain yhden teoksen / kirjailija.

10 blogiajan parasta kotimaista






Bargum, Johan: Novelleja 1965-2015 (Teos 2015) blogiteksti tulossa
Ellilä, Kirsti: Tuntemattomat (Karisto 2015)
Haahtela, Joel: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava 2013)
Kaukonen, Katja: Kohina (WSOY 2014
Kytömäki, Anni: Kultarinta (Gummerus 2014)
Lassila, Pertti: Ihmisten asiat (Teos 2013)
Mazzarella, Merete: Pääsiäinen (Kirjayhtymä 1988)
Sandström, Peter: Valkea kuulas (Schildts & Söderströms 2014)
Strömberg, Mikaela: Sophie. (Schildts & Söderströms 2015)
Vanhatalo, Pauliina: Pitkä valotusaika (Tammi 2015)

Deborah Harkness Lumottu

Deborah Harkness (s. 1965) on historian professorina Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Hän on erikoistunut tieteenhistoriaan ja tutkinut paljon 1500–1700-lukujen Eurooppaa.

Odotin tältä kirjalta paljon ja en pettynyt kirjaan, mutta minua kaivertaa jokin muu. Lumottu on avausosa All Souls –trilogiasta. En pidä siitä, että suomennetaan trilogian ensimmäinen osa ja jätetään loput suomentamatta. Lumottu on aikuisfantasiaa ja varsin hyvää.

Harkness koukuttaa lukijan historiallisilla yksityiskohdillaan, taidokkaasti tehdyillä henkilöhahmoillaan ja hyvin kerrotulla tarinalla.  Kirjan päähenkilö on kirjailijan tavoin historiantutkija. Diana Bishop viimeistelee alkemiaa käsittelevää tutkimustaan Oxfordin yliopistossa.  Bishop on tunnetun noitasuvun jälkeläinen, mutta hän salaa noitataustansa ja tekee tiedettä ilman noitakonsteja. Kukaan ei osaa yhdistää hänen sukujuuriaan sukulaiseen, joka teloitettiin noituudesta 1600-luvulla. Dianan ollessa seitsemän vanhemmat lähtivät Afrikkaan eivätkä palanneet sieltä elävinä.

Minut oli nähty, eikä katsoja ollut ihminen.

Kun noita katsoo toista, silmien kosketus nipistelee. Mutta noidat eivät ole ainoita olentoja, jotka elävät tässä maailmassa ihmisten rinnalla. …

Heidän lisäkseen on vampyyreja, ikiaikaisia ja kauniita olentoja, jotka elävät verestä ja hurmaavat kohteensa täydellisesti, jolleivät tapa häntä sitä ennen.

Kirjassa on outoja kulkijoita, sillä valtaväestöön sulautuneena elää sankka joukko noitia, demoneja ja vampyyrejä. Koko poppoo on sangen kiinnostunut kadonneeksi luullusta vanhasta voimallisesti suojatusta käsikirjoituksesta.

Noidat ovat syntyneet noidiksi. Vampyyrit luovat uusia vampyyreja. Teillä on lohtunanne sukutarinat ja muistot silloin, kun olette yksinäisiä tai ahdistuneita. Meillä ei ole muuta kuin ihmisten kertomia tarinoita. Ei ole mikään ihme, että moni demoni murtuu henkisesti. Voimme vain toivoa, että törmäämme jonakin päivänä muihin demoneihin ja tiedämme olevamme samanlaisia kuin he.

Perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmont lyöttäytyy Dianan seuraan. Kalpoinen, varsin vetreä Matthew on 1500-vuotias vampyyrikomistus.  Näiden kahden välille kehittyy tunteiden paloa, mikä ei ole vain pelkästään romanttista, vaan myös riskialtista, sillä kaksi Matthewin rakastettua on päässyt hengestään.  Matthew pyrkii olemaan suojeleva ritari, joka ajaa mustalla Jaguaarilla ja asuu linnassa, mutta ehkä hänen deittailunsa on hieman vanhentunutta. Rikaskin hän on,  sillä aikaahan hänellä on ollut kerätä mammonaa.

Työnsin tilikirjan hyllyyn ja minulle valkeni yhtäkkiä, kuinka suunnaton asia vampyyriin rakastuminen oli. Vaikeuksia ei koituisi ainoastaan rakastetun tai ruokailutottumusten takia, eikä pelkästään siksi että hän oli tappanut ihmisiä ja tekisi sen taas uudestaan. (po. rakastelun?)

Kirja käynnistyy varsin hitaasti eli siinä saa soutaa, joogata ja juoda teetä riittämiin, mutta vauhtiin päästyään tarina vie Ranskasta Yhdysvaltoihin ja aikamatkana menneisyyden Englantiin. Nainen tuoksuu siinä pajun mahlalle, tallatulle kamomillalle, häivähdykselle tuoksuhernettä sekä pudonneille tammenlehdille...  Haluatko valmistaa vampyyrirakastetulle illallisen? Reseptiä ei kannata kysyä silloin Stockan herkusta, vaan silloin kannattaa lähestyä Eläintieteen laitosta ja udella harmaasuden ravinnosta. Viinitkin ovat vuosikertaviinejä hieman vanhempaa sorttia… Ei ole tuokaan parisuhde helppo, sillä noidan ja vampyyrin liitto on ongelmallinen, mutta mielenkiintoinen.

Lumotussa on paljon historiaa, hienoja yksityiskohtia ja hyvä tunnelma. Kirjailijan historiantuntemus helpottaa lukemista eli lukija ei epäile lukemaansa. Hän välittää kirjapölyn, rakkautensa kirjoihin, kirjastoon, tutkijan maailmaan ja lukusaleihin. Lumottu on taianomainen kertomus rakkaudesta ja noitavoimista. Taas kerran saan olla kiitollinen, että meillä on Adlibris, josta saa tilattua vaivatta jatko-osat. Lukemiseni motivaatiota kuitenkin haittasi, että tiesin tarinan jäävän kesken. Kirjaa lukiessa muistin tämän ihanan Enrique Morielin kirjan  Ajattoman kaupungin varjot.

Deborah Harkness Lumottu #1 All Souls -trilogia

Alkuperäisteos A Discovery of Witches

Suomentaja Helena Bützow

WSOY 2012. Kotikirjasto.

Tämän kirjan ovat lukeneet mm.

Kirjaneidon tornihuone, Kirjamaailma, Lukunurkka, Saraseeni sekä Ja kaikkea muuta

 

Kami Garcia & Margaret Stohl Lumoava kaaos

Yhdysvaltalaiskirjailijat Kami Garcia ja Margaret Stohl asuvat molemmat perheineen Los Angelesissa. Margaret on aina halunnut kirjoittaa yliluonnollisen seikkailun, ja Kami taas kuvata oman lapsuutensa maisemia: yhteistyönä syntyi goottihenkistä kauhuromantiikkaa ja syvän Etelän charmia yhdistävä noitasaaga.

Kolme kuuta ja yli 1600 sivua sitten me istuimme alas todistamaan parille nenäkkäälle teinille, että pystyisimme kirjoittamaan kirjan. … Olemme kiitollisia kaikille kolmenkymmenenkahdeksan maan uskomattoman lahjakkaille kustantajille, jotka ovat toivottaneet Loihtijakronikan tervetulleeksi kotimaahansa. … Kirjamme kertovat kaikkein eniten siitä, että jokaisen täytyy pitää kiinni suvustaan ja etsiä hengenheimolaisensa.

Sarjan edelliset osat olivat Lumoava kirous ja Lumoava pimeys. Olen lukenut ykkösosan ja katsonut kakkososan elokuvana. Jokin vain veti mukaan tähän noitasaagaan elokuvan kautta, mutta se ei ollut mikään epämääräinen jokin, vaan Jeremy Irons. Eli Mennyt maailma jne. Valitettavasti elokuvan ainoa anti olikin tuossa näyttelijässä. Lumoava kaaos (Beautiful chaos 2011) on Aila Herrosen suomentama.

Edellisessä osassa Lena halkaisi kuun ja maailman Järjestys vinksahti paikaltaan. Gatlinissa on täysi kaaos: heinäsirkkaparvet syövät kaiken vihreän, helle on sietämätön vielä joulunalusviikolla ja yliluonnollisia myrskyjä ja maanjäristyksiä seuraa toisensa perään. Aletaan odottaa maailmanloppua. Jotkin valinnat ovat vaikeita toiset koituvat kuolemaksi. Kahdeksastoista kuu muuttaa sekä loihtijoiden että kuolevaisten maailman. Hinta on maksettava, jotta uusi Järjestys voidaan tahkota. Mikä on tuo hinta ja kuka on Yksi joka on kaksi, joka on ainoa, joka tehtävän voi suorittaa.

Mitä lujemmin pyristelin, sitä rajummin hän minua löi. Seuraava isku osui mahaani ja kumarruin kaksin kerroin. Silloin minä näin ne: hänen mustat Converse-tossunsa. Ne olivat niin vanhat ja kuluneet, että ne olisivat voineet olla minun. .. Tuijottaessamme toisiamme silmiin ja haroessa toistemme kurkkuja me kierähdimme vesitornin reunan yli ja putosimme. … Pääni kalahti lattiaan, ja loppuruumis seurasi myöhemmin. Yritin avata silmät, mutta ne olivat vielä unenpöpperössä. Odotin, että pakokauhu laantui.

Tarinan kertojana on koko ajan Ethan Lawson Wate. Niin pelottavaa kuin kaaos onkin, Ethanille se merkitsee myös tervetullutta katkosta yhä pahempien painajaisten keskelle - painajaisten, jotka seuraavat häntä jo unen ulkopuolelle.

Heräsin siihen, että käteni huitoivat villisti. Tunsin yhä hänen kätensä kurkkuni ympärillä, ja minua huimasi – minulla oli ylitsevuotava tunne siitä, että seinät kaatuisivat päälleni. … Lucille hyppäsi sängylle ja tiiraili minua pää kallellaan. Siamilaiskissat osaavat katsoa toista hyvin pettyneen näköisenä. Lucille oli siinä mestari.

John Breed on kadonnut ja Ethan ja Lena ovat jälleen yhdessä. Lenan äiti Sarafine ja Abraham Ravenwood yrittävät tappaa Yksi joka on kahden, jotta Järjestystä ei voitaisi palauttaa, ja että Pimeys voittaisi ja kuolevainen maailma katoaisi.

Seuraavassa kappaleessa on spoilaamista:

Loihtijatyttö Lenan ja kuolevaisen Ethanin rakkaudelle ei näytä kirjoitetun onnellista loppua. Kirja on kirjoitettu laveasti ja juoni mutkittelee ja poukkoilee. Itse asiassa luettuasi neljä ensimmäistä sivua, olet saanut tietää kirjan juonen ja muut kirjan tapahtumat ovat pelkkää paisuttelua. Kaikki koukerot ja henkilöt eivät välttämättä liity mitenkään juoneen ja tiivistämisen varaa olisi ollut. Esimerkiksi montako tätiä Ethanilla on?

Kirjan ratkaisu tapahtuu kaiken selittelyn ja mutkittelun jälkeen yhtäkkiä muutamalla viimeisellä sivulla ja tarina loppuu. The end. Eli tarina jätetään kesken. Loihtijakronikassa onkin ilmestynyt 4 osaa, joten jäämme odottelemaan mitä maailmalle ja kumppaneille lopulta tapahtuu.

En tiedä, kenelle näitä nuorisokirjoja kirjoitetaan ja käännetään, kun antikvariaatit ovat tuominneet nämä epätoivotuiksi, jopa uutuudet, perustellen, että ne eivät liiku laisinkaan. Minulta tämän lukeminen vei kaksi viikkoa, joten mikään page turner  tämä ei ole. Väkisin lukemiselta tämä minusta enemmän tuntui, mutta keskenkään en jättänyt. Kirjasarjan ulkoasu on tyylikäs. Ja varmaan minä tämänkin osan katsoisin elokuvana ainakin JI:n takia.

Kami Garcia & Margaret Stohl Lumoava kaaos

WSOY 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.