Terhi Rannela Frau ja Naisten aakkoset F

Terhi Rannela Frau.

Karisto 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 Löysin Terhi Rannelan luettuani viime vuonna kirjan Läpi yön.  Otin Fraun lukuun, koska sitä on kehuttu kovasti. Luin pohjaksi Laurant Binet’n kirjan HHhH.  Suosittelenkin tuon kirjan lukemista, jos Fraun henkilöhahmo on vieras. Oman lukuelämykseni takia en suosittele sitä pohjalle, korkeintaan rinnalle, mutta mieluiten Fraun jälkeen. Binet’n kirja on todella erinomainen ja vaikuttava, jopa dekkarimaisen jännittävä. Todennäköisesti en tuo tuota kirjaa blogiini, vaikka sen hankinkin omaksi.

Fraun päähenkilö on vanha nainen Lina Heydrich. Hän on natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski. Linan yhteys Suomeen oli minulle vieras.  Lina päättää kertoa tarinansa vielä kerran valitsemalleen toimittajalle – siitä onnellisesta elämästä. Lina eli elämänsä onnellisinta aikaa 1940-luvulla. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. 

Kun Lina ei enää jatkanut aiheesta, Reinhard poimi veitsen hänen kädestään ja pesi sen, pyyhki kasvonsa valkoiseen pyyhkeeseen, suuteli vaimoa poskelle.

- Mene nukkumaan. Käyn suihkussa ja tulen sitten perässä.

Lina palasi vuoteeseen. Sideharso olisi pitänyt vaihtaa, mutta hän ei kehdannut.

Kun Lina aamulla heräsi kapeasta vuoteestaan, huoneessa ei ollut divaania, ei salkkua, ei univormua, eikä talon kylpyhuoneessa koskaan ollut ollut miesten parteveistä.

Kirjassa Lina elää Fehmarin saarella Todendorfin kylässä Pohjois-Saksassa. Linan kertomuksen motiivina on oikeudenmukaisuus, sillä vuosikymmenien ajan hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina aikoo kertoa totuuden.  Hänen valittunsa on keltaisten ruusujen kanssa saapuva toimittaja Erich Richter. Richterillä on oma motiivi kiinnostua Linasta, mikä selviää vasta kirjan lopussa. Kirjassa vuorottelevat Linan ja Erichin keskustelut toukokuussa 1984 ja toisaalla eletään Prahaan tapahtumissa vuonna 1942. Erich haluaisi nähdä Linan katumuksen, mutta Lina haluaa oikeutta miehelleen. Kirjassa on yksityiskohtia, jotka iskevät lujaa lukijaa silmille. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli pala järkyttävintä sotahistoriaa, kuten Lidicen kylän hävitys.

Lina ei kertonut vieraalleen, että joka yö hän näki miehestään unta. Uni oli kuin meri, jossa Lina ui Reinhardia kohti, mutta tämä loitontui kaiken aikaa. Käänny takaisin, mies kuiskasi. Anna minun jo mennä. Linan suu täyttyi suolaisella vedellä, hän vajosi pinnan alle ja säpsähti hereille.

Linan elämä romuttuu Prahassa tapahtuneeseen iskuun, kun Reinhard Heydrich joutuu salamurhan yrityksen kohteeksi toukokuussa 1942, sillä operaatio Anthropoid–attentaatin tavoitteena oli surmata Reinhard Heydrich. Vakavasti loukkaantunut uhri kuljetetaan sairaalaan, jossa Heydrich sinnittelee elossa kymmenen päivää.  Frau kertoo tarinan kiistellyn natsikenraalin vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja vallanhimosta. 

Operaation päämääränä on salamurhata Tsekkoslovakiassa toimiva saksalainen käskenhaltija herra Heydrich. Pienempi laatikko sisältää tarvikkeet Heydrichin surmaamiseksi hänen ajaessaan kartanostaan Prahassa sijaitsevaan toimistoonsa. 

Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä leskeksi jäätyään hän avioitui 1960-luvulla teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan kanssa. Sukunimen häivyttäminen ja ympäristönvaihdos tuntuivat hyvälle vaihtoehdolle. Onni ei ollut kuitenkaan kestävää, sillä liitto oli solmittu järkisyistä. 

Historiallinen romaani on ja ei ole minun juttu. Minulla on joitakin kauhuteemoja, joista ylivoimaisin inhokkini on kotimaiseen kartanomiljööseen sijoittuva historiallinen romaani.  Toinen maailmansota vaikutuksineen ilman sotatantereita, brittiläinen kartanomiljöö sekä yhteiskuntakriittinen kuvaus kiinnostavat minua. Sotateemaa pyrin välttelemään kaikin tavoin. Frau on erittäin hieno romaani, vuoden kärkeä. Tähän mennessä vain Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa on kiivennyt Fraun ohi. Todennäköisesti Binet’n teos haalisti omaa lukukokemustani.  Rannelan kirja on vahva ja lukijaa koetteleva. Voiko tämä aihe vanhentua? Voiko aiheen kirjoittaa puhki? Luulen, että meidän on luettava muistaaksemme, että tämä pala Euroopan lähihistoriaa ei pääsisi unohtumaan mielistämme. Lukeminen on meidän osamme.

Blogeissa toisaalla: Arja, Elina, Omppu ja Tuijata

Tarukirjan haaste jatkuu ja vuorossa Naisten aakkoset  

F

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Oriana Fallaci

Oriana oli italialainen journalisti ja kirjailija. Tekee pahaa ohittaa Ferrante, mutta… Tässä kirjaimessa ohittuu useampi minulle tärkeä kirjailija. Olen Carol Flynnin lukija. Monika Fagerholm on minulle tärkeä.

2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Fanny Churberg (1845–1892) oli maamme merkittävimpiä maisemamaalareita.  Kuutamossa on mieletön tunnelma.

3.  Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): 

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? 

Mietin tätä kysymystä ja en pääse itseni kanssa sopuun. Mietin Anne Frankin ja Marilyn Frenchin välillä. En pysty tekemään päätöstä Marilynin hyväksi. Toisaalta Frenchin ohittaminen on väärin Naisten aakkosissa. Mutta luulen, että Marilynkin hyväksyisi tämän. 

Naisten aakkoset:

A
B
C

Läpi yön ja Tyttö sinä olet...

En yleensä niputa kahta kirjaa yhteen, etenkään arvostelukappaleena saamiani uutuuksia. Näistä kumpikaan kirja ei ole kuitenkaan a-kappale, mutta uutuus toinen on. Kumpikin on saman kustantajan kirja. Niputan nämä samaan tarkoituksellisesti, koska toivoisin lukijan löytävän Läpi yön luettuaan myös Pääskysaaren kauniin tyttöjen voimakirjan Tyttö sinä olet… Teinin, murkun elämässä on niin paljon suuria ansoja, joita Jenni Pääskysaaren kirjan  tarjoamat pitkospuut voivat tasoittaa.

Minulle on varattu aika psykologille. Isä sanoo, että Kaupungissa voin käydä juttelemassa psykologin kanssa, mutta kotona en. On niin monia monia monia asioita, joita isä ei minusta tiedä ja joista en tule koskaan kertomaan.

Terhi Rannelan Läpi yön aihe on rankka kehitystarina ja päiväkirjamainen romaani, sillä se kertoo nuoren tytön yläasteen kevään itsemurhayrityksestä aina yliopisto-opintojen aloitukseen ja esikoisromaanin ilmestymiseen. Ajallisesti tarina kattaa keväästä 1996 tammikuuhun 2001. Marian suurin unelma on tulla kirjailijaksi. Ilman kirjoittamista hän ei tunne elävänsä. Aihe on vakava ja surullinen. Itse en kokenut nuoruuden angstia, mutta moni tietää tai tuntee nuo tunteet. Tuppukylän olen elänyt vasta myöhemmin, tosin kirjan aikaan.  

 Moni tietää tunteen, kun eräänä päivänä luokkahuoneen jokin pulpetti jää tyhjäksi. Eräs ystäväni juhli lukiolaisena elämänsä iltaa ja käveli mereen riideltyään poikaystävänsä kanssa. En ikinä unohda iltapäivälehtien lööppejä ja meedioiden viisastelua kristallipallosta. Mihin katosivat kaikki ne unelmat, joista öisin puhuimme ja haaveilimme?

Hieman mietin asioiden suhteutusta kirjassa. Kirjan tarina käynnistyy päivästä, kun Maria pääsee sairaalasta kotiin. Episodi kuitataan häpeällä ja vähättelyllä, kuin Maria olisi ollut umpisuolen leikkauksessa. Itsemurhayritys on hirveää vanhemmille, todella nolo kokemus. Niinkö? Marian kotielämä on riitaisaa, ongelmallisia isän, äidin ja siskonkin kanssa, ja poikasystävän kanssa eletään on / off suhdetta.   Marialla on kuitenkin koti, isä sekä äiti ja sisarkin.  Tiija on Marian bestis ja luotettavin tuki ja turva.

Minulla pitäisi olla omantunnontuskia ja minun pitäisi lakkaamatta pyytää anteeksi anteeksi anteeksi, mutta en pysty. Nyt tarvitsen positiivisen ympäristön ja luon sellaisen vaikka itse. Päiväkirja on kahvila, jossa on yksi pöytä ja yksi tuoli. Maalaan pöydän punaiseksi ja tuolin keltaiseksi.

Velvollisuudet kutsuvat on luettava saksaa. Auf Wiedesehen!

Onko päiväkirja maskuliini, feminiini vai neutri?

Maria kirjoittaa runoja, novelleja, romaaneja ja päiväkirjaa.  Maria saavuttaa yhden unelmansa päästessään pois kotoa, pois Sellukylästä, Tampereen yliopistoon, omaan elämään. Kertooko Rannela miltään osin itsestään, niin sitä en tiedä. Tarinan sisällä rakentuu myös Läpi yön. Hyvin uskottavasti Rannela rakentaa tarinansa ja luotaa uskoa unelmien voimaan.

Terhi Rannela Läpi yön

Otava 2014. Kotikirjasto.

Kirjan ovat lukeneet mm: Mari A., Ellen, Narseska

Jenni Pääskysaaren kirja Tyttö, sinä olet... on herättänyt ihastusta eri-ikäisissä lukijoissa. Myyntiä on vauhdittanut tekijän tunnettavuus ja positiivinen julkisuuskuva.

Milloin viimeksi joku sanoi sen sinulle? Jos tänään tai viime viikolla, hienoa. Jos et muista tai ei koskaan, se on hieman surullista. Mutta se ei tarkoita, etteikö sinua rakastettaisi. Joidenkin on vain niin kovin vaikeaa sanoa rakastavansa, vaikka tunne olisi kuinka voimakas tahansa.

Pääskysaaren imago on energinen, nuorekas, ja hän ei ole liian tätimäinen. Jenni on itsekin kolmen tytön äiti. Omana aikanani nämä teinien murheisiin paneutujat saivat satikutia esimerkiksi lapsettomuudesta ja miehettömyydestä. Minun nuoruudessa painotettiin tervettä itsetuntoa, identiteettiä ja minäkuvaa.  Jenni on ollut itsekin tyttö, joten tekstin vääntäminen ei ole väkisin tehtyä, sillä paljon vaikeampi olisi kirjoittaa pojan tuntoja.

Ihminen on omituinen epeli. Me selviämme mitä kamalimmista asioista; kivusta, hylätyksi tulemisesta, sydänsurusta, loukkaantumisesta, epäonnistumisesta, kriiseistä, sairauksista, luottamuksen menetyksestä, jopa läheisen kuolemasta. Sinä valitset, päädytkö uhriksi vai sankariksi. Rohkeus kannattaa aina, pelkuruus ei koskaan.

Kirja rakentuu lyhyistä kappaleista, jotka kertovat kannustavasti tyttönä olemisesta, kuinka olla rakastava, rakastettu, hauska, rohkea ja peloton, itsevarma, ainutlaatuinen.. Tyttö, sinä olet on voimakirja ja tyttöenergian talismaani. Kirjan perusasenne on innostava, optimistinen ja iloa jakava. Kirjassa on haastatteluja ja tarinoita vahvoista tytöistä ja naisista, jotka vahventavat Jennin sanomaa. Ääneen pääsevät mm.stand up –koomikko Pirjo Heikkilä, blogiaktivisti Malala Yousafzai, näyttelijä Iina Kuustonen ja lumilautailija  Enni Rukajärvi.  

Pääskysaaren kirja on suunattu 10-17-vuotiaille, mutta kirjan lukee vanhempikin.  Älä emmi, vaan tartu tähän hittioppaaseen! Luin äskettäin Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö, ehkä Jennin oppaan avulla vältetään joku karikko, jonka Caitlin koki elämässään. Kirjassa pyritään myös rusentamaan piintyneitä stereotypioita, että nainen on naiselle susi.

Olen opettanut yläasteella ja nähnyt, kuinka erilaista tänä päivänä on olla lapsi ja nuori. Paineet tyttönä olemisesta ovat kovemmat kuin minun aikana.  Ihmiset jakavat hurjan paljon itsestään netissä. Some, selfiet, instagram ovat osa arkea.  Tykkäykset saavat liiankin suuren merkityksen. Onko hyväksytyksi tuleminen niistä kiinni?  Jonkun selfien äitikin voisi jättää pois ihan itsestään ja miettiä perheenjäsenistä jakamiaan kuvia. 

Koulu alkaa pian. Tämä kirja sopisi jokaiselle tytölle koulutien alkuun. Jennin kirja tuo hyvän mielen. Nauti tyttö ihan jokaisesta päivästä.

Nana Sjöblomin kuvat ovat hyvin yksinkertaisia toteutukseltaan, mutta miten minusta tuntuu, että ne ilmentävät täydellisesti kulloinkin käsiteltävänä olevaa aihetta.

 Tämäkin lainaus löytyy tästä kirjasta:

”OMG, mitä jos heräät jonain päivänä,
ja olet 65 tai 75, etkä saanut koskaan
muistelmiasi tai romaaniasi kirjoitettua;
tai et kaikkina niinä vuosina uinut
lämpimissä altaissa ja merissä,
koska reitesi hyllyivät ja sinulla oli kiva,
iso, mukava masu; tai yritit niin
pakkomielteisesti pyrkiä täydellisyyteen
ja miellyttää muita, että unohdit elää
suuren, mehukkaan, luovan elämän
täynnä mielikuvitusta, radikaalia hölmöyttä
ja avaruuteen tuijottelua, kuten lapsena?
Se murtaa sydämesi.
Älä anna sen tapahtua.
Parannuksen tekeminen tarkoittaa
suunnan muutosta – eikä niiden
kuuntelemista, jotka heristävät sinulle
sormeaan. Parannus on siunaus.
Valitse uusi suunta, se jolle päätyminen
ei kaduta sinua, ja pyri siihen.
Tähtää kuuhun.”
– Anne Lamott,

Elämääsi kuuluu paljon ihmisiä, joita et saa valita. Perhe, sukulaiset, koulukaverit, opettajat, naapurit… Jotkut ihmiset taas viipyvät elämässämme vain hetken. On olemassa sanonta, että kukaan ei osu tiellemme sattumalta, että jokaisella kohtaamisella on joku tarkoitus. Jos haluat uskoa näin, pidä huolta, että otat kaiken irti näistä kohtaamisista ja liikutat jokaista ihmistä jotenkin.

Jenni Pääskysaari Tyttö, sinä olet…

Kuvitus Nana Sjöblom

Otava 2015. Kotikirjasto.

Tämän kirjan ovat lukeneet mm.:  Omppu ja Krista