Näytetään tekstit, joissa on tunniste S. J. Watson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste S. J. Watson. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. tammikuuta 2016

S. J. Watson Kaksoiselämä





Luin kesällä S. J. Watsonin kirjan Kun suljen silmäni. Ihastuin kirjaan, sillä sen tarina oli uusi, tuore ja uskottava. Nainen menee iltaisin nukkumaan ja herää tabula rasana aamulla. Jollain tavoin hän pystyy saamaan eilisen tapahtumat esille. En jaksa puuttua siihen nyt. Kun suljen silmäni koukutti minut täysin. Se palautti mieleen Christa Wolfin Erään naisen elämän ja Judy Mercerin kirja Ilman menneisyyttä. Wolfilla ei tietenkään ole mitään tekemistä dekkarin kanssa, mutta palapelin rakentaminen henkilöstä on sen keskiössä. Halusin lukea lisää Watsonilta, mutta Kaksoiselämä ei ihastuttanut minua samalla tavoin.

Kaksoiselämän formaatti on liian tuttu, tarina on kaluttu luu, josta ei oikein saa uutta. Edes Pariisi ei herää henkiin. En osaa sanoa tämän kirjan hyvyydestä tai huonoudesta. Sanoisin, että pitäminen riippuu lukijasta. Jos on lukenut Feminan silloin tällöin nuoruudessaan, niin siellä on vastaavia tarinoita. Hetkeäkään en katunut ostostani tai edes tylsistynyt. Enkä edes pelännyt vaikka luin yksin toisen nukkuessa. Harvoin luen öisin, sillä elän hyvin kurinalaista elämää. En vain saanut unta. Jonkin verran minua rasitti jatkuva vihjailu ja lukijan ajatusten ohjailu. Kuitenkin kirjan alku nappaa heti mukaansa.

Tarinan päähenkilö on Julia, jonka pikkusisko Kate murhataan Pariisissa. Lontoossa valokuvaajana työskentelevä Julia matkustaa Pariisiin. Julia ystävystyy Katen asuintoverin Annan kanssa. Poliisi ei edisty tutkinnassa, joten Julia ryhtyy selvittelemään omin päin sisarensa kuolemaa.

Kaksoiselämässä  Julia elää kirurgimiehensä Hughin ja poikansa Connorin kanssa perhe-elämää Lontoossa. Hugh ja Julia ovat kärsineet lapsettomuudesta, joten kuinka ollakaan, Connorin äiti ei ole Julia, vaan Kate. Kate sai Connorin kuusitoistavuotiaana eli liian nuorena pystyäkseen huolehtimaan lapsesta. Vähitellen Julia saa selville enemmänkin Katen salaisuuksia. Julia puolestaan on raitistunut alkoholisti. Julia saa selville, että Kate ja Anna ovat oleilleet netissä deittipalstoilla ja tapailleet verkossa kohtaamiaan miehiä. Tietenkin Julia saa päähänsä alkaa deittailla ensin sisarensa tunnuksilla ja myöhemmin omalla profiililla. Hän kohtaakin Lukaksen, johon mieltyy liiankin pitkälle. Julia aloittaa pelin Lukaksen kanssa, mutta ei hallitse pelin kehittymistä, sillä pelaajia tuntuu olevan liiaksi.

Kun suljen silmäni sai huomioni, koska se on älykäs tarina. Pidin tarinan psykologisuudesta, että siinä ei uitu väkivallassa. Kaksoiselämän koukuttavuus sai minut lukemaan tämänkin loppuun asti. Itse asiassa keskeytän harvoin kirjan. Jouluna keskeytin sekä John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen  niin kirjana kuin siitä tehdyn elokuvan. En ymmärtänyt tarinaa, ihmisen puuhun ripustamista ja veren valuttamista sankoon ja lumimaisema ei edistänyt viihtymistäni.

Vuoden lopussa luin kurjia kirjoja muutamankin ja bloggasinkin. Ne olivat tahattomia harhalaukauksia. Sotkin kirjailijan ja kustantajan ja pyysin väärän kirjan. Ensimmäinen oli valitusvirsi, joita en jotain jaksa. Se nostaa ärsytyskynnykseni sfääreihin. Toisen kirjan luin puolisoni ehdotuksesta ja jätin kesken, kuivuin puoleen väliin jossain labyrintissä, jossa ei edes yliopistomiljöö vetänyt minua raiteille.

Luin Kaksoiselämän epäotollisissa olosuhteissa Yöjuna Lissaboniin -elokuvan vanavedessä. Olen niin fakkiutunut tuon elokuvan pääosan esittäjään eli Jeremy Ironsiin, että en päässyt Watsonin tunnelmaan Lissabonista. Ehkäpä olisin jopa ihastunut tähän tarinaan, jos olisin lukenut tämän Aamunkoin jälkeen. Meinasin loppua kesken tuon leffan ykkösosan kanssa. Aloin janota jo Cosmopolista uusintana.

S. J. Watsonin psykologinen trilleri johtaa Julian liian pitkälle. Kirjassa epäilyksen varjo puetaan liian monen päälle, joten kuvio on epätoivoisen sotkuinen. Julia saa huomata, että sotkettuaan tarpeeksi ihmissuhteensa, niin jonkin rajan jälkeen ei ole paluuta. Kuinka paljon kannattaa tietää toisesta ihmisestä? Kaksoiselämä on ihan luettava dekkari, mutta se ei yllä edellisen tasolle. En aio lukea kovinkaan muuta dekkaria tänä vuonna, joten en niinkään pettynyt tähän dekkarina, vaan olisin halunnut tältä enemmän. Kirjan alku on erinomainen ja siitä olisi voinut rakentaa enemmän. Tuomitsen kirjan kuitenkin kirjahyllyyni jääväksi.


S. J. Watson Kaksoiselämä
Alkuperäisteos Second Life
Suomentaja Laura Beck
 Bazar 2015. Joulukuun uutuusostos

Tarinan ovat lukeneet mm. Elegia  ja Annika

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

S. J. Watson: Kun suljen silmäni






S. J. Watson on brittiläinen kirjailija, joka asuu Lontoossa. Hän opiskeli fysiikkaa Birminghamin yliopistossa, ja valmistumisensa jälkeen hän työskenteli sairaaloissa. Kun suljen silmäni on kirjailijan esikoisteos. Kirjasta tuli huikea menestys ympäri maailmaa.

Kun suljen silmäni on erinomainen psykologinen trilleri, page turner, viihdyttävä jännäri, täydellinen lukunautinto, älykäs tarina… En osaa kuin hyristä tyytyväisenä löydöstäni. Ja voin vain odottaa kirjailijan seuraava kirjaa. Voin vain suositella lukemaan tämän.

Christine Lucas herää joka aamu uuteen päivään aviomies vierellään. Joka aamu Christine esittää samat kysymykset miehen henkilöllisyydestä ja itsestään. Ben kertoo väsymättömästi, että Christine on 47-vuotias, ja että hänen muistinsa vaurioitui pahasti auto-onnettomuudessa 20 vuotta sitten. Miltä tuntuu katsoa aamulla itseään peilistä viisikymppisenä naisena parikymppisen sijaan? Päivän aikana Christine kerää muistot unohtaakseen ne jälleen yön aikana.

Tohtori Nash on ohjannut Christinen pitämään päiväkirjaa. Christine aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen salassa mieheltään. Tohtori Nashin on palautettava piilotetun päiväkirjan olemassaolo joka päivä mieliin. Päivänkirjan lukeminen on opas eiliseen, menneisyyteen ja omaan itseen. Kirjasta välittyy hyvin, miten hirveää on menettää muisti, miten klaustrofobiseen maailmaan muistamattomuus suistaa. Kehen voi luottaa, jos ketään ei muista? Mikä on kenenkin toiminnan motiivi? Miksi päiväkirjassa on kielto näyttää Benille? Toki kirjassa on toisintoa, mutta vähitellen Christine pystyy hamuaman lisää menneisyyden palasia itseensä.

Minun nimeni on Christine Lucas. Olen 47-vuotias. Minulla on amnesia. Istun tässä, tällä vieraan oloisella vuoteella, ja kirjoitan päiväkirjaani ylläni silkkinen yöpaita, jonka tuo alakerrassa oleva mies - joka kertoo olevansa aviomieheni ja nimeltään Ben - ilmeisesti osti minulle syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 46. Huoneessa on hiljaista ja ainoa valo tulee yöpöytäni lampusta - pehmeän oranssi hohde. Aivan kuin kelluisin valolammikossa.

Tätä kirjaa lukiessaan lukija miettii hyvin paljon. Minkälainen on suljettu mieli, dementian olotila, aivovaurion jälkitila? Locked-in on käsitteenä hallinnassani, sillä siinä ajatukset eivät eroa sinun tai minun ajatuksista. Christinen tilassa on olennaista kaiken ymmärtäminen ja tajuaminen toisin kuin edenneessä dementiassa. Miten ihminen voi rakentaa elämänsä, jos yö ja uni tuhoavat kaiken? En tiedä tarinan todenperäisyyttä eli amnesia on minulle outo käsite. Mitä ihminen on ilman muistojaan? Pelkkä kuori? Mitä on ihminen ilman identiteettiä?

Se on mahdoton ajatus. Tiedän sen nyt. Mieheni kertoo minulle yhtä versiota siitä, miten olen menettänyt muistini, tunteeni kertovat toista. Ihmettelen, olenko koskaan kysynyt tohtori Nashilta mitä oikein tapahtui. Ja vaikka olisinkin, voinko luottaa siihen mitä hän sanoo? Ainoa totuus, joka minulla on, on kirjoitettu tähän päiväkirjaan

Kun suljen silmäni on Bazarin taattua laatua. Huikea kirja. Ehei, ei tämän loppua arvaa. Eniten tämä toi mieleeni Judy Mercerin kirjan Ilman menneisyyttä. Ihailen esikoiskirjailijan suoritusta ja hallittua henkilögalleriaa. Pelkäsin, että loppu lätistäisi tarinan, mutta tämä on alusta loppuun tyylikkäästi kerrottu tarina. Mietin lukiessani potentiaalisia loppuja, etenkin niitä kehnoimpia. Minä pidin tarinan lopustakin. Nyt jään odottamaan lokakuussa ilmestyvää Kaksoiselämää.

S. J. Watson: Kun suljen silmäni
Alkuperäisteos Before I Go to Sleep
Suomentanut Laura Beck.
Kustantaja: Bazar, 2012. Kotikirjasto

Tämän kirjan on lukenut myös

Kirjasähkökäyrä

JK. Olen nähnyt tämän myös elokuvana nimellä Before I Go to Sleep Pidin kirjasta todella, mutta myös elokuvakin on hyvä, mutta Bridget Jones on muovannut niin mielikuvani Colin Firthin suhteen, että en saanut häntä toimimaan pahiksen roolissa.