Revolutionary Road -kirjan tausta on hyvin mielenkiintoinen, koska se on Richard Yatesin esikoisteos. Alkuperäisteos Revolutionary Road ilmestyi vuonna 1961. Kirja saavutti vasta elokuvan myötä sen ansaitseman laajemman huomion. Yatesin tuotannosta on sanottu, että hänen muut teokset jäivät esikoisteoksen varjoon. En oikeastaan ihmettele kirjan ilmestymistä Sinisessä kirjastossa, sillä se vastaa minunkin makua jopa enemmän kuin Keltainen. Keltaisessa on niin paljon menneisyyden painolastia Nobel-kirjailijoiden takia. Otavan sarja elää enemmän tässä ajassa. Mieluummin luen Carol Shieldsia ja Ian McEwania kuin Elias Canettia.
Revolutionary Roadin voidaan sanoa kokeneen hieman saman kohtalon kuin John Williamsin kirjoittaman Stoner, tosin sen uudelleen tuleminen ei perustunut elokuvaan. Vanha kirja voi saada huomion siis vuosikymmentenkin jälkeen. Vaikka kirjan maailmanlaajuinen levinneisyys on näin myöhäistä, niin Yatesin tuotanto on ollut aina arvostettua amerikkalaista kaunokirjallisuutta. Kirjan lopussa on kirjailija Richard Fordin jälkisanat.
Revolutionary Road kuvaa keskiluokan ahdistusta 1950-luvun Amerikassa. Frank ja April Wheeler ovat miltei kolmekymppisiä, rakastuneita ja elävät tavanomaista esikaupunkielämää kahden lapsensa kanssa vuonna 1955 Länsi-Connecticutissa. Heillä oli unelmia, millainen elämästä piti tulla. Elämässä piti olla mahdollisuuksia. Frank oli tavallinen konttoristi ja April oli haudannut haaveet näyttelijättären urasta. Elämä oli lapsiperheen tavallista arkea ja tuttavien tapaamista.
Se vaivasi häntä vielä aamullakin, kun hän kulautti aamukahvinsa ja peruutti pihalta kuhmuisella vanhalla Fordilla, jolla hän ajoi asemalle. Aamujunassa matkalla töihin yhtenä junan nuorimmista ja terveimmistä matkustajista hän istui kuin mies, joka on tuomittu hitaaseen, kivuttomaan kuolemaan. Hän tunsi tulleensa keski-ikäiseksi.
Parisuhde on vinksallaan kirjan alusta lähtien. Wheelerien unelmana on muutto Pariisiin. Unelmalla ei ollut realistisia tavoitteita. Frank olisi ollut ja April olisi tehnyt töitä. Mitä Frank olisi ollut? Tuo jäi minulle hämäräksi. Olisiko Frank istuskellut Seinen rantakahviloissa ja ajatellut suuria? Elämässä olisi toki ollut totisesti jännitystä kun kuukausi kuukaudelta olisi hermoiltu, jatkuuko lapsiluvun kasvu vai ei? Unelmissakin pitäisi olla jokin juju. Miten kotiäiti muuttuu perheen elättäjäksi? Ja miten pieneen unelmat voi kaatuakin? Alussa mainittava näytelmäharjoitus Kivettynyt metsä on minulle tuntematon, joten en tiedä sen mahdollista liittymää tai merkityksellisyyttä Yatesin teokseen.
Revolutionary Hillin asuinaluetta ei ollut suunniteltu tragedian näyttämöksi. Edes öisin alueella ei näkynyt synkkiä varjoja eikä kolkkoja siluetteja ikään kuin niin olisi ollut tarkoituskin. Se oli yhtä järkähtämättömän pirteää valkoisten ja pastellinväristen talojen lelumaata, jossa verhottomien ikkunoiden kirkas loiste iski elottomasti silmää vihreiden ja keltaisten lehtien läikkeen läpi.
Yates kirjoittaa realistisesti, mustan huumorin sävyttämänä. Hän sivaltaa parisuhteen karikkoja ja unelmia terävästi. Revolutionary Road on yhtä ajankohtainen tänä päivänä kuin kirjoitushetkelläkin. Ihmiset tarvitsevat unelmia, pakoteitä arjesta. Kirjaa on verrattu F. Scott Fitzgeraldin tuotantoon, joka kirjoittaa hieman aiemmasta ajasta. Revolutionary Road ei kerro kovinkaan kaukaisesta ajasta edes meidänkään näkökulmasta, yhteiskunta oli tietoyhteiskunnan osalta kehittymättä, tietokoneet tulossa, mutta ihmiset painivat samojen ongelmien kanssa parisuhteessa ja elämän merkityksen etsinnässä kuin me tässä ajassa.
Richard Yates Revolutionary Road
Otava 2008. Kotikirjasto