Nicolas Barreau Meillä on aina Pariisi

Kirjoitan yleensä alkuun muutaman rivin tekijästä, mutta nyt epäröin. Kirjan takakansi kertoo näin, että Nicolas Barreau on syntynyt vuonna 1980 Pariisissa ja opiskellut Sorbonnen yliopistossa historiaa ja romaanisia kieliä. Hän työskentelee pariisilaisessa kirjakaupassa ja kertoo olevansa muissa maailmoissa viihtyvä lukutoukka. Etuliepeessä myös ihan valokuva. Hyvännäköinen mies? En ole kovin luottavainen Wikipediaan tiedon lähteenä, mutta surffaamalla netissä huomaan hämmentyväni, koska netissä viitataan pseudonyymiin. Alkuteos on yllätyksellisesti saksankielinen Paris ist immer eine gute Idee (2014).  Kirjassa on copyrightin kohdalla maininta  Thiele Verlag, jossa tuo Thiele lienee  merkityksellinen sana. Kirjailijalta on suomennettu mm. Pieni elokuvateatteri Pariisissa ja Rakkausromaanin resepti.

Luin viime keväänä Antoine Laurainin kirjan Punaisen muistikirjan nainen. Ihastuin tarinaan. Kirjailija Patrick Modiano kulki läpi tarinan älykkäänä sivujuonteena mukana. Meillä on aina Pariisi on chick-litiä, mutta pidin silti lukemastani. Pariisi  kirjan tai elokuvien tapahtumien miljöönä on aina lumoava.

Joka vuosi syntymäpäivänään Rosalie käveli itse maalaamansa kortti mukanaan Eiffel-tornille esittääkseen toivomuksen. Hän nousi 704 porrasta, jotka johtivat toiselle tasanteelle, ja antoi sydän pamppaillen (kuten todettua, Rosalie ei ollut mikään kunnianhimoinen vuorikiipeilijä) kortin toiveineen leijailla ilmojen teille. 

Edes René ei tiennyt tästä harmittomasta rituaalista. Rosalie harrasti muutoinkin pieniä rituaaleja. Ne antoivat elämälle ryhtiä ja auttoivat tuomaan järjestystä olemisen myllerrykseen. Ensimmäinen kahvi aamulla. Croissant leipomosta. Jokapäiväinen kävelylenkki William Morrisin kanssa. Pieni tarte au citron viikon jokaisena epätasaisena päivänä. Lasillinen punaviiniä liikkeen sulkemisen jälkeen. Lemmikkikranssi isän haudalle huhtikuussa.

Kirjan päähenkilö on postikorttimyymälää Rue du Dragonilla pitävä ja kuvittajan urasta haaveileva 33-vuotias Rosalie Laurent. Tapahtumien keskiöön mahtuu myös terveysintoinen poikaystävä, iäkäs yksinäinen kirjailija sekä onneton juristi. Pariisissa sukupolvien tarinat kiertyvät yhteen. Aluksi en arvannut tarinaa, sillä en osannut rakentaa rakkaustarinaa nuoren Rosalien  ja yli seitsemänkymmentä vuotiaan Max Marchais’n välille. Robert  Sherman on työhönsä kyllästynyt amerikkalainen juristi, joka suuntaa Pariisiin vierailuprofessuurin turvin, erikoisalana Shakespeare. Hänestä tuntuu, että tutkisi mieluummin Shakespearea kuin ratkoisi toisten sotkuja, vaikka perinteet velvoittaisivat muuta. Kohtalo ja sattuma pyörittävät tätä kolmikkoa vauhdikkaasti ja sivullisetkin saavat siipensä.

Barreau kertoo tarinan lumotussa miljöössä. Kirja on mainio arjen piristäjä. Barreau osaa kirjoittaa hyvän, viihteellisen kirjan.  Pienenä toiveena olisin kaivannut kirjaan enemmän kirjallisuusviitteitä, koska Barreau harrastaa niitä.

Nicolas Barreau Meillä on aina Pariisi
Alkuteos  Paris ist immer eine gute Idee (2014)

Suomentaja Anne Kilpi.

Tammi 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.