Maria Peura (s. 1970) on kirjailija ja dramaturgi.
Hänen esikoisromaaninsa On rakkautes
ääretön ilmestyi vuonna 2001. Hänen toinen romaaninsa Valon reunalla julkaistiin vuonna 2006 ja kolmas romaani Vedenaliset ilmestyi vuonna 2008. Vuonna
2010 Peuralta ilmestyi tietokirja Antaumuksella
keskeneräinen, joka kertoo kirjan kirjoittamisesta ja kirjailijan ammatista.
Ja taivaan
tähdet putoavat kertoo äidin ja tyttären tarinan, heidän keskinäisestä
suhteesta, nuoren tytön identiteetin rakentumisesta ja kasvukivuista. Tarinassa
vuorottelevat äidin ja tyttären ajatukset, joissa sivutaan myös menneeseen. Tarinan
äiti Anni eli lapsuutensa lestadiolaisessa pohjoisen Naalasessa,
Tornionjokilaaksossa. Aikuisena hän tutustuu
herätysliikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen opetuksiin. Laestadius oli
kasvitieteilijä ja pappi. Peura avaan porttia tämän saarnamiehen
mielenmaisemaan pohjoisen olosuhteista käsin, joissa tämä eli. Anni käy myös
lapsuutta ja sen arpia läpi. Anni tuntee
sanojen puhuttelevan parhaiten yksityisesti ja suoraan.
Anni käy
eroa läpi, kun puoliso muuttuu vieraaksi. Aamulla sain viestin, ensimmäisen ilman tekohymyä.
Siinä viestissä hän tunnusti sivusuhteen ja sen, ettei rakasta minua enää, ei
edes näe minua naisena, vain Mirkan äitinä. Omien vaikeuksien ohella Anni on tyttärensä
Mirkan tuki. Eron jälkeen äiti ja tytär elävät
kahden.
Mirkan nuoruus on ollut koettelevaa. Asko oli käynyt
perheneuvolassa puhumassa erosta, ja siellä oli sanottu, että ajoitus on huono,
koska Mirka on tulossa murrosikään. Mirka jättää kaiken tutun taakseen, kun vaihdetaan
kotia ja paikkakuntaa. Vieraassa ympäristössä oireilu vaan kasvaa, kun käyttäytymishäiriöt,
väkivaltaisuutta heikompiin, viiltely ja päihdekäyttö vain lisääntyy. Anni
näkee, kuinka Mirka purkaa ikäväänsä selaamalla vanhoja valokuvia ja yrittää
valaa tähän uskoa, että kyllä isä rakastaa.
Mirkan kasvot ovat levolliset kuin talvinen taivas ja
niitä vasten lävistyskorut tähtien lailla somasti kimmeltävät.
Anni löytää netistä kiinnostavan miehen, jonka
kanssa hän alkaa chattailla, kumpikin kertoo toisilleen asioita, joista ei
helpolla puhuta. Mirka siirtyy koulussa pienryhmään ja aloittaa psykoterapian,
ja hetken tuntuu, että elämä jaksaa taas kantaa jälleen. Terapiaryhmän toimintamuodot
saa kuitenkin annin hämmentymään.
Nuoren ihmisen hauras mieli ei kestä tuollaista käsittelyä. Peura käsittelee vaikeita teemoja kuten
manipulaatiota, väärin valtaansa käyttävä terapeuttia, hengellistä väkivaltaa
ja mielen manipulointia.
Maria Peura kirjoittaa hyvin arkista proosaa, hänen
tekstinsä on niin tässä ajassa ja toisaalta hän ammentaa jostain kaukaa
Laestadiuksen voimansanoja. Peura koettelee ja tutkii ihmismielen haurautta.
Minulle lukijana intensiivinen kieli ja sen voima ovat tärkeät elementit. Peuran kieli on kaunista ja intensiivistä. Jonkin
verran vierastin slangin, mulle ja mä ilmaisuja, vaikka pohjoinen murre lisäsi
ilmettä.
Uskonto on ollut esillä monissa kirjoissa kuten Pauliina
Rauhalan Taivaslaulussa ja Riikka Pelon
Taivaankantajassa, joista pidin
jälkimmäisestä ehdottomasti enemmän. Taivaslaulussa
kyllästyin jo alun runolliseen poljentoon, en vain osannut kulkea sen
kultaisella keskitiellä, kun sellaista ei edes ole. Pelon tiivis teksti oli
koskettavaa ja paljon todellisempaa. Taivaankantajassa
soi Siionin kannel ja Kaanaan kieli eli uskonnonkieli, kun teoksesta Ja taivaan tähdet putoavat välittyy Laestadiuksen
Postillan teksti. Tässä nuo sanat
tukevat kulkijaa. Ja taivaan tähdet putoavat käsittelee ajankohtaisia ongelmia ja
pureutuu syvälle, mutta teksti ei ahdista. Kirjan takakannen tekstin olisin
toivonut suppeammaksi.
Maria
Peura Ja taivaan tähdet putoavat
Teos
2014. Kustantajalta. Kiitoksin.