Reijo Laatikainen Herkän vatsan valinnat – Suolisto kuntoon ruokavaliolla

Reijo Laatikainen Herkän vatsan valinnat – Suolisto kuntoon ruokavaliolla

Kirjapaja 2015. Kolmas korjattu painos. Kustantajalta. Kiitoksin. 

Herkkä vatsa eli toiminnallinen vatsavaiva johtuu yleensä ärtyvän suolen oireyhtymästä tai  toiminnallisesta ylävatsavaivasta eli dyspepsiasta. Herkän vatsan valinnat kertoo, kuinka oireita voi itse helpottaa ruokavaliolla ja elämäntavoilla sekä ravintolisillä. FODMAP-ruokavalion tavoitteena on hyvä olo ja terve vatsa. Nimitys tulee vältettävien hiilihydraattien alkukirjaimista (fermentable, oligosaccharides, disaccharides, monosaccharides and polyols).

Kyseessä ovat tietyt kasvikunnan tuottamat ohutsuolessa huonosti imeytyvät, kuitumaiset hiilihydraatit. FODMAP-hiilihydraatit päätyvät siten paksusuoleen, jossa ne ovat paksusuolen bakteerikannan herkkua ja saavat aikaan käymisreaktion, joka on täysin luonnollinen prosessi. Tämän prosessin aikana syntyy kuitenkin kaasuja kuten vetyä ja metaania, jotka ärtyvässä suolessa saavat aikaan turvotusta, ilmavaivoja ja kipua. 

FODMAP-hiilihydraatteja ovat oligofruktoosi, oligogalatoosi, inuliini, fruktoosi, polyolit eli sokerialkoholit kuten ksylitoli, sorbitoli, laktitoli, maltitoli, mannitoli ja isomalti sekä joillain ihmisillä laktoosi.

FODMAP-hiilihydraattomassa ruokavaliossa vältetään mm. aprikoosia, kirksikoita, luumua, mangoa, omenaa päärynää, vesimelonia, bataattia, herneitä, sipuleita, kaaleja, parsaa, sieniä, maitotuotteita, pehmeitä juustoja, soijamaitoa ja ennen kaikkea vehnä- ja maissituotteita. 
 Omena, sipuli ja valkosipuli ovat terveellisiä, mutta koska ne sisältävät paljon fruktaaneja, ne voivat aiheuttaa vatsavaivoja. 

Listalla ovat lisäksi avokado, mansikat, vadelmat ja parsakaali. Vatsaa ärsyttäviä aineita voivat olla lisäksi kahvi, tee, suklaa, alkoholi sekä rasvainen tai jalostettu ruoka. Gluteeniton ja FODMAP-ruokavalio eivät ole sama asia, mutta gluteenittomuudesta voi olla hyötyä. Tärkeää on syödä tasaisin välein pieniä annoksia.

Suositeltavien listalla ovat esimerkiksi ananas, sitrushedelmät, banaani, karpalo, mustikka, kiivi, chili, paprika, kesäkurpitsa, kurkku, lanttu, lehtisalaatti, oliivit, peruna, porkkana, tomaatti, vihreät pavut, kasviöljyt, edam-, brie- ja kovat juustot, laktoosittomat maitotuotteet, anjovis, mausteet ja yrtit, sinappi sekä viinietikka.

Herkän vatsan valinnat jakautuu kappaleisiin, joissa kysytään:

Mikä on herkkä vatsa?

Mikä altistaa herkän vatsan oireille?

Mikä elimistössä oikein on vikana?

Miksi ja miten FODMAP-rajoitteinen ruokavalio?

Onko  muista ruokavalioista haittaa vai hyötyä?

Miten kuituihin tulee suhtautua?

Mikä on juomien merkitys?

Vatsaystävällisen ruokavalion soveltaminen kokonaisterveyttä edistäväksi

Mistä ravintolisistä on hyötyä?

Mihin muihin elämän tapoihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Miten närästystä voidaan hoitaa ruokavaliolla?

Mitä muuta on hyvää muistaa?

Kirjan lopussi on reseptejä, viitteet ja kuvalähteet.

FODMAP-ruokavalion avain on oppia välttämään ruokia, jotka tekevät olosta huonon. Suosittelen kirjaa kaikille, joiden vatsaa närästää, tuntuu kipuja tai turvotusta, kipristelee ja suolistokaasuja syntyy normaalia enemmän. Herkän vatsan valinnat on helppotajuinen ja hyvä kirja aiheesta.

Mari Moilanen Syötäviä vietäviä – Lahjoja keittiöstä

Mari Moilanen Syötäviä vietäviä – Lahjoja keittiöstä

Kirjapaja 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

”Itse tehdyssä lahjassa on ajatusta ja se maistuu hyvältä.”

Ruokatoimittaja ja –valokuvaaja Mari Moilasen teos Syötäviä vietäviä innostaa  ruokalahjojen valmistamiseen. Ruokalahjalla voi onnitella, lohduttaa, ottaa osaa tai vaikkapa pyytää anteeksi. Teos antaa myös vinkkejä pakkaamiseen ja lahjakokonaisuuksien suunnitteluun.

Sievä purkki tai antiikkinen astia on jo itsestään lahja ja käyttökelpoinen senkin jälkeen, kun itse sisältö on syöty. Itse kierrän kirpputoreja, antiikkiliikkeitä ja sisustuskauppoja viikoittain. Vanhan purnukan voi vuorata leivinpaperilla tai voimapaperilla ennen kuin sinne laittaa keksejä tai namusia.

Kirjaan on koottu yksinkertaisia ja helppotekoisia ruokaohjeita kuin myös vaativampia lahjaherkkuja. Reseptit noudattavat Moilasen aiemminkin käyttämää whole food –teemaa. Raaka-aineina käytetään ruskeita sokereita, speltti-, kaura- ja täysjyväjauhoja, jotta leivonnaisista saadaan maukkaampia. Kätevimpiä ruokalahjoja ovat sellaiset, jotka säilyvät ja siksi voidaan valmistaa hyvissä ajoin, esimerkiksi siirappeja ja hilloja kesällä joulua varten. Paras ruokalahja on sellainen, jonka voi heti saamisen jälkeen nostaa tarjolle.

Syötäviä vietäviä esittelee lahjareseptit kuudessa osiossa:

- Leivotut vietävät leivonnaisten tekemiseen on nähty vaivaa ja ne ovat lohduttavan herkullisia. Tässä tehdään mm. laventelimadeleineja, baklaavaa, vappumunkkeja ja punajuuricookieita.

- Makeat vietävät ovat usein etukäteen valmistettavia joulunajan herkkuja. Niiden ongelmana on, miten ne säilyvät jouluun saakka. Ohje on mm. banaanitoffeesta, oreo-tryffeleistä, mesiangervosiirapista ja mustikkagranolasta.

- Suolaiset vietävät toteaa, että mikä on sen ihanampaa kuin vastapaistettu leipä. Tehdään mm. mustikkalimppua, punajuurihiivaleipää, mallaspatonkia ja siemennäkkäriä.

- Säilötyt vietävät kertoo, että hillojen keittäminen on helppoa puuhaa. Tässä neuvotaan mm. viikunahillon, pekonihillon, kananmaksapateen ja mangogrillikastikkeen ohjeet.

- Mausteiset vietävät eivät kalpene kaupan mausteille. Kokeile vaikka punaviinisuolaa, ruususokeria tai rosmariini-kanelihunajaa.

- Ostetut vietävät voivat olla juustoja, viiniä, hedelmiä tai vaikka keittokirja tykötarpeineen. Ainahan ei ehdi, jaksa, viitsi tai ei ole mahdollista valmistaa itse syötävää vietävää.

Tässäkin kirjassa taitossa on laitettu valkoista tekstiä mustalle pohjalle, jota on tosi vaikealukuista. Fonttityyppi ja –koko ovat paremmat kuin Sitä parempi soppa –kirjoissa. Tämä on oiva lahjakirja ja virittää kotitekoisiin lahjoihin. Viehätyin tästä kirjasta.

Mari Moilanen Sitä parempi soppa. 1 ja 2

Mari Moilanen Sitä parempi soppa. – Mitä yhdessä kokataan.

Kirjapaja 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Sitä parempi soppa jakautuu kahdeksaan osioon värien perusteella:

- Aluksi on ohjeita raaka-aineista ja välineistä sekä vinkkejä.

- Punaisessa on punajuuri, omena, tomaatti ja liha.

Nuorempana olin kasvissyöjä pitkän aikaa. Nyt välillä pohdin, että minkähän takia. Ja otan menetetyt vuodet takaisin. Liha on rikas proteiininlähde ja toimiva lisä muuten runsaasti kasviksia sisältävään ruokavalioon.

- Oranssissa kerrotaan bataatista, kurpitsasta ja porkkanasta. Bataatin maussa on samaa kuin kypsässä lantussa.

- Keltainen esittelee banaanin, sitrushedelmät ja inkiväärin. Aasialaisen keittiön myötä tuore inkivääri on saapunut meidänkin keittiöihimme.

- Valkoisessa on kukkakaali, jugurtti ja kvinoa. Keitetty kvinoa on mautonta, mutta sen makuu herää yhdessä muiden makujen kanssa.

- Vihreässä käsitellään kesäkurpitsa, ruusukaali ja lehtikaali. Tämän vihreän osuuden kaikki reseptit vaikuttavat niin herkullisilta.

- Ruskeassa tulevat pähkinät, ruskea sokeri ja suklaa. Ruskeat sokerit valmistetaan sokeriruo’osta ja niitä ei puhdisteta loppuun saakka ja siksi niissä onkin enemmän hiven- ja kivennäisaineita jäljellä. Väitetään, että intiaanisokeri olisi näistä parhainta ja terveellisintä.

- Mustaan jää lakritsi ja mustikka. Kiiltävän musta (?) mustikka on metsiemme ilmainen superruoka.

Lopuksi esitellään tekijä ja ohjeet.

Sitä parempi soppa on erittäin veden kielelle tuova kirja. Vanhahtava kuvitus on  viehättävä kirjan kuvituksessa.  Suosittelen lämpimästi tämän kirjan hankkimista. Minä ihastuin ainakin tähän kirjaan. Kokeilin ohjeista mm. Kvinoapizza Margheritaa, Gratinoidut bataatit ja Marjakakkua.                        

Mari Moilanen Sitä parempi soppa II. – Puoli kuuta nokkosesta, perunasta ei päivääkään

Kirjapaja 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Mari Moilanen toimii ruokatoimittajana, -kuvaajana ja statistina. Hänet löytää myös blogista Jotain maukasta. Sitä parempi soppa II kokoaa yli sata herkullista ja persoonallista reseptiä keväästä syksyyn.

Kirja alkaa kevään ensimmäisistä nokkosista, voikukista ja horsmista. Lopuksi käännetään hillopurkki kiinni ja pakataan kuivatut suppilovahverot paperipussiin. Väliin mahtuu raakakakkuja, marjaherkkuja ja vaikkapa savustusta kesämökille.

Kirja jakautuu kuuteen osioon makujen perusteella:

- Ensimmäisessä annetaan ohjeita ja vinkkejä niin välineistä kuin raaka-aineista. Ja raaka-aineethan ovat pääasiassa whole food -filosofian mukaisia. Lisäksi annetaan neuvoja villiyrttien, sienten ja marjojen keräyksestä ja säilömisestä.

- Juurevaa osiossa käsitellään sipuli, kaura, speltti ja sieniä.

- Aromikasta sisältää tietoa avokadosta, fenkolista, parsasta, grillatusta lihasta sekä kalasta.

- Villiä kertoo kuusenkerkistä, nokkosesta, pihlajanmarjoista ja syötävistä kukista. Löytääkö joku muuten jostain pihlajanmarjoja, jotka eivät olisi toukkaisia. Minua ne lähinnä inhottavat. Syötävistä kukista esitellään orvokki, mutta horsmat ovat versoina ja parempi otsikko olisi villiyrtit.

- Kirpeää käsittelee raparperia, mansikkaa, mustaherukkaa ja puolukkaa.

- Makeaa osuudessa on vadelmaa, persikkaa, cantaloupea ja luumu. Olisin kyllä vaihtanut edellisen kohdan mansikan tämän kohdan vadelman kanssa.

Kirjan lopussa esitellään tekijä ja ohjeet teemoittain.  Kirjan taitto ei ole kaikilta osin parhaimpia, sillä fonttikoko ja fontin valinta tekevät nimet vaikealukuuisiksi.  Valkoisella tekstillä kirjavalle pohjalle painetut sivut ovat aivan mahdottomia luettaviksi (sivu 21, 47  ym.).   Myöskään punainen väri tekstissä ei helpota lukemista.  Taitossa pitäisi huomioida paremmin luettavuus, sillä tekijä on harvoin syyllinen taittoon. 

Kirjan ansiot ovat kuitenkin ohjeissa ja toteutuksessa. Mari Moilanen Sitä parempi soppa  II on kuitenkin sisältönsä osalta todella hyvä ja ihastuttava luettava. Ohjeet ovat inspiroivia ja tuoreita.  Kuvat ovat hienoja ja reseptit mitä parhaimpia. Jotain perusvirheitä löytyy, sillä esimerkiksi sienissä puhutaan lajikkeista, vaikka pitäisi puhua lajeista.

Tästä kirjasta kokeilin Karamellisoituja sipuleita, Banaanipannareita, Lehtikaali- spelttipastaa, Avokadoaamiaismunia  ja Persikkatorttua.  

Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin ja Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi

Villivihanneksista

Villivihannesten aika on jo alkanut, sillä voikukkaa ja vuohenputkea saa jo omasta pihasta. Katsotaan kahta aihepiirin kirjaa. Raija Kivimetsän Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta on uudistettu laitos. Toisena esittelen Ulla Lehtosen kirjan Syö itsesi terveeksi. Olen lukenut Lehtosen kirjoja alusta lähtien. Hänen kirjoissaan minua viehättää pitkään omakohtaiseen kokemukseen perustuvan tiedon määrä. Lehtosesta minulle tulee mieleen usein hassu muisto, muistan itseni ostamassa siemeniä piskuisesta taimitarhasta, joka sijaitsi Puotilan metroaseman alla suojaisessa poukamassa. Hah.

Lehtosen kirjan ohella olen lukenut monia muita. Viime vuonna ilmestyi muun muassa Katariina Vuoren ihastuttava teos Nokkonen sekä Rune Kalf-Hansenin, Lisen Sundgrenin ja Charlotte Gawellin teos Villi keittiö, joka on vanha oma suosikkini, ja joka saatiin viimeinkin suomeksi. Olen käyttänyt pitkään villivihanneksia. Kerään ne puhtailta paikoilta. En lähtisi keräämään niitä asutuskeskusten lähiympäristöistä. Viime kesänä jouduin syömään voikukkamuffinsin, joka ui jäätelössä. Yritin heitellä siitä puskiin, kun istuimme ulkona. Voikukan määrässä ei ollut mitään järkeä, joten sain siitä kauhun. Puolisoni teki perinteisiä sitruunamuffinseja viikonloppuna, jotta inhoni katoaisi. Hän osaa. Pidän myös kovasti Marja-Liisa Pitkäsen kirjasta Räpsäys ja tattirötti.  Syömistä luonnonkasveista ja sienistä ympäri vuoden.

Suhtaudun yleensä hyvin nihkeästi uusiin painoksiin, mutta näistä ilahduin. Kasvikirjoissa on hyvin yleistä, että vaihdetaan kirjan nimi ja kansi, jolloin saadaan uusi kirja. Puutarhakirjoissa tähän törmää jatkuvasti. Lajitekstit saattavat toistua aivan samanlaisina kirjasta toiseen. Lukijaa voisi arvostaa edes hieman.  Nämä kaksi kirjaa ovat hyviä esimerkkejä uudistumisesta. Mihin villivihannekset muuttuisivat? Kivimetsän ruokaohjeet ovat trendikkäitä ja niissä käytetään terveellisiä raaka-aineita.


Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta
Kirjapaja 2016. kustantajalta. Kiitoksin

Aito kokemus on aito kokemus. Voikukka on ihan jotain muuta aidossa ympäristössään, jossa sitä voi hypistellä, haistella ja maistella, kuin vain kuvana tai videopätkänä tabletilla.

Viillinny villivihanneksiin on täysin uudistettu laitos  vuonna 2005 ilmestyneestä  teoksesta Villiinny villivihanneksiin - luontoliikuntaa ja herkkuja koko perheelle. Raija Kivimetsän teos tutustuttaa kotoiseen luontoomme, joka on tulvillaan monenlaista maukasta syötävää. Kirjan alkaa hortaliikunnasta ja luontosuhteesta. Luonnossa liikkuminen tekee tutkitusti hyvää niin keholle kuin mielelle. Kivimäki tuo esiin lähiluonnosta saatavan ruoan merkityksen. Ennen lajiesittelyjä on erinomainen katsaus villivihannesten keräämiseen ja käsittelyyn.

Joko sinä keräät aamiaismoothien ainekset tai aamiaisleivänpäälliset omalta kotipihalta tai lähiluonnosta?

Villiinny villivihanneksiin esittelee ahomansikan, maitohorsman, nokkonen, piharatamon, poimulehden, puna-apilan, pihlajan, kuusen, koivun, siankärsämön, voikukan, vuohenputken, litulaukan, käenkaalin ja peltokanankaalin. Lajiluettelo on suppea. Suppeus ei kuitenkaan merkitse vähäisyyttä, vaan se luo turvallisuutta ja luotettavuutta. Olisin itse ehkä sisällyttänyt mukaan vadelman, väinönputken, saksankirvelin, keto-orvokin ja maahumalan. Erityisen ilahtunut olen litulaukan listaamisesta mukaan.


Kirjan loppuosassa on paljon ruokaohjeita. Teos tutustuttaa yleisiin villivihanneksiimme ja innostaa niiden hyödyntämiseen. Kivimäki vakuuttaa ohjeillaan, että ne ovat kokeiltuja. Löysin ohjeista monta ihanaa uutta ohjetta testaukseen. Sieni-hortapiiraasen laittaisin kuitenkin mieluummin muita sieniä kuin haaparouskuja. Ohjeet ovat moderneja ja houkuttelevia. Vuohenputkipesto ja nokkossämpylät ovat jo ennestään olleet omia suosikkejani. Nokkos-feta-bataattipiirasta aion kokeilla ensi viikonloppuna. Ruokaohjeisiin olisin liittänyt värikuvat annoksista, koska villivihannekset ovat kuvauksellisia ja kuvat informatiivisia.


Kivimetsä korostaa hyvin villivihannesten ekologisia ja terveydellisiä etuja. Tieteelliset nimet tuottavat usein hankaluuksia kirjoissa. Itse näen heti niissä virheet ilman, että minun pitäisi tarkistaa. Biologille lattarit ovat niin olennainen osa kasvia. Maitohorsman tieteellinen nimi on vanha eli niissä pitäisi noudattaa Retkeilykasvion 4. painosta tai Kassua. Villivihannekset ovat hyvän olon ruokaa koko perheelle - terveellistä, maukasta ravintoa. ja jo niiden kerääminen tuottaa iloa.


Mitä sinä aiot hyödyntää luonnonantimista?

Minun odotuksia ovat nämä. Ja saanko esitellä VAAKAKUVIA ja ehkä minun on syytä huomauttaa, että nämä ovat viime vuodelta. Toisin kuin valkovuokkoni Siniunikossa.

Alliaria petiolata litulaukka

Poimulehtä ja valkopeippiä

Nokkosen satoa

Nokkosen kuivausta

Saksankirveli

Ahomansikka

Voikukkaa

Voikukkamuffinseja osaavin käsin tehtynä

Achille millefolium siankärsämö on vaikea kuvattava, niin että kukinto sekä lehdet erottuvat.

Aegopodium podagraria Vuohenputki

 Tässä kuvassa vuohenputken habitus on hyvin esillä.

Vuohenjuuripesto pikkupizzat

Pakkohan minun laittaa sienetkin tähän, aivan pakko ja ylpeästi VAAKAKUVINA.

 

Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi – 100 kotimaista puutarhakasvia ruokana ja rohtona

Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Teos on uudistettu painos Loki-kirjojen alkuperäisteoksesta.

Ulla Lehtosen kirja johdattaa sadan kasviksen tai marjan käyttöön sekä niiden terveysvaikutuksiin että ravintotietouteen. Mukaan mahtuu reseptejä, vinkkejä viljelystä, kulttuurihistoriaa ja vanhan kansan tietoa kasvisten parantavasta vaikutuksesta. Arastelen yleensä näitä parantavia kirjoja, mutta Ulla Lehtosen sanoihin luotan. Uskon hänen pitkään kokemukseen. Parantavat vaikutukset ovat uskottavia ja käytettävät kasvit turvallisia.  Liian usein esitetään kasvien parantavan vaikka leukemian ilman, että vedotaan mihinkään lähteeseen. Ihmiset etsivät kuitenkin opasta hyvinvointiin.

Ulla Lehtonen kirjoittaa johdannossaan 2007, että hän on 40 vuotta luomuviljellyt esittelemiään kasveja, ja aina kaikki kasvikset eivät ole perheelle maistuneet.

Yhden hyväksi kokemani neuvon haluan jo nyt antaa: kun tarjoat perheellesi ensimmäistä kertaa uutta kasvista, tee ruuasta mahdollisimman maistuvaa, toisin sanoen älä säästele rasvoja ja muita herkkuja. Kun perhe maistelee ja hyväksyy kasvin, voi sitten myöhemmin tehdä ruuasta ”terveellisempää” käyttämällä rasvoja ja sokereita niukemmin.

Niukan johdannon jälkeen mennään suoraan asiaan. Kymmenessä pääluvussa käsitellään:

Juuri- ja mukulakasvit osuudessa käsitellään perinteiset juurikasvit porkkanasta perunaan, jossa viimeksi mainittua käsitellään sivukaupalla ja reseptejäkin on varmaan eniten. Peruna esitellään laajasti. Osuuden reseptit ovat  perinteisiä ja  kasvisten käyttöön tottuneille tuttuja. Osuuteen käytetään 112 sivua.

Kaalit osuudessa käsitellään perinteiset kaali ja mukana on jo nykyiset ”hitit” parsakaali ja lehtikaali. Reseptejä on aika niukasti, parsakaalista ei yhtään ja lehtikaalista sentään kaksi.

Ruusukaalista saa mikrossa nopeasti maukasta syömistä. Minä peitän mikrovuoan paksulti purjorenkailla. Lisään päälle ohuita ruusukaaliviipaleita ja peitän nämä tomaattiviipaleilla. Lisään paistoksen pinnalle seesaminsiemeniä ja nesteeksi kasiliemi-kermaseosta. Kypsennän kunnes kaali on pehmeää.

Sipulit osuus käsittelee hyvin pitkästi valkosipulia. Sipulireseptitikin ovat melko tavanomaisia.  Lehtonen antaa vinkiksi, että minttu on sipulia sisältävien salaattien mainio mauste.

Palkokasvit ovat proteiinin lähteenä ihmiskunnalle tärkeä ja tulevat tulevaisuudessa entisestään korostumaan, sillä eläinproteiinia ei riitä kaikille. Palkokasveista tarjotut reseptit ovat perinteisiä.

Salaatit käsittelee salaattikasveja lehtisalaatista mizunaan ja mahtuupa mukaan tuttu voikukkakin.

Lehtonen kirjoittaa: Olen viljellyt voikukkaa italialaisista siemenistä, ja viljely on ollut helppoa. Suomalainen luonnonvarainen voikukka on kuitenkin niin hyvänmakuinen, satoisa ja kaunis, että viljely on ajanhaaskausta. Voikukan käyttö ravintona on sen sijaan järkevää.

Voikukka on päivittäisen smoothieni perusraakaaine.

Pinaattikasveihin luetaan eri kasvisukuihin kuuluvia kasveja, joiden lehtiä ja versoja käytetään ruoaksi. Tähän ryhmään kuuluu perinteisen pinaatin rinnalla myös nokkonen, joka on voikukan ohella tärkein villiyrtti. Tähän ryhmään luetaan myös mangoldi ja Lehtonen tuntee jo yhden suosikkini: mangoldinlehtisienikääryleet (meillä tietenkin herkkutatista).

Runsaasti lämpöä vaativat vihannekset käsittelee kasvihuonevihanneksia, kurpitsaa ja maissia.  Osuus tarjoaa runsaasti salsareseptejä, mutta tämän hetken muotivihannes chiliä ei hehkuteta.

Monivuotiset vihanneskasvit. Tässä käsitellään vain parsa ja raparperi.

Yrtit käsittelee mausteyrttejä eikä käsittele niitä lajikohtaisesti. Osuudessa keskitytään yrtteihin suolan korvaajana ruoanlaitossa ja reseptitkin ovat  ’yrteillä maustettuja ruokia keittiössä’.

Marjat osuudessa käsitellään perinteiset marjat mustikasta marja-aroniaan lyhyesti ja tarjotaan lähinnä hillo- ja kiisselireseptejä, vain kaksi leivonnaista. Olisin kaivannut mukaan jotain nykyään niin suosittua puuroreseptiä esim. mustikasta.

Kasvikset ja terveys käsittelee nimensä mukaisesti kasvien terveysvaikutuksia. Kappaleen tietoihin on toki tullut paljon uutta tietoa, mutta kirjan tietoja ei ole päivitetty. Myös monia uskomuksia on mukava lukea.  Englannissa uskottiin 1600-luvulla, että se, joka söi perunaa päivittäin, ei elänyt seitsemää vuotta pitempään.

Lehtonen: Kotipuutarhassa: josta satoa ei toimiteta luomuna myyntiin, luomusäännöksiä voi noudattaa oman järjen, omien mahdollisuuksien ja mieltymysten ja voimien mukaan.