Karl Ove Knausgård Talvi

Karl Ove Knausgård Talvi

Alkuteos Om vinteren (2015)

Suomentaja Jonna Joskitt-Pöyry

LIKE 2016. Kotikirjasto.

Karl Ove Knausgårdin maailmanselite lapselle ennen hänen syntymää. Isosisko ja pikkusisko ja vauvaa vanhempi pikkuveli on jo syntynyt. Isä, kirjailija, haluaa kertoa lapselle, mikä häntä odottaa, millaiset miljardit ilmiöt ja aineet, eläimet ja ihmiset, joita kutsumme maailmaksi. Joulukuussa hän kirjoittaa mm. kuusta, vedestä, pöllöstä, ensilumesta, syntymäpäivästä, kolikosta, Christinasta, tuolista, joulupukista, vierailijasta, ilotulituksesta.

Litteyttä ja pyöreyttä korostaa vielä kasvoja ympäröivä höyhenkehä, ja koska pöllön naama on tavallaan raivattu kaikesta ylimääräisestä kuin hakkuuaukio, se näyttää alastomalta ja vanhusmaiselta. Luultavasti juuri siksi pöllöä pidetään kansanuskonnossa kammoksuttavana ja se liitetään kuolemaan; kun pöllö huhuilee talon lähellä, joku kuolee.

Tuoli on istumista varten. Siinä on neljä jalkaa ja niiden päällä levy, jonka päästä nousee selkänoja. Osien malli ja materiaali voivat vaihdella, mutta tuolin perusmuoto pysyy samana eikä siitä voi poiketa: jos yksikin osa puuttuu, esimerkiksi selkänoja, esine ei ole enää tuoli vaan jokin muu, esimerkkitapauksessamme jakkara.

Tammikuussa Knausrgård  kirjoittaa lumesta, korvista, saukosta, ruumissaatosta, variksista, kryptasta.

Yhtenä iltapäivänä saukko ilmestyi pienen kallion päälle, olin kaukana, mutta tummansinistä taivasta vasten saukko oli helppo erottaa. Se juoksi uran päähän ja liukui mäen juurelle, solahti veteen, sukelsi ja hävisi näkyvistä. Koska sillä ei ollut mitään käytännön syytä laskea mäkeä, päättelin sen tekevän sitä huvin vuoksi, silkasta ilosta.

Helmikuussa hän kirjoittaa tiloista, paikallisuudesta, vanupuikoista, kukoista, kaloista, elämäntunteesta, busseista, seksistä.

Tiloja käytetään olentojen, esineiden ja nesteiden säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Isoimmat tilat eli rakennukset ovat yleensä paikkaan sidottuja ja pienemmät yleensä liikuteltavia, mutta luonnollisesti tiloja on niin monenkokoisia ja moniin tarkoituksiin sovitettuja, että on olemassa myös paikallaan pysyvän talon ja liikkuvan kulkuneuvon välimuotoja, kuten asuntovaunu ja matkailuauto.

Minun teki mieli lihaa, ja kumarruin lukemaan pientä kylttiä, joka oli lihalla päällystettyjen leipien keskellä. Liha oli vaaleaa, se olisi voinut olla broileria tai kalkkunaa tai ehkä paistia. Kyltissä kumminkin luki, että se oli kukkoa. Ajatus ei miellyttänyt, ja kun suoristauduin, ruokahaluni oli kadonnut. Miksi en halunnut syödä kukkoa? Broileria pystyn syömään vallan mainiosti, samoin kanaa.

Syksy ja Talvi ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta henkilökohtaisesta ensyklopediasta. Sen lyhyet tarinat, yksi vuoden jokaiselle päivälle, paljastavat fantastisen maailman ympärillämme uudella, yllättävällä tavalla. Syksy oli kokonaisuutena Talvea parempi. Kuitenkin Knausgårdin Taisteluni I-VI ovat näitä lisäosia paremmat.  Vanhempana tytär haluaisi kuitenkin lukea enemmän esimerkiksi Yhdysvaltojen, Englannin ja Venäjän hallitsijoista ja EU: merkityksestä. Ainakin omana aikanani puhelinten, televisioiden ym. kehitys on tapahtunut jättiharppauksin. Karl Ove Knausgård kirjoittaa lapselle eläintieteestä, josta hän ei tiedä sen enempää, mikä tulee ilmi hänen kirjoittaessaan pöllöistä ja linnuista.

Seksistä Knausgård kirjoittaa mm.:

Mutta jos pääsee tilanteeseen, jossa tarina rakkaudesta ja siitä oikeasta yhtyy tarinaan hedonistisesta, estottomasta seksistä, syntyy ennen pitkää uusia esteitä, koska sellainen seksi vaatii välimatkaa, ja parisuhteessa, jossa eletään yhdessä joka päivä,  välimatka kutistuu auttamatta, osapuolet lähenevät ja lähenevät toisiaan, mitä sanotaan rakkaudeksi, ja mitä suurempaa rakkaus on, sen vaikeampi sitä on yhdistää seksii, jollei sitten näyttele ja kykene teeskentelemään, ettei seksikumppani merkitse mitään.

Karl Ove Knausgård Syksy

Karl Ove Knausgård Syksy

Suomentaja  Jonna Joskitt-Pöyry

Alkuperäisteos: Om høsten (2015)
LIKE 2016.  Oma ostos

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa) 6 -osaisen kirjasarjan Taisteluni luin omaan tahtiini kirjoittamatta yhtään blogitekstiä.  Mietin sarjaa lukiessa moneen kertaan, että miten jaksan lukea yhden miehen autofiktiivistä pulputusta. Kirjailijan teokset jakavat mielipiteitä, sillä toiset jaksavat ja toiset väsyvät. Syksyn ilmestyessä olin valmis heti jatkamaan taivaltani. Eksyin Stadin reissulla Uudenmaankadulla Liken myymälään ja nappasin omani mukaan.   Pidän syksystä vuodenaikana ja yritän vältellä ajatusta, että syksyn jälkeen joudun kohtaamaan vihaamani lumen, kylmän, jään ja pimeyden - talven. Ajatukseni ovat vielä viime viikonlopussa. Miten kaunis viime viikonloppu olikaan Luukin seikkailuille? Mitähän Knausgård olisi tarinoinut metsälammesta, jota kiersimme?

Porvoo Näsinmäki

Vuodenaikaisarjan aloitus

Knausgårdin vuodenaikoihin sitoutuva teksti on hyvin arkista, jokapäiväistä. Tarinoiden miljöönä on koti, kotipiha ja lähiympäristö.  Joissakin kohdissa huokailen itsekseni ja kannustan kirjailijaa mielessäni, että jaksa rutistaa, että älä tee mahalaskua rähmällesi. Joissain kohdissa olen huolestunut. Olen kirjoittanut ennenkin blogiini, että pidän valtavasti Leena Krohnin kirjasta Mitä puut tekevät elokuussa. Yhteinen taipaleemme on sen verran pitkä, että minun ei tarvitse huolestua. Viime syksynä kuljin Peter Handken kirjan seurassa sienimetsässä ja anelin, että skarppaa, että älä sano hattu, varsi, yksilö, älä missään nimessä mokaa sanomalla yksilö. Knausgårdia lukiessani anelin, että älä matkaa kanssani kaislikolle, sillä olen kurkkuani myöten täynnä kaislikkoa. Knausgårdin arkinen teksti on kiehtovaa, kuinka hän herättää lukijan huomaaman pienien hetkien merkityksen.

Haluan näyttää sinulle tämän maailman sellaisena kuin se tällä hetkellä: oven, lattian, hanan ja pesualtaan, puutarhatuolin tiiliseinän vieressä keittiön ikkunan alla, auringon, veden, puut. Koska sinä näet sen omalla tavallasi, hankit omia kokemuksia ja elät omaa elämääsi, teen tämän tietysti ennen muuta itseni vuoksi; maailman näyttäminen sinulle, pikkuinen, tekee minun elämästäni elämisen arvoista. 

Porvoo Husholmenin linnavuori

 Henkilökohtainen ensyklopedia

Syksyssä Knausgård kirjaa ylös ajatuksiaan erilaisista asioista neljännelle lapselleen, vielä syntymättömälle tyttärelleen. Silti kuulijana on myös niin lukija kuin kenties kirjailija itsekin. Tarinat ovat parin sivun mittaisia. Tuleva isä haluaa kertoa lapselle, mikä häntä odottaa, minkälaisena maailma näyttäytyi lapsen syntyessä. Knausgård kirjoittaa luonnosta, luonnonilmiöistä, eläimistä ja ihmisistä, ihmisyydestä, tunteista, yksinäisyydestä. Syyskuussa hän kirjoittaa omenapuista, ampiaisista, ukkosen jyrinästä, salamaniskuista. Lokakuuhun mahtuu mm. kuume, kumisaappaat, meduusat, häpyhuulet, kastantajapuun lehdet, sänkipellot, mäyrät. Marraskuusta kirjautuu ylös mm. aamunsarastus, kipu, Flaubert, kärpäset, anteeksianto, paju, petolintu, hiljaisuus.

Paju on elämänsoihtu, ja niin olemme mekin: kun elämä hiipuu meistä, se jatkuu lapsissamme.

Mutta vähitellen – sillä mitään yhtäkkistä oivallusta en saanut – aloin ymmärtää, mitä muuttolintuparvet tarkoittivat. Linnut lensivät koko pitkän matkan omin voimin, maailma ei ollut ääretön, vaan rajallinen eivätkä niiden taipaleen alku- ja päätepiste olleet abstrakteja vaan konkreettisia paikkoja, jotka sijaitsivat jossain.

Syksy ja Talvi ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta teossarjasta, mutta Syksyn jälkeen odotan Kevättä ja Kesää, vaikka taidankin lukea Talven niitä odotellessa. 

Turku Ruissalon lehtoa

Kahdenkymmenen tarinan verran

Syksyn lyhyitä tarinoita on noin parinkymmenen verran kullekin syksyn kuukaudelle.  Enhän minä malttanut lukea paloissa. Ehkä maltan mieleni jatkossa lukea paloissa. 

Jokin kirjailijassa vain vetää puoleensa, ehkä kirjailijan ikäkin, että maailma näyttäytyy tutulle ja turvalliselle suhteellisen samasta aikaperspektiivistä katsottuna. Knausgårdin vuodenaikaissarja herättää varmasti lukijoissa niin viehtymystä kuin kyllästymistä. Syksyä ei voi suositella kaikille, mutta kohta viisikymppisen miehen mielenmaisema maistui minulle. Pinnistellään lokakuun loppuun, sillä silloin ilmestyy seuraava osa. Ehkäpä Knausgård paljastaa minulle talvesta muutakin kuin talven kirot. 

Acer triflorum huntuvaahtera kotipiha

Blogeissa toisaalla: Lumiomena