Hilary Boyd Tule tapaamaan minua rannalle

Hilary Boyd: Tule tapaamaan minua rannalle

Alkuteos: Meet Me on the Beach

Suomentaja: Auli Hurme-Keränen

Karisto 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hilary Boydilta on suomennettu aiemmin Torstaisin puistossa (2013) ja Täydellinen avioliitto (2015). Boyd kirjoittaa kepeästi rakkaudesta, tarinoiden päähenkilö on usein +60, joten hänen kirjat luokitellaan gran-litin alle. Boydin teokset muistuttavat hieman Maeve Binchyn ja Rosamunde Pilcherin kirjoja.  Tule tapaamaan minua rannalle käsittelee ihmissuhteita, kuolemaa, rakastumista ja elämänmuutoksia.

Tarinan päähenkilöt ovat Karen Stewart ja William Haskell. Karen on naimissa viinaan menevän Harryn kanssa, jota pidetään yhteisön nuhteettomana tukipilarina. Todellisuudessa Harry on aina vain vaikeampi kumppani juomisen ja julmuuden lisääntyessä. Harry Stewart on myynyt äskettäin firmansa ja yrittää sopeutua eläkeläisen rooliin. Eräänä iltana mies saapuu niin juopuneena kotiin, että Karen antaa tämän jäädä alas nukkumaan.  Jossain vaiheessa Karen kuulee mekastusta, mutta ei mene alas. Yöllä Karen herää ja menee hakemaan miestään yläkertaan, mutta hän huomaa miehensä olevan kuollut kuin kivi.

Karenin aviomies oli kirkonisäntä, seurakuntaneuvoston tukipilari, joka lahjoitti usein rahaa kirkon kellotornirahastoon ja antoi seurakunnan pitää juhlansa joka kesä heidän pihallaan. Aikaisemmin hän oli vain harvoin jäänyt pois kirkosta ja kävi toisinaan aamuhartauden lisäksi myös iltajumalanpalveluksessa. Ryyppääminen oli kuitenkin tehnyt hänen osallistumisensa epäsäännölliseksi.

Kylän kirkkoherra William ja Karen ovat hakeutuneet jo jonkin aikaa toistensa seuraan tahattomasti. He juttelevat ja tekevät kävelyretkiä rannalle. Karen ei ole kovinkaan myötämielinen uskonnon ja seurakuntaelämän rientojen suhteen.

Hän näki jonkun edessään ylhäällä. Uuden kirkkoherran. Mies näytti orvolta seisoessaan kukkulanharjalla kuin olisi yrittänyt selvittää sijaintiaan. Karen voihkaisi äänettömästi. Kirkkoherra Haskell oli saapunut vasta viime marraskuussa, kun seurakunnan aiemmalla kirkkoherralla Bob Parkinilla oli viimeinkin diagnosoitu Alzheimerin tauti.

Harry Stewartin äkillinen menehtyminen sydänkohtaukseen muuttaa Karenin tilannetta, mutta hän ei ole surun murtama. Siitä huolimatta Karen kantaa syyllisyyden taakkaa kokien miehensä lähdön omaksi virheekseen. Karen on äitipuoli Harryn tyttärelle, joka muuttaa takaisin kotiin isän kuoltua. Sophie kertoo isän yrittäneen soittaa tuona kohtalokkaana yönä. Tytärpuolen ja äitipuolen suhde on ollut pidempään hankala, sillä Sophien mielestä isä oli täydellinen. Testamentti suojaa Karenin asumisen ja hän saa vuotuisen tulon toisin kuin tytär. Karenin leskeksi jääminen muuttaa tilannetta, mutta tarina osoittaa, kuinka me olemme sidoksissa eri tavoin yhteisöön, jossa elämme. Ihmisen vapaa tahto on usein vain illuusio. Tarinassa on tietynlaista vanhanaikaisuutta, mutta silti tarinaa eletään nykyajassa tekstiviestien ollessa osa yhteydenpitoa.

Heidän välillään vallitseva vetovoima oli kuitenkin ainutlaatuinen, eikä hän ollut koskaan kokenut mitään sellaista – edes Harryn kanssa, sillä heidän suhteensa ei ollut ollut tasa-arvoinen. Harry oli ollut hänen pomonsa, hänen sankarinsa – karismaattinen, vaikutusvaltainen, varakas ja häntä vanhempi. William oli hänen vertaisensa, ystävänsä, ihminen, jonka seurassa hän tunsi olonsa täysin kotoisaksi.

Seurakunnan kirkkoherra tarjoaa Karenille lohtua hänen murheessaan. Karenin on ennen pitkään myönnettävä, että hänellä on tunteita Williamia kohtaan.  William on kuitenkin naimisissa ja perheellinen. Tarinassa keskitytään Karenin ja Williamin hankalaan suhteeseen, jossa kolmantena osapuolena ei ole vain kirkkoherran puoliso, vaan Williamin asema kyläyhteisön paimenena vaatii tietynlaista uhrautumista. Karen ja William pyrkivät olemaan rehellisiä, mutta joskus on otettava etäisyyttä liian monimutkaisten ratkaisuiden edessä.  Tule tapaamaan minua rannalle on elämänmakuinen ja lämminhenkinen tarina rakkaudesta.

Hilary Boyd Täydellinen avioliitto ja Simona Ahrnstedt Skandaalinkäryä

Hilary Boyd Täydellinen avioliitto
Alkuteos A Most Desirable Marriage
Suomentaja Auli Hurme-Keränen 
Karisto 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hilary Boyd on englantilainen kirjailija. Täydellinen avioliitto on hänen kolmas romaani ja toinen suomennettu. Boydin aiempi suomennettu romaani on Torstaisin puistossa (2013).

Boydin brändinä voidaan pitää iäkkäämpää naista, sillä hänen päähenkilö on usein +60, joten hänen kirjoja on luokiteltu gran-litin alle. Kirjailijasta tulee eniten mieleen Maeve Binchy, mutta Boyd ei kerro niinkään mummouden kautta kuusikymppisistä, vaan nämä naiset ovat toimijoiden roolissa eli rakastavat, rakastuvat jne. Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä nousi mieleeni lukiessani Täydellistä avioliittoa.

Lawrencen ja Joannan avioliitto on kestänyt kolmenkymmenenseitsemän vuoden ajan. Viime aikoina Jo on havainnut miehessään outoa etäisyyttä ja poissaolevuutta. Jo on tulkinnut miehensä vaitonaisuuden eläkkeelle jäämisen peloksi.  Lawrence on jäämässä eläkkeelle kahdenkymmenenyhdeksän vuoden jälkeen työstään Lontoon yliopistolla kuusikymmentäkolmevuotiaana. Jo ymmärtää miehensä paineen luopua työstä, kollegoista ja arkirutiineista.  Juhlaillallisten jälkeen Lawrence tunnustaa, että hänellä on toinen.  Jo ymmärtää olevansa mahdottomassa tilanteessa, että hänestä ei ole kilpailijaksi.  Tilanne on liian mahdoton.

Jo työnsi auki koko keittiön levyisen lasioven, joka taittui seinää vasten toisessa päässä. He olivat asennuttaneet sen edellisenä vuonna saadakseen huoneeseen lisää valoa. Hän meni ulos kiviterassille ja hengitti painostavaa yöilmaa helpottuneena. Hän oli pelännyt tätä iltaa, mutta nyt se oli ohi ja he voisivat aloittaa seuraavan elämänvaiheensa yhdessä. Toki häntä hermostutti – hän oli aina viihtynyt omissa oloissaan eikä osannut kuvitella kuinka selviytyisi aviomiehen ollessa kotona kaiket päivät.

Lawrencen ja Joannan lapsista Cassie on valinnut miehekseen ekofanaatikon, joka ei siedä turhuuksia, ei edes jääkaappia. Näyttelijäpoika Nicky selvittelee omia ongelmia Amberin kanssa. Joannan tuki ja turva on työ ja naapurin Donna. Joanna on kirjailija, joka työstää uutta käsikirjoitusta.

Ja tänään Jo oli nauttinut viilettäessään eteenpäin kuin teinityttö käsi toisen miehen kädessä. Muuta siinä ei ollut. Vain se ja asia, jota hän ei olisi halunnut myöntää: hän oli yksinäinen. Travis olisi voinut olla kuka tahansa mies, Jo vakuutti itselleen, ja olisin silti pitänyt häntä puoleensavetävänä.

Joannan oma suhde isäänsä ja äitiinsä ohittuu liian nopeasti.  Toisaalta en osaa sanoa pidinkö loppuratkaisusta vai en. Lukiessani en tiennyt, kuinka olisin halunnut tarinan etenevän loppua kohden.  Toisenlainenkin loppu olisi voinut olla.  Ainakin loppuratkaisu tuli liian pian ja liian ehdoitta. Joannassa olisi ollut enempäänkin.

Hilary Boydin romaani on raikas kurkistus kuusikymppisten nykynaisten elämään. Täydellinen avioliitto kuvaa naisen elämää mielenkiintoisesti ja trendikkäästi.  Kuusikymppinen nainen voi omata oman elämän ja omat halunsa. Hän ei ole vain vaimoke, äiti tai isoäiti ja valmiina aina toisten tarpeisiin.

Simona Ahrnstedt Skandaalinkäryä

Alkuteos De Skandalösa (2013)
Suomentaja Auli Hurme-Keränen
Karisto Julkaisuvuosi 2015 

Simona Ahrnstedt on syntyjään tsekkiläinen, mutta nykyisin hän asuu Tukholmassa. Unelmia ja yllätyksiä oli hänen esikoisromaaninsa. 

Simona Ahrnstedtin romaanissa Skandaalinkäryä on niin romantiikkaa, huumoria, erotiikkaa kuin valloittavia ihmiskohtaloita. Ihmiset käyttäytyvät säätynsä mukaan, vaikka paikoin tarina tuntuu hieman liiankin modernilta. Nuoret naiset etsivät rakkautta ylellisten puitteiden ympäröimänä.

Tapahtumien miljöönä on Wadenstiernan linna Uplannissa vuonna 1685. Magdalena Swärd on naimaton hieman liiankin sivistynyt ja sanavalmis, mutta köyhä 26-vuotias vanhapiika. Storsnäsin vapaaherratar lähestyy Magdalenaa pyynnöllä, että tämä suostuisi toimimaan tyttärensä seuraneitinä kreivi Gabriel Gripklon kartanossa, jossa on muutaman viikon kestävät kesäjuhlat.   Magdalena näkee tilaisuuden edullisena, sillä siten hänellä on varaa maksaa oman palvelustyttönsä Beatan palkka.  

Ehkä Beata inhosi työtä hänen palveluksessaan yhtä paljon kuin Magdalena itse inhosi ajatusta palveluspaikan ottamisesta vapaaherrattarelta? Se oli lähes sietämätön ajatus.

Ylhäissyntyinen kreivi Gabriel Gripklon on tietenkin kaikkea, mitä nainen voi vain toivoa.  Jotain tasa-arvomaistakin ilmenee heti alussa hänen jalosukuisuutensa suhteen. Kreivin kuvauksessa kerrotaan, että hän on sateesta läpimärkä. Siispä sade ei tee eroa ylhäisten tai alhaisten välillä.

Vapaaherratar Venus Dag och Natt on kerrassaan ihastuttava aatelisneito, ja tulee esitellyksi heti Magdalenalle jo Wadenstiernan linnan pihamaalla.  Kreivi on palannut äskettäin meriltä, ja hänen elämässä on tapahtunut jotain onnetonta, jonka takia välit äitiin ovat riitaisat. Nyt äidissä on puhtia, sillä viimeinkin pojalle on sopivia neitoja linna pullollaan, erityisesti Venus Dag och Natt on äidin mieleen.

Vanessan kauhea kuolema oli katkaissut viimeisetkin langat perhekudoksesta. Ja sitten he kaikki, äiti, isä ja veljet, olivat empimättä uhranneet Gabrielin perheen kunnian tähden. Syyllisyys oli kokonaan sälytetty hänen hartioilleen…. Toisinaan Gabriel ajatteli, että hänen sielunsa oli varmaan kuollut yhdessä Vanessan ja syntymättömän lapsen kanssa. Kaikkina merillä viettäminään vuosina hän oli tuntenut olevansa kuollut.

Kreivi näkee Magdalenassa ynseän naisihmisen, jonka ominaisuuksia hän ei arvosta, mutta onneton vedonlyönti Joel Skyhielmin kanssa saattaa kreivin tietenkin satimeen. Magdalenan kauhuksi myös Peter Cronstedtin ilmoitetaan saapuvan paikalle morsiamensa kera. Tämä mies oli ollut Magdalenan kihlattu joskus aiemmin, mutta hän oli särkenyt Magdalenan sydämen. Magdalena joutuu pakokauhun valtaan, joten hänen ensimmäinen aikeensa on pako, jotta hän saisi vältettyä kiusallisen ja häpeällisen kohtaamisen. Tiedemies Ossian Bergman kertoo kreivin vedonlyönnistä, jonka hän todisti läsnäolijana.  Tarinaan mahtuu seurustelua, oleilua, naamiaishuveja, kipinöivää sananvaihtoa, kilpakosijoita, tanssiaisia sekä pakahduttavia tunteita.

Onhan tässä tarinaa kerrassaan, vaatteiden lumoa ja tapainkuvausta, mutta ei tämä minua kiinnostanut. Eroottisuus on yllättävän rohkeanlaisesti. Tartu kirjaan, jos kaipaat romanttista viihdykettä. Mitä jää jäljelle kulissien romahtaessa, kun katsotaan naamion taakse? Voisihan tarinassa nähdä itsellisen naisen valintoja, saneltuja suhteita sekä sukusalaisuuksia pönkittämässä perhekuvaa. 

Kyllähän tämän voisi lukea lomalla Suomen suvessa!