Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Hirvonen vakuutti minut teoksellaan Että hän muistaisi saman ja myös Kauimpana kuolemasta kosketti minua.

Kun kaikki päättyy on perhetarina. Kirjan keskiössä on Anttilan ydinperhe eli perheen isä, äiti, poika ja tytär. Minäkertojia on kaksi, asioita katsotaan äidin kertomana, mutta myös tytär Aava saa äänen. Aava on etäällä perheestä lääkärinä Afrikassa. Aslak saa äänen sähköposteissa ja tilannekuvien hän-kerronnassa. Teoksen miljöönä on Helsinki. Ajankuvana on lähitulevaisuus, eli Helsinki vajaan parin vuosikymmenen kuluttua. En pidä teosta niinkään dystopiana, ehkä minuun vaikuttaa kirjan tarinan ajoittuminen meidän aikaamme, sillä perheen lapset syntyvät 2010-luvulla.

Ne, joilla menee huonosti, kuolevat alle 60-vuotiaana ja ne joilla menee hyvin, elävät yksityisissä hoitokodeissa 100-vuotiaiksi asti. Olemme tottuneet lumettomiin talviin, loputtomiin sateisiin ja tulviin, joiden voima yllättää aina. Olemme tottuneet Euroopan maasta toiseen kulkeviin pakolaisiin ja siihen. että uusien asuinalueiden ympärille rakennetaan muurit.

Ilmastopolitiikan asiantuntija Laura Anttila pitää ympäristötieteen luentoa yliopistolla. Laura puhuu yliopistolla ilmastonmuutoksesta, toivosta ja ihmisen vastuusta. Ennen luentoa hän yritti tavoittaa niin Aslakia kuin Aavaa - turhaan. Luennon lopussa Lauraa vilkaisee puhelintaan ja näkee, että Erik on Heathrowin kentällä. Erik on viettänyt viikon Sambiassa suunnittelemassa vanhan kuparikaivosalueen muokkaamista kansallispuistoksi. Illalla syötäisiin haudutettua lanttua perheaterialla, kun puoliso palaa työmatkalta ja Aslak tulisi myös. Käytävällä amanuenssi ohjaa Lauran kahden poliisin luo, jotka ovat tulleet etsimään häntä.

Kaikenhan pitäisi olla hyvin, korkeasti koulutetut vanhemmat, hyvin toimiintulevat ihmiset, jotka ovat tarjonneet lapsilleen hyvät menestymisen mahdollisuudet. Aavan mielessä pyörii Aslakin lähettämät sähköpostit. Niiden sävy on pelottava ja uhkaava muutamista riveistään huolimatta. Aslak on lipunut pois, sulkenut toiset ulos. Ruotsalaisen pakolaisjärjestön työntekijä kertoo, että Helsingissä joku ampuu ihmisiä Lasipalatsin katolta. 

Aslakin uudet ystävät ovat netissä ja elävät Lontoossa, Buenos Airesissa, New Yorkissa, Kapkaupungissa ja Delhissä. Ystävillä on sellaisia nimiä kuin Sturmunddrang, Killthemall ja Elmundo.  Ja nyt uusilla ystävillä on missio.

Samaan aikaan kaupunki kertoo kulkijoistaan sumuisessa ja kosteassa illassa, kun äiti ja aikuinen tytär kävelevät elokuvateatterista suunnatakseen viinilasilliselle.

Rio de Janeirossa nuori nainen päättää että ei pysty, kätkee aseen ja ostaa katukojusta munkin Lontoossa nuori mies päättää että ei pysty, kätkee aseen ja astuu metron alle. Muissa kaupungeissa he etenevät hiljaa, epäillen, sitkeästi itseään vakuuttaen kohti paikkaa, joka on sovittu yhdessä.

Poliisit haluavat puhuttaa Lauraa. He kyselevät perheen taustasta ja tilanteesta. He kuulevat Aslakin masennuksesta, yrityksistä saada otetta elämästä ja yliopistolla. Aslak kertoi perheelle ajatuksiaan koulusurmista, halveksi ali-ihmisiä, asunnottomia, alkoholisteja, työttömiä, kaikkia, jotka eivät pärjänneet elämässä. Nuoren miehen angsti oli perheenjäsenten tiedossa.  Aslak  kärsi jo lapsena lehtien lihamainoksista, joka teki hänestä vannoutuneen vegaanin.

Kun aika loppuu kertoo vanhemmuudesta, vastuunkantamisesta niin yksilötasolla kuin globaalitasolla. Hirvosen luoma tulevaisuudenkuva on koskettava ja pelottava. Itse asiassa Hirvonen luo pelottavamman uhan näin lähitulevaisuuteen sijoitettuna kuin, jos tarina olisi liian kaukana tunnistaaksemme sitä. Aihe on ajankohtainen, mutta vastauksia ei ole syyllisyyteen tai vastuuseen.

Luin kesällä Margaret Atwoodin MaddAddam -trilogian, jonka tulevaisuuskuva on hyvin ravisteleva. Muutakin yhteistä näillä on, sillä niin Hirvonen kuin Atwood piirtävät voimakkaan ekokriittisen vision ympäristömme tuhoutumisesta. Otan tähän rinnalle hyvin rohkeasti Erin Hunterin Etsijät. Kirjasarja on karhuista kertovaa eläinfantasiaa. Olen täysin vakuuttunut, että on meidän kaikkien parhaaksi, kun sivuutamme tuon 6-osaisen kirjasarjan hykerrellen, että eläinfantasiaa... Ai, että. Kirjasarjaa ei kannata lähestyä ekokritiikin kautta, eihän?

 

Kirjan aihe on minusta mielenkiintoinen, sillä ympäristötiede on oma sivuaineeni, josta olen suorittanut niin perus-kuin aineopinnot. Hirvosen teos on tämän vuoden parhaimpia kotimaisia romaaneja.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
WSOY 2015. Kotikirjasto.

Omppu on lukenut tämän kirjan myös.