Satu Hovi – Katri Niemi Keskiajan maut

Jatkan vielä muutaman kirjan verran keskiajassa ennen kuin vaihdan aihepiiriä. Tämä on minun kirjablogini ja lukupäiväkirjani, joten kuvitan tämän tekstin omilla kuvillani. Aikani ei riitä mitenkään pyytämään kirjan virallisia kuvia. Ja kuitenkin ihmiset rakastavat kuvia piristyksenä, mutta nyt on tyydyttävä minun kuviin. Kirjassa on ammattilaisvalokuvaajan kuvat, joita en tohdi käyttää.
Kirjan tekijöistä Satu Hovi on luonnonyrttineuvoja, hänellä on keskiajan yrttitarha, ja häntä kiinnostavat historialliset ruoat, juomat ja yrttilääkintä. Kirjan kuvat ovat valokuvaajan Katri Niemen.

Kirjassa kerrotaan luonnonyrttien käytöstä ravintona ja lääkkeinä sekä siitä, miten yrtit ja ruoka vaikuttivat keskiajan ihmisen hyvinvointiin.

Keskiajan maut jakautuu kahteen osioon Ruokakulttuuriin ja Ruokaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan Ruokakulttuuria:

I Tavat ja käytännöt käsittelee omavaraista maaseutua, kauppaa, yhteiskuntaluokkia, makuja sekä arkea ja juhlaa. Lisäksi kerrotaan paastosta, nälkävuosista ja puhtaudesta. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa elettiin vuosisatoja jatkuneessa omavaraistaloudessa. Monet perinneruoat säilyivät 1900-luvun alkuun asti.

Keskiajan maut keskittyy ensisijaisesti suomalaiseen ruokakulttuuriin ja sen herkkuihin, mutta kirjassa tutustutaan myös keskiajan Euroopassa säilyneiden keittokirjojen antiin. Kirjaan on koottu sekä perinteisiä että nykyaikaistettuja reseptejä, jotta voit samalla maistella keskiajan makuja myös kotikeittiössäsi. … Suurimman eron nykyisen ruokakulttuurin ja esipolviemme ruokakulttuurin välille ovat tehneet uudet valmistustavat, juokseva vesi ja jääkaappi

Keskiajalla ihmiset jakautuivat selvästi eri yhteiskuntaluokkiin, joka loi ihmisiin eriarvoisuutta pukeutumisessa, työssä sekä ravinnossa. Ruoka-aineet olivat pääosin lähellä tuotettuja. Yksi tutuimpia keskiajan kasveja oli humala, joka oli tärkeä maksuväline, jota käyttivät verotuksessa kruunu, nimismiehet ja kirkko.

Humala Humulus lupulus Turun apteekkimuseo

II Elinkeinot luvussa käsitellään metsästys kalastus, karjanhoito, viljely, puutarhan pito, keräilytalous sekä ostettavat ruoka-aineet ja tuontiherkut.

Keskiajalla ruokaa saatiin metsästä ja maasta. Yleisiä elinkeinoja olivat metsästys, kalastus ja karjanhoito. Pelloilla viljeltiin viljoja, naurista, härkäpapua, hernettä ja puutarhoissa kasviksia ja vihanneksia. Kaskiviljely oli yleisin viljelysmuoto Itä-Suomessa. Lanttua ja naurista viljeltiin yleisesti, mutta kaali saapui hansakauppiaiden mukana. Hyötykasveina viljeltiin hamppua ja pellavaa. Puutarhoja oli linnoissa, luostareissa, kuninkaan- ja piispakartanoissa sekä yksityisillä henkilöillä. Apteekkarit saattoivat viljellä lääkeyrttejä. Omena- ja päärynäpuu oli leviämäsä maahamme 1500-luvulla Etelä-Suomen puutarhoissa. Yrttitarhoissa kasvatettiin lajeja, jotka eivät kuuluneet luontaisesti alueen kasvillisuuteen. Yleisimmät tuontimausteet olivat inkivääri ja kaneli, joita käytettiin myös edelleen lääkkeenä. Sen sijaan oudoksun lausetta, että tavallisen kansan pariin yrttien käyttö mausteena levisi vähitellen vasta 1900-luvun loppupuolella.  Olen Helsingin ydinkeskustan kasvatti ja viljelimme omaan tarpeeseen kesät. Meillä kasvoi Toivo Rautavaaran kirjan kasveja, mutta myös erikoisempia, kuten luppioita, kurkkuyrttiä, veriapilaa 1970-luvulla muiden tavallisempien yrttien ohella.

Inkivääri Zingiber officinale

Keskiajalla osattiin hyödyntää luonnonmarjoja, kuten mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vadelmaa, ahomansikkaa, pihlajaa. Sienten osalta kirjassa todetaan, että sieniä ei ilmeisesti käytetty ravinnoksi. Tuontiherkkut levisivät Eurooppaan ristiretkien ja löytöretkien välityksellä. Tullitietojen mukaan tiedetään, että Turkuun tuotiin sokeria 1500-luvulla.

III Ruoan valmistaminen kertoo paistamisesta uunissa, keittämisestä avotulella, hauduttamisesta heinälaatikossa tai maakuopassa, hiillostamisesta, maustamisesta, valmistusvälineistä ja niiden puhdistamisesta. Keskiajalla ruoka-aineiden valikoima oli huomattavasti nykyistä pienempi, mutta ruoanvalmistus- ja säilöntämenetelmät olivat moninaisemmat.  Hyvin oudolta kuulostaa lause, että tavallinen kansa Suomessa ei kuitenkaan juuri mausteista piitannut, ja kotien maustehyllyissä olikin vielä 1900-luvun puolivälissä yleensä vain muutama mauste. Isoäitini maustehylly oli kahdessa tasossa, isäni tekemä. Mausteet oli irtoastioissa ja niitä on kuvan mukaan noin 50 himmeää lasipurnukkaa. Mistään muutama mausteen käytöstä ei ollut kyse. Puolisoltani en kysynyt asiasta, koska en pidä hänen mahdollista käsitystä yleisluontoisena, koska hän on elänyt merkittävän hämäläisen kartanon alustalaisena, joten olosuhteet ovat voineet vaikuttaa käyttöön, osaamiseen ja omaksumiseen.

IV Ruoan säilöminen kertoo hapattamisesta, savustamisesta, kuivaamisesta, suolaamisesta, lipeöinnistä sekä heraan, rasvaan ja etikkaan säilömisestä ja säilytyspaikoista.

Keskiajalla tuoretta ruokaa ei ollut saatavilla säännöllisesti. Varakas väki saattoi syödä tuoretta lihaa ja kalaa ympäri vuoden, mutta tavallinen kansa suunnitteli ruoantarpeensa koko vuodeksi. Kevät, kesä ja syksy olivat satokautta, jolloin kerättiin ruokavarastoja. Omavaraistalous korostui etenkin maaseudulla.

Toisessa osiossa esitellään ruoat eli mitä ruokia syötiin, mitä ruokalajeja tehtiin:

V Liharuokaosuudessa kerrotaan muun muassa ruhon osien sekä eri eläinten hyödyntämisestä.

VI Kalaruoat käsittelee nimensä mukaan kalojen valmistusta.

VII Kasvisruoat käsittelee naurista, herneitä, papuja, kaalia sekä marjoja ja hedelmiä.

VIII Viljaruoat –kappaleessa käsitellään puuro, mutti, pepu, talkkuna, mämmi, leipä, kukot, piirakat, rinkelit, roonit ja vohvelit.

IX Maito- ja munaruoat käsittelee piimän, voin, rahkan, juuston ja munaruoat.

X Villiyrtit kertoo nimensä mukaan mm. pihapiirissä ja luonnossa kasvavista villiyrteistä. Ruokaosiossa kiinnostuin erityisesti villiyrttiosuudesta. Villiyrttejä käytettiin keskiajalla yleisesti lääkkeinä, mutta myös ravinnoksi. Kirjassa oletetaankin, että keskiajan ihmiset tunsivat luonnonkasvit varmasti hyvin. Kasvien käytöstä ei ole säilynyt paljon tietoa, mutta kasviarkeologian avulla pystytään tekemään päätelmiä ja oletuksia. Pystymme tietämään, millaisia lajeja oli olemassa ja mistä niitä on löytynyt, mutta käytöstä emme tiedä sitten niin paljon. Tässä osuudessa esitellään pihapiirin kasveja, joita keskiajan ihminen olisi voinut hyödyntää eri tavoin. Lajeina esitellään mm. apilat, ketohanhikki, litulaukka, matarat, niittyhumala, pelto-orvokki, pihatähtimö, poimulehti, ratamo, sauniot, savikat, siankärsämö, suolaheinät, tatarkasvit, voikukka jne.

Litulaukka Alliaria petiolata

XI Juomat kertoo oluesta, simasta, viinistä sekä likööristä ja viinasta sekä niiden mausteeksi sopivista yrteistä. Juomavalikoima oli runsas, sillä keskiajalla valmistettiin runsaasti oluita, simoja, mehuja ja näiden sekoituksia. Juomissa käytettiin myös yrttejä mausteena.

Lopuksi on kiitosten lisäksi sanastoa, tekstiin liittyviä historiallisia henkilöitä, kasvien tieteelliset nimet, viitteet, lähteet sekä reseptihakemisto.

Keskiajan maut on erinomainen ja monipuolinen opas suomalaiseen keskiaikaiseen makukulttuuriin. Tietenkin kiinnostuin erityisesti osioista, joissa käsiteltiin mausteiden käyttöä, lääkekasvien käyttöä sekä villiyrttejä. Keskiaikaisia ruokakirjoja on julkaistu enemmänkin, mutta niiden lähtökohtana on usein keskieurooppalainen katsanto, joten minusta oli oivaltavaa keskittyä meikäläiseen makujen maailmaan. Kasvien käytöstä olisin lukenut jopa enemmän esimerkiksi kirkkokimpuissa ja hajusteissa.

Satu Hovi – Katri Niemi Keskiajan maut

Art House 2015. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Päivi Ylikorpi Kissanhoidon käsikirja

Päivi Ylikorpi on koulutukseltaan eläintenhoitaja, joka on suuntautunut työskentelemään eläinlääkäreiden vastaanotoilla. Kissanhoidon käsikirja on kotimainen opas kissan hoitamisesta.

Kissakirjoja on valtavasti, mutta silti niistä on puutetta monien eri osa-alueiden osalta. Ennen kuin selvitellään tätä kirjaa, niin katsotaan hieman laajemmin kissakirjojen kenttää. Siinä on yllättävän paljon ihmeteltävää. Olen toivonut pitkään, että kissojen genetiikkaa käsittelevä kirja saataisiin suomeksi ja toisaalta pelännyt, että käännettävä kirja olisi Robinson's Genetics for Cat Breeders. Kissankasvattajat kaipaavat helppotajuista opasta, sillä sellainen on  Ylva Stockelbergin kirjoittama Kattuppfödning avel och genetic. Kasvattajat tarvitsevat tietoa värien periytymisestä, sisäsiitoksen vaaroista, sukulinjojen ymmärtämisestä sekä geenitesteistä.

Kaikkein eniten olen ihmetellyt kustannuspolitiikkaa, että Susanna Rosénin kissakirjoja ei suomenneta, mutta biologin kasvikirjat kääntyvät. Kirjoissa on  ammattikuvaajan kuvat. Myökään Stephe Bruin ja Walty Dudok van Heel kirjoittamaa kirjaa Så tanker kitten ei ole suomennettu. Stephe Bruin on arvostettu all-round tuomari (FIFE).  Aiemmin  suomennettiin amerikkalaisia rotuoppaita, vaikka CFA ja TICA eivät olleet edes rantautuneet vielä  tuolloin meille ja esitellyt rodut olivat mystisiä: Tiffany, Snowshoe, Bombay, Havana jne.

Tietokirjoja esitellessäni kerron yleensä sen tiedollisen taustan, jolla lähestyn kirjoja. Lähestyn Ylikorven kirjaa oman kokemusmaailmani kautta, olen biologi, lukenut eläintiedettä ja perinnöllisyystiedettä sivuaineina ja vasta gradu-vaiheessa myin sieluni kasveille. Olen elänyt lapsesta asti maatiaiskissan kanssa ja kasvattanut yli kaksikymmentä vuotta pyhä birmoja ja persialaisia ja kasvatan yhä pienimuotoisesti. Joten jos olet seurannut kirjablogiani, niin olet vakuuttunut, että minun käsiini ei kannata antaa kirjaa, jossa todetaan, että ihmisten tulisi luopua lemmikeistä kokonaan, vaikka tekijä sivulauseessa toteaisi, että hänellä itsellään on ollut niitä. Toisin sanoen muiden ihmisten tulisi elää ilman lemmikkiä ja kenties nojautua hänen elämyksiinsä?  Eli tältä tiedolliselta ja kasvatuskokemukselliselta pohjalta tarkastelen Ylikorven kirjaa.

Kissanhoidon käsikirja on tarpeellinen, sillä kukaan ei ole niin yksin kuin kissankasvattaja mutuhutun ja juorujen verkostossa. Minulla on hyvin vähän eläinlääkäriasemien käyttökokemusta, koska kissani hoidettiin kotioloissa. Jäädessäni yksin ilman ystävää, menetin joksikin aikaa halun kasvattaa.  Eläinlääkäribisnes on melkoista, sillä niiden hinnat ovat karanneet tavallisen ihmisen käsistä.  En tarkoita nyt yhden mustin ja kolmen maun omistajaa.

Kissanhoidon käsikirja  on tehty tavallisen maatiaisen näkökulmasta. Vastaava opus olisi tarpeen myös rotukissoille, mutta se ei synny ilman vuosien kasvatuskokemusta.  Luin aiemmin eläinlääkärin kirjoittaman terveysoppaan, jonka viskasin roskiin.  Parhaimmat neuvot koskivat synnytystä, että emon on oltava rauhallisessa tilassa ilman häirintää, että jos muutaman tunnin välein käväisee katsomassa. Ihan noin persialaispennut eivät synny maailmaan tai kaipahan emo saa ne hyvälle tuurilla ponkaistua itsestään ulos kuolleina, jotka kasvattaja voi kerätä sitten roskiin. Hyvällä tuurilla loppuun huhkinut emo voidaan rahdata eläinlääkärin luo, joten kirstuun karttuu sievoinen rahasumma.

Kissanhoidon käsikirja jakautuu kolmeen osaan:

Ensimmäisessä osassa käsitellään kissan elintapoja ja käyttäytymistä, käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ratkaisuehdotuksineen sekä kissan oppimista. Osion lukuja ovat Elinkaari, Lisääntyminen, Saalistuskäyttäytyminen, Sosiaalisuus, Elinpiiri ja sen merkintä, Viestintä, Tarpeidentekokäyttäytyminen, Käyttäytymiseen liittyvät ongelmat ja Oppiminen. Lisääntymisosiossa  Ylikorpi tuo esiin tärkeitä asioita synnytyksestä, jokainen kasvattaja tietää, että pennut eivät synny työpäivän jälkeen, vaan yöllä, aamulla ja päivällä. Naaraan juostessa on laskettava syntymän ajankohta. Syntymä ei saa ajoittua juhlapyhiin, vaikka kasvattaja voisi loikoilla kotona, sillä silloin ei saa apua. Rotukissan kanssa on hallittava melkoinen määrä sääntöjä, joita pitää noudattaa kirjaimellisesti.  Meillä maatiainen on elänyt samojen sääntöjen mukaan muutkin eli tyytynyt tarhassa ulkoiluun. En tiedä, olenko kissarakas omien oviemme ulkopuolella, en tiedä olenko niin ilahtunut pihalla kulkevista kissoista, jotka jahtaavat lintulaudan lintuja. Kissojen sosiaaliset suhteet on mielenkiintoinen osuus.

Kirjan sivulla 156 sanotaan, että puupohjaisen kuivikkeen hyviä puolia on, että käytetyn kuivikkeen voi kompostoida. Kuntien terveystarkastajilla on ollut tähän erilaisia näkemyksiä. En usko, että kopallinen laatikko jää huonommin puhdistetuksi kuin avoin, sillä siivotessa kannen kuitenkin irrottaa työergonomian helpottamiseksi. Kissanhiekoissa on valtavasti laatueroja niin paakkuuntuvuuden kuin tuoksuisuuden mukaan. Ylikorpi tuo asiantuntevasti esiin, kuinka tärkeä on osata valita tarpeeksi tilava aistia ja kuinka tärkeää on puhdistaa se, jotta mielenilmauksia ei synny.

Toisessa osassa käsitellään kissalle sopivaa elinympäristöä sekä kissan virikkeellistäminen, sen perusterveydenhuolto, ruokinta ja tarvikkeet. Osion lukuja ovat Elinympäristö ja virikkeellistäminen, Ruokinta sekä Hoito ja terveydenhuolto. Ruokintaosuus on tärkeä, sen huomioiminen eri ikävaiheissa, yksilölliset ruokavaliot sekä monilemmikkiperheiden ruokajärjestelyt. Ylikorpi tuo esiin, että heikkolaatuinen ravinto voi aiheuttaa monia eri ongelmia. Jokainen haluaa kissansa parasta, mutta kuinka moni edes ymmärtää heikkolaatuisten raksujen vaaroja?  Teollisen ruoan osuutta voidaan monipuolistaa tarjoamalla raakaravintoa:  lihasuikaleita  ja porsaan sydäntä. Kuljetusboxien muodot, suojaukset ja päällekkäiset yhteensopivuudet helpottavat matkustamista. Muoviset boxit ovat turvallisia, suojaavia ja helppohoitoisia. Turkinhoito-osuus on ehkä erilaisin maatiaisen ja persialaisen osalta ja turkinhoitoon käytetty sivumäärä minimaalinen.  Ylikorpi tuo esiin hyvin, että työläin turkki on kissamaailman pitkäkarvaisimmalla rodulla eli persialaisella, jota tulee pestä ja harjata säännöllisesti. (Tässä saisi lukea viikoittain).  Ja ylipäänsä rotukissan osalta ykkös- ja kakkoskategoriassa ja muusta minun ei tarvitsekaan tietää. Persialaisella se olisi osa terveyttä muutamassa viikossakin ja ihan lemmikilläkin.  En ole koskaan myynyt persialaispentua osaamattomiin käsiin tai  aloittelijalle. Jokainen on päässyt näyttelykotiin tai birmaperheeseen. Ylikorven maininta aluskarvattomista turkeista osuu pyhä birmaan. Tuo ominaisuus ei tee turkkia helppohoitoisemmaksi. En ole hävennyt birmojeni kanssa ykköskehässäkään, sillä niin näyttäväksi katit saa taidolla ja osaamisella ja myös takulliseksi, jos ei välitä.

Kolmannessa osassa käsitellään perustiedot kissojen hyvästä hoidosta erityisolosuhteissa. Osion lukuja ovat Kissa potilaana ja asiakkaana, Tilat ja materiaalit, Klinikalla, Leikkauksesta tai sairaudesta toipuvan kissan tukihoito sekä Löytöeläintoiminta. Lemmikinomistajan on syytä tutustua osioon, sillä kissa-asiakkaan kanssa eläinlääkäriasemien odotustilat ovat harvoin miellyttävät.  Kasvattajat suosivat yleensä asemia, joissa on kissapiirien aktiiveja, jotka hallitsevat säännöt ja vaadittavat testit. Kissoihin erikoistuneilla asemilla on helpompi asioida, kun äänet eivät pelota. Eläinlääkäriasemilla on myös varaa parantaa anonyymiuden suojaa ja hienovaraisuutta.

Kirja käsittelee lähinnä maatiaiskissaa, ei juuri vertaile eri rotujen käyttäytymistä, ruokintaa ym. eli ei oikeastaan kerro rotukissoista ja niiden käyttäytymisestä eikä ongelmista.

Teollista ravintoa syövän lemmikin ravinto on hyvin erilaista kuin vapaasti kulkevan:

Luonnollista ruokaa syövän kissan saaliseläinten nahka, jänteet ja muut sitkeät rakenteet antavat vastusta hampaille ja puhdistavat niiden pintaa. Lemmikkikissalle voi tarjota isohkoja, sitkeähköjä lihanpaloja samaa tarkoitusta varten. Niitä jäystäessään kissa saa myös purkaa pureskelun tarvettaan.

Kirjan kuvat ovat monipuoliset ja eloisat ja persialaisenkin osalta tämän päivän tyyppivaatimusten mukainen. Kissanhoidon käsikirja on kaivattu kirja, joka on tehty asiantuntevasti ja rakkaudella. Tämä on valtava tietojärkäle kissanomistajalle.

Ylikorpi on asettanut tavoitteen ja uskon sen toteutuvan. Kirjan luettuaan joku kenties päättää tarttua toimeen ja järjestää kissalleen enemmän virikkeitä. Ehkä jollakin klinikalla kissapotilaille varataan minuutti tai kaksi aiempaa enemmän aikaa, tai jossakin löytöeläintalossa tehdään suunnitelma pentujen sosiaalistamiseksi ja totuttamiseksi hoitotoimenpiteisiin.

Päivi Ylikorpi Kissanhoidon käsikirja

Art House 2014. 2. päivitetty painos. Kustantajalta. Kiitoksin.

Opaskirja elämää varten, Hyvä yö, Temppelin hämärästä Matsurin vilinään

Elämisen oppaita on paljon tarjolla, joten hyvän löytäminen on sattumaa. Minuun vetosi kirjan yksinkertainen nimi. En voinut vastustaa tätä, vaan mietin, että mitä ihmettä tämä pitää sisällään. Kuun alussa perehdyimme Terveelliseen elämään täällä. Nyt paneudumme mielen hyvinvointiin muutaman kirjan verran. Aluksi tutustumme Joe Vitalen teokseen Opaskirja elämään ja sitten Björn Hedensjön kirjaan Hyvä yö – Mitä uni on ja miten sitä saa? Kumpikin kirja on hyvin yksinkertainen ja mielenkiintoinen. Itse ainakin tunnen, että minun yössä olisi paljon parantamisen varaa.

Joe Vitale tarjoaa oivalluksia ja elämän oppitunteja menestymiseen. Opaskirja elämää varten on yksinkertainen ja helppotajuinen opas, joka tarjoaa suuria viisauksia ja avaa huonosti omaksuttuja salaisuuksia elää parempaa elämää. Vitale kutsuu lukijan elämän oppitunneille, jossa opetellaan miten elämänpolkua voitaisiin kulkea helpommin ja joutuisammin. Luettuaan useimmat meistä sanovat, että he olisivat halunneet omaksua nämä yksinkertaiset opit jo paljon aikaisemmin.

Se mikä vaikuttaa tuholta ja tuomiopäivältä on usein vain tiedotusvälineiden uutisointia. Gandhi sanoi kerran: ”Kun vaivun ahdistukseen, muistan, että kaikkina historian aikoina totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia ja hetken ajan he saattavatkin vaikuttaa voittamattomilta, mutta lopulta he aina luhistuvat. Ajattele sitä… aina.”

Johdannon lisäksi kirjassa on seitsemän erillistä osiota, jotka jakautuvat vajaan tai korkeintaan muutaman sivun pituisiin kappaleisiin sekä esimerkkeihin ja pieniin harjoituksiin. Useat eri henkisen alan kirjoittajat ja luennoitsijat antavat ohjaustaan. Kaiken lähtökohtana on, että lukijat voivat hallita elämäänsä, voittaa kaikki esteet ja löytää elämälleen oman tarkoituksen, juuri hänelle sovitetun merkityksen. Jokainen oppitunti on selitetty esimerkein.

Opaskirja elämän varten ei saarnaa, vaan se on täynnä harvinaislaatuista viisautta, jota sävyttää kepeä huumori ja myötäeläminen. Se auttaa lukijoita kehittämään luottamusta omiin mahdollisuuksiin, suunnittelemaan omaa elämää, etenemään uralla, rakentamaan ihmissuhteita sekä löytämään mahdollisuuksia. Kukaan ei voi lukea tätä syvällistä käsikirjaa puolestasi, vaan tämä avautuu jokaiselle eri tavoin, sen mukaan, minkälainen kunkin oma elämänreppu on

Useat kasvuvuosistamme kuluvat sääntöjen oppimiseen: kielioppisääntöjen, käytöstapojen, kohteliaiden sosiaalisten tapojen ja menestyksen ja onnellisuuden lainalaisuuksien omaksumiseen. Vasta vuosien opiskelun ja henkilökohtaisen analysoinnin jälkeen opin todellisen totuuden säännöistä. Niitä ei ole olemassakaan. Voittajille ei ole olemassa sääntöjä.

Lukijat oppivat elämään täysillä, kun he huomaavat, miten:
* Sinä – onnittelut elämäsi johdosta: Osuudessa lukija johdatetaan omaan asenteesi ja rooliisi, miten näet elämän.

* Sisäiset ominaisuudet – Oman elämäsi mahdollisuuksien ymmärtäminen: Omien mahdollisuuksien kartoittamisen kautta sinun on tiedostettava, mitä todella haluat. Ainoa asia, joka sinua estää saamasta haluamaasi, olet sinä itse.

* Ulkoiset liitännät – Toisista välittäminen omassa elämässäsi: Tarjoaa kaikkein tärkeimmän ohjenuoran. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Me kaikki pidämme mukavista ihmisistä – tarkoittaen miellyttäviä, hymyileviä. lähestyttäviä ja ystävällisiä ihmisiä.

* Vianmääritys - Itsestä huolehtiminen: Osassa keskitytään hetkeen, joka on ja joka ei palaa. Jos pidät tästä hetkestä, viivyttele siinä, koska se on kohta ohi. Jos et pidä tästä hetkestä, rentoudu, koska se on kohta ohi.

* Optimaalinen suorituskyky – Paras irti elämästäsi: Opettaa, että voit motivoida itsesi muutokselle päättämällä ja takaamalla onnistumisesi. Luo itsellesi myönteinen tilanne, jossa tiedät ettet voi epäonnistua, koska olet polttanut siltasi takanasi. Oppitunnin viestinä on, että työnnät itsesi ulos siltä mukavuusalueelta, jolla ehkä elät. Tulet silloin alueelle, jolla suurimmat henkilökohtaiset ja ammatilliset onnistumisesi alkavat.

* Tekniset tiedot – Mitä sinun tulee tietää muista: Oppitunnin opetus on, että kukaan meistä ei ole tyytyväinen aikaan, jossa olemme ja elämme kaiken stressin keskellä ja silti pelkäämme tulevaisuutta. Ihmisten perustarpeet ovat aina olleet samanlaisia pohjimmiltaan, vaikka ne ovat näyttäytyneet erilaisina.


* Oikea käyttö – Elämäntehtävän määritteleminen: Oppitunnin opetuksena on, että odotuksemme vaikuttavat siihen, mitä saamme maailmassa.

* Kokoamisohjeet – Tulevaisuutesi luominen: Me kaikki luonnollisestikin uskomme elävämme pitkän elämän, jossa meillä on paljon aikaa saavuttaa haluamamme, mutta todellisuus voi olla melko erilainen.

Opaskirja elämää varten on inspiroiva ja sen sisällön yksinkertaisuus hämmentää. Huomasin, kuinka olin jumissa työsuunnitelmani kanssa, mutta työstin sen uudelleen ja olin hämmentynyt, kuinka olin kulkenut aivan väärää polkua. Joskus emme osaa lukea tienviittoja ja joudumme harhaan. Saatamme surra tehtyä työtä, hukattua aikaa ja turhaa uupumista. Joskus on vain palattava takaisin ja otettava uudet metodit käyttöön. Järjestelin työni uudelleen ja huomasin palasten sopivan eri tavallakin yhteen. Vitalen kirjan yksinkertaiset neuvot tuntuivat itsestäänselvyyksille, mutta jonkun piti ne osoittaa. Ongelmien ei tarvitse olla suuria, mutta uudelleen järjesteltynä niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia yksilön elämään. Esimerkiksi oman työtilan siivoaminen ja järjestäminen voi avata täydellisen jumiutumisen. Oma kiusallinen piirteeni on papereiden ja tiedon etsiminen, jota ruokkii vielä hyvä muisti, joka etsityttää minulla alati jotain tarvitsemaani. Muutos käynnistyy pienistä teoista, päätöksistä ja ryhtymisistä. Anne te Velde-Luoman teos Kaaoksen kesyttäjä (Avain 2010) on uskomattoman hyvä apu kenelle tahansa tavarahamsterille.

Asian ydin on, että elämässä on aina ylämäkensä ja alamäkensä. Salaisuus piilee siinä, että pitää pyrkiä ratsastamaan aallonharjalla parhaan kykynsä mukaan.

Joe Vitale Opaskirja elämää varten

Taivaankaari 2012. Kustantajalta. Kiitoksin.

Björn Hedensjö Hyvä yö Mitä uni on ja miten sitä saa?

Ensimmäistä nukkumisjaksoa sanottiin joskus ”kuolleeksi uneksi” tai vastaavaksi. Nimi viittasi siihen, että ensimmäisessä jaksossa nukuttiin sikeämmin kuin toisessa. Nykyiset unitutkimukset ovatkin vahvistaneet tämän käsityksen. Yön ensimmäinen puolisko on tärkeä palautumisen kannalta, kun taas toisella puoliskolla uni on pinnallisempaa.

Käytän tekstissäni kirjasta nimeä Hyvä yö. Unikirjoja on paljon, mutta innostuin kirjasta nimeltä Hyvä yö. En ole kiinnostunut unen vaiheista, fysiologiasta, unitutkimuksista ja kaikkein vähiten unien selityksestä. Sen sijaan minua kiinnostaa hyvä yö.


Hyvä yö –kirjaan (En perfekt natt: varför du sover och hur du gör det bättre? 2013) on koottu maailman johtavien unitutkijoiden kertomuksia, siitä miten eri tavoin eri ihmiset nukkuvat, miten uni muuttuu iän myötä ja mikä kaikki vaikuttaa nukkumiseen. Huom. Olen korjannut alkuperäisen nimen oikein, sillä kirjassa on oltava virhe. Kirjan on suomentanut Veli-Pekka Ketola.


Hyvä yö käsittelee nukkumista, miten vietämme hyvän yön. Hyvän ruokavalion ja riittävän liikunnan lisäksi ihminen tarvitsee unta. Joskus tuntuu, että ihmiset haluaisivat kilpailla nukkumisessakin, kuinka vähän ne nukkuvat, kuinka vähän he tarvitsevat unta. He haluavat välittää näin toisille olevansa parempia ja tehokkaampia. Toiset saattavat tuntea itsensä huonommiksi tunnustaessaan tarvitsevansa enemmän unta. Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oma sisäinen kello sekä yksilöllinen luontainen unirytmi.

Hehkulampun keksijä Edison oli oikeassa yhdessä suhteessa. Valo, varsinkin keinovalo, vaikuttaa ratkaisevasti nukkumiseen. Valaistuksen muutos ei tapahtunut hetkessä, Vaikka hehkulampun saapuminen koteihin ja julkisiin tiloihin pani vauhtia valon vallankumoukseen, keinovalo oli levinnyt hiljalleen jo pitkään. Monia suurkaupunkeja valaistiin muilla keinoilla kuin sähköllä satoja vuosia aikaisemmin – esimerkiksi Lontoon kaduilla oli 5000 öljylamppua vuonna 1736, ja määrä oli kasvanut lähes 40 000:een vuonna 1823, paljon ennen hehkulamppua.


Hyvä yö pohtii, miten omaa unta voi parantaa, miten unen saa. Ihmiset nukkuvat eri tavoin, unen tarve vaihtelee eri ikävaiheissa ja uneen vaikuttavat monet erilaiset asiat. Unella on monenlaisia merkityksiä ihmisen arkeen ja siitä selviytymiseen. Mihin unta tarvitaan ja mitä unessa tapahtuu?

Melkein kaikki parit haluavat nukkua yhdessä, vaikka toinen kuorsaa tai hänellä on levottomat jalat. Kun kyse on pienen pinta-alan jakamisesta kolmasosalla vuorokaudesta, kannattaa selvittää sellaisen vuoteen hankkimista, jossa kumpikin nukahtaa vaikeuksitta ja nukkuu sikeästi.

Kirja alkaa unen historiallisella katsauksella: Evoluutio, Kadotettu rytmi sekä Biologinen kello ja sosiaalinen aikaero. Perinteisempiä kappaleita ovat unen fysiologiset tekijät. Erityisen tärkeä osuus käsittelee unen puutetta ja vastustuskykyä, unettomuudesta eroon pääsyä, pienten lasten unta. Hyvää yötä kokoaa yhteenvedon unen tärkeydestä ja sen yksilöllisistä tarpeista. Lopussa on kiitokset ja varsin pitkä lähdeluettelo.


Gilliam Flynn on kirjoittanut kirjassaan Kiltti tyttö: Uni on kuin kissa: se tulee vain jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota.

Unettomuutta potevan tärkeimmät ohjeet:

- Vältä nikotiinia ja kofeiinia kuusi tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Virkistävän kofeiinin puoliintumisaika kehossa on jopa viisi tuntia ja tupakoivilla on kaksi kertaa enemmän unihäiriöitä kuin muilla.


- Vältä alkoholia neljä tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Alkolin suurempi kulutus häiritsee REM-unta ja varsinkin aamuyön heräilemiset ovat tavanomaisia.


- Liiku säännöllisesti, mutta ei myöhemmin kuin kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Virkistäytyminen johtuu ihmisen kehityshistoriasta: muinoin äkillisestä rasituksesta oli kyse eloonjäämisestä, pakenemisesta tai puolustautumisesta.

- Lepää, mutta vältä nokosia.

Tämä on itsestään selvää.

- Älä vilkuile kelloa yön aikana.

Tieto ajan kulumisesta voi panna aivojen koneiston käyntiin, se voi tuoda ainaisen velvoituksen olla ajoissa.

- Himmennä valot, vaienna äänet ja laske lämpötila mahdollisimman alas.

Pimeys ja hiljaisuus rauhoittavat. Makuuhuoneen ihannelämpötila on 16-19 astetta, mutta nukkumiselle tärkeintä on ihon lämpötila, joka eri-ikäisillä ja -kuntoisilla ihmisillä vaihtelee, mikä saattaa johtaa univaikeuksiin.

- Kirjoita ennen nukkumaan menoa ylös asioita, joiden arvioit häiritsevän nukkumista.

Tämän tarkoituksena on järjestellä virkeyttä aiheuttavia ajatuksia.

- Rauhoitu tuntia ennen nukkumaanmenoa, vältä televisiota tai Internettiä.

Nykyaikaiset näytöt säteilevät samankaltaista sinisävyistä valoa kuin aurinko, mikä hidastaa melatoniinin eritystä.

- Tee rentoutumisharjoituksia.

- Erota työ ja vapaa-aika.

- Vietä vähintään tunti päivänvalossa joka päivä.

- Nouse joka aamu samaan aikaan, myös vapaapäivinä.

Monet unettomat kuluttavat ainakin puolet vuoteessa viettämästään ajasta muuhun kuin pitäisi - siis nukkumiseen. Seksi on suositeltavaa, samoin lukeminen, koska se on tavanomainen rentoutumisrutiini, joka tietokoneista ja puhelimista poiketen tosiaan auttaa nukahtamaan. Nykyään on tavanomaista lukea kirjaa taulutietokoneella, mutta jos sinulla on nukahtamisvaikeuksia, sinun kannattaa muistaa sinertävän valon vaikutus ja se vaara, että rupeat kokeilemaan taulutietokoneen vuorovaikutteisia toimintatapoja.

Björn Hedensjö Hyvä yö - Mitä uni on ja miten sitä saa?

Art House 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Raisa Porrasmaa & Petri Artturi Asikainen Temppelin hämärästä Matsurin vilinään - Nojatuolimatka Japanin kulttuurihistoriaan

Atena 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Raisa Porrasmaa on japanologi, joka on opettanut japania, pitänyt luentoja maan kulttuurista ja kirjoittanut Japanista juttuja. Hänen väitöskirjansa käsittelee Japanin klassista kirjallisuutta. Hän on myös kääntänyt Haruki Murakamin teokset Värittömän miehen vaellusvuodet ja Maailmanloppu ja ihmemaa suoraan japanista. Petri Artturi Asikainen on Tokiossa asuva vapaa valokuvaaja, joka on kuvannut Japanissa erilaisille projekteille, lehdille ja kuvatoimistoille.

Japanin historiaa on usein hahmotettu länsimaisen mallin mukaan, ja länsimaisen lukijan on hyvä tiedostaa, että historiantutkimuksen terminologia ei sovellu kaikilta osin sellaisenaan japanilaisen historian tarkasteluun. Puhutaan esimerkiksi keskiajasta, kun viitataan 1100-luvulta alkaneeseen 500 vuotta kestäneeseen ajanjaksoon.

Temppelin hämärästä Matsurin vilinään vie lukijansa nojatuolimatkalle Japanin menneisiin vuosisatoihin ja alkuun onkin koottu yhdelle sivulle Japanin historialliset kaudet. Teos jakautuu 15 keskeiseen lukuun.


1. Luvussa Izuma Taisha ja Ise Jingū, Lukemattomien jumalten maa tutustutaan Japanin kansanuskona tunnettuun shintolaisuuteen, muinaista Japania koskeviin myytteihin ja varhaiseen Yamatona tunnettuun valtioon.

2. Fujisan ja Fushimi Inari Taisha, Fuji vuori ja Inarin jumalan kettulähetit tutustuttaa meidät kahteen nyky-Japanin pyhään vuoreen, joiden tarinoissa menneisyys ja nykyisyys punoutuvat yhteen kiehtovalla tavalla.

3. Nara, Buddhalaisuus saapuu Japanin saarille. Buddhala isuus on Japanissa samoin kuin muualla Aasiassa kytkeytynyt tiiviisti valtaan ja valtaa pitäviin. Keisarit ja aristokraatit ovat rakennuttaneet esi-isiensä sieluille pyhitettyjä upeita temppeleitä, joihin myös heidän omat maalliset jäännöksensä aikanaan pyhitettiin.

4. Kioto, Tyynen rauhan pääkaupunki ja fujiwarojen mahti. Heian-kausi muodostaa Japanin historiassa myöhempien sotaisten vuosisatojen vastaparin: ”tyynen rauhan” aikakauden. Fujiwara merkitsee kirjaimellisesti visteria eli sinisadeniittyä.

5. Hieizan ja Kōyasan, Soturimunkkeja ja valtion suojelijoita. Kioton viereinen Hiei-vuori oli alun perin kansakunnan pyhä vuori. Monet Japanin buddhalaisuuden suurista opettajista ovat opiskelleet vuorella, jolla sijaitsi yksi maailman suurimmista komplekseista tuhansine rakennuksineen..

6. Tenmangū, Oppineisuuden jumalan traaginen tarina. Tenjin-jumala tunnetaan myös historiallisella nimellään Sugawara no Michizane. 900-luvun alussa pääkaupunkia koettelivat onnettomuudet, joiden syyksi aikalaisten mielestä selvisi, että Michizanen henki kaipasi lepytystä.

7. Luvun otsikko kertoo mitä tässä käsitellään: Ninnaji, Ninnajin hilpeät munkit ja Heian-ylimysten elämä.

8. Kamon pyhäköt, Huvitteleva hoviväki, vallasta vetäytyvät keisarit tutustuttaa Aoi matsuriin eli festivaaliin, Kamon pyhäköihin ja Heian-kauden aatelisten vapaa-ajanviettotapoihin.

9. Heiken tarinat, Orastava sotilashallinto ja Heiken suvun tarina. Samuraiden aikakausi koitti, kun sotilasvalta vahvistui.

10. Kamakura, Kävelykierros sotilashallinnon pääkaupungissa kertoo Kamakuran sotilashallinnosta.

11. Zen-temppelit, Zen-buddhalaisuus vahvistuu Japanissa tutustuttaa Japanin keskiaikaiseen buddhalaisuuteen. Nykyään zen-buddhalaisuutena tunnettu suuntaus juonsi juurensa Kiinasta Japaniin rantautuneesta traditiosta nimeltä chan.

12. Tenryūji ja Ginkanuji, sotilashallinnosta sisällissotien jatkumoon. Taivaallisen lohikäärmeen temppelin puutarha on Kioton ihanimpia. Luvussa kerrotaan temppelin rakentamista edeltävästä ajasta, jolloin keisari ja sotilassuvut ottivat yhteen sekä Muromachi-kauden loppupuolesta.

13. Linnat ja teetaide. Linnojen lumoissa, teen tiellä kertoo miten tokugawat onnistuivat rauhoittamaan sotien runteleman maan. Japanin keskiajan loppu, sotivien maakuntien aikakauden jälkeen koittanut Azuchi-Momoyama-kausi (1573–1603), tunnetaan linna-arkkitehtuurin kukoistuskautena. Pitkään jatkuneiden levottomuuksien ja sisällissotien vuoksi linnoituksia on kohonnut lähes joka niemeen ja nyppylään.

14. Edon linna ja Hamarikyū, Tokugawat, uusi pääkaupunki Edo ja rauhan aika. Luvussa tutustutaan Edon (nykyään Tokio) kaupungin syntyyn ja maantieteeseen sekä Edo-kauden talouteen ja yhteiskuntaan. Tokugawa Ieyasua on usein luonnehdittu todelliseksi valtiomieheksi kiivaina ja äkkipikaisina kuvattuihin Oda Nobunagaan ja Toyotomi Hideyoshiin verrattuna.

Rauhan vihdoin vallitessa vuosisatoja maata repineiden taistelujen jälkeen alkunsa sai monimuotoinen kaupunkikulttuuri. Kaupungistumisen myötä yhä useampi japanilainen asusti kaupungissa. Erään arvion mukaan vuoden 1700 tienoilla jopa 10 prosenttia väestöstä oli kaupunkilaisia. Urbanisaation uskotaan sittemmin edesauttaneen Meiji-kaudella äkkirysäyksellä edennyttä modernisaatiota.

Kolme suurta kaupunkia, itäinen pääkaupunki ja sotilashallinnon tukikohta Edo, lännessä keisarillinen pääkaupunki Kioto ja kauppiaiden kaupunkina tunnettu Ōsaka, muodostivat niin sanotut ”kolme suurta metropolia” (santo), joista kuhunkin kehittyi omaleimainen kaupunkikulttuurinsa. Kioto ja Ōsaka eli niin sanottu ”Kamigatan” alue oli Japanin valtion syntypaikka ja vanhastaan ikivanha kulttuurikeskittymä.

15. Elämää Edo-kaudella, arkea ja juhlaa Edo-kauden japanissa. Tämä luku kurkistaa kansanmiesten ja -naisten arkeen ja juhlaan kaupungeissa ja niiden ulkopuolella.

Paljon vanhaa on kätketty modernin ulkokuoren alle. Menneisyys elää ja hengittää Japanissa, jos vain malttaa pysähtyä sitä ihmettelemään. Kirjan kuvitus on upea, ja siinä aistii värien riemun, temppelien hiljaisuuden sekä loppumattomien hajujen ja makujen kirjon. Teoksessa historiaa katsotaan nykyisyyden näkökulmasta. Teos tarjoaa upean nojatuolimatkan vieraaseen kulttuuriin. Teos on upea lahja japanin kävelijöille ja japanista kiinnostuneille.

Temppelin hämärästä matsurin vilinään on huikean upea teos Japanin kiehtovaan historian.

Erin Hunter Soturikissat I. Villiin luontoon

Erin Hunterin Soturikissa-fantasiasarjan aloittaa osa Villiin luontoon, joka ilmestyi jo vuonna 2003 nimellä Warriors. Into the wild. Kotimainen ensimmäinen painos on vuodelta 2009 ja sen on suomentanut Vesa-Matti Paija.

Kuten jo karhuista kertovan Etsijät-sarjan kohdalla totesin, Erin Hunter on pseudonyyminimi, jonka takana eri lähteiden mukaan on 4-6 naiskirjailijaa. Soturikissat on heidän tunnetuin fantasiasarjansa ja siitä on suomennettu yhdeksän osaa.

Monta kuunkiertoa sitten kissat tulivat kesyttömään erämaahan, jossa ne elivät pieninä ryhminä. Vielä ei ollut klaaneja eikä rajoja ja paljon kissoja kuoli verisissä taisteluissa. Nelipuun luona käydyn hirvittävän taistelun jälkeen henget puhuivat eloonjääneille: liittoutukaa tai kuolkaa, metsä on kyllin iso tuottamaan ruokaa teille ja jälkeläisillenne, etsikää kaltaisenne, valitkaa asuinpaikka ja asettakaa rajat. Jos teette näin, saatte kahdeksan henkeä lisää. Näin neljä kissaa Varjo, Joki, Tuuli ja Myrsky muodostivat neljä klaania nimensä mukaan: Varjoklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani ja Myrskyklaani.

Tilanteessa, jossa Varjoklaani on vahvistumassa ja uhkaamassa muiden klaanien olemassaoloa tavallinen kotikissa Ruska näkee unia hiirijahdista ja päättää käydä tutustumassa puutarhan kivimuurin ulkopuolella alkavaan metsään. Siellä hänen kimppuunsa hyökkää soturioppilas Harmaatassu ja taistelun loputtua paikalle ilmestyy Myrskyklaanin päällikkö Sinitähti ja Harmaatassun soturivalmentaja Leijonamieli.

”Uhkaat klaaniamme, kun viet ruokaamme”, Sinitähti ulvaisi. ”Sinulla on jo kylliksi syötävää kaksijalkojesi pesässä. Tulit tänne saalistamaan vain huvin vuoksi, mutta me saalistamme selviytyäksemme.

Totuus soturikuningattaren sanojen takana lävisti Ruskan kuin seiväs, ja yhtäkkiä hän ymmärsi tämän suuttumuksen. Hän pakotti vapinan loppumaan, nousi istumaan ja suoristi korvansa. ”En ajatellut sitä aiemmin tuolla tavalla. Pyydän anteeksi”, hän maukui juhlallisesti. ”En saalista täällä enää.”

Kaikesta huolimatta Sinitähti esittää Ruskalle yllättävän tarjouksen: ”Kenties sinun tulisi itse tutustua näihin asioihin. Haluaisitko liittyä Myrskyklaaniin?”

Ruskalle tehdään selväksi, että koulutukseen osallistuminen edellyttää klaanin luo menoa, elämistä yhdessä ja tapojen kunnioittamista. Paluuta Kaksijalkalaan ei ole eli eläminen tassu kummassakin maailmassa ei ole mahdollista. Näin Ruska päättää liittyä Myrskyklaanin soturioppilaaksi ja saa leiskuvan turkkinsa mukaan oppilasnimen Tulitassu. Hän kohtaa kuitenkin paljon kiusaamista ja syrjintää aitojen soturikissojen puolelta.

”Katsokaa kaulapanta! Hän on kotikisu!” Huutaja oli jälleen hailakanvärinen kissa. ”Kerran kotikisu, aina kotikisu. Tämä klaani tarvitsee vapaana syntyneitä sotureita, ei lisää avuttomia suita ruokittaviksi.”

Kaikesta huolimatta Tulitassu osoittautuu ahkeraksi ja älykkääksi oppilaaksi, vaikka koko ajan pinnan alla epäillään. Klaanin soturit joutuvat koko ajan taisteluihin mitä erilaisimmista syistä ja kissoja kuolee ja haavoittuu. Onko joukossa petturi?


Klaaniin kuuluu päällikkö, sotureita, soturioppilaita, vanhuksia, kuningattaria (pentujen emoja) ja pentuja. Klaanilla on myös oma ”parantaja”, joka hoitaa syntyneet haavat ja sairaudet. Katit hallitsevat kasvilääkinnän perusteet, eikä neuvot ole aivan tuulesta temmottuja.

”Luulen, että kultapiiskuhauteesta voisi olla apua. Niin, ja voisit samalla tuoda unikonsiemeniä pureskeltavaksi. Tämä kipu tekee minut hulluksi.”
…
”Kehäkukka ei ole aina kyllin tehokasta rotanpuremiin. Piehtaroi karhunlaukkamättäässä.”
…
”Myrskyklaani, piiloutukaa tuohon sananjalkapusikkoon”, sihisi Keltahammas. ”Se on täynnä myrkkysieniä, jotka kätkevät tuoksunne.”

Villiin luontoon on eräällä tavalla kehityskertomus. Miten nuori kotikissa Ruska hylkää kotinsa ja ryhtyy soturioppilaaksi Myrskyklaaniin nimellä Tulitassu ja valmistuu soturikissaksi ja saa aikuisnimen Tulisydän. Kirja on eläinfantasiaa ja tyypillistä lanu-genreä, mutta sopii aikuisemmallekin luettavaksi. Taistelut ovat aika raakoja ja eivätkä sovi ehkä aivan nuorimmille lukijoille. Välillä kuitenkin vaihdetaan kieliä ja suitaan toisten turkkia ja ollaan huvittuneita muille.

Totta kai minä luin tämän kirjan, olenhan minä elänyt kahden punaisen soturikissan kanssa, eikös vaan Red Arrow ja Reishi Goddess? Näinhän minä myös kirjastossa, kuinka tämä kirja sai ilmestyessään lapset kiljahtelemaan ilosta.

”Ei kai Nuhanenä? hän maukui.
”Kyllä vain!”
Keltahammas pudisti päätään. ”Eihän hän osaa parantaa edes omaa nuhaansa!”
”Juuri niin Harmaatassukin sanoi!” He kehräsivät yhdessä huvittuneina hetken ajan.

Erin Hunter Soturikissat I. Villiin luontoon

Art House 2013. 3. painos. Kustantajalta. Kiitoksin.