Pikkuruisia peittoja

Ykkösbasaari -kirppiksellä tuli vastaan kasa tiiviisti pakattuja tilkkupusseja. Ostin pari pussia ja kun ne kotona avasin, totesin, että palat olivat lähinnä leikkuujätettä, eli todella pieniä. Pusseissa oli sekä trikoota että collegea. 

Lajittelin trikoopaloja summittaisesti värien mukaan ja leikkelin niistä niin pitkiä paloja, kuin kustakin palasta oli mahdollista saada. Lopputuloksena sain aikaan pari erisävyistä tilkkupintaa, joista alkoi muotoutua pehmeitä vauvanpeittoja.

Vihreäsävyiseen peittoon lisäsin ohuen vanun lisäksi harmaan trikoon taustakankaaksi ja "raameiksi".

Punaisen peiton taustakangas on collegea. Molemmat taustakankaat ostin koulun varastosta.

Näihin peittoihin kului vain murto-osa tilkkupussien sisällöstä, joten nyt vain ideamyssy päähän ja miettimään, mitä muuta trikootilkuista voisi saada aikaan! 

Farkkuasu

Koulun syyslukukauden alkajaisiksi otin käsittelyyn aiemmin koululta saamiani farkkuja ja farkkutehtaan näytepaloja. Avasin farkkujen sivusaumat ja levensin lahkeita kolmiomaisilla kiilapaloilla, jotka tein tilkkutyönä kahdesta erivärisestä farkusta. Lisäksi tein asuun sopivan liivin, jonka selkäosaan tein samanlaisen kaksivärisen tilkkupinnan.

Liivin metalliset napit löytyivät omasta ikivanhasta nappilaatikostani ja tähän liiviin ne sopivat kuin nenä päähän! Asusta tuli leveiden lahkeiden ansiosta mukavan nostalginen fiilis! Harmi, ettei asu ole itselleni sopivan kokoinen, ottaisin kyllä käyttöön!

Pehmeä katselukirja ja suloisia vaatteita

Keväällä muiden ompelutöiden välissä innostuin suunnittelemaan tilkuista pehmokirjaa. Ompelin kirjaan vain muutamia sivuja ja selkeitä kuvia.

Kirjaa on hankala kuvata, joten nappasin sivuista kuvan myös ennen kirjaksi ompelua.

Ostin luokkakaverilta pätkän ihanaa haalean pinkkiä pupukangasta, jonka käytin viimeistä palaa myöten näihin pieniin vaatteisiin. Metrin pätkä riittikin yllättävän moneen vaatekappaleeseen. Haalari on kokoa 74 cm, muut kokoa 68 cm. Kaava haalariin löytyi Ottobre -lehdestä ja muut kaavat koululta.

Mollamaijan koti

Löysin netin syövereistä suloisen idean mollamaijan kodista. Ompelin mollan ja hänen pehmeän kotinsa kaapistani löytyneistä tilkuista.

Molla on 16 cm pitkä ja talon korkeus on 30 cm.

Talon sisältä löytyy vaatekaappi, jonka ovet aukeavat ja kaapin sisällä on tasku mollan varavaatteille. Talossa on myös sänky pitsipeittoineen ja tyyny rimpsureunoineen.

Talon takaseinustalla on kukkapenkki ja leikkien loputtua talon saa suljettua sivussa olevalla napilla.

Nyt on aika laittaa ompelukone hetkeksi kaappiin ja rauhoittua joulun viettoon!

TUNNELMALLISTA JOULUA!

🎄🎄🎄

 

Tekstiilitaidetta

Sain kesällä vierailla tekstiilitaiteilija Eija Pöyryn hienossa työtilassa Kurikassa. Olin todella vaikuttunut hänen upeista ja monipuolisista töistään. Käynti sai aikaan ideoiden vyöryn, joka ei näytä hiipumisen merkkejä!

Ensimmäisenä innostuin tekemään kukkia tilkkupohjaan. Kaikki käyttämäni kankaat ovat edelleen samasta valtavasta kangaslahjoituksesta, jonka sain serkultani aiemmin. Tähän tauluun ompelin mukaan pieniä helmiä vanhasta varastostani.

Kukkien jälkeen innostuin kuvaamaan merenalaista elämää. Taulun nimeksi tuli "Aaltojen alla". Tähän työhön upotin pohjakankaan alle foliota, jolla sain veden kimalluksen aikaan. Vesikasvit on toteutettu virkkaamalla. Merenpohjan pikkukiviksi ompelin mukaan vanhoja korun osia. Sopivan sävyiset kehykset löysin kierrätyskeskuksesta.

Viimeisin työni kuvaa omassa pihassamme olevaa tammea. Nappasin kuvan tammen rungosta ja ompelin taulua valmiiksi koko loppukesän oksa ja lehti kerrallaan. 

Tätä taulua valmistaessani olin todella onnellinen uudesta ompelukoneestani, jossa on automatiikka langan pujottamiseksi neulansilmään. Jouduin vaihtamaan langan väriä niin tiuhaan, että tästä ominaisuudesta oli suunnaton hyöty. Joskus nimittäin on tuntunut, että langan pujottaminen neulansilmään on homman vaikein osuus... nyt ei enää sekään hidasta harrastustani!


 

Farkkumekko

Koululla oli jaossa isot kasat farkkuja ja farkkukankaanpaloja, joita jokainen sai ottaa omaan käyttöönsä. Valitsin muutamia farkkuja ja kankaanpaloja sinisen eri sävyissä ja suunnittelin niistä liivimekon. Palat olivat niin pieniä, että mekon pituudeksi ne eivät riittäneet, joten tein helmaan kaupunkimaiseman "by night". 

Edessä olevan vetoketjun ratkoin farkkujen lahkeen saumasta. Mekon sivuun lisäsin pidemmän vetoketjun pukemisen helpottamiseksi.

Mekon takana jatkuu sama kaupunkikuvio ja lisäsin taakse vielä täysikuun mollottamaan taivaalle.

Kankaanpaloja jäi paljon jäljelle, joten niistä riittää materiaalia vielä moneen muuhunkin mukavaan työhön!  

Marikankaista

Laatikkooni oli kertynyt muutamia Marikankaiden tilkkuja, jotka huhuilivat kutsuvasti aina, kun avasin tilkkulaatikon. Niinpä päätin antaa niille mahdollisuuden muuttua meikkipussiksi.

Mustavalkoisen pohjavärin lisäksi pussin molemmilla sivuilla ja sisäosassa on iloisia väripilkkuja piristämässä yleisilmettä. Varastostani löytyi myös musta pitsivetoketju, joka sopi tähän työhön mainiosti. Paksun pehmikehuovan tikkasin käsin tilkkujen saumoja pitkin ryhdistämään pussukkaa. 

Nyt saankin heittää vanhan ryöttääntyneen meikkipussini menemään ja ottaa käyttöön tämän ilopillerin!

Sashikon koukuttama

Kun näin Marlen blogissa boro-tekniikalla tehdyn olkalaukun, olin samantien aivan myyty! Googlasin aikani boroa ja sashikoa, tein tilkkupohjan ja aloin pistelemään. Oletan, että oma tuotokseni on sashikoa, vaikka en aivan käsittänytkään näiden kahden tekniikan eroa.

Tasaisten viivojen teossa aiemmin esittelemäni Prymin liitukynä oli aivan ehdoton apuväline!

Tässä laukun molemmat puolet pistelemisen jälkeen. Tuskin maltoin lopettaa kirjomista. Tätä täytyy saada lisää!

Tilkkupeitto

Kerroin jokin aika sitten tilkkupeittoprojektistani, joka on uinunut kaapissani vähintään toistakymmentä vuotta. Kun sain kaikki muut työt tehtyä ja Aiku-näpin tilkkuosiota oli vielä pari kertaa jäljellä, päätin vihdoin tekaista peiton valmiiksi.

Alkuperäinen suunnitelma muuttui matkan varrella jonkin verran, mutta lopputulos on nyt tässä! En ole tikannut aiemmin mitään suurempaa koneella ja tämänkin peiton aioin aluksi tikata käsin. Sain kuitenkin hurjaa kannustusta sekä opelta, että ryhmäläisiltä konetikkauksen suuntaan, joten uskaltauduin yrittämään. Kiitos rohkaisusta koko porukalle! Peitto olisi edelleen kesken, jos olisin pitänyt pääni tässä asiassa! Peiton koko on 92 cm x 78 cm. On tosi hyvä fiilis, että sain tämän vihdoin valmiiksi!

Aikuisten ja lasten Näppien kevätnäyttely on Seinäjoen Taidehallilla vielä 11.6.2017 saakka. Sieltä löytyy plastisesta massasta tekemäni linnan torni. Syksyllä alkaakin sitten perusopintojen viimeinen, eli neljäs vuosi. En usko, että maltan siihenkään lopettaa! Jos vain syventäviä opintoja aikuisille järjestetään, niin olen innolla ilmoittautumassa!

Lentävä matto

Yli vuosi sitten löysin Porista kirpputorilta Designers Guildin upean kangasmallikirjan. Kirjassa oli toinen toistaan ihanampia värejä ja kuvioita! Päätin heti, että näistä kankaista teen valkoiseen makuuhuoneeseemme väriläiskän.

Tämä itämainen "lentävä matto" sai vuorikankaakseen ihanan laadukkaan tanskalaisen sametin, jonka hankin Kangassalongista. Vuorikankaasta teen vielä jokusen tyynyn. Kolmiomaisiin päihin tein vuorikankaan väriin sopivat tupsut. Tupsuissa on kahta yksiväristä merkkauslankaa kirjavan langan lisäksi. Langat löysin Ompelutista.

Vuorikangasta mitatessani tarvitsin 58 cm leveää kankaanpalaa. Ihmettelin, kun liidulla merkitsemäni viiva näytti menevän jatkuvasti vinoon. Yhtäkkiä huomasin, että vika ei ollut tekijässä, vaan työvälineissä. Valehtelevatko silmäni???

Hyvää pääsiäistä!

t. Maarit

Tilkkutöitä

Tilkkutyöt jatkuvat Aiku-näpissä. Olen tehnyt pussukoita sekä aiemmin värjäämistäni kankaista, että ostotilkuista. Värjäämäni tilkut ovat sen verran pieniä, että mitään suurempaa työtä en niistä saa aikaiseksi.

Hirsimökkitekniikalla tehdyn pussukan kankaat ovat kaikki  itse värjättyjä, samoin nipsupussukan vuorikangas. Nipsupussukan pienet tilkut ovat kangaskaupan näytetilkkuja, jotka ovat pyörineet kaapissa viime vuosituhannelta saakka. Näköjään vanha sananlasku pitää tässäkin paikkansa, että aika tavaran kaupittoo!

Mutta nyt saa pussukat riittää, seuraavaksi on tulossa sitten jotain ihan muuta!

Ompeluksia

Pitkästä aikaa nostin esiin ompelukoneen. Ensimmäiseksi valmistui nuorelle neidille pussukka, jonka sisään tikkasin paksun pehmikehuovan suojaamaan sisältöä ja pitämään pussukkaa tykkynä.

Marimekon Krassi-kankaasta suikaloin paloja kesäiseen pikkulaukkuun.

Yksi lyhythihainen tunikakin valmistui käsityömessuilta hankitusta palakankaasta.

Ja nyt kun vauhtiin pääsin ja lomaviikko on alkamassa, niin taidanpa huvikseni huristella ompelukoneella yötä päivää!

Tilkkulaukku ja muuta kesäistä

Olen kaivannut pientä laukkua, johon ei tulisi kerättyä turhaa tavaraa. Tähän uuteen laukkuuni mahtuu vain lompakko, avaimet ja kännykkä.

Ja sama laukku takaa:

Kaikki tilkut olivat jämäpaloja jostain aiemmasta työstä ja muutkin tarvikkeet löytyivät vanhoista varastoistani. Näitä voisin tehdä enemmänkin!


Olohuoneen sohvatyynyt saivat kesäksi uudet sitruunaiset päälliset. Tämän kankaan hankin Eurokankaasta.

Alkuvuonna Aiku-näpissä rautalangasta vääntämäni omakuva makoili surkeana laatikossa. Päätin ilostuttaa sitä valmistamalla sille ikioman keinun! Nyt leppoisat kesätuulet keinuttavat sitä koko kesän kirsikkapuun katveessa!

Silmälasikotelo

Marle jakoi blogissaan tilkkukotelon ohjeen muutama viikko sitten. Päätin tehdä hänen ohjeellaan itselleni silmälasikotelon. Muuten kaikki meni hyvin, mutta 31 vuotta vanhan ompelukoneeni poljin ei suostunut yhteistyöhön, kun yritin tikata kukkakuvioita tilkkupintaan H-I-T-A-A-S-T-I. Poljin on päättänyt, että meillä ommellaan joko rallivauhtia tai ei ollenkaan. Niinpä päätin tikata kuviot käsin.

Käsintikkaus on niin hidasta, että kävin lopulta lainaamassa äidiltäni hänen ompelukonettaan ja seuraavaan pussukkaan tuleekin sitten konetikkaus!


Viimevuotiseen tapaan maksoin heti vuoden alussa Suomen Jättikasvisyhdistyksen jäsenmaksun. Nyt osasin jo odottaa postissa tulevaa siemenpakettia, enkä enää järkyttynyt jättisiementen valtavasta määrästä. Nyt paketissa oli peräti 28 eri siemenpussia. Viimevuotisia siemeniäkin on vielä jäljellä, kun maltoin olla idättämättä niitä kaikkia. Kaikille ei olisi mitenkään riittänyt paikkaa kasvimaassani.
Olin jo päättänyt hävittää vanhan kasvimaani, koska lähellä olevat puut ovat kasvaneet niin suuriksi, ettei aurinko pääse enää lämmittämään maata tarpeeksi, mutta pakko on varmaan sinnekin vielä istuttaa joitain taimia. Olen ajatellut hankkia lisäksi muutamia kasvatuslaatikkoja ja laittaa ne aurinkoisempaan kohtaan puutarhassa, mutta silti toivon, että edes muutamat taimet saavat tänä vuonna kodin ystävien puutarhoista, kun kuitenkin innostun idättämään liikaa siemeniä!

Tilkkuja tilkun viereen

Suurempaa inspiraatiota odotellessa olen ommellut pieniä tilkkutöitä ja liimaillut niitä jälleen tulitikkuaskien koristukseksi. Tämä on niin nostalgista! Näitä askarreltiin varmaan jokaisella ala-asteella 70-luvulla! Nykypäivänä ei ehkä ole enää luvallistakaan antaa lapsille koulussa tikkuaskeja askartelumateriaaliksi!

Mukavaa alkanutta vuotta 2015 !

Kissoja ja lankarullia

Tilkkutyöt veivät mukanaan, kuten arvelinkin. Tekaisin seuraavaksi kissafanille pussukan.

Sama pussukka takaa:

 

 

Viimeinen kissa näyttää kyllä aika järkyttyneeltä!

 

Kissakangasta jäi vielä, joten jatkoin patalapulla...

 

 

Kuinka ollakaan, hankin myös käsityöaiheista kangasta...

 

 

...ja sama takaa...

 

 

Vielä intoa piisasi yhteen patalappuun:

 

 

En siis vieläkään saanut tartuttua siihen vuosia odottaneeseen tilkkutyöhöni! Nämä uudet kankaat ovat niin paljon ihanampia! Mutta yritän vielä jonain päivänä inspiroitua siitäkin! 

Tilkkuilua

Pitkästä aikaa innostuin tilkkutöistä, kun käväisin tuttavani omistamassa ompelutarvikeliikkeessä, jossa on myynnissä toinen toistaan kauniimpia amerikkalaisia tilkkutyökankaita. Näihin pussukoihin ompelin välivanuksi pannunlappuihin tarkoitettua pehmikehuopaa, joka pitää pussukat erittäin ryhdikkäinä.

Molempien pussukoiden tausta näyttää tältä:

Näitä taitaakin nyt syntyä useampia, kun kerran näin innostuin (ja ostin kankaita soiron jos toisenkin)! Muistin kyllä, että jossain kaappien perukoilla on ollut vuosia pienehkö tilkkupeiton alku, joka pitäisi sieltä kaivaa esiin ja tekaista valmiiksi. Näihin töihin en vielä uskaltautunut yrittämään mitään taidokkaita tikkauksia, päädyin tikkaamaan ihan vaan saumoja pitkin. Tikkausta pitääkin harjoitella seuraavaksi!

Ilokseni huomasin, että blogissani on käyty jo yli 20 000 kertaa. Toivottavasti viihdytte kanssani edelleen!

Tilkkupeitto

Tämä torkkupeitto valmistui täysin kierrätysmateriaalista. Käytin omista kaapeista löytyneitä (kutistuneita!) farkkuja sekä kirpparilta kauan sitten hankittuja kangaskaupan näytepaloja. Reuna- ja taustakankaana on vanha punainen filtti. Tilkkujen koko määräytyi kangasnäytteiden koon mukaan, joten valmis peitto on nyt kooltaan 102 x 137 cm.

Idean tähän tilkkutyöhön sain Maija Paavilaisen kirjasta "Luo uutta vanhasta".

Taidanpa testata tätä seuraavilla päivänokosilla!