Tutkinto valmiina

Sain eilen lähes kolmivuotiset opintoni valmiiksi. Opiskeluaika on ollut todella mahtavaa ja antoisaa. En olisi millään malttanut lähteä koulusta, mutta käytin opinto-oikeuteni loppuun, joten pakko oli sanoa heipat ja ottaa todistus vastaan. Olen todella kiitollinen, että sain mahdollisuuden opiskella myös näin vanhemmalla ikää.

Viimeisinä koulupäivinä tein muutamien pienten korjausompelujen lisäksi mm. tyttärelle uuden meikkipussin.

Pussiin käyttämäni kankaanpalan löysin kierrätyskeskuksesta. Kangas on Marjatta Metsovaaran Valmu -kuosia ja valmistettu aikanaan Tampellalla. 

Vaaleanlilasta pehmopaidasta ja saman sävyisestä kirppikseltä löytyneestä miesten paidasta yhdistin kotipaidan itselleni. Poistin pehmopaidan kauluksen, tein paitakankaasta reunukset, taskun, helman ja nyörikujan. Käytin tähän paitaan molemmat kankaat lähes viimeistä palaa myöten.

Nahkaliivi miehelle

Opintoni ovat loppusuoralla ja huomasin, että nahkatöitä en ole vielä tehnyt ollenkaan. Niinpä päätin näin vuoden aluksi perehtyä nahan ompeluun. Käväisin lähikirppikset läpi etsien nahkatakkeja, joita olisin voinut käyttää tähän työhön, mutta löytämäni takit olivat joko todella kuluneita tai jopa likaisia. Ne eivät houkutelleet ollenkaan. Päädyin siis ostamaan koululta kokonaisen nahkavuodan.

Koska en itselleni halunnut mitään nahkavaatetta, sain mieheni ylipuhutuksi "asiakkaakseni". Hänkään ei toki ole nahkavaatteita aiemmin omistanut. Vuodan pienuuden vuoksi päädyin valmistamaan liivin, jossa nahkaa on vain vaatteen etukappaleet. Takaosat ovat samaa kangasta, kuin vaatteen vuori.

En kuitenkaan uskaltanut ensimmäiseksi leikata kappaleita nahasta, vaan tein proton aluksi vanhasta kirpparilta löytämästäni pikkutakista. Mallikappaleen teko oli nopeaa, koska takissa oli jo valmiina napit, napinreiät ja taskut. Tällä sain kuitenkin liivin hiottua istuvaksi ja tehtyä kaavaan tarvittavat muutokset. Alkuperäinen kaava oli Suuri Käsityö -lehden numerosta 4/2019. Usein protot tehdään lakanakankaasta, mutta tässä tapauksessa protokaan ei mene hukkaan, koska siitäkin tuli täysin pidettävä vaate.

Kun kaava oli saatu kuntoon, uskaltauduin iskemään sakseni vuotaan. Muutaman kerran piti hengittää syvään, ennen kuin sen saatoin tehdä. Nahan ompelu oli aluksi henkeäsalpaavaa, ompeleet pitää saada kertaheitolla oikein, koska nahka ei anna anteeksi virhepistoja.

Tein liiviin valetaskut ja ylimääräiset koristetikkaukset kädenteiltä helmaan. Napinreikien kanssa meinasi tulla tenkkapoo, kun vaatturinnapinläpikone meinasi repiä nahkaa. Jouduin korjaamaan alinta napinläpeä jonkin verran käsin.

Nyt on siis kokemusta myös nahan ompelusta. Ehkä jommallekummalle liiville joskus löytyy käyttöä.

Joulusalaisuuksia

Viimeisellä viikolla koulussa sai tehdä joululahjoja. Ehkä uskallan ne jo tänne laittaa näkyviin, jospa saajat eivät joulukiireissään ehdi blogiin vilkaista.

Kaksi neitoa saavat leivontapäiviinsä iloiset esiliinat.

Tämä esiliina on valmistettu vanhasta ikkunaverhosta, jossa oli muutamia auringonpolttamia heikkoja kohtia. Sain kierrettyä haalistuneet kohdat lähes täydellisesti paloja leikatessani. 

Pallokankaan ostin jokin aika sitten antiikkimessuilta. Tässä kankaassa oli joitain ikitahroja, jonka vuoksi maltoin sen oikein mainiosti leikata paloiksi. Kangasta oli suuren pöytäliinan verran, joten siitä sain tehtyä pidemmän esiliinan ja kangasta riitti vielä pariin patalappuun.

Maukkaita leivontapäiviä molemmille essujen tuleville omistajille!

Eurokankaan pussituspäiviltä ostin muovipussillisen erilaisia kankaita. Niistä ehdin käyttää vain pieniä  vohvelikankaan paloja. Tein neljä kaapinripaan kiinnitettävää keittiöpyyhettä.

Ja yhden hiusturbaanin.

Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Kiva, kun olet kuluneena vuonna vieraillut blogissani! 

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Liivimekko 1960-luvun tapaan

Kauan sitten kirpparilta ostamani Finlaysonin pöytäliina on odotellut kaapissa sopivaa inspiraatiota. Liinassa oli keskellä pari ikitahraa, joten maltoin hyvin leikata liinan palasiksi. Nyt löysin Ottobresta nro 2/2008 juuri tälle kankaalle sopivan kaavan.

 

Kaavan yläosaan tein muutamia muutoksia ja jätin taskut kokonaan pois. Näin sain kankaan riittämään juuri ja juuri tähän vaatteeseen. Ainoastaan vyön sisäpuolelle jouduin lisäämään palan toista puuvillakangasta. Vyön keltainen muovinen solki löytyi koulun varastosta ja näyttäisi siltä, että se saattaisi jopa olla peräisin aivan oikealta vuosikymmeneltä.

Mekko on kyllä aika räväkän värinen, mutta enköhän sillä uskalla ainakin mökkeillä ensi kesänä! 

Pikkuruisia peittoja

Ykkösbasaari -kirppiksellä tuli vastaan kasa tiiviisti pakattuja tilkkupusseja. Ostin pari pussia ja kun ne kotona avasin, totesin, että palat olivat lähinnä leikkuujätettä, eli todella pieniä. Pusseissa oli sekä trikoota että collegea. 

Lajittelin trikoopaloja summittaisesti värien mukaan ja leikkelin niistä niin pitkiä paloja, kuin kustakin palasta oli mahdollista saada. Lopputuloksena sain aikaan pari erisävyistä tilkkupintaa, joista alkoi muotoutua pehmeitä vauvanpeittoja.

Vihreäsävyiseen peittoon lisäsin ohuen vanun lisäksi harmaan trikoon taustakankaaksi ja "raameiksi".

Punaisen peiton taustakangas on collegea. Molemmat taustakankaat ostin koulun varastosta.

Näihin peittoihin kului vain murto-osa tilkkupussien sisällöstä, joten nyt vain ideamyssy päähän ja miettimään, mitä muuta trikootilkuista voisi saada aikaan! 

Retroliivi

Löysin Lapualta Muru -kirppikseltä Tampellan vanhan kankaan, joka oli selvästi ollut vuosikausia ikkunaverhona. Kangaspala oli leikattu keskeltä kahtia, jotta oli saatu verho molemmille puolille ikkunaa. Vuosikymmenten auringonpaiste oli tehnyt tehtävänsä ja haalistanut verhon kääntöpuolen, mutta laadukas kotimainen kangas oli kestänyt muuten erittäin hyvin. Koska kuvio oli niin ihana, ostin kankaan, vaikka myyjä oli hinnoitellut sen melkoisen yläkanttiin.

Käytin liiviin samaa kaavaa, jonka tein koulussa toissavuonna. Tähän liiviin valmistin tavalliset paikkataskut, koska kangasta ei muuhun riittänyt. Kuvioita en enää niihin pystynyt kohdistamaan, mutta kirjavassa edustassa se ei mielestäni haittaa. Siniset napit napsautin nappikoneella samasta kankaasta.

Koulussa on alkamassa kuuden viikon työharjoittelu, joten taidanpa ottaa tämän liivin harjoitteluajan työvaatteekseni. 😊

Farkkuasu

Koulun syyslukukauden alkajaisiksi otin käsittelyyn aiemmin koululta saamiani farkkuja ja farkkutehtaan näytepaloja. Avasin farkkujen sivusaumat ja levensin lahkeita kolmiomaisilla kiilapaloilla, jotka tein tilkkutyönä kahdesta erivärisestä farkusta. Lisäksi tein asuun sopivan liivin, jonka selkäosaan tein samanlaisen kaksivärisen tilkkupinnan.

Liivin metalliset napit löytyivät omasta ikivanhasta nappilaatikostani ja tähän liiviin ne sopivat kuin nenä päähän! Asusta tuli leveiden lahkeiden ansiosta mukavan nostalginen fiilis! Harmi, ettei asu ole itselleni sopivan kokoinen, ottaisin kyllä käyttöön!

Vanhasta uutta

Muutamia pieniä ompeluksia on syntynyt isompien töiden lomassa viime viikkoina:

Kaipasin itselleni pientä laukkua, johon mahtuisi vain aivan välttämättömin, eli puhelin, lompakko ja avaimet. Käytin tämän laukun ompeluun ainoastaan kierrätysmateriaalia. Musta kangas on tyttären käytöstä poistamista Stradivariuksen housuista, helat vanhasta laukusta ja vuorikankaana on muusta työstä jäänyt kirjava kangaspalanen. Koristeeksi laukun sivulle tein taskun, jonka malliin ihastuin, kun teimme koululla aiemmin monia erilaisia taskuharjoituksia.

Ostin vuonna 2010 Kreikan matkalta itselleni pitkän hihattoman intianpuuvillaisen mekon, jota oletin pitäväni kesällä hellepäivinä myös kotimaassa. No, 15 vuotta on kulunut, enkä ole sitä käyttänyt. Niinpä päätin tuunata kankaasta käyttökelpoisemman asun. Löysin sopivan kaavan Burda-lehdestä 7/2019. Oletan, että tämä kevyt, mutta auringolta paremmin suojaava pitkähihainen pusero on käyttökelpoisempi.

Olen saanut käsiini lukuisia neulanpistoja, kun käytössäni olevaan neulatyynyyn sisälle sukeltaneet silmäneulat ovat osuneet sormiini. Niinpä kaivoin kaikki ompeluneulat tyynystä ja tein niille oman "neulakirjan". Tämänkin työn materiaalit ovat jämätilkkuja ja kannen kuvion olen merkannut vuosia  sitten huvikseni kokeilumielessä.  Nyt löysin sen tilkkulaatikosta koristamaan kotelon kantta.

Kesää odotellessa

Viime vuonna ompelin itselleni kalastajanlakin, josta tuli mieluinen, mutta lakin kapeahkot lierit eivät mielestäni anna ihan riittävää suojaa auringon polttavilta säteiltä. Niinpä päätin ommella TODELLA leveälierisen lakin ensi kesää varten. Aikaisemmin käyttämistäni Vallilan verhokankaista oli vielä muutamia kaistaleita jäljellä, joten ne riittivät hyvin vielä tähän lakkiin.

Nyt on liereissä riittävästi leveyttä! Lakin kaava on Ottobresta 2/2019.

Viime viikkoina on valmistunut myös uusi yöpaita, jonka kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Viidakkokuvioisessa yöpaidassa on jo muutamana yönä nukuttanut oikein makoisasti.

Ostin jokin aika sitten kirpparilta käyttämättömän Voglian tunikan, jonka malli oli niin mieluinen, että otin siitä saman tien mitat uuteen tunikaan. Myös tämä kangas on Eurokankaan palapuolelta. Tässä vaatteessa on vetoketju edessä ja taskut sivusaumoissa. Ketjun ompelu olikin mielenkiintoista, vaikka ajattelisi, että mitäs tuossa on ihmeellistä. Oikein piti miettiä, miten vetoketju saadaan kätevästi alavarojen ja miehustan väliin. Tässäkin työssä tuli yllättävästi uutta oppia!

Kastemekko

Sain kunnian viipaloida 1990 -luvun alun hääpuvun asiakkaan lapsenlapsen kastemekkoa varten. Piirsin kaksi vaihtoehtoista mallia, joista asiakas valitsi itselleen mieluisemman. Otin puvun yläosaan 62 senttisen mekon kaavasta osviittaa, että sain puvun oikean kokoiseksi. Hääpuvussa oli runsaat koristelut sekä yläosassa, että helmassa, mutta käytin mekkoon vain helmaosan. Puku oli kellastunut ja siinä oli yli 30 vuotta vanhoja tahroja, joten työ alkoi kankaan pesulla. Onneksi liat lähtivät mekon helmasta lähes täysin.

Hääpuvun yläosasta ratkoin muutamia helmiä koristamaan puvun etumusta ja hihoja.

Puvusta tuli mielestäni ajaton ja hillitty. Vanha hääpuku sai näin arvoisensa jatkoajan uuden sukupolven juhla-asuna.

Farkkutakki

Sain kaksi uudenveroista Vallilan pitkää ikkunaverhoa. Verhoissa oli vaalean pohjavärin lisäksi violettia ja vihreää. Violetti on lempivärini, eikä vihreässäkään mitään vikaa ole, mutta nyt päätin saksia vihreät osat kankaasta pois ja ommella verhoista itselleni farkkutakin.

Farkkutakin kaava on Suuri Käsityö -lehden numerosta 9/2019. Kaava oli erittäin väljän mallinen, joten tein takista 3 numeroa pienemmän, kuin mittataulukon mukaan olisi pitänyt tehdä. Muuten tein takin ohjeen mukaan, mutta lisäsin taakse hartioille kaksinkertaisen kankaan ja helmakaitaleeseen tein molemmin puolin tampit, joita tässä mallissa ei ollut. Käytin takkiin kiiltävät vanhat napit. Nappeja tähän tarvittiin 15 kappaletta.  

Farkkutakin tekeminen ei ole mitään nopeaa puuhaa. Lähes kaikkiin saumoihin tuli kaksinkertainen tikkaus, jonka tein violetilla langalla. Verhokangas oli hyvin purkautuvaa, joten saumat olikin hyvä ommella pussiin, jotta risareunoja ei takin sisällä näy. 

Tämä takki on tähän vuodenaikaan liian kesäinen, joten se saa odotella ensi kevättä ihan rauhassa!

Asusteita tontuille

Olin mukana mukavassa projektissa, jossa valmistimme erilaisia asusteita tontuille. Sain tutustua tallitonttuun, kotitonttuun, metsätonttuun, saunatonttuun, postitonttuun ja myllytonttuun. Eri tontuille valmistettiin eriväriset hiippalakit. Saunatontuille harmaat, metsätontuille vihreät ja myllytontuille oranssit.

Metsätontuille ompelin kaksi metsänvihreää takkia ja toiselle vielä vihreän "vyön".

Tallitontut saivat taskut, joita koristaa hevosenkenkä.

Kotitontuille tein pitsiset taskut.

Myllytontuille valmistin kaksi viljasäkkiä. Säkkien suihin tein narut palmikoimalla.

Lopuksi vielä postitontut saivat postitorvimerkit, jotka kiinnitettiin vaatteisiin.

Tonttujen vaatteita ompeli moni muukin opiskelija koulultamme, lisäksi suuri osa tonttujen vaatteista oli kierrätettyjä, kirppareilta löytyneitä. Tonttupolku toteutettiin museoalueella marraskuun viimeisellä viikolla ja tonttuina esiintyivät koulumme opiskelijat.

 

Mekko jättipullolle

Muutama jättipullo on majaillut vuosikaudet pölyttyneinä ullakon nurkassa. Nyt päätin päästää yhden niistä esille olohuoneeseen ja vaatettaa sen makrameemekolla. Pullot ovat ikivanhoja AIV-liuospulloja ja ne ovat todella suuria. En ole mitannut, mutta tilavuus on varmasti useita kymmeniä litroja.

Kaapistani löytyi yksi riittävän suuri puurinkula, johon aloitin solmeilun ilman mitään etukäteissuunnitelmaa. Solmeilin fiiliksen mukaan ja lopetin, kun lanka loppui. Käyttämäni lanka on Lankavan Minimoppia, jota kului tähän työhön hieman yli kerällinen.

Tekstiilitaidetta

Sain kesällä vierailla tekstiilitaiteilija Eija Pöyryn hienossa työtilassa Kurikassa. Olin todella vaikuttunut hänen upeista ja monipuolisista töistään. Käynti sai aikaan ideoiden vyöryn, joka ei näytä hiipumisen merkkejä!

Ensimmäisenä innostuin tekemään kukkia tilkkupohjaan. Kaikki käyttämäni kankaat ovat edelleen samasta valtavasta kangaslahjoituksesta, jonka sain serkultani aiemmin. Tähän tauluun ompelin mukaan pieniä helmiä vanhasta varastostani.

Kukkien jälkeen innostuin kuvaamaan merenalaista elämää. Taulun nimeksi tuli "Aaltojen alla". Tähän työhön upotin pohjakankaan alle foliota, jolla sain veden kimalluksen aikaan. Vesikasvit on toteutettu virkkaamalla. Merenpohjan pikkukiviksi ompelin mukaan vanhoja korun osia. Sopivan sävyiset kehykset löysin kierrätyskeskuksesta.

Viimeisin työni kuvaa omassa pihassamme olevaa tammea. Nappasin kuvan tammen rungosta ja ompelin taulua valmiiksi koko loppukesän oksa ja lehti kerrallaan. 

Tätä taulua valmistaessani olin todella onnellinen uudesta ompelukoneestani, jossa on automatiikka langan pujottamiseksi neulansilmään. Jouduin vaihtamaan langan väriä niin tiuhaan, että tästä ominaisuudesta oli suunnaton hyöty. Joskus nimittäin on tuntunut, että langan pujottaminen neulansilmään on homman vaikein osuus... nyt ei enää sekään hidasta harrastustani!


 

Tilkkukorin tyhjäystä

Toukokuun viimeiset koulupäivät kulutin vuoden mittaan kertyneiden tilkkujen tuhoamiseen.

Tyttären yöpaidan jämäpalasesta ompelin 90 senttiselle pikkuiselle paidan ja pipon.

Puuvillakankaan palasta valmistin kaksi yli viisimetristä viirinauhaa.

Pikkutytölle ompelin hellemekon.

Tuolien päällystyksestä jääneestä huonekalukankaan palasta tein meikkipussin.

Omaan kesäpaitaani en löytänyt riittävän suuria tilkkuja, joten sitä varten ostin palasen kaunista kukkakangasta.

Työntäyteisen kouluvuoden jälkeen onkin kiva laskeutua ansaitulle kesälomalle. Puutarhassa möyrimisen lisäksi käytän kesän muodikkaiden ikkunakurkkujen kasvattamiseen, katsotaan onnistunko saamaan ihan syötävän kokoisia kurkkuja. Nyt ne ovat vielä ihan naperoita!