Olen haaveillut pitkään tekeväni itselleni tallukkaat. En enää edes muista, mistä moinen ajatus aikanaan pälkähti päähäni. Kun selvisi, että syventävien opintojen lopputyöhön käytetään opintojen kokonainen viimeinen vuosi, tiesin heti, että silloin perehdyn tähän aiheeseen.
En kuitenkaan malttanut odottaa ensi syksyä, vaan ajattelin ensin salaa harjoitella! Otaksuin, että ensimmäiset harjoituskappaleet eivät onnistuisi niin hyvin, että niistä tulisi käyttökelpoiset. Tavoitteenani on kuitenkin tehdä kengät, joita voin oikeasti käyttää talvikenkinä.
Tallukoita on käytetty ja valmistettu mm. sodan aikaan ja sen jälkeen, kun kenkiä oli vaikea saada hankittua. Tallukkaat on perinteisesti tehty kierrätysmateriaalista. Niihin on käytetty kaikkea saatavilla olevaa materiaalia, kuluneita talvitakkeja, huopia, flanellipaitoja jne. Kierrätys ja vanhan materiaalin uusiokäyttö on taas muodikasta, joten oikeastaan tallukkaat ovat erittäin ajankohtaiset tänäkin päivänä. Lämpimien materiaalien ja monien kangaskerrosten vuoksi tallukkaat sopivat parhaiten talven pikku pakkasille. Suojakelillä niitä ei voi käyttää.
Tältä näyttävät valmiit ihka ensimmäiset tallukkaani!
Valmistusprosessi lähti siitä, kun löysin viime kesänä Jurvasta kirpparilta itselleni sopivan kokoiset kengänlestit. Ymmärtääkseni nämä eivät olleet tallukkalestit, mutta päätin, että saa kelvata!
Aloitin tutustumalla netistä tulostamaani tallukkaohjeeseen vuodelta 1944. Kaavat piirsin mittaamalla lestin, omat jalkani ja pohkeeni sekä päättämällä varren pituuden. Päällyskankaaksi valitsin vanhan villakangastakin, välivuoriksi toisen villakankaan ja vuorikankaaksi retron kirppisverhon. Nauharullan löysin Minimanin askarteluosaston löytölaarista.
Tein tallukoita pikkuhiljaa talven mittaan. Syksyllä tilasin uudemman tallukkaohjeen Käsityötyttäriltä. Siinä oli mukana myös kaavat, mutta olin omat kaavani jo tehnyt ja kankaat leikannut, joten niistä ei ollut hyötyä. Toisaalta totesin niiden olevan lähes identtiset omieni kanssa.
Aluksi ompelin kangaskerrokset yhteen, tein muutamia koristetikkauksia ja reiät nauhoille. Tikkasin käsin reikien reunat. Tässä olisi voinut käyttää myös lyötäviä metallisia sirkkoja, mutta tallukannauhoja on avattava ja vedeltävä joka kerta, kun tallukkaat laittaa jalkaansa, joten uskon, että tikatut reunat kestävät paremmin. Seuraavaksi piti pingottaa kankaat lestin päälle. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää, että mahtuuhan nämä nyt varmasti jalkaani, joten kiersin varmuuden vuoksi lestin ympärille lisuketta. Tämä osoittautui turhaksi, olisi pitänyt luottaa aiempiin mittauksiin. Valmiisiin tallukkaisiin mahtuu nyt villasukka, joka on oikeasti tarpeeton. Tallukkaat ovat todella lämpimät ilmankin!
Tässä vaiheessa välipohja on ommeltu kiinni tallukkaan. Tämän jälkeen on tulossa tärkeä vaihe: on muistettava poistaa naulat, jotka pitivät välipohjan ompelun ajan kohdallaan. Ellei sitä muista, ei saa myöhemmin lestiä pois tallukkaasta! Huh, muistin ottaa!
Kuvassa toisen tallukkaan pohja on jo ommeltu kiinni. Ulkopohjan materiaali mietitytti aluksi. Vanhassa ohjeessa sanotaan, että pohja tehdään koneremmistä. Eipä sanonut tuo koneremmi minulle ensin mitään. Kysäisin onneksi asiaa omalta farmariltani, joka toi maalta pitkän palan remmiä. Sitä ei kuulemma ole käytetty kolmeenkymmeneen vuoteen... Pesin remmiä useaan kertaan porstalla, että sain siitä vuosikymmenten liat pois. Remmiä pystyi leikkaamaan terävillä saksilla ja reippaalla voimalla!
Leikkasin remmistä pohjat sekä korkolapun. Liimasin pohjat maitoliimalla kiinni. Kuvassa oleva hurja ilmestys ensin nauratti, mutta laitoin vain riittävän määrän puristimia, että pohja ottaa varmasti kiinni joka kohdasta.
Tallukkaista tuli todella mukavat ja lämpimät. Ja oikeasti käyttökelpoisetkin, vaikka sitä aluksi epäilin. Koneremmi on pohjamateriaalina todella hyvä, napakka, mutta joustaa askelissa sopivasti. Keväällä tallukoiden valmistuttua oli vielä jokunen viileämpi päivä, joten olen testannut niitä jo töissä sisällä ja kävellyt niillä myös ulkona. Näihin käytin iloisen väristä vuorikangasta ja nauhaa, seuraavista tulee sitten fiksummat pyhätallukkaat!