pyörä

Mikä menopeli.
Alkukesästä ihmettelin ääneen, kun naapurin lapset pyöräili samaa reittiä ties kuinka monetta kertaa. Ja hymyssä suin. Mietin, mikä tossa on niin hauskaa. Vaikka tiesin, että pyöräily on mukavaa.

Kuukausi takaperin, vanha 20 v palvellut pyöräni sai siirtyä museokappaleeksi uuden tieltä.

Nyt en ihmettele yhtään, miksi lapset vetävät rundia. :)
Onhan se pyöräily niin kivaa. Mahtavaa, millaiset vauhdit sillä saa. Ja miten ylämäkiä voi polkea istualteen, eikä tarvi nousta seisaalleen veivaamaan ja ähkimään.

Ihan mieletöntä.

Ero on suuri hyvällä ja huonolla pyörällä, varsinkin mäkisissä maastoissa. Pyörän päältä tuoksut ja maisematkin tuntuvat ja näkyvät eri tavalla.

Ihmiset hyvät, pyöräillään.

kinder-piirakka

 

Kiitos pikkusisko, kun suosittelit tekemään tätä piirakkaa!
Olipa niin hyvää. Flunssatalon piristyksiä. :)
Tämä bambipukuinen neiti on vielä vähän toipilas.

 

seppele

Keiju toivoi seppelettä.
Siihen tarvittiin rautalankaa, lankaa ja kukkaa.

Illan synttäreitä valmisteltiin suurin odotuksin.
Keijuna oltiin koko päivä.

Mutta voi, isoveljellä alkoikin nousta kuume. Se nousi ja nousi.
Synttärit jouduttiin perumaan.
Se pettymys. Se oli suuri.
Viikon päästä uusi yritys.

 



kakkuapullaakakkua

Tämä kuukausi on taas yhtä herkuttelua. Pakkohan ne Runebergin tortut, laskiaispullat, ystävänpäiväjutskat, mitä nyt keksitään, on nauttia.
Päiväkahvitteluissa ei tässä talossa sokerit pääse uupumaan.
Se on vaan nyt niin, että noista "erikoispäivistä" ja perinteistä on kivaa pitää kiinni.
Jos jotain, niin ainakin yhteisiä hetkiä, pysähtymisiä, arjen pieniä iloja niistä saamme. Niiden kakkujen äärellä. ♥


 



arkeen

Miten loma heittikään rytmini niin kupperikeikaksi.
Olen aamuvirkku, joten tehokkain juuri tuolloin.
Nyt loma otti ja vei täysin.

Kummallista, kahdesta aamusta ollaan kuitenkin ihan hyvin selvitty. Vaikka aika kamalaa se on ollutkin, se  herääminen.

Ei auta kuin illalla asialle tehdä jotain.. niin, jos se edes vähän auttaisi. Ja ne päiväunet, torkkupeitto päälle ja menoksi.


Ainahan siitä perusarjesta paljonkin hyviä puolia silti löytyy. Se säännöllisyys on varmasti se yksi iso plus, etenkin pienille ihmisille.

Arjen alkamisen kunniaksi päiväpalalle sämpylät olivat enemmän kuin poikaa.
Kynttilästä nautitaan niin kauan, kunnes tulee viimeinen fiilistelytippa täyteen! :)

Loppuun vähän Schubertia KLIK. Keväinen mieli näistä itselleni ainakin tulee. Pianoesityksenä myös upea KLIK.
Tänään onkin sitten lasten harrastuspäivä. Arki toi myös ne kuviot mukanaan. :)

P.S. Löysin ton rosoisen leipäkorin Pentikiltä. Sieltä tekee löytöjä..

rillit

Neiti löysi vanhat silmälasini. Taitavat olla mun ekat lasit. Linssit ovat pois, joten hän on pystynyt käyttämään nyt niitä koko päivän. Päiväkahviseurassa koululaiset katsoivat ihmeissään, kukas tämä tyttö oikein on. 

Ihastuttava näky, kauneuspilke tälle päivälle.

 

 

satsumaa

Se on vaan niin, että tähän aikaan vuodesta satsumat, mandariinit ja klementiinit maistuvat erityisen hyviltä.

 

Usein kaupassa mietitään, mikä niistä olikaan nyt parhaimman makuista. Satsumaa ostin tänään, ja se oli hyvää!

Makeaa ja mehuista.

 

 

Ensikosketusta näihin jänniin.

 

 

 



100 kuukautta

Tänään esikoinen täyttää huimat 100 kuukautta. Isä näppäränä muuan viikkoa taaksepäin hoksasi laskea tällaisen asian.

 

Onhan hän ollut ihan ylpeänä asiasta. Ja tätä päivää on odotettu! ♥ 

 

 

P.S. Tiimari on hyvä serviettikauppa. Ja pikkusisko kävi kaupasta hakemassa lempikeksinsä.

 

 

 

inspiroidun

Nämä kuvat ovat Mokkasinin sivuilta.

Miten mukavaa on katsoakaan kauniita kuvia, taitavasti, taidolla otettuja.

 

Näistä inspiroiduin. Kivat koulupöydät, herkullinen ympäristö.

 

 

Meillä syysloma meni nuorinta hoidellessa, sairaana kun hän oli.

Suurta iloa ovat tuoneet eri blogien ihanaiset kuvat. Miten kivaa, kun tarjoatte meille niitä ihailtaviksi. Kiitos! :)

 

 

 

maanantain kuulumisia

Pipotehtailua.

 

 

10 kk:n ikäinen pienikin tykkää, kun äiti istuu paikallaan ja kutoo. Vieressä on hyvä leikkiä ja touhuta.

 

Jos äiti häärii ja touhuaa ympäri taloa, tulee pikku neitoselle hätä.. minne se mamma katosi.

 

tiistain

iloja.





syksyn arkea

 

kukkia.

 

 

 

 

 



päiväkahvittelun

iloksi.

ilahduttajat,

postinkantaja sekä upean upea lähikauppamme Lidl.

kahvihetki

Aurinkoisia hetkiä pilviseen ja tuuliseen päivään.

 

Orkidea, ilomme

Vihreä kaunokainen

Tämä postaus kuuluisi oikeastaan maanantaille. Mutta maanantai oli ja meni, eilinenkin päivä oli vähän kiireinen. En voi jättää tätä postausta kuitenkaan väliin, koska olen niin iloinen noista kukista.

Joka päivä katson niitä, ja ihmettelen.

Orkidea on ihmeellinen kukka. Näen siinä jotain perhosmaista, myös keijumaista. Sitten ajatus lentää merenneitoihin, aika kauas kylläkin. Mutta ehkä juuri siksi, koska kukka on niin käsittämättömän taianomainen. Lumoava.

 Orkidean hoitohan on yksi erikoisuuslaji. Siihen täytyy perehtyä. Niitä täytyy hoitaa, jos aikoo saada kukkimaan sitä yhä uudelleen.

Eräs ompelija, joka teki minulle hääpuvun, omisti monta monta Orkideaa. Ja hän sai ne useaan otteeseen kukkimaan. Hän eli ihan Orkidean lumoissa. Hänestä näki, että hän sai niistä voimaa ja iloa. Hyvin onnellisena hän niitä meille aina esitteli.

Tämän ihastuttavan kimpun saimme entisiltä naapureiltamme, kun he kävivät sunnuntaina iltateellä. Oli ihana ilta, KIITOS!

Vieraita odotellessa Uunot saivat kyytiä. Aika ei tullut pitkäksi.

Päiväkahviseuraa

 

   

Tästä ulkoasusta pidän.

Koko idea on hyvä. Taidetta arkeen.

Keskiviikko ja Aku Ankka.