Sinä ite piätät...

Vihdoinkin väliaikatietoja housuhaasteesta. Tässä vaiheessa kummipoikani on saanut jo kuudet pöksyt, kaikki aivan ihania yksilöitä! Tähän mennessä housut lahjoittaneille lähetän kiitokseksi kynttilöitä ja ekoluutun, jossa on tilanteeseen oikein hyvin sopiva teksti. Ja tietenkin murteella viännettynä, koska kiitokset lähtevät postiin täältä Savosta.

Kiitos Kati, Niina ja Riikka. Niina kertoi omista nettisivuistaan, kurkatkaapas tänne. Te olette selvästi päättäneet jättää maailmaan hyviä jälkiä. :)

Te, jotka kommentoitte tekstiä ja välititte viestiä eteenpäin, olette myös ansainneet "arvontapalkintonne". Lupasin, että jokaisista housuista arvotaan täällä jotain pientä. Nythän tilanne on se, että housuja on jo nyt enemmän kuin kommentoineita. Ei huono tilanne lainkaan! Jos jätit kommentin housuhaastetta koskeneeseen postaukseen, laita minulle yhteystietosi sähköpostilla, niin postilaatikkoosi kolahtaa pian pieni paketti.

Tässä vielä housusaalis tähän mennessä:

Avunpyyntö ompelutaitoisille

*MUOKS: KIITOS KAIKILLE, HYVÄNTEKIJÖITÄ LÖYTYI TARPEEKSI! Teillä on hyvä sydän. Kiitos osallistumisesta ja viestin viemisestä eteenpäin! Tästä seuraa mukava arvonta, sillä mahdollisuudet voittaa on aika huikeat!*


Tämä on arvonta, haaste ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Tämä on sosiaalisen median hyväksikäyttöä, mutta myös hyväntekeväisyyttä. Kerron lisää.

Minulla on erityisen ihana 2-vuotias kummipoika. Kummipoikani osaa jo vaikka mitä. Hän osaa hymyillä ja vilkuttaa, nauraakin usein. Hän istuu hienosti punaisessa Bumbossa ja katselee tapahtumia ympärillään. Hän tykkää leluista ja osaa vetää hoitopöydän yllä roikkuvan soivan lelun narusta vaippaa vaihdettaessa saadakseen aikaan tuttua musiikkia uudestaan ja uudestaan. Hän harjoittelee seisomista tuettuna. Hän kuuntelee tarkasti, mutta ei vielä kerro sanoilla, mitä miettii. Hän on kokenut jo paljon kaksivuotiaaksi ja nähnyt enemmän sairaalaelämää, kuin useimmat meistä koko elämänsä aikana. Nyt arkea eletään onneksi kotona ja sairaalassa vain käydään.

Kaksivuotiaaksi hän on pienikokoinen. Kummipoikani painaa nyt reilut kuusi kiloa. Pituutta on suhteessa enemmän kuin painoa. Minkä vuoksi käännynkin puoleenne. Ei ole helppoa löytää sopivia pöksyjä. Ne tippuvat vyötäröltä tai ovat lahkeista lyhyet, jos ovat vyötäröltä sopivat. Harmittelin tuossa taannoin kummipoikani äidille, hyvälle ystävälle, että jos vain olisi sellainen ompelukone ja ompelutaitoa, jolla surauttaisi nopeasti sopivia trikoopöksyjä. Mutta kun en osaa enkä omista konetta. Siitä syntyi ajatus kokeilla, josko tätä blogiharrastusta voisi hyödyntää myös näin. Tiedän, että teidän avullanne voisi löytyä pari ihanaa ihmistä, joka innostuisi ompelemaan sopivat housut. Blogimaailmassa on paljon lastenvaatteista innostuneita.

Miten käytännössä? Asiasta innostuvat hyväntekijät voivat ilmoittautua sähköpostilla, jonka löydät tuosta sivupalkista. Minulta saa sähköpostilla lapsen mitat ja yhteystietoni. Värillä, kuosilla jne. ei ole tietenkään yhtään mitään väliä, kunhan saadaan pojalle sopivat housut jalkaan. :)

Jos et juuri sinä pysty osallistumaan ompelemalla, voitko välittää viestiä blogissasi tai miten vaan eteenpäin? Voit jakaa postauksen kuvaa eteenpäin linkittäessäsi tätä avunpyyntöä. (Kuvassa on oman poikani hentoinen jalka muutaman päivän ikäisenä.)

Minä lupaan palkita pienesti jokaisen housujen lahjoittajan. Jos tarjokkaita riittää yli äyräiden, vihellän pelin hyvissä ajoin poikki - tai keksimme jonkun uuden hyväntekeväisyyskohteen... Ja lisäksi jokaisista postin tuomista housuista lupaan arpoa jotain kivaa blogissani tähän postaukseen kommentoineille. Tupla-arvalla arvontaan saavat osallistua omassa blogissaan tämän linkittäneet (ilmoitathan linkityksestä kommentissasi). Kiitos kaunis, tehdään hyvää yhdessä!

Tunnustus ilta-auringosta

Verannan lattian maalauksen ajaksi siirrettiin kalusteet ja tavarat pihamaalle. Lyhtyjä ja vanhoista lakanasuikaleista tehty koriste roikkuu omppupuussa, penkki löysi paikan omppupuun alta. Vahingossa syntyi kiva oleskelupaikka pihalle. (Ja näiden puutarhatunnelmien jälkeen seuraa tunnustusasiaa, jaksakaahan katsella postauksen loppuun saakka.)

Löysin Saltunraitista blogilleni annetun tunnustuksen. Usein on jäänyt huono omatunto siitä, että en ole saanut aikaiseksi liittää tunnustuksia postauksiin saati jakaa niitä eteenpäin. Nyt tartun siis heti tuumasta toimeen. Sääntöjen mukaan siis tunnustan seuraavaa: lempivärini taitaa olla turkoosi, lempiruokani varmaankin kotitekoinen pizza ja haluaisin matkustaa mm. New Yorkiin. Tunnustus lähtee eteenpäin blogille, jonka löysin eilen, enkä voi käsittää, miten olen pystynyt välttymään tältäkin ihanuudelta näin pitkään. Eli olkaa hyvät, Mekkotehtaan Kirsikka & Sunna.

Kaunis blogi

Tunnustus Tuksulta Wanhasta mummulasta ja Valkeiden haaveiden Heiniltä. Kiitos! Eteenpäin voisin laittaa taas kerran niin monelle. Tänään tulivat ensimmäisenä mieleen seuraavat kauniit blogit, joten olkaapas hyvät:

Kirsikkapuu
Helmen talo
Siltakulma
Rimpsukaisa

Huomenna on jännittävä ja ahdistava päivä. Tytön jalkaa leikataan. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Vaikka meillä on kokemusta jo monesta leikkauksesta, ei tähän näköjään ikinä totu. Se tunne, kun näkee lapsensa taas heräämössä hereillä on sanoinkuvaamattoman ihana. Vaikka tyttö yleensä onkin kiukkuinen kuin ampiainen siinä vaiheessa. Käy sääliksi, kun toinen on vielä tokkurainen ja eikä vointi ole paras mahdollinen muutenkaan. Mutta kun on kerran pakko, kyllä tästäkin koettelemuksesta selvitään!

Söpö tunnustus :)

Matkalla kotiin -blogista ja Tuulella-blogista sain tämän tunnustuksen. Kiitos ihanat! Syysvimman vallassa minulla on edelleen virtaa laittaa tämä eteenpäin. Säännöthän ovat:

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle blogille, joita rakastat.
2. Kerro kolme asiaa, joita rakastat.
3. Esittele kuva, jota rakastat.

Rakkaiksi tulleita blogeja on monta kymmentä. Ne ovat päivän piristys, laukkaan niiden luo jos vain saan pientäkin vihiä päivityksestä. Yritin miettiä, mitkä blogit ovat olleet listallani lähes alusta asti ja siltä pohjalta tein valintani. Huomasin, että monet suosikkini ovat lopettaneet tai hiljentyneet. Enkä muuten edes muista, kuinka kauan on itse tullut blogia pidettyä. Pitää tarkistaa tuosta sivupalkista. Toivottavasti teidän joukossa ei ole kovin montaa, jonka mielestä liian pitkään. ;)

Tunnustuksen haluan ojentaa seuraaville:
1. Niinan Unelmia. Niinan ansiota on, että tykkään taas väreistä. Ja tarvitseeko tätä edes sanoa, että Niinalla on ihana koti.
2. Sanctuary on ollut blogielämäni alusta asti inspiraation lähde ja aiheuttanut huokailuja mm. upeiden inspiraatiokuvien takia
3. Liivian talossa, nykyään Via. Ihania kuvia ja tunnelmia. Kauniilla tavalla erilainen blogi.
4. Chocolate Circus. Liivian kanssa paljon yhteistä. Lisäksi ihania kirppislöytöjä.
5. Olohuoneen elämää. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Tuulan ihana elämänmakuinen blogi.

Kolme rakasta asiaa (ihmiset otin nyt tästä yhtälöstä pois, koska rakkaat ihmiset on itsestäänselvästi rakkaita):
Koti. Kamera. Juustot. :)

Kuva, jota rakastan. Näitä on tietysti lukemattomia. Mutta esimerkiksi rakastan tätä kuvaa. Hellekesä, sisko ja veli. Ihanat yhdessä, ihanat yksilöinä. Erilaiset ja niin samanlaiset.

Tunnustuksia

Tänne on tipahtanut Beautiful Blogger -tunnustus (kerrotaan 7 tunnustusta, lähetetään eteenpäin 7 blogiin) näistä osoitteista:

PikkuBertta
Saltunraitti
Rekous
Mannukan maailma

Tällä kertaa aion parantaa huonot tapani. Olen saanut vuosien varrella tunnustuksia ja haasteita, mutta ehkä vastannut niihin vain kaksi kertaa. Ja muistelen, että eteenpäin ne eivät ole täältä lähteneet. Osittain laiskuuttani ja osittain siksi, että on ollut liian vaikea valita kaikista upeista ja mielenkiintoisista blogeista. Nyt teen poikkeuksen. Tosin en luovu periaatteistani, joten tämä lähtee seitsemälle viime postaukseen ensimmäisenä kommentoineille ihanille bloggaajille, kun en muutakaan tapaa keksinyt. Olkaapas hyvät! :)

Matkalla kotiin
Hyvä Mieli
Keloranta & Käpälämäki
Koti on siellä missä sydän on
Pieni pilvenhattara
Omamaamansikka
Tavallista arkea

Ja ne tunnustukset. Tässä:

1. Kännykästäni on lähes aina akku loppu, koska unohdan ladata sitä.
2. Olen viimeksi lukenut romaanin, kun olin sairaalassa pojan syntymän jälkeen. Vaikka rakastan lukemista.
3. Jään jostain syystä aina koukkuun Big Brotheriin, vaikka en haluaisi katsoa sitä enkä pidä sitä kovin järkevänä viihteenä. Ja ensi viikosta alkaen minua taas koetellaan.
4. Minulla oli nuorempana järkyttävä matkailukuume ja kaukokaipuu. Nyt minua laiskottaa matkojenkin suhteen... Edelleenkin nautin matkustamisesta, mutta matkojen järjestäminen ja suunnittelu on työlästä.
5. Palaan pian töihin 3 pv / viikossa ja lapset menevät päiväkotiin. Nyyh.
6. Meillä on tuolit kaadettuna lattialle, koska poika kiipeilee koko ajan. Sitäkään puolta meidän todellisuudesta ei ole tullut näytettyä blogissa.
7. En olisi ikinä uskonut, miten kivaa tämä bloggaaminen on. :)

Ruokahaaste

Tämä postaus voi aiheuttaa harmaita hiuksia kulinaristeille (näkisittepä maustekaappini... uudessa keittiössämme sitä ei olekaan). Meidän perheessä ei myöskään taideta syödä kovin ekologisesti tai erityisen terveellisesti. Tässä haasteessa uskoisin paljastuvan palanen aika monen kiireisen lapsiperheen todellisuutta... useimmiten meillä laitetaan ruokaa käyttäen oikotietä onneen, kokkaillaan yrityksen ja erehdyksen kautta jotain ennennäkemätöntä sekä loihditaan tähteistä jotain vähän erilaista kuin eilen. Syy tähän postaukseen on Sarilta saatu haaste (kiitos ja anteeksi, haasteen saamisesta on kulunut luvattoman kauan aikaa). Haasteen tarkkaa sisältöä en edes muista, taisi olla tyyliin 7 ruokaa, jota meillä syödään. En varmaan noudattele haastetta ihan täysin, annan mennä tajunnanvirta-tyyliin tällä kertaa.

Minä olen vuosien varrella kerännyt ruokaohjeita ties mistä, mutta kokeillut hyvin harvaa. Lehdistä leikatut reseptit odottavat järkevää arkistointia. Välillä selaan ohjeita ja haaveilen tekeväni ihania suklaakakkuja tai vaikkapa tuollaista feta-melonisalaattia (yläpuolella). Viimeksi Prismassa tuskastuin täysin ja vannoin itselleni, että kun seuraavan kerran lähden ostamaan viikon ruokia, ostan vain ja ainoastaan tuotteita, joita meillä ei ole tähän asti kokeiltu. Ihan vaan vaihtelun vuoksi. Saas nähdä toteutuuko. Tuskin. Minulla on aina hyviä ideoita, mutta yleensä ei tahdonvoimaa niiden toteuttamiseen. ;)

Tähän väliin esimerkki siitä, mitä meillä syötiin tänään lounaaksi:

Eilisen kanawokin tähteet. Aineksina siis alunperin pakastealtaasta wok-vihannespussi, valkosipulimarinoitua kanaa, loraus soijaa. Nuudelit kaveriksi ja maistui ihan kelvolliselta. Tänään sitten lisäsin joukkoon fetaa ja lämmitin tähteet, nuudelin sijasta syötiin makaronin kanssa. Riisin kanssa olisi varmasti parempaa, mutta riisin keittäminen olisi kestänyt kauemmin.

Tykkään tehdä ruokaa uunissa, koska ne ovat yleensä valmistelujen osalta nopeita ja niistä jää aina tähteitä seuraavalle päivälle. Yksi suosikkini on Hedelmäinen aurabroilerivuoka. Ei mitään hajua, mistä ohjeen olen kopioinut reseptikirjaani, johon olen sentään joitakin ohjeita saanut kerättyä vuosien varrella.

Hedelmäinen aurabroilerivuoka

300 - 450 g broilerin fileesuikaleita (esim. mandariini- tai hunajamarinoituja)

2 dl irtonaista riisiä

2 sipulia

1 tlk persikoita

1 tlk ananasta tai vaikkapa mandariinilohkoja

100 g aurajuustoa

n. 3 dl ruokakermaa tai kermamaitoa

mausteiksi esim. currya, paprikajauhetta

Kypsennä liha. Silppua sipulit ja paloittele hedelmät. Lado ainekset vuokaan. Mausta. Levitä aurajuustoviipaleet/-murut ainesten pinnalle. Kaada pääälle hedelmäsäilykkeiden liemet ja kermaa niin, että ainekset peittyvät. Uunissa 175 asteessa n. 1 h 30 min.

Semmoinen vaihtoehto makaronilaatikolle. Aurajuuston voi ihan hyvin jättää poiskin tai varmaan voi korvata jollain muullakin juustolla. Juustoista meillä tykätään ja lähes kaikissa suosikeissani on juustoa muodossa tai toisessa. Niin myös tässä meidän aikuisten perjantai-illan herkussa:

Jauhelihavuoka ja nachot

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 silputtu sipuli

1 kuutioitu paprika

350 g jauhelihaa

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

2 murskattua valkosipulin kynttä

ripaus cayennepippuria tai tabascoa

suolaa

mustapippuria

1 tl sokeria

3 rkl jalapenoja

10 cm purjoa

150 g juustoraastetta

nachoja

Ruskista sipuli, paprika ja jauheliha. (Minä muuten vedän paprikan ja sipulin silpuksi sauvasekoittimen silppurilla kuutioimisen sijaan). Lisää pannulle tomaattimurska ja mausteet ja anna kastikkeen hautua samalla, kun levität tuorejuuston vuokaan pohjalle. Kaada tomaattikastike juuston päälle. Pinnalle jalapenoviipaleet, purjorenkaat ja juustoraaste. Uunissa 225 asteessa n. 45 min.

Tyypillisiä arkiruokia meillä ovat erilaiset pastat tai riisiruuat tai ruokaisat salaatit (feta-kanasalaatti esimerkiksi). Keitetyt perunat eivät kuulu omiin suosikkeihin, paitsi kalan kanssa. Mieheni on kalalle allerginen. Lasten kanssa syödäänkin usein päivällä kalaruokia. Perunan kanssa meillä syödään vaikkapa lihamureketta. Pizzaakin laitetaan aika usein niistä aineksista, mitä jääkaapista löytyy. Meillä on kaapissa lähes tulkoon aina Sunnuntain ruispizzamix-pussi. Varmasti tulisi halvemmaksi tehdä taikina alusta loppuun itse eikä varmaan aikaakaan niin hirveästi säästy, mutta tuosta tulee takuuvarmasti hyvänmakuinen pizzapohja.

Taikinamixejä on useita erilaisia, viimeksi kokeilin tuota suklaamuffinsimixiä piirakkavuokaan. Tarttui pohjaan kiinni, vaikka olin voidellut ja korppujauhottanut vuoan. Hätäratkaisuna pistin jokaiselle palan suklaakakkumössöä jälkiruokakulhon pohjalle, lämpimän kakun päälle vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta. Oli tavattoman hyvää jälkiruokaa.

Haaste

Tuulalta sain haasteen, siispä...

Harrastan... nukkekoteja. Nukkekotiin liittyvä harrastaminen on ollut tauolla muutosta lähtien, mutta siihen on yhäkin palava halu ja innostus, kun vain aikaa riittäisi. Tällä hetkellä valokuvaus ja oman kodin laittaminen meidän näköiseksi on tärkeämpi harrastus.

Haastavinta elämässäni... on ollut ehdottomasti arjen pyörittäminen lapsiperheessä. Aika ja energia on rajallista, mutta onneksi rakkautta on rajattomasti.

Rakastan... suurista asioista elämää, perhettäni, ystäviä. Pienemmässä mittakaavassa rakastan pieniä ihania arjen hetkiä, kuten halaus mieheltä, lapsen kikatus, hyvä ruoka. Lattian narahdus, joka kertoo minulle, että tämä on meidän koti. Rakastan tätä taloa.

En voisi elää ilman... näitä on vaikka kuinka paljon, ja sitten taas toisaalta tiedän, että aika vähän on asioita, joiden puuttumiseen en sopeutuisi. Tylsäähän se olisi, jos ei olisi esim. herkkuja tai joulua... Käsittämättömän vaikeaa on ajatella elämää ilman miestäni ja lapsiani.

Haaveilen... ajasta. Omasta ajasta, jolla voisin harrastaa tai vaan olla. Niin ihania kuin lapset ovatkin...

Pelkään... hämähäkkejä. En järjettömän paljon, mutta tarpeeksi. Tässäkin asiassa olen kyllä rohkaistunut vuosien varrella, mutta vaikeaa on olla samassa huoneessa hämyjen kanssa. Ulkona ne eivät niinkään minua häiritse, mutta sisällä... hyi.

Elämässäni on pysyvää... perhekeskeisyys, kotona viihtyminen.

Naapurini eivät tiedä... että katselen usein heidän remonttipuuhiaan iltaisin poikaa nukuttaessa. Pimeästä makuuhuoneesta on suora näkyvyys iltaisin heidän yläkertaansa, kun heillä ei ole vielä verhoja ja valot ovat päällä remontin vuoksi.

Vaatekaapissani... vallitsee yleensä kaaos. Henkareissa roikkuvat vaatteet pidän kyllä järjestyksessä, mutta hyllyillä olevat ns. arki- ja kotivaatteet eivät vain pysy järjestyksessä. Vähintäänkin yksi hylly on yhtä myttyä ja kasaa.

En ole koskaan... edes maistanut tupakkaa.

Eniten arvostan... rehellisyyttä, ystävällisyyttä, huomioonottamista.

Haluaisin tavata... joskus vaikkapa joitakin tuttuja täältä blogimaailmasta.

Haaste voisi hypätä seuraavaksi vaikkapa... Idylliin.

7 Faktaa minusta

Cia Olivelundista haastoi minut kertomaan 7 faktaa itsestäni. Tässä ne tulevat:

I was challenged by Cia from Olivelund to tell 7 facts about myself. And here they are:

1. Olen kesäihminen siinä mielessä, että kesällä olen pirteä ja energinen. Kesässä parasta ovat kirkkaat värit valkoisen rinnalla, vesi kaikissa muodoissaan ja helppous. Ei tarvitse kerrospukeutua ja hytistä kylmästä. Pidän kyllä kaikista muistakin vuodenajoista, mutta ehkä kesä tosiaan saa minut parhaiten innostumaan asioista.

1. I am a summer person in the sense, that in the summertime I seem to be the most energetic, outgoing and easily inspired about things. I like the colors, water and the easiness of living in the summer.


2. Harrastan nukkekoteja. Niissä on jotain todella kiehtovaa, kun saa luoda mieleisensä tunnelman minikokoisena ja tietenkin mahdollisimman paljon omilla käsillä tehden. (Kuvassa olevia minikokoisia mittakaavan 1:12 aterimia en ole itse tehnyt, mutta olen niitä hieman patinoinut.) Vanhaa, vaaleaa ja kulunutta, siinä suosikkini myös nukkekodin sisustuksessa.

2. I have a hobby: dollshouses. There's something very fascinating in creating an atmosphere in miniature size. And of course the purpose is to do as much as possible with your own hands. (These miniature items - scale 1:12- in the picture I have not made myself, but I have treated them to look older.)


3. Rakastan Suomen maisemia. Vaikka olen matkustanut aika paljon ja ihastellut kullekin maalle ominaista maisemaa ja luontoa, en vaihtaisi Suomen luontoa mihinkään. Itikat ja paarmat voisin kyllä postittaa jonnekin kauas, mutta nuo maisemat vuodenajasta riippumatta... niitä en vaihda!

3. I love the landscape and the scenery in Finland. I have traveled quite a lot and have been filled with admiration of the nature in every country, but still I wouldn't trade. I could give away all the insects bothering us in the summertime, but the scenery on every season of the year, those I won't give up!


4. Perhe antaa voimaa. Vaikka välillä on vaikeaa ja välillä helpompaa nauttia ihan tavallisesta arjesta, en olisi minä ilman näitä ihmisiä elämässäni. Tyttäreni ja mieheni.

4. Family gives me power. Even though it is sometimes harder and sometimes easier to enjoy your everyday life, I wouldn't be me without these people in my life. My daughter and my husband.


5. Rakastan joulua. Kuten varmaan meistä moni. Siinä on jotain niin ihanaa, kun sitä saa odottaa ja valmistautua siihen ja harvoin sitä pettyy. Joulun tunnelma on se tärkein ja se syntyy jo siitä odotuksesta ja hyvin pienistä asioista. Tuoksuista, kynttilänvalosta, yhdessäolosta, pysähtymisestä.

5. I have a thing for Christmas. As I am sure many of us do have. It is so wonderful to wait and prepare for that time of the year and never I have been dissapointed. The feeling and the atmosphere are the most important thing and they come so easily: the wait and the little things. The scents, candlelight, being together and taking a little pause.


6. En ole kärsivällinen enkä varsinkaan kovin siisti ihminen. Siivousgeeniä ei minussa vain ole. Pieni sekasotku tuntuu useimmiten kodikkaalta, mutta joskus sitä taas saa sellaisen yllättävän siivouspuuskan luettuaan sisustuslehtiä tai katseltuaan ihania kuvia blogeissa.

6. Being very patient and neat is not me. I don't seem to have that cleaning gene. A little mess most often makes home feel home, but sometimes I do get infected with a cleaning and organizing "fever" after reading some home decoration magazines or looking beautiful photos in blogs.


7. Musiikki on minulle todella tärkeä asia. Mummoltani lahjaksi saamani piano, jolla olen lapsuudestani asti soittanut, on varmasti minulle rakkain esine kodissamme. Poikkihuilu puolestaan on lahja mieheltäni muutaman vuoden takaa. Laiskuuttani en ole saanut aikaiseksi mennä huiluni kanssa soittotunneille. Kaunis esine, mutta vielä kauniimmin se soi. Kuuntelen paljon musiikkia, joka on herkkää ja jonka rytmit herättelevät mukavasti. Musiikki ei saa olla liian yksinkertaista eikä liian vaikeaa, jotta siitä voi nauttia täysin siemauksin. Suosikkilevyilläni esiintyvät mm. Norah Jones, Alicia Keys, James Blunt, Egotrippi, Maarit Hurmerinta... voi näitä on niin paljon. Pidän etenkin jazzahtavasta sävystä, countryn vivahteista, rockahtavasta asenteesta musiikissa.

7. Music is such an important thing for me. The dearest item in our home is the piano my granmother gave me as a present years ago. I have played with that same piano since I was a little child. The fluit is a gift from my husband. I have been lazy and haven't been able to take lessons with the fluit. It is a beautiful item and it has an even more beautiful sound. I listen to music a lot. Music for me has to be not too simple and not too complicated. The rhythms have to wake me up in some way. Especially I like the touch of jazz, country and a bit of "rockish" attitude in music.