Äitienpäivä

Kauniita hetkiä äitienpäivään. Muistoja menneistä hetkistä, tuoreita hetkiä muisteltavaksi tulevina vuosina. Tärkeitä ajatuksia ja läsnäoloa. Hyvää äitienpäivää!

Talvi?

Missä lie talvi. Vain pimeä on löytänyt tiensä näille leveyksille, talvesta ei tietoakaan. Onneksi on kynttilöitä.

Ja vuosikin kohta vaihtuu. Blogiin päätyvät näköjään vain pienet satunnaiset hetket ja tunnelmat. Mutta hyvä, että edes ne. Blogin rauhallinen päivitystahti taitaa viestiä kodin olevan tällä hetkellä hyvin rauhallisessa tilassa. Normaalia elämää ei tule niinkään taltioitua, vaikka juuri sitä pitäisikin ottaa pala palalta talteen. Näissä mietteissä jatketaan joululomailua ja matkataan kohti uutta vuotta täällä blogissakin. Antaa elämän viedä, suunta on arvoitus!

Juhannustaikoja, yötöntä yötä

Ihanaa, kaunista, lämpöistä juhannusta!

Pääsiäistä siellä täällä

Tällä kertaa sekalaisia pääsiäiskuvia, ei sanoja. Aurinkoista lauantaita! :)

Pari

Nämä taitavat olla pari. Ystäviltä saatu kyltti ja tuo vanha poka vanhoine kuvineen tämän talon ensimmäisistä asukkaista ja itse talosta.

Viulu

Miten soittimet voivatkaan olla niin kauniita? Meidän tytöstä tuli pieni viulunsoittaja omasta toiveestaan. Enkä kyllä laittanut yhtään vastaankaan. Niin kaunis pienenpieni viulu. Ihan kuin nukelle tarkoitettu. Ja mitkä suloiset äänet tuolla olohuoneen puolella tälläkin hetkellä kaikuvat. ;)

Ihana lauantai.

Kesää

Kesäkukkia. En ole tänä kesänä juurikaan jaksanut välittää siitä, miltä kotona näyttää, kun joka tapauksessa oleskelutilat ovat kaaoksen vallassa remontista johtuvien väliaikaisjärjestelyjen vuoksi. Mutta piristi tämäkin. Huomenna haen kyllä maljakkoon juhannusruusuja, sillä ruusupensas kukoistaa tontin kulmalla.

Touhua täynnä

Pitkäksi venähtävät postausten välit, kun elämä on touhua täynnä. Ei ole vielä puhettakaan kesälomasta ja remonttitouhut pyörivät koko ajan taustalla pienimuotoisina.

Mitäs uutta täällä onkaan tapahtunut: yläkerran eteistä / aulaa tapetoin eilisen ja tänään jatkuu, ruokailutilassa ikkunanpokat ovat saaneet valkoisen maalin yllensä, sähkötkin on kytketty ruokailutilaan ja nuohoojalta saatu neuvoja uuden takan asennusta varten. Lattian maalaus seuraavana, sitten pitäisi saada savuhormi kuntoon uutta takkaa varten ja piipunmuuri tasoitettua. Että ei lopu touhut ihan heti silläkään saralla. Ikkunoita maalailen koko kesän, kun vaan olisi sateettomia päiviä aina pari vähintäänkin peräkkäin. Ai niin, sellaistakin uutta kuuluu, että Ikea on vihdoin myös Kuopiossa. Se on ihan kiva juttu.

Satunnaisia

Ihan vaan jotain silmäniloa. Jaksaa jaksaa, vielä pari päivää ja taas on viikonloppu. :)

Pääsiäisruoho

Tänä vuonna tämä pojan päiväkodissa istuttama pääsiäisruoho on tässä talossa ainoa laatuaan. Tykkään siitä, että päiväkotiin pyydetään tuomaan oma astia ruohoa varten. On kuitenkin mukavampi laittaa ruoho esille kivassa astiassa kuin esimerkiksi viilipurkissa. Lasten omatekoiset koristeet ovat sitten erikseen. Ihania tipuja ja muita tulikin taas tuomisina päiväkodista.

Pikkiriikkinen

Ihan pikkuinen vartensa katkaissut narsissi, jonka Terran kassatäti ojensi tytölle liikkeestä poistuessamme (ja vieläpä ilman ostoksia). Pikkiriikkinen asia, josta on ollut iloa monta päivää. Joka päivä tyttö muistaa sanoa, että katso nyt äiti, kukka jaksaa vieläkin kukkia, vaikka sanoit, ettei se kauan kestä. Nyt on jo 4. päivä ja narsissi on avannut toisenkin kukkasen, joka ei tässä pari päivää vanhassa kuvassa näy.

Itse olen iloinnut lapsen lailla siitä, että olohuoneen katto on maalattu ja sain vihdoin poistaa suojapahvit lattialta. Tällä viikolla maalataan siis lattiaa, jihuu. Seinät on kyllä vielä tasoittamatta, mutta ei muistella ikäviä asioita. :)

Pastelleja pääsiäiseksi

Tätä kaoottista remonttielämää piristävät tällä hetkellä hyvin pastelliset sävyt. Ne tuntuvat sopivan hyvin pääsiäiseen, tuovat sellaista hauskan hulluttelevaa ja kuitenkin herkkää tunnelmaa kotiin. Kirpparilta löytynyt tyynynpäällinen on aivan kotonaan ruokailuhuoneeseen viritetyssä "olohuoneessa".

Remontin osalta alan olla saavuttanut sen pisteen, kun koko homma tuntuu puulta. Sanoinkin tänään ensimmäistä kertaa ääneen, että haluan vihdoin normaalin elämän. Kaksi ja puoli vuotta remonttia on ilmeisesti riittävästi, vaikka kuinka olisi innostunut asiasta. Arvatkaas muuten mistä tänään haaveilin? Siitä, että pääsisin siivoamaan normaalisti. Siivous kaikenlaisten kasojen ja ryppäitten keskellä epämääräisissä olosuhteissa houkuttelee vielä vähemmän kuin tavallinen viikkosiivous normaaleissa kotioloissa. Tilanne alkaa siis todella olemaan vakava, sillä enpä ihan heti olisi kuvitellut ajattelevani siivousta haaveilun arvoisena luksuksena.

Vuosi 2011

Viimeistä viedään, huomenna ollaan jo vuodessa 2012. Tässä blogivuosi 2011 kuvakollaasien muodossa. Riemukasta vuodenvaihdetta ja onnea tulevaan vuoteen! (Ihan vähän vaan tuli kesää ikävä tuota kollaasia tehdessä...)

Talviaika

Kyllä on päivä tuntunut pitkältä. Heräsin jo puoli kuuden jälkeen enkä saanut enää untakaan. Väsyttäisi kyllä, tämä pimeys ja hämärät päivät tuntuvat raskailta, mutta täytyy yrittää ottaa ilo irti valoista pimeyden keskellä. Ihana tuike pimeydessä. Nyt on aika nauttia siitä. Tätä tunnelmaa voi tulla ikävä keskikesällä.

Kotikutoista

Jotain teki mieli tehdä tämän arkisen aherruksen keskellä. Kerättiin tytön kanssa orapihlajanmarjoja ja näpertelin niistä verannalle sydänkranssin. Kuten yleensäkin, jotain tärkeää oli kadoksissa ja tällä kertaa ne olivat pyöröpihdit, joilla viimeistely olisi ollut hieman helpompaa, mutta näyttääpähän sopivasti kotitekoiselta.

Monissa blogeissa on näkynyt jo joulun odotuksen merkkejä. Kaupoissa on jo tonttuverhot ja joulukoristeet esillä. Minä en vielä suostu. Ajattelen vain syksyäsyksyäsyksyä. On siinäkin pakko olla jotain kivaa ja elämisen arvoista. Säästelen vielä sitä joulun odotuksen ihanaa tunnetta vähän tuonnemmaksi.

2 viikkoa

Kaksi viikkoa töissä, kaksi kertaa kipeänä. Minä ja lapset. Ei pysty tekemään muuta kuin ajattelemaan ja katselemaan kauniita kuvia, mikä ei tietysti sekään ole yhtään hullumpaa. (Syyshortensiat kukkivat pihalla. Mutta pensaat ovat vielä ihan minit, eivät oikein minkään näköiset.) Tuo kirja ruotsalaisista kartanoista ym. on muuten aivan mahtava. Ja mitäs minä olen ajatellut... verannan kalustamista ja sitä, miten sinne voisi laittaa aluksi vaikkapa violetin ja tumman lilan sävyjä tehosteeksi, makuuhuoneen verhoja (ei mitään ideaa vielä) ja yläkerran aulan tapettia. Eikä siitäkään siis mitään ideaa, mikä yhdistäisi kaikkien makuuhuoneiden tapetit kivasti yhteen. Ja olen minä miettinyt sitäkin, että toivottavasti ollaan huomenna vähän paremmassa kunnossa, sillä olisi kiva käydä Rompetorilla.

Eloveena

Aurinkoisen huoleton kampaus tytölle elokuun kunniaksi. Huoleton siksi, että olen ihan onneton "kampaaja". En vain osaa tehdä nättejä siistejä kampauksia. Perusletti onnistuu, mutta ranskalaiset tai mitkä tahansa letit ja nutturat ovat aina mallia homssantuu.

Satoa

Punaherukat kypsyivät ja sato on kerätty. Yhdestä pienestä pensaasta tuli lautasellinen marjoja.

Kesävieras

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. Alkuperäistä todellakin meillä vaalitaan, mutta maalataan alkuperäisten paneelien päälle, koska se viehättää meitä enemmän kuin tuo puun väri ja sopii paremmin koko talon kokonaisuuteen. Meilläkin sama kokemus, kun yhdellä teistä kommentin jättäneistä. Alkuperäisen rakennuttajaperheen lapset muistivat talon hyvin kolkkona ja synkkänä ja ihastelivat vaalenneita pintoja kaikkialla, etenkin kellarissa. Tuo portaikko on todella pimeä varsinkin talvisin.

Meillä kävi yhtenä päivänä kesävieras. Se toi mukanaan valtavan riemun ja jännityksen. Ja antoi jopa koskettaa itseään varovasti. Lapsissa oli pitelemistä, he olisivat halunneet sulkea vieraan syliinsä ja rutistaa. Vieraan liihottaessa ulos keittiön ikkunasta avustuksellani oli jäähyväisten jättäminen tiukka paikka.

Mattopyykillä

En oikein saa mitään aikaiseksi näin päivisin. Odotellaan vaan, että miehen kesäloma alkaisi. Mutta sentään keittiön räsymatot pesin. Mäntysuopa tuoksuu käsistä vieläkin, ihana tuoksu. Nuo matot on löydetty kirpparilta ja niissä on ihan samat sävyt kuin matoissa, jotka oli lapsuudessani meillä kotona.

Pitäisi maalata ikkunanpuitteita. Ei millään kehtaisi. Pitäisi keksiä pihalta paikka, jonne yrittäisi siirtää metsämansikat, jotka kasvavat huonossa paikassa. Ei jaksa. Pitäisi jatkaa makuuhuoneen tapetointia. Ehkä huomenna, ei ainakaan tänään. Pitäisi maalata pari huonekalua. Ei huvita. Toisaalta, lomallahan tässä.