.

.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kutominen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Adidassukat!

Puikoilla on viime päivinä ollut 7 veljestä lanka eri väreissä. Viimeksi puikoilta valmistui Adidas-sukat. Vaikka kirjoneuletta onkin mukava neuloa, on kuviosta jääneiden langanpätkien päättely kohtuullisen työlästä. Siitä huolimatta näitä oli todella kiva neuloa. Tällä hetkellä puikoilla onkin jo joululahjasukat, joista toinen valmistui muutama hetki sitten ja toinen luultavasti pikapuoliin.


Mustalla  langalla neulominen hämärässä iltavalaistuksessa on silmille kova rasitus, etenkin kun saatan olla pian ikänäön kanssa ongelmissa... Onneksi aika optikolle on jo varattu ja tähän ongelmaan on apua saatavilla, kunhan vaan henkinen puoli pysyy tässä vauhdissa mukana.


Adidaskuviolla varustetut villasukat on kudottu siis 7 veljestä langasta ja puikoilla no 3,5. Ohjeen sukkiin löysin täältä


Lomailen ensi viikon ja lomapäiville on suunnitteilla mukavaa puuhaa kotosalla sekä ehkä jo vähän jouluostoksia Tuurin "ostosparatiisissa". Lauantaina juhlitaan pienesti myös siipan pyöreitä, joten niiden järjestämisessä saan mukavasti aikani kulumaan. Suunnitelmat on jo hyvässä vauhdissa, mutta pientä viilausta vielä tarvitaan.

Joulusiivoustakin aloittelin tänään keittiön kaapeista, mutta inspiraatio tyrehtyi hyvin nopeasti ja osa kaapeista on edelleen pesemättä. Jospa asiaan tulisi muutos kuluvan viikon aikana.


Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Hanna

Ps. Jouluun on 36 yötä!!!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Vielä (ainakin) yksi viltti

Huomisen isänpäivän kakku on jo lähes valmiina jääkaapissa odottamassa viimeistä silausta. Koti on eilen siivottu ja tänään olen saanut nauttia vapaapäivästä. Kävin pikaisella kävelyllä lähimetsässä juuri ennen pimeää ja matkaan tarttui hyvin pieni kuusi, johon ripustin valonauhan ja nostin koko komeuden lipaston päälle. 


Joskus on jouluttanut jo ihan kunnolla näin marraskuun alkupuolella, mutta sitä tunnetta saa näköjään tävä vuonna vielä odottaa. Josko se joulufiilis ehtisi löytyä, onhan jouluun vielä 44 yötä!
Oman joululistani löysin jälleen spotifysta ja kyllä niihin lauluihin kiteytyy meidän perheen joulu!!!

Käsityörintamalla sattuu ja tapahtuu, vaikka elämässä muuten olisikin kohtalaisen tasaista. Sain juuri valmiiksi tilatun viltin, samanlaisen kuin itselleni tein (mani näet edellisessä postauksessa). Tähän vilttiin tilaaja valitsi vaalenapunaisen langan, joka olikin oikein hyvä valinta. Lanka oli juuri tullut uutuusvärinä Paapoon.  Alize Country-langan perään on monet kyselleet, joten sitä löydät täältä!!! 


Puikot on tässäkin viltissä olleet kokoa 20 ja silmukoita loin 43. Lankaa meni 10 kerää yhteensä!
Helmineuleena kudottuna vilttiin tulee kiva kohokuvio, joka omaa silmää miellyttää kovasti!
Tähän vilttiin riittää, kun osaa kutoa oikeaa ja nurjaa vuorotellen ja seuraavalla kerroksella taas päinvastoin! Ei kovin vaikeaa, eihän! Paksulla langalla valmista tulee nopeasti.


Lauantai-ilta jatkuu tästä sujuvasti lautapelin ja saunan merkeissä!
Ja huomenna juhlitaan isänpäivää.
Omalleni vien kynttilän haudalle...

Hanna

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Viltin alla!

Niin kauniina, mutta melko kylmänä valkeni tämä päivän. Unta onneksi riitti oikein hyvin kellojen käännöstä huolimatta ja se on vain hyvä, sillä edessä on jälleen pari yötä toisten unien valvomista.
Ennen yövuoroja yritän muutenkin rauhoittaa päivää ja säästellä voimia, vaikka nukun toki pienet unet vielä alkuillasta.


Aamusella käytiin kuopuksen kanssa pienellä metsälenkillä tuossa lähimetsässä. Nautin niin auringon kirkastamasta sinisestä taivaasta ja metsän rauhasta. Kalliot, kivet ja kaatuneet puut luovat pienelle matkaajalle mitä mahtavimmat kiipeilytelineet, parempia saa kyllä hakea! Kunhan vaan äidin uskallus riittää ja pystyn toisinaan katselemaan muualle hurjien yritysten aikaan, sen verran hurja on nuorimmainen noissa kiipeilyhommissa.  


Esikoinen saapui muutaman viikon reissultaan vihdoin perjantaina kotiin. Tuo kaksiviikkoinen tuntui minusta ainakin kahdelta kuukaudelta, mutta reissu oli ollut antoisa ja äitikin sai huomata, että kyllä nämä poikaset vaan maailmallakin pärjää!


Itse olen keskittynyt vapaa-ajalla lähinnä kutomiseen. Puikoilta on putoillut valmista tuon tuosta ja viimeisin valmiiksi saamani työ on herättänyt ihastusta koko perheessä. Kudoin nimittäin olohuoneeseen viltin viileitä iltoja silmällä pitäen. 


Lankana tässä viltissä on Alize Country ja puikot on kokoa 20. Viltin tein helmineuleena ja vaikka se on kovin tiiviin näköistä neulosta, on se kuitenkin se verran väljää, että sormi tulee helposti silmukoiden lävitse. Silmukoita loin 43. Isoilla puikoilla valmista tuli todella nopeasti. Ja tähän vilttiin riittää, että osaa kutoa oikeaa ja nurjaa, joten helpolla saa kaunista!


Kokoa viltillä on noin 130 x 85cm ja lankaa meni kaikkiaan 10 kerää.
Viltistä tuli ihan hirmu ihana. Niin lämmin se on, sillä langassa on 20 % villaa. Väriksi valikoitui kaunis vaalean harmaa! Langat ja puikot tilasin Paaposta! 


Vaikka viltti onkin melko pieni, on se juuri sopivan kokoinen heitettäväksi syliin sohvalla istuessa ja johan alkaa viluiset varpaat lämmetä. 


Sopivan kokoinen se on myös pikkuihmisen kääriytyä siihen sisälle, silloin kun paleltaa.


Tällä hetkellä puikoilla on jo jotain joulupakettiin. Saapa nähdä nähdäänkö niitä täällä ennen joulua, vai vasta joulun jälkeen...

Mites siellä? Joko on joulu ja joululahjat mielessä?

Hanna

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kudottu tyynynpäällinen

Kun ilman lämpötila on pudonnut vajaalla kymmenellä asteella, tuntuu jo hiukan viileältä, vaikka asteita on todellisuudessa vielä reippaasti yli kaksikymmentä ja hellerajan tuntumassa ollaan tänäänkin oltu. Niin se vaan on, että ihminen tai ainakin tämä ihminen tottuu tähän lämpöiseen ilmanalaan ja kun sitten hiukan viilenee, niin heti sen kyllä ihossaan tuntee.
Ehkä vähän naurettavaakin on se, että hetki sitten mietittiin, että tarkeneekohan sitä vielä mennä uimaan 😃! Toivottavasti vesi on sen verran lämmintä, että uskaltaa ainakin pulahtaa.

Vaikka todellinen syksy ei ole vielä lähelläkään ja loppukesän hetkiä tässä elellään, niin olen tässä kaivanut jo puikot ja langat esiin. Siskoni nimittäin toivoi JOULUlahjaksi itselleen kudottua sohvatyynypäällistä. Paksusta harmaasta langasta ja palmikoita sekä isot napit taisi olla toive ja niiden perusteella suunnittelin tämän mallin, joka ei todellakaan ole ihan vielä ajankohtainen. Mutta koska inspiraatio iski, en voinut jättää lankoja ostamatta kesän kuumimmilla helteillä. 


Joululahjaa tästä ei kyllä tullut, vaan ihan muuten vaan-lahja, sillä enhän millään olisi malttanut tätä ihanuutta pidellä piilossa jouluun saakka.

Lanka on Novitan Isoveli-lankaa ja pyöröpuikot kokoa 6. Suuret napit tilasin Paaposta, jonka toimitus oli muuten äärimmäisen nopea. Niin nopea, ettei näinkään hätäinen ihminen ennättänyt vielä edes odottaa pakettia. Kokoa sillä on 40 x 70cm. Tänään siskoni sai päällisen itselleen ja kovin oli tyytyväinen!


Lapset ovat kesän aikana olleet vuoron perään reissussa, toiset pidemmän aikaa ja toiset muutaman päivän pätkiä. Eilen sitten vihdoin ja viimein oli se päivä, kun kaikki olivat taas turvallisesti kotona. Kyllä äidin ikävä on melkoinen, kun vanhinkin oli poissa kotoa juhannuksesta saakka. Olenkin tässä kesän aikana useampaan kertaan pohtinut, että kuinka siihen ikinä tottuu, kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa.


Syksyn tullen meiltä lähtee koulutaipaleelle 1 x abi, 1 x ysiluokkalainen, 1 x viitosluokkalainen ja kuopuskin suuntaa jo eskariin. Tähän saakka olen saanut viettää aina arkivapaani kulloinkin kotona olevan lapsen/lasten kanssa, mutta tästä syksystä eteenpäin sekin muuttuu eskarin myötä. Saapa nähdä, kuinka saan aikani täällä yksin kulumaan. Alkuun voi olla hiukan haastetta saada mitään aikaiseksi, mutta toisaalta yritän opetella nauttimaan rauhallisista hetkistä muuten kiireisen elämän keskellä.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä lasten muutamista lomapäivistä ennen koulun alkua, vaikka itsellä onkin töitä ihan normaalisti!


Hanna

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kvalavåg-neuletakki

Hiihtolomaa täällä vietellään kohta jo koko perheen voimin, kun siippa käy vielä
huomenna tekemässä työpäivän.  Minä ja lapset ollaan oltu täydessä lomatunnelmassa jo 
perjantaista saakka ja ihanan rentoa oleilua ollaankin vietelty. 

Eilen oli todella kaunis päivä ulkoiluun ja jäällekin ehdittiin, vaikka toiminkin taksikuskina
ja kuskailin väkeä joka suuntaan. Aurinko lämmitti jo kirjaimellisesti. Ihana valo, joka antaa virtaa
niin paljon! 

Pieniä hiihtolomasuunnitelmia  meillä on, mutta saapa nähdä mitkä niistä toteutuu, sillä
täällä on nyt muutama nuhanenä, joiden voinnin mukaan menoja ja ohjelmaa suunnitellaan. Kylpylää, leffaa, luistelua ja yövieraita on ainakin listalla, jos vain voinnit antaa myöden. Isommilla lapsilla on menoa ja meininkiä leiristä lapinreissuun ja serkkujen kanssa oleiluun. Mieleni tekisi myös vierailla Harjun Paperissa sekä Pieni Kamarissa. Näihin saan luultavasti välittömästi seuraa kuopuksesta, joten yksin niihin ei tarvitse lähteä.
Nuha tai ei, niin huomenna on ainakin tarkoitus juhlistaa meidän nuorta miestä, 
joka täytti juuri 15 vuotta. Perheen parissa olisi tarkoistus pienesti juhlia 
ja kakut on jo jääkaapissa tekeytymässä. 


Käsityörintamalla oli pientä taukoa ja inspiraatio oli hukassa parin viikon ajan. Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja sain valmiiksi niin kauan tekeillä olleen Kvalavåg-neuletakin kuopukselle.
Pienestä sen valmistuminen olikin kiinni, sillä vain toisen nappilistan viimeistely sekä napit puuttuivat. Takin sain valmiiksi tällä viikolla ja se on jo nyt valikoitunut suosikiksi haalarin alle lämmikkeeksi. 
Kvalavåg-haalarin olen tehnyt aiemmin, siitä voit lukea TÄÄLTÄ!


 Ohje on Klompelompen Neuleita koko perheelle-kirjasta. Takki oli tekeillä turhankin kauan, vaikka itse neulominen ei niin kauaa kestänytkään. Kuviota piti muutamaan kertaan purkaa, että sain se kohdilleen, enkä siltikään ole siihen aivan tyytyväinen. En lainkaan pidä lauseista: "lisää 35 silmukkaa tasavälein kerroksella 12"! Silmukoiden laskeminen ei ole mieleistä puuhaa, mutta tuli takista kuitenkin omankin silmän kestävä, vaikkei ihan täydellinen olekaan. Ehkä ne pikku virheet huomaakin vain itse, kun niihin osaa kiinnittää huomiota. 


 Eilen oli täydellinen kuvaussää aurinkoineen kaikkineen. Vain sormet oli jäätyä 12 asteen pakkasessa, kun en millään malttanut lähteä sisälle! 


  Takkia nelottiin ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena, eikä näin hihoja tarvinnut tehdä ja liittää erikseen. Sekään ei ole lempipuuhiani. Klompelompen ohjeista tykkään juuri siksi, että neuleista tulee siistit, kun ne tehdään yhtenä kappaleena. En saa liitoskohdista mielestäni tarpeeksi siistejä. 

   

Tällä hetkellä puikoilla on lentäjän lakki, myöskin Klompelompen 
kirjasta Ihania neuleita lapsille. 
Suunnitelmissa on seuraavaksi tehdä serkulleni villasukat. Malli ja väri on vielä
 vähän hukassa, mutta eiköhän  ne tästä ala selkiintyä!

Toivottelen sinulle oikein mukavaa ja aurinkoista viikkoa, 
olet sitten lomalla tai et!

Hanna

lauantai 6. tammikuuta 2018

Pohjantähtisukat, suosikit!

Sitä ollaan jo loppiaisessa ja nyt vasta ehdin toivottaa teille hyvää tätä vuotta!

Vuosi vaihtui mukavasti tässä kotosalla, kun sisko oli kuopuksensa kanssa meille seuraa 
pitämässä. Kovin kauaa ei vuoden vaihtumista ehtinyt juhlimaan, sillä työpäivä oli sekä aattona että uuden vuoden päivänä, niin minulla kun miehelläkin. Sitäpaitsi minä nukahdin aattoiltana jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä... en siis olisi ollut kovin hvyää seuraa kenellekään!
Mutta mukava ilta meillä oli joka tapauksessa. 


Nyt ollaan sitten jo loppiaisessa ja tätä vauhtia kohta on jo juhannus, sillä tuntuu, että aika kirjaimellisesti lentää. Onneksi päivät tästä vain pitenevät ja valon määrä sen kun lisääntyy. Valoa tässä totisesti jo kaipaa, sillä juuri luin uutisen, että meilläpäin on nähty aurinkoa joulukuun aikana nolla tuntia, siis N O L L A tuntia!!! Minulle, joka rakastan aurinkoa, nämä pimeät kuukaudet on kyllä aivan kamalia. Voi siis vain todeta, että onneksi ollaan taas valoa kohti menossa!


Ja lämpöä!!!
Turhan kylmä ei vielä onneksi ole ollutkaan ja olen yrittänyt hyvin varautua kylmän varalle.
Varaudun ainakin lämpimillä sukilla, joita on niin ihana kutoa.
Juuri sain valmiiksi itselleni iki-ihanat Pohjantähti sukat, joihin ihastuin 
Marin inspiroivassa blogissa, täällä! Sukat lämmittää viluisia jalkoja polveen saakka ja
niitä sopii mainiosti esitellä kauneutensa vuoksi myös bussipysäkillä seisoessa, ne kun
kivasti vilkkuu nilkkapituisista talvikengistä.


Sukat olikin yllättävän nopeatekoiset, sillä yhteen sukkaan aikaa kului vain pari kolme iltaa.
Langat kaivoin lankakoristani, sillä järjestettyä lankani ennen joulua tein pienen pienen päätöksen, etten ihan heti osta uusia lankoja. Onneksi laatikossa on vielä melko monta kerää erinäisiä lankoja jäljellä, vaikka niitä ihan suosikkivärejä ei niin hirveästi olekaan. 
Lankana sukissa on siis 7 veljestä ja puikot kokoa 3,5.
Pääväriä meni piirua vaille kerä. 


Näitä(kin) sukkia voisi tehdä värikartan lähes jokaisella värillä.
Tässä on siis jälleen kerran minun suosikkisukat! Niin taidan tosin sanoa kaikista
tekemistäni sukista 😄!

Leppoisaa loppiaslauantai-iltaa sinulle! Ja vielä kerran haluan toivottaa sinulle
oikein ihanaa uutta vuotta!!!

Hanna

torstai 14. joulukuuta 2017

Metsäretki ja lisää pitsiä

Tämä kätevä emäntä havahtui alkuviikosta kaupassa siihen, että radiosta kuului
mainos: "Kun lähetät joulukortit viimeistään tänään, saat postimerkit edullisemmin..."


Ennen tuota hetkeä en ollut uhrannut tänä jouluna pienintäkään ajatusta koko joulukorteille.
Ajattelin, että onhan tässä vielä hyvin aikaa...
No enpä ole uhrannut korteille ajatusta sen mainoksen jälkeenkään, ennekuin tänään, kun
saimme itse ensimmäiset kortit. 
Joulukorttipeli on osaltani tänä vuonna menetetty, mutta haluan toivottaa
 jokaiselle teille aivan ihanaa, kiireetöntä ja levollista
 joulunaikaa ja yllätyksellistä uutta vuotta!!!
Ja kiitos korteista ja joulumuistamisista!!!


Joulun lähestyessä minulla alkaa pikkuhiljaa tilanne ja puuhastelut rauhoittumaan. 
Toki vielä on joitakin valmisteluja edessä, mutta haluaisin lasketella jouluun 
rauhallisissa tunnelmissa. Toki työt on tehtävä ja arkea pyöritettävä jouluviikollakin,  mutta
kunhan suurimmat puuhat olisi tehtynä ennen joulua! Voisi sitten töiden jälkeen kotonakin ottaa mahdollisimman rennosti ja aloittaa nautiskelemisen hyvissä ajoin lämmintä glögiä hörppien ja 
suklaata varovasti maistellen!


Lahjaostoksia on vielä vähän edessä, mutta ajatus on, että vähemmän on enemmän ja siinä
yritetään pysyä! 
En viihdy kaupoissa väentungoksessa, joten yritän välttää niitä viimeiseen asti.
Viimehetken ruokaostoksetkin voisi hoitaa aatonaattoaamuna yövuoron jälkeen klo 07.15, jolloin vapaudun velvollisuuksista ja jään ansaituille jouluvapaille. Kunhan mukana on kunnon kauppalappu, selviän ostoksista varmasti kommelluksitta valvotun yön jälkeenkin! Ja luultavasti vältän näin ihmispaljouden!


Kuvien sukat on jo kääritty lahjakääröihin! Siniset metsäretki-sukkiin ihastuin heti kuvan niistä nähtyäni ja heti päätin, että sellaiset on pakko tehdä pukinkonttiin. Sukat tein mukaellen ohjetta Novitan sukkalehdestä, joka on luultavasti vuosimallia 2015. 


Pitsisukkia tällä mallilla olen tehnyt ennenkin, mutta malli on edelleen yksi suosikeistani ja kun mallikertaa on tehnyt muutaman kerran, sujuu se jo kuin itsestään, eikä kuvioon tarvitse niin tarkasti keskittyä. Sukat valmistuvat siis kuin itsestään! Novitan sukkalehdestä on tämäkin malli, lehden ilmestymisvuotta en kyllä löydä, vaikka suurennuslasilla etsin.

Joulun odotuksen täyttämää loppuviikkoa sinulle!

Ja hei...

J O U L U U N  O N  1 0  Y Ö T Ä !!!

Hanna

perjantai 8. joulukuuta 2017

Hempeät villasukat

Perinteisesti joulun alla riittää tekemistä ja touhua. Nautin niin kovin, kun saan leipoa ja laittaa joulua valmiiksi ja  pakastin täyttyy niistä herkuista, joita meillä aina jouluna nautitaan.
Mitään kovin pakollista ei enää olekaan tehtävänä, sillä oikeastaan kaikki, mitä voi etukäteen valmistaa ja pakastaa, on jo tehty.  Toisaalta ihan hyväkin, että kaikki mahdollinen on tehty, sillä minulla on vain kolme vapaapäivää ennen joulun pyhiä.


Myös puikot ovat pitäneet kiireisenä, sillä yhtä ja toista on tullut valmiiksi! Jotain vasta valmistunutta
päätyy pakettiin ja jotakin paketoi joku muu kuin minä. Tykkään niin rauhoittua illalla sohvalla istuen ja kutoa ainakin muutaman rivin. Vähän hitaasti käsityöt välillä etenee, mutta pääasia on kuitenkin, että tekeminen on mielekästä ja inspiraatiota riittää!

   

Kuvan sukat ovat menossa jonkun muun pakettiin. Sain ne valmiiksi jo jokin aika sitten. Samalla mallilla olen tehnyt sukat aiemminkin ja nämähän on niin romanttisen hempeät. Kun seuraavan kerran olen sopivaa mallia vailla, taidan tehdä itsellenikin samanlaiset!


Lankana sukissa on vaalean harmaa (047) Novitan 7 veljestä ja puikot bambua no 3,5. Ohje on joku vuosi sitten ilmestyneestä Novitan sukkalehdestä.

Nyt on pakottava tarve tehdä muutama rivi tekeillä olevaan kuopuksen neuletakkiin ja 
toivoa, että saan senkin vielä joskus valmiiksi, jouluksi se ei kuitenkaan ennätä mitenkään. Usein vaan ilmaantuu jotain muuta akuutinpaa ja
välitöntä tehtävää ja silloin tuo neule on jäänyt odottamaan vuoroaan. 

Joulundotuksen täyttämää viikonloppua sinulle!

Niin ja muuten

J O U L U U N  O N 

16 Y Ö T Ä ! ! !

Hanna

torstai 16. marraskuuta 2017

Vauvan haalari Klompelompen tapaan

Haastoin jälleen itseni käsitöiden saralla ja tein Klomeplompen uusimmasta kirjasta vauvan 
Kvalavåg-haalarin. Kuva haalarista oli niin houkutteleva, että en voinut olla sitä kokeilematta.
Luotin siihen, että jos en osaa, soitan jälleen äidille ja pyydän apua tai jopa tukiopetusta kädestä pitäen tai pahimmassa tapauksessa puran koko työn. Eihän siinä mitään menetä, etenkin kun langat olin saanut jo aikoja sitten siskoltani, joka oli ostanut ne alesta naurettavan halvalla.


Lankana haalarissa on Novitan Ipana-lanka, jota ei enää ole saatavilla. Samasta langasta kudoin pienet sukat ja lapaset, klik! 6-9 kk ikäisen haalariin meni pääväriä nelisen kerää ja valkoista riitti hyvin jämäkerä.


En ole luonteeltani mitenkään pitkäjänteinen, mutta ihmeesti nämä käsityöt ovat jalostaneet luonnettani sillä saralla, sillä tein kuviota ainakin neljä kertaa ennen kuin sain sen kulkemaan ja osumaan kohdalleen. Luin jostain, että jos työhön jättää virheitä, ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että purkaisi ja tekisi niin monta kertaa uudestaan, että onnistuu. Ja näin se todellakin taitaa olla! Valmista haalaria katsellessa ei harmita yhtään ne puretut kerrat!


Vaikka kuvio ei lähtenytkään heti sujumaan, niin kaikkein haasteellisin, pelottavin ja jännittävin hetki oli leikkuuvaran leikkaaminen ja napituslistan tekeminen. Onneksi kirjassa oli hyvät ohjeet tähän ja nyt voi vain todeta, että osaan sen tehdä! 
Epäilin, etten saa risareunaa siistiksi nurjalta puolelta, mutta siitä tuli oikeastaan siistimpi kuin oikea puoli. 

   

Napit olen niin ikään saanut siskoltani ja ne sopivat kyllä haalariin kuin nenä päähän!
Haalarin valmistumien oli hivenen pitkäpiimäistä homma, sillä tein välissä muutaman muunkin työn ja leikkuuvaran leikkaamista pitkitin tarkoituksella rohkeuden puutteessa. 


Olen todellakin tyytyväinen siihen. että uskalsin lähteä haalaria kokeilemaan. 
Itsensä haastaminen on ajoittain ihan tervettäkin ja saa oppimaan uutta!
Kannattaa kokeilla!

Hanna

tiistai 7. marraskuuta 2017

Sukat ja lapaset pienelle pojalle

Syksy on selvästi kutojan elämässä parasta aikaa. 
Puikot ja langat kutsuvat luokseen ja ideoita olisi enemmän mielessä kuin mitä yhden ihmisen on mahdollista saada aikaan muun elämän siitä kärsimättä. Onneksi jotain on kuitenkin jo tullut valmiiksikin ja joulupakettiinkin on jotain jo päätynyt.
Syksyn märät ja pimeät illat tuntuu paljon mukavammilta, kun voi kömpiä sohvan nurkkaan ja tarttua tekeillä olevaan käsityöhön!


Pienelle puolivuotiaalle veljeni pojalle kudoin tässä hetki sitten sukat ja lapaset. Samalla kuviolla ja mallilla olen tehnyt sukat ja hameen kuopukselle aiemminkin ja mallin siihen olen löytänyt Marin ihanasta blogista, täältä!

Lankana näissä sukissa oli Novitan Ipana-lankaa, jota ei ikävä kyllä taida enää saada mistään.
Minulla onneksi oli tätä lankaa monta kerää jemmassa, joten siitä on syntymässä jotain muutakin, jotain, joka on vielä pahimmoilleen kesken ja vaatii valmistuakseen kourallisen rohkeutta.


Vaikken pidäkään siitä, että minulla on monta työtä kesken yhtäaikaa, on kuitenkin kiva, ettei iltaisin
tarvitse miettiä mitä kutoisi, vaan voi napata sen lähimmän työn käteen ja jatkaa siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tällä hetkellä pidän käden ulottuvilla pitsisukkia, jotka työkaverini tilasi joulupakettiin ja josta pieni pilkahdus on vilahtanut jo instassa.  

Ompelukonekin tekisi mieli kaivaa pitkästä aikaa kaapin perukoilta, mutta nähtäväksi jää ennätänkö toteuttamaan niitä juttuja, joita mielessä on pyörinyt.
Kunpa vain olisi enemmän aikaa toteuttaa kaikkia ideoita, joita päässään pyörittelee...

Idearikasta viikkoa sinulle!

Hanna

ps. Muista arvonta, joka on pari postausta alempana!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Villasukat vilpoista vastaan!

Harmaata ja niin märkää on tänään ollut
koko päivän. Aamulla bussipysäkille kävellessä tuulikin niin, 
että oli tukka lähteä päästä! 
Onneksi on kuitenkin suht siisti sisätyö, eikä tarvitse
ulkona viettää koko päivää. Vaikka toisaalta pikkuinen
kävely raittiissa ilmassa aamulla ennen töitä tekeekin ihan hyvää. 
Heijastimet on ollut pakko kaivaa esiin jo muutama viikko sitten, sillä
aamut ja illat on jo niin pimeitä, että jos aikoo näkyä, on 
heijastin hyvä henkivakuutus!


Syksyn tullen villasukat on myös pakko kaivaa esiin.
Kaipasin itselleni erittäin lyhytvartisia sukkia, joita
voisin käyttää öisin ja jotka on helppo potkaista unissaan pois jalasta, 
jos sattuu tulemaan liian lämmin. Kaivelin jämälankavarastoani ja 
löysin sieltä riittävästi Dropsin Merino Extrafineä, jota jäi yli


Lanka tuntuu aivan käsittämättömän ihanalta paljaalle jalalle.
Lanka on 100% villaa, mutta se ei kutita lainkaan eikä ole
liian lämmin.


Kuvailin sukkia tuossa "meidän" metsässä silloin,
kun aurinko vielä paistoi ja ilma oli sumuinen.
 En vaan voi vastustaa noita sammalmättäitä.
Niin pehmeitä ja satumaisilta ne näyttävät.

Olen pitänyt periaatteena, etten aloita toista käsityötä niin kauan kuin
edellinen on kesken. Tässä tein kyllä poikkeuksen näiden sukkien kanssa.
Sukat kun oli melkein pakko saada nopsasti valmiiksi, eikä niissä mennytkään
kuin muutama hassu ilta.
Harmaa pitkä neuletakki on edelleen sen verran kesken, että
hihat odottavat kiinnittämistä itse takkiin. Se ei nyt vaan yhtään
inspiroi, joten hihat on aina vaan irrallaan... Pakko tässä on ottaa itseään
niskasta kiinni ja vaan tehdä neuletakki loppuun, jotta voi aloittaa taas uutta työtä!

Pitäkäähän varpaat lämpiminä!!!

Hanna



perjantai 1. syyskuuta 2017

Puikot ja lanka

Miten rauhoittavaa onkaan istahtaa edes pieneksi hetkeksi
sohvan nurkkaan ja ottaa puikot ja lanka käsiin ja
alkaa kutomaan.
Sitä mukaa kun silmukat kiitävät puikoilla ajatukset usein järjestyvät omiin
lokeroihinsa.
Voi myös käydä niinkin, ettei kutoessa tarvitse edes ajatella mitään, vaikka muutoin
olisikin pää täynnä sinne tänne risteileviä ja sinkoilevia
ajatuksia.


Tällä kertaa koivupuikoilla on paksua harmaata alpakka-lankaa, josta
on tulossa pitkä ja lämmin neuletakki joko tyttärelle tai
parhaassa tapauksessa itselle.
Harmaita, lämpöisiä ja pitkiä neuletakkeja kun ei voi koskaan olla 
liikaa!!!
Mikä sen ihanampaa onkaan kuin vetää lämmin neule päälle
kylminä syysiltoina. 


Neuletta teen Kalastajan vaimon neuletakin ohjetta mukaellen vaikkakin 
itselläni on "hivenen" edullisempi lanka kyseessä. 
Saapa nähdä minkälaisen takin saan aikaan.


Tuskin maltan odottaa, että saan tämän valmiiksi!


Säälittää jättää näin houkutteleva työ kotiin ja suunnata
yöksi töihin...

Rattoisaa viikonloppua sinulle!

Hanna