Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unto Katajamäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unto Katajamäki. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kun kellot vaikenivat






Unto Katajamäki
Bookcover, 2017


"...ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää." 

Nämä usein siteeratut sanat - jotka muuten ovat Raamatusta, tiesittekö - tulivat väistämättä mieleen Unto Katajamäen uusinta kirjaa lukiessa. Ihmisen raadollisuus, pahuuden voima iski koko volyymillaan vastaan. Jos tämä olisi pelkästään fiktiota, kirja olisi voinut jäädä minulta kesken. Mutta kun ei, fiktiivisen tarinan takana on vankkaa faktaa ja jos asianosaiset ovat sen joutuneet kestämään, niin meidänkin tulee se luettuna kestää. Sillä meidän historiaammehan tämä on, eurooppalaisuuden historiaa.   Tekstistä huokuu Katajamäen perehtyneisyys asiaan ja kunhan vain rohkaistuu katsomaan historiaa silmästä silmään, niin voi antaa tarinan viedä ja samalla haukata aimo annoksen historian tietämyksen kakusta.

Luin tätä kirjaa kahteen otteeseen. Ensimmäinen lukuyritys jäi suosiolla kesken; tämä ei ole mikään välipalakirja, joka "siinä sivussa" ahmaistaan läpi. Toisella yrittämällä googlettelinkin sitten lukiessani alueen historiaa ja pääsin paremmin kartalle siitä, miten moninaiset poliittiset, taloudelliset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset myllerrystuulet taannoisen Tsekkoslovakian alueella ovat tuivertaneet. Kun kellot vaikenivat sijoittuu toisen maailmansodan päättymisen aikaiseen ja jälkeiseen aikaan Tsekkoslovakiassa. Hitler on kuollut, Saksa antautuu ja saksalaiset joukot vetäytyvät Tsekkoslovakiasta.

Jo Munchenin sopimuksella vuonna 1938 Hitler oli neuvotellut maan saksankielisen väestön asuttamat sudeettialueet liitettäviksi Saksaan.  Saksan miehityksen aikana  Tšekkoslovakiaan oli perustettu Theresienstadtin keskitysleiri Terezinin kaupunkiin. Sodan päättyessä osat vaihtuvat, tsekkien miehityksen aikainen kosto ja viha purkautuu saksalaisten mielettömänä vainona.

Tarinan keskiössä on William Schröder, Punaisen ristin lääkäri ja taustaltaan Prahan saksalaisia. Hänen sukunsa on asunut Prahassa vuosisatoja. William tekee työtään, viettää aikaa äitinsä ja sisarensa kanssa ja elää sovussa ja hyvänä ystävänä monen tšekin kanssa, ilman etnisiä ennakkoluuloja. Tilanteen muuttuessa William saa perin juurin tuntea, millaiseksi synniksi saksalaisuus hänelle luetaan. Kirjan rankin osuus onkin elää Williamin mukana kaaosta, joka jatkuu toisen maailmansodan raunioilla. Saksankieliset menettävät omaisuutensa, oikeutensa ja ihmisyytensä - ja hyvin usein myös henkensä.

Tämä on jälleen yksi niitä kirjoja, jotka pitävät otteessaan vielä viimeisen sivun jälkeenkin. On surullista ajatella, millaisiin mittoihin väärin käytetty valta kasvaa ja miten kauaskantoiset sen seuraukset ovat. Vielä surullisempaa on se, ettei ihminen historiastaan vähällä ota opikseen. Kostonkierre, nöyryytys ja alistaminen elivät muinaisina aikoina, maailmansotien aikaan ja yhä vain tänäänkin. Ankeasta aiheestaan huolimatta kirja oli kuitenkin historiankurssia parhaasta päästä ja auttaa luomaan kuvaa toisen maailmansodan jälkeisestä tilanteesta Euroopassa.   Olen lukenut myös Unto Katajamäen ensimmäisen historiallisen romaanin Punaisen Valpon varjossa ja mielenkiinnolla odotan, mitä menneisyyden nurkkaa seuraavaksi pöyhitään. Ja historian harrasteluni saa jatkoa.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta. 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Punaisen Valpon varjossa






Unto Katajamäki

Bookcover & Unto Katajamäki,
2016






Kerran vuodessa Suomen historia tulee ihan erityisen liki, ja se päivä on tietenkin 6. joulukuuta. Tiistaina paneuduimme teemaan oikein "kahdelta kanavalta", kun mieheni katsoi perinteiseen tapaan Tuntematonta sotilasta televisiosta ja minä aloitin Unto Katajamäen kirjan Punaisen Valpon varjossa. Aiemmin olen aiheesta lukenut muun muassa Antero Holmilan ja Simo Mikkosen kirjasta Suomi sodan jälkeen, mutta yllättävän vähän silmiini on osunut asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Katajamäen romaani onkin kiinnostava syväsukellus henkilötasolle tuon ajan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen epävakauteen Suomessa. Historian aikajanoille merkitään sotien alkamisia syineen ja päättymisiä uusine aluejakoineen, sotakorvauksineen ja muuten vain rakenteellisine muutoksineen. Kootaan voimat ja jälleenrakennetaan. Historia ei kuitenkaan ole vain päivämääriä sopimuksissa, mielenkiintoisinta on antaa noille sopimuksille merkitys yksittäisen ihmisen näkövinkkelistä.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät vuodesta 1946. Suomi elää sodan jälkimainingeissa vielä levotonta välivaihetta. Kansalaisten arvet ja traumat ovat yhä tuoreita, yhteiskunnan haettava uutta suuntaa muuttuneessa kuviossa. Hoidettavien asioiden lista on siis pitkä ja eri tahoilla siitä omat eriävät mielipiteensä. Rauhanehtojen mukaan kommunistiset puolueet ovat jälleen vapaita toimimaan maassa, sisäministeriksi on valittu SKP:n Yrjö Leino ja niinpä Suomen valtiollinen poliisikin on pääosin kommunistien hallussa - siitä nimitys Punainen Valpo. Taustalla vaikuttaa vahvasti Liittoutuneiden asettama Valvontakomissio.

Taustoista tarinaan, jonka alkajaisiksi Lapin sodassa mukana ollut Esko Koponen piileskelee äitinsä asunnossa Valpon etsintöjä. Hänen perheensä on aikanaan loikannut Neuvostoliittoon, nyt Esko on äitinsä kanssa Suomessa. Toive siitä, että hänkin voisi pian kävellä vapaasti kauppalan katuja, on hiipunut. Suomi rakentaa uusia suhteita suureen naapuriinsa ja maiden välisen luovutussopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton alueelta tänne tulleet pitää nyt palauttaa takaisin. Eskokin on kuulusteluissa käynyt ja saanut kehotuksen ilmoittautua itään palaavien kuljetukseen. Eskon ajatukset tulevaisuudesta ovat kuitenkin toisenlaiset ja hän toivoo pääsevänsä Ruotsiin turvaan ja uuden elämän alkuun. Toisin kuitenkin käy, Koposen arki on vaarallista sinnittelyä vastakkaisten voimien välissä. Esko sotketaan mukaan milloin Valpon, milloin porvarillisen vastapuolen aikeisiin.

Mikä on kaiken pakoilun lopputulema ja mihin Koponen päätyy, sitä ei tietenkään tässä voi paljastaa. Faktaraameihin kudottu Eskon tarina kasvaa kyllä loppua kohden melkoiseksi jännitysnäytelmäksi ja kyyti on kylmää hänen mukanaan. Tarinan myötä silloisten poliittisen jännitteiden koko ja merkitys aukenee ihan uudella tavalla. Kun rinnalle nostetaan vielä tapahtumat itä-Euroopassa tuolloin, niin Suomen pelkoja ja toiveita - katsantokannasta riippuen - on helpompi ymmärtää.  Vaikuttava opintomatka oman historiaan; aina siinä jotenkin on kyse omista juurista ja halusta ymmärtää.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


http://www.adlibris.com/fi/kirja/punaisen-valpon-varjossa-9789526827483