Aikalisä

Marian Keyes
Tammi, 2018





Keski-iän kriiseistä riittää kirjallisuuteen ammennettavaa. Näin myös Marian Keyesin uusimmassa romaanissa, jossa päälle nelikymppinen Hugh tuntee tarvitsevansa irtiottoa arjestaan. Isän ja ystävän kuolema ovat ravistelleet miestä miettimään oman elämänsä rajallisuutta. Hugh ja Amy ovat olleet naimisissa lähes kaksikymmentä vuotta, päivät ovat täyttyneet työstä ja perheen pyörittämisestä, yhteenkuuluvuudesta ja rakkaudesta. Amyn järkytys onkin suuri, kun Hugh kertoo ottavansa aikalisän, puoli vuotta täysin itselleen. Suunnitelmat ovat jo valmiina, eikä vaimolla ole niihin sanaansa sanottavana. Hugh lähtee reppureissulle Aasiaan kuudeksi kuukaudeksi ja elelee sen kuin vapaa mies konsanaan, ilman avioliiton sitoumuksia.

Amy on täysin pois tolaltaan ja myös häpeissään, sillä miehen lähtö herättää ympäristössä paljon puheita ja spekulointia. Amyn on itsensäkin mahdotonta nähdä puolen vuoden päähän; näinköhän Hugh enää palaa ja jos palaakin, niin onko heillä enää yhteistä tulevaisuutta? Hughilla on omat seikkailunsa, mutta ehkäpä Amykaan ei enää puolen vuoden jälkeen ole entisensä – niin, onko hänelläkin nyt aikalisä meneillään? Ainakin hänellä on kädet täynnä työtä, kun hänellä on tyttärensä ja veljentytär vastuullaan, työnsä hoidettavana ja talouden laskut maksettavana. Alzheimeria sairastava isä nappaa vielä oman osansa Amyn vapaa-ajasta.

Hughin teko vaikuttaa itsekkäältä, mutta tarinan edetessä paljastuu, että Amylla on ollut omat salaiset haaveensa seikkailusta jo ennen Hughin lähtöä. Yksin jäätyään Amy tapaa uudestaan tuon haaveidensa miehen, eikä suhde jää enää pelkkien päiväunien tasolle.

Miten hienoa olikaan palata taas tauon jälkeen Marian Keyesin pariin! Hurmaava irlantilaiskirjailija on kietonut viihderomaaniinsa laajan skaalan elämän eri ulottuvuuksia kipupisteineen. Jokaisella henkilöhahmolla on omat syynsä toimiinsa ja myös urheutta kantaa vaikeat tunteensa. Tarinan pahista heistä ei saa kenestäkään. Irlantilaisittain läsnä on myös aina suurperheen tuoma tuki – ja draama – perjantaipäivällisineen. Keyes ottaa kantaa myös hyvin ajankohtaiseen asiaan, kun Amyn veljentytär Sofie tulee vahingossa raskaaksi ja haluaa abortin. Tämän vuoden toukokuussahan irlantilaiset ovat äänestäneet maailman tiukimpiin kuuluvan aborttilainsäädännön muuttamisesta, joten Keyesin tarinan tarkkaa ohjeistusta abortin järjestämiseksi voi pitää aika rohkeana tekstinä.

Aikanaan Hugh palaa kotiin, itse asiassa ennen aikojaan. Kuinkas sitten muuttuneet palaset järjestellään uudelleen? Siitä on ilo ottaa selvää, joten tästä lomalukemista, ole hyvä!


Julkaistu Kirjavinkeissä 24.6.2018

Säätäen ja soveltaen

Marian Keyes
Tammi, 2017



Fiktiivisen romaanin sijaan Marian Keyes on vaihteeksi julkaissut kirjan verran omaelämäkerrallisia tekstejä. Mukana on sekä aiemmin eri lehdissä ja hänen verkkosivuillaan julkaistuja kolumneja että osa tätä kirjaa varten kirjoitettuja. Tekstit on jaoteltu eri teemojen alle ja osansa saavat niin suku ja ystävät, kosmetiikkapohdinnat kuin reissut maailmallakin.

Keyes harrastaa teksteissään myös paljon itsetutkiskelua ja paljastaa auliisti oman haavoittuvaisuutensa. Hän on kertonut julkisuudessa avoimesti alkoholismistaan ja sairaalahoitoon vieneestä masennuksestaan. Silti surkuttelusta ja itsesäälistä tekstissä ei ole tietoakaan – hän kertoo omasta elämästään yhtä värikkään rempseästi ja hauskasti kuin romaanihenkilöidensä naisten elämästä. Kevyen viihteen ja rakkaushömpän alta raaputat pikkuhiljaa esiin elämän isoja kysymyksiä ja rankkoja teemoja. Kohtuullisenkokoinen pilke silmäkulmassa Keyes kertoo unettomista kauhun öistä, jolloin hän poti huonoja hampaitaan: ”…ja jos uskoo olevansa surkimus eikä tunne ansaitsevansa mitään ja harkitsee itsemurhaa, tuskinpa sitä vaivautuu hammaslääkärille, vai mitä?” Ja kuinka pelottavia hienonpuoleiset lounaat ja muut esiintymistilaisuudet voivat olla ihmiselle, jonka työ sekä vaatii että tarjoaa julkisuutta.

Kirjan tekstit eivät ole aikajärjestyksessä, joten lukemisen voi aloittaa vaikka omasta mielikategoriastaan. Itse tykästyin eniten Matkoiltani -osioon. Ranskan, Norjan ja Kyproksen jälkeen aloin malttamattomasti odottaa, josko Marian suuntaisi Isäntänsä kanssa myös Suomeen. Ja kyllä, tadaa, myös Suomi/Lappi on saanut oman kolumninsa. Harmi sinänsä, että Guardian lähetti Keyesit vain minilomalle, sillä Suomi-kolumni on matkajuttujen lyhyimmästä päästä. Matkakuvausten yllättävät näkökulmat viehättävät; herkkä ihminen kiinnittää huomionsa epätavanomaisiin seikkoihin ja toisaalta ohittaa ahdistavina sellaista, mitä yleisesti pidetään näkemisenarvoisena.

Tunnelmani kirjasta ovat kaksijakoiset. Marian Keyes kirjoittaa hauskasti ja elämänmakuisesti. Hän osaa nauraa itselleen ja aina mukana kantamilleen antihulluuspillereilleen. Ajoittain teksti on kuitenkin hieman sekavaa, kun kaikki pakkaa sekoittavat sukulaiset ja siskon kummin kaimat luetellaan ja hypätään asiasta kolmanteen. Keyesin kysymyksestä ”Mitä muuta tässä kuussa on tapahtunut?” tulee enemmänkin mieleen kirje hyvälle ystävälle kuin maailmanlaajuiselle lukijakunnalle. Mutta hei, kesälukemiseksi mukavan rentoa – missään vaiheessa ei tullut mieleen, että tämän kesken jättäisin.

Julkaistu Kirjavinkeissä 9.7.2017

Nainen joka varasti elämäni

Nainen joka varasti elämäni
Marian Keyes



Tammi,
2015


"Joskus saa mitä haluaa, joskus saa mitä tarvitsee ja joskus saa mitä sattuu saamaan."



Matematiikka on tieteiden kuningatar - ja kirjamatematiikka sen vallattomasti aaltoileva sivuhaara! Se tarkoittaa, että luet yhden kirjan uudelta tuttavuudelta ja sen seurauksena luettavien listalle putkahtaa tusina kirjaa lisää. Marian Keyesin kohdalla kirjaimellisesti tusina, sillä Nainen joka varasti elämäni on hänen kolmastoista suomennettu kirjansa.

Stella Sweeney on nelikymppinen perheenäiti, joka puurtaa toisen kirjansa parissa. Hän puhkuu yritteliäisyyttä, ainakin taloudellisten realiteettien yllytyksestä. Toisaalta, jos huoneessa on jaffakeksejä jemmassa, niin mukavuudenhaluisuuteenkaan ei ole pitkä matka. Arkeen tuo haastetta niin teini-ikäiset lapset kuin asteen verran reppana mies ja kirjoittamisestakin lipsahtaa herkästi harhateille. Stella on tietenkin naissankariainesta, rohkea ja sitkeä vastusten selättäjä. Sisua tarvitaankin, kun hän sairastuu harvinaiseen ja äkilliseen autoimmuunisairauteen, joka kaataa hänet lähes vuodeksi halvaantuneeksi ja puhumattomaksi sairaalaan. Stellan elämä ei suinkaan pysähdy sängyn pohjallakaan polkemaan paikoilleen.Lukijalla on yllättävän hauskaa näin vakavan paikan edessä.

Marian Keyesiin viitataan mimmikirjallisuuden mestarina ja nimitys tuo väistämättä mieleen Katherine Pancolin. Jos yhden Keyesin kirjan pohjalta uskallan vetää yhteneväisyyksiä näiden kirjailijoiden välille, niin kevyen hömpän ja huumorin taustana on vakavia ja rankkojakin aiheita. Keveys kasvaa syvyyttää ja koskettaa. Luin muutaman artikkelin Marian Keyesistä ja se kyllä avasi kirjan juonta aivan uudella tavalla. Keyes on itse käynyt läpi alkoholismin ja vaikean depression, kärsinyt itsetuhoisuudesta. Melkoinen paketti itsekoettua mistä ammentaa mielenterveysongelmia kirjan henkilöillekin.

Niin, kuka varastikaan ja kenen elämän? Todennäköisesti ei kukaan ei kenenkään, sillä ajatus kuulostaa turhautuneelta puuskahdukselta tilanteessa, jossa ohjat eivät vain ole kestäneet omissa käsissä. Perin inhimillistä: "Minä en sanonut mitään. Enhän minä pystynytkään. Mutta taas kerran ihmettelin, miten vähän me tiedämme muista ihmisistä. Miten me niin usein nielemme  sen pinnallisten tarinan, jota meille kaupataan." (Lainaus s. 183).

Aperitiiviksi kimaltavan kaunis kansi, ja siitä sitten koko kattaukseen, olkaas hyvät. Minun osaltani Keyes ei jää tähän kirjaan ja lämpimästi suosittelen sinullekin.