Mon amour: Ranskalaisen parisuhteen jäljillä

Helena Liikanen-Renger
Atena, 2018



Hartaasti odotettu sesonki on jälleen edessä. Kirmaamme kesälomalaitumille suurin odotuksin, nauttimaan Suomen suvesta ja toisistamme. Suomalaistutkimuksen mukaan avioeroja haetaan eniten juuri lomien jälkeen. Nyt onkin siis otollinen hetki pohdiskella tovi parisuhteen kipinää. Mitä parisuhteesta ajattelevat ranskalaiset, joilla on rakkauden kielikin käytössään?

Helena Liikanen-Renger on koonnut uusimpaan kirjaansa erilaisia näkökulmia ranskalaisen parisuhteen olemukseen. Ulkosuomalaisena ja ranskalaisen miehen vaimona hän voi katsella aitiopaikalta suomalaisen ja ranskalaisen elämänmuodon eroja. Kirjaa varten hän on haastatellut lukuisia ihmisiä, niin asiantuntijoita kuin erilaisia pariskuntiakin.

On kiehtovaa huomata, miten jo pieni ranskalaisuusnäkökulma voisi tuoda parisuhteeseen uutta säväystä. Siinä missä me suomalaiset menemme paljolti lasten ehdoilla, ranskalaiset nostavat parisuhteen hoitamisen päällimmäiseksi. Parisuhteeseen halutaan panostaa, huomata toinen sanoin ja teoin, viettää aikaa yhdessä. Estetiikka on arvossaan, itsestä huolehtiminen ja huolitellulta näyttäminen tärkeää – arvostusta niin itseä kuin toistakin kohtaan. Kun tämä kivijalka on kunnossa, päälle on hyvä rakentaa koko perheen, niin vanhempien kuin lastenkin, hyvinvointia.

Suomalaisuudessa on suuret hyveensä ja tuttuutensa, se on rakasta. Silti kirjaa lukiessa havahtuu Liikanen-Rengerin huomioon, että korostunut tarpeemme selvitä kaikesta yksin ja pärjätä ilman apua tekee elämästä ajoittain myös karua. Missä elämänilo, joie de vivre? Kyllä suomalainen nainenkin, se hänen romanttinen puolensa, nauttii saadessaan kukkia ja iloitsee herrasmiehen avaamasta ovesta, kehuista ja kohteliaisuuksista. Toisaalta mukavuudenhalussakin on puolensa ja kotiin päästyään on mukava vaihtaa kotiverkkareihin; tapa, joka kirjan mukaan ei kuulu ranskattaren tyyliin ollenkaan.

Vaikka ranskalaiset panostavat paljon parisuhteeseen, se ei suinkaan pelasta avioeroilta ja pettämiseltä. Hyvinkin hoidettu ja vaalittu parisuhde muuttuu ajan mittaan ja romantikko alkaa kaivata intohimoa ja rakastumisen huumaa. Kirjan mukaan ranskalaiset eivät kuitenkaan suhtaudu pettämiseen kovin ankarasti. Muistan nähneeni kyselytutkimuksen, jonka mukaan Ranska on myötämielisin maa suhteessaan uskottomuuden ja syrjähyppyjen anteeksiantamiseen.

Suomalaisesta näkökulmasta kohtuus on ehkä jossain siellä keskellä, harmaalla alueella. Kyllä suomalaisestakin miehestä löytyy herrasmiestä, se vain toteutuu hieman toisessa muodossa ja maltillisemmin. Mutta haittaakaan ei ole, jos nappaamme pientä ranskalaista vivahdetta omaan arkeemme ja muistutamme itseämme siitä, mistä kaikki alkoikaan. Silloin ennen lapsia.

Helena Liikanen-Rengeriltä kannattaa lukea myös hänen aiempi kirjansa Maman finlandaise, joka kertoo hänen ensimmäisistä vuosistaan Ranskan Rivieralla.

Julkaistu Kirjavinkeissä 22.5.2018 

Maman finlandaise: Poskisuukkoja ja perhe-elämää etelä-Ranskassa

Helena Liikanen-Renger
Atena, 2016




Bisous à tout le monde!

Jo vuosien ajan ulkosuomalaisten kuvaukset maailmalta ovat olleet yksi lempilukemisteni laji. Kaukomaissa on aivan oma eksotiikkansa, mutta vähintäänkin yhtä kiinnostavaa on lukea Euroopan rikkaasta, monimuotoisesta tapakulttuurista. Suomesta maailmalle lähteneen tapa tuntuu kotoiselta tarkastella asioita ja hän tietää, mikä lukijaa kiehtoo. Ja toki me aina haluamme kuulla vastapuolen mielipiteen itsestämme, sen mikä ulkosuomalaisen käyttäytymisessä on herättänyt hämmästystä ja hämmennystä uusissa oloissa.

Kun Helena Liikanen-Renger odottaa toista lastaan, hän päättää miehensä kanssa palata Yhdysvalloista Eurooppaan. Mies on viettänyt lapsuutensa Strasbourgin kupeessa, joten uudeksi kotimaaksi valikoituu Ranska. He löytävät uuden kodin kuvankauniista Antibesin kaupungista, joka on sopivan matkan päässä Ranskan Rivieran ykköskohteista. Nizzan kaupunkitunnelmasta on vain 20 kilometriä Antibesin rauhaan.

Seuraavassa hetkessä lukija kulkee jo mielessään Antibesin rantatietä, bongailee kauniita kukkuloita ja antaa Välimeren auringon helliä kasvojaan. Mutta arki se on aurinkorannikollakin. Kodin etsiminen venyy hermoja koettelevaksi projektiksi, vaadittaan todistusta vakituisesta työsuhteesta ja kolmen kuukauden palkkatietoja. Lupaavalta vaikuttavassa asunnossa ei ole keittiökoneita ja eteisen seinä on homeesta mustunut. Suomessa kohistaan talojen kosteusongelmista ja rakentamisen tasosta, mutta osataan sitä näköjään muuallakin.

Synkistelyt sikseen, sillä kirjan nimihän lupaa poskisuukkoja ja perhe-elämää. Tyylikäs poskisuukottelu onkin yllättävän monimutkainen laji, kun pusujen määrä ja aloittava poski vaihtelevat alueittain. Kirjassa on aiheesta jopa ranskalaisen insinöörin laatima kartta, josta voi opiskella sitä sopivaa pusumäärää. Toinen tuikitärkeä nautinnon aihe ranskalaisille on hyvä, yhdessä syöty ruoka. On perin omituinen yhtälö, että  patonkeja, leivoksia ja aamiaissarvia nauttivat hoikat  ranskattaret – nimenomaan nauttivat – ja meillä kieltäymysten ja terveellisyyssaarnojen myötä jokainen suklaapala tuntuu jämähtävän vyötärölle.

Perhe-elämään päästään kiinni heti raskausajan lääkärintarkastuksissa ja sittemmin synnytyssairaalassa. Arki kahden lapsen kanssa on suomalaisen “mammakaavan” ja ranskalaisen elämäntyylin yhteensovittamista.

Maman finlandaise on ihastuttava sipaisu ranskalaisuuteen, mutta se on myös elämänmakuinen ja rehellinen kuvaus maailmankansalaisen sopeutumisesta uusiin oloihin. Päivissä on uutuudenviehätystä, seikkailua ja glamouria, illalla saattaakin jo iskeä luopumisen kipu ja etääntyminen omasta suomalaisuudesta. Puhumattakaan turvattomuudesta, jota viime aikojen terrori-iskut herättävät.

Toivottavasti näitä on luvassa lisää – uutta kirjaa odotellessa voi Helenan elämään tutustua hänen blogissaan http://chezhelena.com/.

Julkaistu Kirjavinkeissä 12.9.2016