Kolmasti naukui kirjava kissa

Alan Bradley
Bazar, 2018




Mitähän tuostakin tytöstä vielä tulee? Ikää on vasta kaksitoista vuotta ja ansioina jo monen monta selvitettyä rikosmysteeriä. Flavia de Lucella on taianomainen kyky saattaa itsensä lainrikkomusten ja elottomien ruumiiden tapahtumapaikoille.

Flavia-sarja on edennyt kahdeksanteen osaansa. Flavia palaa neiti Bodycoten tyttökoulusta Kanadasta kotiinsa Buckshawin kartanoon. Riemullisen tervetulojuhlan sijaan Southamptonin satamassa on vastassa vain apea Dogger. Flavian isä makaa sairaalassa ankaran keuhkokuumeen kourissa. Ja Flavian sisarukset – no, se asetelma on hyvin pitkälti ennallaan: ”Olin ollut huoneessa alle minuutin ja veitset oli jo otettu esiin”. Pitkästä erosta huolimatta aamiaispöydässä alkaa tuttu sanailu ja nokittelu.

Perheen jälleennäkeminen sujuu valjuissa tunnelmissa, joten Flavia lähtee tapaamaan pastorin Cynthia-rouvaa. Flunssainen Cynthia pyytää Flaviaa toimittamaan läheiseen kylään herra Sambridgelle kirjekuoren. Flaviaa lupaa ilomielin hoitaa asian, onhan hänellä ystävänsä ja mitä parhain kulkuvälineensä mukanaan, polkupyörä Gladys. Ja kun salapoliisitarinaa eletään, niin mitäpä muuta määränpäässä odottaisi kuin vainaja. Hänen lisäkseen talossa pyörii kirjava kissa kuin kotonaan. Flavia on ensimmäisenä paikalla ja saa tutkailla tilannetta hyvän tovin, ennen kuin ilmoittaa tapahtuneesta virkavallalle. Vainajan kohtalo vaikuttaa vallan erikoiselta, kysymyksessä saattaa hyvinkin olla julma rikos. Ja naapurustossa heilahtava verho ikkunassa paljastaa, että hänen läsnäolonsa on huomattu.

Millainen mies Sambridge oikeastaan oli – tarkemmat tutkimukset osoittavat, että monikin asia voi tässä keississä kääntyä vielä päälaelleen. Nyt ei enää Gladysin apukaan riitä, kun mysteerin selvittely vaatii junareissuja Lontooseen, salamyhkäisiä puheluja ja erikoisia tapaamisia. Ehkä aika Kanadassa on kypsyttänyt Flaviaa, sillä hänellä on aivan uusia tapoja ottaa tilanteet – ja myös omat tunteensa – haltuun.

Väliäkös hällä, jos tarinassa on runsaasti epäuskottavia käänteitä. Nuoren salapoliisittaren seikkailuissa se on ihan sallittua. Jännitystä tärkeämmäksi ainakin aikuislukijalle nousee Bradleyn nerokas sanankäyttö tuoreine ilmaisuineen. Ja tunnelma! On helppo tuntea ihollaan Buckshawin kartanon huoneiden hämärä koleus ja jalkaantua Flavian mukana pienen kylän raitille. Lisäksi Bradley heittää jälleen uuden ”koukun” kirjan loppuun niin, että tiedän löytäväni jälleen syksyllä itseni Flavian seurasta ja uusista seikkailuista.

Julkaistu Kirjavinkeissä 16.4.2018

Kuolleet linnut eivät laula

Kuva:  © Bazar Kustannus

Alan Bradley
Bazar, 2017





Loppusoinnun kaiku kalmistossa, Flavia de Luce -sarjan edellinen osa, hätkäytti lukijansa loppulauseessa hykeryttävällä paljastuksella: Flavian äiti on löytynyt. Vuosikymmenen epätietoisuus äidin ja vaimon kohtalosta on leimannut koko perheen elämää Buckshaw’n kartanossa. Omaan maailmaansa ja filateliaan uppoutuneesta isästä ei ole ollut täysimittaiseen vanhemman rooliin ja Flavia ja hänen kaksi sisartaan ovat varttuneet omillaan ja kahteen henkilöön typistyneen palveluskunnan seurassa. Äidittä kasvaneen Flavian selviytymiskeino on ollut intohimoinen paneutuminen kemian saloihin ja oma laboratorio on auttanut myös monen murhamysteerin selvittämisessä.

Murhatta ei selvitä tälläkään kertaa. Flavia perheineen on juna-asemalla vastaanottamassa äitään Harrietia, kun vieras mies kuiskaa arvoituksellisen viestin Flavian korvaan. Seuraavassa hetkessä tämä muukalainen kuolee junan alle. On syytä olettaa, että kyse ei ole pelkästä vahingosta, vaan joku on tuupannut miehen kuolemaan.

Harrietin kohtalo on kuitenkin päällimmäisenä koko suvun mielessä. Aiemmissa kirjoissa olemme tottuneet Flavian alituisessa liikkeessä oloon, jota siivittää inhimilliset ystävän piirteet saanut Gladys-polkupyörä. Nyt keskitytään elämään kartanolla, kerrataan entisiä aikoja ja Harrietin menneisyyskin aukeaa uudessa valossa. Flavia uskoo kemian voimaan enemmän kuin koskaan nyt, kun hän haluaa auttaa perhettään. Lopulta tarina kiertyy kasaan niin, että rautatieasemalle kuolleen miehen kohtalo on osa de Lucen suvun vanhoja salaisuuksia.

Nokkela ja näppärä Flavia on tässäkin tarinassa, mutta silti näin suuren elämän käännekohdan keskellä tapaamme uudenlaisen, vakavamman ja kypsemmän tyttösen. Flavia oli vain yksivuotias, kun hänen äitinsä katosi. Nyt hän saa vastauksen moniin kysymyksiin vuosiensa varrelta.

Toivottavasti sinäkin tulit uteliaaksi ja haluat tietää, miten ja missä merkeissä perhe ottaa Harrietin vastaan rautatieasemalla. Winston Churchill oli paikalla, ole sinäkin!

Julkaistu Kirjavinkeissä 13.6.2017

Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Alan Bradley,
Bazar,
2016


Flavian ystävien riemuksi Alan Bradleyn Flavia De Luce -sarjasta on nyt ilmestynyt jo viides osa suomeksi. Nokkela 11-vuotias salapoliisitar on elementissään, kun Bishop’s Laceyn kylän kateissa olleen kanttorin ruumis löytyy kirkon kalmistosta. Mestarimyrkyttäjäksikin mainittu Flavia on ensimmäisenä paikalla, eikä aikaile käynnistää omia tutkimuksiaan rikoksen ratkaisemiseksi.

Eletään siis pääsiäisen alusaikaa 1950-luvun Englannissa. Bishop’s Laceyn maalaiskylässä valmistaudutaan kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhliin. Pyhimyksen hauta on päätetty avata juhlan kunniaksi. Kuinka ollakaan, pyhäinjäännösten sijaan hautausmaalla tuleekin huomattavasti nuorempaa vuosikertaa vastaan. Ei riitä, että haudasta löytyy kirkon urkurin ruumis – karmea löytö on myös naamioitu erittäin kummallisesti. Tapaus on omiaan järkyttämään hiljaisen kylän elämää ja kysymyksiin on kaivettava vastaukset vaikka sitten sieltä hautakiven alta. Käänteissään hitaanpuoleinen poliisi tarvitsee rinnalleen Flavian terävää älyä.

Flavia viettää aikaa myös kirkossa, sillä hänen siskonsa Ophelia – perheen kesken Feely – on varautunut toimimaan kanttorin sijaisena ja harjoittelee tiiviisti Pyhän Tancredin juhlaa varten. Isänsä määräyksestä Flavia on mukana siskonsa turvana. Yhden urkupillin sointi on pahasti pielessä ja Flavia arvelee syyksi lepakkoa. Urkurin kohtalon paljastuttua urkujen ympäristö käy entistä kiinnostavammaksi. Poliisin ja Flavian lisäksi tapaus on saanut liikkeelle myös salapoliisiromaanien ystävän ja kirkon kuoron johtajan neiti Tantyn sekä yksityisetsivä Adam Sowerbyn. Yleensä hyvin omin päin toimiva Flavia ryhtyy tällä kertaa jopa varovaiseen yhteistyöhön Sowerbyn kanssa.

Ellei Flavian perheen elämä ole tullut aiempien kirjojen myötä tutuksi, tärkeimmät puitteet kerrataan kyllä tälläkin kertaa. Flavia asuu filatelisti-isänsä ja kahden siskonsa kanssa vanhan ajan brittikartanossa, jonka loiston päivistä on hyvin vähän jäljellä. Yläluokkaisen elämän muistona kartanossa on edelleenkin kaksi palvelijaa, keittäjä rouva Mullet ja yleismies Dogger. Nyt taloudellinen ahdinko on kuitenkin käynyt niin syväksi, että perheen koti on vaarassa joutua myyntiin. Aiemmista kirjoista poiketen Flavia ei enää teekään alituiseen sisaruksilleen kepposia ja ilkeyksiä, ehkä tilanteen vakavuus saa heidät jopa tuntemaan hetkellistä yhteenkuuluvuutta. Enimmäkseen äiditön Flavia kuitenkin viilettää päivät omissa menoissaan ja tekee kemiallisia kokeitaan laboratorionsa uumenissa. Leikkikavereista ei ole, mutta onneksi sentään uskollinen ystävä Gladys, tuo palvelualtis polkupyörä.

Flavian seurassa voi huoletta unohtaa uskottavuuden rajat ja antaa tämän 11-vuotiaan neitosen hoidella hommat pakettiin poliisien ja kyläläisten silmien alla. Hauskaa ja erikoista onkin, miten vahvasti nämä tarinat uppoavat meihin aikuisiin. Kovin tiukkaa ikäsuositusta en sarjalle antaisi, sillä voin hyvin kuvitella nuorempien lukutoukkien elävän sydämestään mukana Flavian seikkailuissa. Aikuisempaa lukijaa kirjoissa puhuttelee jännityksen lisäksi varmasti myös äitinsä menettäneen ja jollain tapaa laiminlyödyn pärjääjälapsen kohtalo.

Ja mehän luotamme Flaviaan; hänelle eivät maatuvat kanttoritkaan ole ylivoimainen haaste. Mutta ei siinä suinkaan kaikki! Alan Bradley heittää kirjassa sellaisen loppukoukun, että jäämme malttamattomina odottamaan sarjan seuraavaa osaa.

Julkaistu Kirjavinkeissä 17.10.2016

Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Alan Bardley



Bazar, 2015

Vuosikymmenetkään eivät ole hälventäneet sitä salaisuuksien ja mysteerien koukuttavaa maailmaa, jota aikoinaan koin Viisikko-kirjoihin uppoutuessani. Elin henkeä pidätellen mukana neuvokkaiden lasten seikkailuissa, joissa lopulta voi aina luottaa täpärään pelastumiseen ja oikeuden voittoon. Alan BradleynHopeisen hummerihaarukan tapauksen myötä tein aikamatkan menneeseen ja tavoitin häivähdyksiä tuosta tunnelmasta, toki nyt aikuisen näkökulmasta.

Alan Bradley on minulle uusi tuttavuus ja hyppäsinkin suoraan Flavia de Luce -dekkarisarjan kolmanteen osaan. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet kirjatPiiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä. Kirjan henkilöiden elämään pääsee kiinni vaivattomasti näinkin ja kirja toimii hyvin omana itsenäisenä seikkailunaan.

Kirjan päätähti on nuori ja nokkela 11-vuotias Flavia. Hän asuu leskeksi jääneen isänsä ja kahden vanhemman siskonsa kanssa Bishop’s Laceyn maalaiskylässä 1950-luvun Englannissa. Asetelmassa on sadunomainen selkeä kuvio; isä on ehkä hieman arjesta vieraantunut ja reppana jäätyään yksin kasvattamaan tyttäriään. Sisarkuvioissa Flavia on se kolmas pyörä liikaa, häntä vanhemmat Feely ja Daffy ovat liittoutuneet nuorinta vastaan. Ilkeyksiä ja kepposia tehdään puolin ja toisin. Vaikka Flavia kestääkin sisartensa jäynät, ajoittain pintaan nousee myös hänen haavoittuvaisempi puolensa – eikä vähimmin silloin, kun on kyse äidistä, jota hän ei koskaan saanut oppia tuntemaan. Feelyn ja Daffyn mukaan äiti Harriet ei koskaan edes rakastanut nuorimmaistaan. Flavia on pikkuvanha selviytyjä, joka on olosuhteiden pakostakin tottunut pärjäämään yksin ja tarkkailemaan ympäristöään; siis nuuskimaan salapoliisiharrastelijan tavoin. Hän on myös haka kemiassa ja tuntee myrkkyjen salat, omaa jopa laboratorion omille kokeilleen, joten mikä on puuhaillessa nuorena neiti Marplen versiona.

Kauan ei tarvitse lukijan sivuja käännellä, kun jo alkaa tapahtua. Kylän markkinoilla mustalaisnainen Fenella Faa lausuu Flavialle säpsähdyttävän ennustuksen. Seuraavassa hetkessä ennustajan teltta on tulessa ja tapahtuneen johdosta Flavia istuu pian Fenella Faan mustalaisvankkureissa ja ehtii tehdä tämän kanssa paremminkin tuttavuutta. Flavia on myös ensimmäisenä paikalla, kun Fenella Faa myöhemmin löytyy rankasti pahoipideltynä. Flavia on nopea liikkeissään ja kulkupelinä on luotettu ystävä ja perin inhimillinen polkupyörä Gladys. Hän ehtii paikalle silloinkin, kun suihkulähteestä löytyy kuollut mies. Tapahtumien kannalta kriittisillä paikoilla leijuu kalanhaju, mikä kiinnittää salapoliisittaren huomion. Tavaroita katoaa ja ilmestyy jälleen paikoilleen. Vuosia sitten kadonnut vauvakin nousee puheeksi. Flavia saa kirjoittaa kaikista outouksista muistiinpanoja vihkoonsa kynä sauhuten.

Tarinassa riittää sivujuonia, mutta se pysyy silti napakasti kasassa. Teksti on nautinnollista luettavaa hauskoine, tuoreine kielikuvineen. Tarinaa värittää kutkuttavasti taianomaisuus mystisinä tapahtumina ja uskomuksina. Harvaa kirjaa voi suositella yhtä laajalle lukijakunnalle kuin tätä; lumoavaa luettavaa teineille ja pirtsakka välipala aikuisellekin.

Julkaistu Kirjavinkeissä 27.9.2015