Tuumasta toimeen

 

Sain vähän noottia Kotkan suunnasta, että en ole postaillut vähään aikaan. Ei johdu kiireestä tai mistään, millä voisin puolustautua. Aihettakin olisi nyt ollut roppakaupalla. Meillä nimittäin sattui vesivahinko. Nyt pienellä patistuksella tartun toimeen ja kerron meidän kolme viikkoa sitten tapahtuneesta ja tämän hetkisestä tilanteesta.

Tulin tosiaan yhtenä päivänä töistä ja ihmettelin märkää keittiön mattoa. Kysyin tietysti mieheltäni, mitä hän oli kaatanut matolle. Hän kertoi ajatelleensa, että minä olin kaatanut jotakin aamulla. Kuivattiin ja tarkistettiin tilanne ja kaikki näytti hyvältä. Juttu jäi kyllä vähän mietityttämään. Mies lähti asioille ja minä jäin salapoliisi- hommiin. Nopeasti tilanne valkeni, kun painelin lattialankkuja ja välit tihkuivat vettä. Soitin kauhuissani miehelleni "meillä on vesivahinko" ja menin sulkemaan veden koko taloyhtiöstä .

Sinä iltana alkoi pyörät pyörimään. Alan ammattilainen totesi vesivahingon keittiön sokkelissa. Meidän keittiöstä suljettiin vedentulo. Otimme yhteyttä isännöitsijään, vakuutusyhtiöihin, vuokra-asunnon vuokraajaan. Jouduimme tyhjentämään koko keittiön, eteisen ja makuuhuoneen. Asustelimme viikon kaoksen keskellä. Suihkussa kävijällä oli aina tiskivuoro. 

Löydettiin Forenomilta kiva, kalustettu, tilava kaksio. Pääsimme muuttamaan Jyväskylän keskustan tuntumaan. Vaikka tilanne kotona tuntui työläältä ja kurjalta, vahinko sai hopeareunukset. Meille sanottiin, että kuivatukseen ja remppaan menee kuukaudesta kahteen. 

Asennoiduttiin niin, että nyt mennään "lomalle" kaupunkiasuntoon. Vähän ylellistä hotellintuntuista asumista. Otetaan kaikki irti, mitä nyt korona-aikaan pystyy. Kerran käytiin Haraldissa syömässä ennen ravintoloiden sulkua.

Ollaan käyty kahdestaan ja tyttärien kanssa hiihtämässä Jyväsjärven jäällä, Ladunmajalla ja Halssilan hiihtomaan tuntumassa. Minä olen juossut villasukkajuoksua ja tavallista lenkkiä viikonloppuisin. Sauna on lämmennyt joko aamuisin, päivisin tai välillä iltaisin. Pyykkikone laulaa ja nautin täällä kuivausrummusta, kun kotona sellaiseen ei ole oikein tilaa.

Olen neulonut iltaisin villasukkia ja huopatossuja. Parhaillaan odottelen Italiasta villalankatilaustani. Kokeilen omaa ideaani neuloa villasukan tyyliin huopatossuja, joita voisi käyttää ulkona kovillakin pakkasilla. Jos onnistun, saatte nähdä tulevissa postauksissa. Jos yritykseni menee pieleen, se päätyy roskakoriin...

                                                    Ihanaa viikonloppua kaikille ihanille!
 

Ystävänpäivä herättää paljon ajatuksia. Ystävät, läheiset, sukulaiset, tuttavat... kaikki ovat tärkeitä ihmisiä minun elämässä. Ihmissuhteet ovat ehkä kaikista arvokkainta, mitä meillä on! Ei edes terveys mene edelle, koska sairaanakin me tarvitsemme juuri ihmistä lähelle, tueksi vierelle. 

Mitä tulee sitten blogien, somen ja kuvien antamaan todellisuuteen, olemme varmasti samaa mieltä. Emme yleensä (tai aina), näytä sitä todellisuutta. Minusta yllä ja alla olevassa kuvassa on niin hauska kontrasti, että halusin laittaa nämä. Meille tuli tällä viikolla vesivahinko. Keittiön putkistossa oli (ehkä) tukkeuma ja vedet ovat valuneet lattialle ja aiheuttaneet ympäröiviin seiniinkin kosteutta. Ensi viikon aikana asiat selviävät ja muutamme väliaikaisesti uusiin ympyröihin. Mutta siitä sitten myöhemmin...

                                                                  Hyvää Ystävänpäivää!

 

Mitä tiedät Runebergistä? Nolottaa tunnustaa, mutta minä en tiedä muuta kuin tortun ja että "puhuu kuin ruuneperi". Mutta minäpä kerron teille... ja itselleni. Johan Ludvig syntyi 5.2.1804. Hänen isänsä Lorens, syntyi 17.1.1772 Ruotsissa, jossa olivat viettämässä joulua isoisän luona. Lorensin perhe asui siihen aikaan Vesilahdella. Aivan, paikka Tampereen lähellä, jossa siskoni perhe asustaa tällä hetkellä. Johan Runebergin perhe tuli nyt minullekin läheiseksi...

Johan Runeberg oli perheensä esikoinen. Hän sairasteli lapsena paljon ja oppi kävelemään vasta 3-4 vuotiaana. Hän kävi koulua pienessä mökissä Pietarsaaressa. Lähetettiin 8-vuotiaana Ouluun ja jatkoi koulua sen jälkeen Vaasassa. Kirjoitti ylioppilaaksi ja luki yliopistossa pääaineenaan latinaa ja kreikkaa. Hän teki töitä opiskelun ohessa opettajana. Hän meni naimisiin Fredrikan kanssa. He saivat kahdeksan lasta, joista kuusi jäi eloon. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Hän kirjoitti runoja, jotka kertoivat vuosien 1808-1809 Suomen sodan sankareista.  Maamme- laulu on sävelletty hänen runostaan. Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Johan Ludvig oli kansallisrunoilijamme, toimittaja, opettaja, rehtori,  filosofian maisteri. Johan halvaantui metsäretkellä 60 vuotiaana, eli liikuntakyvyttömänä vielä 13 vuotta. Hän kuoli 73 vuotiaana.
Yleisen käsityksen mukaan, Fredrika Runeberg on kehitellyt tortun miehelleen, joka oli perso makealle. Tutkimustieto osoittaisi kuitenkin, että tortun olisi kehitellyt kondiittori Lars Astenius Porvoossa. Tortusta on monta tarinaa. Yksi tarina kertoo Fredrikan kehitelleen miehelleen aamuherkun vaatimattomista aineista, korppujauhosta, vadelmahillosta, manteleista. Toinen versio väittää vaimon keksineen vieraille nopeasti tarjottavaa. Taitava vaimo hienonsi vanhat piparit, lisäsi mantelimurskaa, munia ja jauhoja. Paistoi tortut kartioissa ja laittoi päälle vadelmahilloa. Minä uskon, että Fredrika- vaimo keksi Runebergintortun!
                                                                      Hyvää Runebergin päivää!

 

Tämä talvi on kyllä ollut ihanin pitkästä aikaa. Ollaan saatu nauttia hiihtämisestä, retkeilystä ja pulkkamäestä. Meidän lähellä on kiva kympin latu, jota olen kierrellyt. Hiihdän vanhoilla pertsoilla. Mies putsaa ne kauden alussa, vetäisee teipit pohjaan ja vähän liukkaria. Ja sillä mennään. Voi miten hyvin suksi luistaa...

 

Pulkkamäessä käytiin koko perheen voimin, kun nuorin tytär täytti 25 vuotta. Ostimme hänelle mäkeen  ilmalla täytettävän renkaan ja yllärinä nipun ilmapalloja. Meno oli hurjaa ja erittäin hauskaa. Ennen h-hetkeä kävin pulkalla testailemassa eri mäkivaihtoehtoja. Pikkuisen nolotti kantaa pulkkaa kainalossa, kiivetä mäen päälle ja laskea. Olisi tehnyt mieli laittaa lappu kaulaan "testaan pulkkamäkeä lapsia varten".  Niin... meidän lapsia (25v, 26v, 27v).

                                                          Luikkaita kelejä kaikille!

Meillä lähti remontointi-innostus sohvan päällisten pesusta. Siivosin perusteellisesti ja esittelin miehelleni, kuinka nyt on kaikki pesty. Hän tuumasi, että voitais vaihtaa koko päälliset. Hän alkoi etsimään netistä uusia ja löysi yhden paikan Puolasta Soferiasta, joka tekee Ikean vuodesohvaan sopivia. Tilattiin paljon eri kangasnäytteitä. Mieheni olisi halunnut punaiset, minä mintut tai harmaat. Tehtiin sitten kompromissi ja valittiin mintun väriset :)))) Ja koska sohvan- ja tuolinpäälliset vaihtuu, oli pakko vaihtaa myös olohuoneen tapetit.Minä olen meillä tapetointimestari. Käytiin valitsemassa tapetit vapaa päivinä. Mies halusi väriä olohuoneeseen, mutta minulla oli selvä visio. Tehtiin taas kompromissi ja valittiin vaaleat, kimaltelevat tapetit. Kääräisin hihat ja ryhdyin hommiin uudenvuoden aatona ja -päivänä. Siitä lähti lumipallo pyörimään... Piti hankkia uusi matto, uusi shaali, vaihtaa keittiöön tapetti, tapetoida ruusuhuone uudelleen, sinne kaikki tarpeet, tapetoida makuuhuone ja hankkia päiväpeitto, helmalakana ja tyynyt. Kuka olisi uskonut, että yhdestä siivousintoilusta koko koti vaihtuu uuteen uskoon? Oltiin itsekin vähän pyörryksissä!Olohuoneen uusi väritys.Keittiöön halusin vähän kahvilatunnelmaa. Olemme olleet tyytyväisiä tiilitapettiin. Ja siihen, että vihdoin älysin tapetoida oikean seinän. Kolmas kerta toden sanoo.Makuuhuone sai harmaan värityksen. Asettelimme eri tapettivaihtoehto- palasia seinään ja tuumimme oikein pari päivää. Päädyimme loppujen lopuksi tällaiseen minttuun tapettiin, joka viime minuuteilla K-raudassa vaihtui harmaaseen. Niin meidän tapaista :) Mutta kyllä kannatti. Sointuu hyvin olkkariin, jonka liukuovi erottaa makuuhuoneesta.Ruusuhuoneen palautin kunnolla ruusuhuoneeksi. Ensimmäinen tapetti oli ruusuvalokuvatapettia, toinen kerta oli vaaleeta, pliisua ruusua. Nyt ostin rohkeasti tapetin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Hankin peitoksi  tuplapeiton, siihen pellavaisen pussilakanan, jota pidän myös päiväpeittona. HalpaHallista löysin nuorten suosiman bambu vaaterekin. Siitä on helppo napata päälle vaatteita, joita tulee käytettyä. Helpottaa ehkä vaatekasojen syntymistä ja muistuttaa olemassa olevista vaatteista. Joskus kaapin perukoille hautautuu ihan kivoja vaateyhdistelmiä. Nyt toivotaan, että tapetit miellyttää monta, monta, monta vuotta.

 

Tänään loppiaisena, olen fiilistellyt vielä joulua. Hiihtelin talvisissa, lumisissa maisemissa ja höystettiin lanttu-ja porkkanalaatikoita karjalanpaistilla. Olen ollut vähän ihmeissäni minussa tapahtuneesta muutoksesta. Normaali-Leena olisi vienyt ajat sitten joulukoristeet hyvin pakattuina varastoon odottamaan uutta jouluinnostusta. Nyt meillä killuu joulupalloja lasiastioissa ja joulutähdet saavat vettä juodakseen.

Joulun alla toteutin pitkäaikaisen haaveeni, Milla-tyttäreni ideasta innostuneena. Tilasin (www.jollyroom.fi) aikuisten XL kylpyammeen. Olen lapsesta lähtien ihaillut kylpyammeita ja toivonut itselleni sellaista. Edes ulos... edes paljua... Edellisessä asunnossa sain laitettua vanhan ammeen takapihalle, mutta eihän se samaa asiaa aja. Puutarhaletkulla vettä ammeeseen ja siinä lilluit säiden armoilla. Tämä uutukainen amme on kevyt ja tilava. Vettä mahtuu 300 litraa, jalat mahtuu suoraksi ja säilytyskin tapahtuu saunanlauteilla. Unelmat ovat onneksi niin pieniä, että niitä voi toteuttaa!
 

Arpajaiset ovat päättyneet ja tällä kertaa onnettarena toimi mieheni (omasta pyynnöstään). Arpalippusessa luki Erja. Onnea voittajalle! Toimitan tossukat kotiin asti.

                            Kiitos osallistuneille ja oikein ihanaa ja valoisaa kuluvaa vuotta!

 

Joulun vapaiden aikoihin aloitin blogini kirjoittelemisen kymmenen vuotta sitten. Julkaisin ensimmäisen postauksen 28.12.2010. Paljon on virrannut vettä Muuramen joessa siinä ajassa. Rupesin oikein miettimään, mitä minulle on tapahtunut kymmenessä vuodessa. Aluksi tuntui, että ei oikein mitään, mutta kyllähän niitä asioita alkoi sitten pulpahdella mieleen.