Elämän arkienkeleitä

Tämän kesän aikana olen tavannut monia arjen enkeleitä. Kaiken kiireen keskellä aikaisemmin en ole huomannutkaan, kuinka paljon näitä ympärilläni täällä onkaan. Kovin monet ovat kyselleet vointia niin puhelimitse kuin sosiaalisten medioidenkin kautta. Vieraita on riittänyt lähes joka päivälle. Apua olen saanut yhdessä jos toisessakin asiassa ja apua tarjotaan edelleenkin koko ajan. Ihmisten turvaverkko on ollut valtava.

Ja niinhän se varmaan onkin, että hädässä ystävä tunnetaan. Kun ihminen kokee jotain traumaattista, niin silloin näkee, kuka sinusta välittää. Kriisin kokeminen pienessä yhteisössä on varmasti myos erilaista kuin isoissa paikoissa. Täällä kaikki tuntevat toisensa ihan eri tavalla. Tosin sekin voi olla niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta minun kokemukseni ovat olleet lähes pelkästään positiivisia.

Apua saa, jos on vastaanottavainen avulle. Jos haluaa "leikkiä" kaiken osaavaa ja ylivoimaista, niin kukapa sitä apuaan sitten tarjoaakaan. Ja joskus pitää osata sitä apua pyytää itsekin.

Eilen olimme yhden meidän arkienkelimme kanssa retkellä tässä lähistöllä. Tämä enkeli on sellainen, joka piipahtaa kylään ihan ilman sen kummempia. Saattaa tuoda mukanaan pullapussin kahvileiväksi. Istuu ja jutustelee jonkin aikaa. Ja niin saa sekin päivä piristysruiskeensa.

Eilisellä retkellä nautimme luonnonrauhasta ja kauniista maisemista. Ja kuinkas ollakaan, löysimme isot kasat niin lakkoja kuin mustikoitakin. Eilinen oli hyvä päivä!

Huipulle

Kesän ensimmäinen huippu on käyty valloittamassa. Ihan tässä naapurissa vaan. Siellä on käytävä joka kesä ainakin kerran.

Taipaleen alussa on aika pitkä metsänousu. Nyt siellä oli valtavasti valkovuokkoja ja muutamia sinivuokkojakin. Kaunista.

Huipulla kävi sopiva tuulenvire ja pari lumikasaakin sattui matkan varrelle. Korkein lähituntureista on vielä lumen peitossa.

Tämmöinen jäkäläsydän oli polulla.

Matkalla alaspäin istahdettiin puunrungolle ja otettiin selfie.

Ja taas nähtiin paljon valkovuokkoja. Jopa harvinaisempia lilan värisiä.

Täällä on kaunista ja aurinkoista ja aika lämmintäkin näin helatorstain kunniaksi. Minulla onkin pitkä viikonloppu edessä, kun saan pitää vapaana perjantainkin. Sitten on kolme viikkoa koulua jäljellä ja loma alkaa. Täällähän koulut kestää juhannkselle. Ja alkavat taas sitten elokuun puolivälissä.

Hyvää viikonloppua teillekin!

Huiputusta tänään illasta

Kävimme Maikin ja Toyan kanssa äsken meidän lähimmällä huipulla, Skartlifjellet 948 metriä merenpinnan yläpuolella parin tunnin iltalenkillä. Aamun harmaus oli poissa ja aurinko alkoi paistamaan. Perillä oli vaan niin hirmuisen kova pohjoistuuli, ettei sinne voinut jäädä sen pitemmäksi aikaa oleilemaan.

Ihania polkuja.

Tuolla olisi huippu. 

Tuolla se jo näkyy.

Sadekuuro seuraavalla huipulla.

Pieni valkoinen piste kuvan keskellä on kirkko.

Poron ruokaa. 

Ei kun vaan ylemmäs.

Ja ylemmäs.

Lopultakin perillä!

Illan topp-retki

Kun sade hellitti illasta kahdeksan maissa ja näytti, ettei heti taas aloita, niin päätimme Maikin kanssa ottaa koiran mukaan ja kiivetä yhdelle nyppylälle tässä lähellä.

Joltakin on vuosia sitten unohtunut tienvarteen lämmityspuut...

Metsästyskoiran nenu on aina maassa :).

Laella on tämmöinen antennirakennelma.

Ja kirjaan piti kirjoittaa kävijän nimi. Kuten näette, käytiin 952 metriä meren pinnan yläpuolella.

Tästä olisi ollut mahtavat näkymät ja hieno pudotus, mutta ilma ei oikein suosinut maisemien ihailua...

Sunnuntaikävelyllä

Muutama lammas oli karannut vähän matkan päähän yhdelle pellolle. Sinne pääsee tästä meiltä lähtevää kulttuuripolkua pitkin. Se sama polku, joka talkoilla laitettiin kuntoon keväällä.

Ihan mukava oli kävellä syksyisessä metsässä melko lämpimässä ilmassa. Täällä on nyt kuusi astetta lämmintä! Ja suurin osa lumistakin on kadonnut.

Sain viime syksynä isännältä lahjaksi vaelluskengät. Ja ne ovat kyllä olleet parhaat kengät ever! Kesä oli sateinen ja syksy märkä. Mutta jalat ovat pysyneet kuivina ja lämpiminä kaikki mahdollist reissut metsissä. Varret ovat sen verran korkeat, että ne tukevat hyvin nilkkaa ja vedessäkin voi kulkea, kunhan ei mene varren yli. Ja niissä on todella hyvä kävellä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!

Lähivaellusta

Alkukesästä siivosivat talkoilla erään kulturstien eli kulttuuripolun (siis ihan oikeasti en oikein tiedä mitä tuo on suomeksi), joka lähtee ihan tästä meidän portilta. Joka tapauksessa polku on joskus aikoinaan käytetty eläinten ja ihmisten liikkumiseen päätalolta seterille (kesäaikaan käytetty asumus, josta oli lyhempi matka seurata ja hoitaa laitumella liikkuvia eläimiä ja lypsää lehmät).

Maikki ja hänen ystävänsä olivat innokkaat seuralaiseni pienelle (n.8km?) vaellukselle. Eväät reppuun ja ei kun menoksi. Ilmakin on hieno. Ei liian kuuma, puolipilvinen.

Me juksattiin vähän ja ajettiin autolla vähän tästä meiltä ylöspäin ja lähdettiin reissuun sieltä. Tästä olisi päässyt sitten alaspäin meille ;).

Hienoja luonnon taideteoksia oli matkan varrella.

 Polkua ovat viime vuodet tarponeet lampaat, joten kunnollinen polku oli kyllä näkyvissä.

Parin puronkin yli kuljimme.

Varsinaisella seter-paikalla oli jäljellä enää kivet talon muurista. Ja se kuva jäikin minulta ottamatta...

Ihana reissu. Tytöt lupasivat lähteä mukaani toisenkin kerran. Toivottavasti ilmat suosivat tänä kesänä vaeltelua. maisemiahan meillä riittää.

Sunnuntaina marjassa

Olimme tänään muutaman tunnin mökillä. Isäntä maalasi ulkohuussin seiniä ja me Maikin kanssa käytiin katsomassa marjoja.

Mustikoita oli todella paljon. Ihmeellistä, sillä en ole nahnyt mustioita tänä ksänä missään muualla. Ja metsävaapukoita oli oksat ihan täynnä. Madottomia, isoja marjoja.

Nam nam.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille ihmisille :).

Mökillä + edit (helpon marjapiirakan ohje ilman kananmunaa)

Olen kertonut aikaisemminkin, että isännällä on vuokralla metsästysmökki tässä vähän matkan päässä meiltä. Mökki on ikivanha, yksi huone vain. Kaukana nykyihmisten toivomasta luksuksesta. Mutta sen saa pakkasillakin nopeasti lämpimäksi puu-uunilla.

Neljä sänkyä siellä on, jos väsymys iskee.

Parikymmentä metriä mökistä on tällainen puro. Siinä voi käydä vaikka kastautumassa. Ihan mökin vieressä on pienempi, josta voi ottaa juomaveden.

Tässä ulko-ovi.

 Meillä oli Maikin kanssa teet ja kaakaot mukana. Isäntä keitti kahvit uunin päällä.

Keräsimme Maikin kanssa mustikoita ja nyt on pikainen mustikkapiirakka uunissa. Nam!

Edit: helppo marjapiirakka ilman kananmunaa.

4dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
75g sulatettua margariinia
2dl maitoa

Kaikki sekoitetaan. Päälle marjoja. Paista 175 astetta noin puoli tuntia.

Julemarked i Maihaugen

Tana viikonloppuna on sitten perinteiset joulumarkkinat Maihaugenin ulkoilmamuseoalueella Lillehammerissa.

Maihaugen on minusta Lillehammerin paras nahtavyys. Tana vuonna tein sitten sen, mita olen jo muutaman vuoden ajatellut tekevani: ostin Maihaugenin vuosikortin ja olen nyt "De Sandvigske Samlingers Venner"-yhdistyksen jasen. Tama on Maihaugenin tukiyhdistys. Nyt paasen mina ja perheeni ja talvisaikana aina yksi vieraani kerrallaan museoalueelle ja sisatiloihin ilmaiseksi. Lisaksi tuen museon kehitysta ja toimintaa.

Ja tanaan oltiin Maikin kanssa sitten perinteisella joulunavauskeikalla.

Museoalueella oli aikamoinen maara kasitoiden, karkkien, kynttiloiden jne myyjia pienine kojuineen.


Riisipuuroa keitettiin valtavassa padassa.


Tallainen ihan havupukki koristi erasta risteysta.


Eras Lillehammerin kaupungin paivakodeista oli koristanut metsaa talla tonttujoukkiolla.


Tama myyja oli laittautunut poytansa mukaiseen asuun.


Joulukuusi keskella museoalueen toria. Siihen syttyivat valot pimeyden laskiessa.


Tassa on museon kaupunkiosan joulukatu.



Emme tehneet niinkaan paljoa ostoksia, mutta nautimme jouluisesta tunnelmasta. No, ostin mina sentaan kotitekoista omenatuoremehua, joka oli ihanan kirpakkaa. Maikki valoi kynttiloita, ratsasti ponilla, soi makkaraa, joi glogia ja soi kotitekoista pullaa.