Vuoden 2012 viimeiset kirjat 14/2012 ja 15/2012

Jo Nesbøn Harry Hole sarjan dekkarit Suruton ja Veritimantit jatkavat samaa varmaa tyyliä, joka on ollut kaikissa sarjan kirjoissa. Joululoma meni rattoisasti näitä kirjoja lukiessa.

Ja sarjan seuraava on jo lukemisen alla :).

15 kirjaa vuonna 2012 ei ole paljoa. Mutta onhan se yli yksi kirja per kuukausi. Luen yleensä nukkumaan mennessä unilääkkeeksi ja joskus en pääse paria sivua pitemmälle, kun uni jo voittaa. Lomalla ollessa luen myös muuten.

Vuosi 2013 alkaa siis Harry Holen seurassa. Tarkoituksena on lukea koko sarja. Minulla on nyt luettavana olevan lisäksi kaksi lisää kirjahyllyssä ja uusin suomennettu on vielä kaupassa. Sarjan kymmenes kirja ilmestyy norjaksi kesällä. Se tulee iloisena yllätyksenä meille Harry Hole faneille, sillä yhdeksännen kirjan jälkeen moni ajatteli sarjan päättyvän. Eli kesä on pelastettu ja saan lomalla lukea upouuden Jo Nesbøn!!!

Kirja 13/2012

Kolmas Harry Hole-kirja alkaa Clintonin vierailulla Oslossa. Mutta kirja palaa toiseen maailmansotaan ja norjalaisiin natsien riveissä taisteleviin sotilaisiin. Monitasoinen ja todella jännittävä kirja. Olen aivan Holen lumoissa! Paras Nesbø tähän mennessä. Nyt odotan vain saavani seuraavan käsiini. Aion lukea kaikki Harry Holet aikajärjestyksessä, koska ne liittyvät toisiinsa.

Suosittelen lämpimästi!

Kirja 12/2012

Tällä kertaa Harry Hole on Thaimaassa selvittelemässä norjalaisen suurlähettilään kuolemaa. Ensimmäinen kirjahan oli Australiasta.

Loppukohtaukset olivat hengästyttäviä ja kovin väkivaltaisia. Muuten kirja oli kyllä todella luettavaa kamaa.

Kirja 11/2012

Taattua Leena Lehtolaista. Hänen vanhempia Maria Kallio-dekkareita, jossa Maria on töissä lakiasiaintoimistossa. Tosin poliisin työ taitaa kumminkin kiinnostaa :). Loppuun asti säilyi murhaajan henkilöllisyys.

Tykkäsin. Tykkäsin kovasti. - Luen muuten yleensä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja sain yhden sivun revittyä rikki, kun kirja putosi kädestä minun uinahtaessa kesken lukemisen...

Kirja 10/2012

Aloin lukemaan kiinnostuneena. Kirjassa tuntui löytyvän eri tasoja. Mutta sitten alkoikin tuntumaan, että suurin osa kirjasta oli semmoista äiti-tytär-suhteen märehtimistä. Kirjan loppu olikin sitten yllättävä, aivan kuin eri kirjasta. Että semmoinen, vähän yllättäväkin lukukokemus.

Kirja 9/2012

Nyt on sitten ensimmäinen Jo Nesbø luettu ja aukko sivistyksessä alkaa aueta.

Mutta voi minua... Heti ensimmäisellä sivulla tajusin, että olenko ollut ihan hullu ja ostanut norjalaisen kirjan suomeksi!!! Tämähän olisi pitänyt lukea tietenkin alkuperäiskielellä. No, luettu on nyt kumminkin.

Harry Holeen on nyt tutustuttu ja varmasti luen nuo muutkin Holet - suomeksi - kun ne kerran tuli hankittua. Mutta ensi kerralla hankin kyllä norjalaiset kirjat norjaksi.

Onko Jo Nesbø teille tuttu? Hänhän tuntuu olevan kovin suosittu maailmalla.

Kirja 8/2012

Ensimmäinen kesäkirja kuudesta on nyt luettu. Tämä taitaa olla viimeinen Maria Kallio-sarjasta.

En ole koskaan ollut mikään dekkari-intoilija. Mutta kahdesta naisdekkarikirjailijasta olen kyllä pitänyt. Nimittäin Liza Marklundista ja Leena Lehtolaisesta.

Tässä kirjassa oli vielä mielenkiintoinen aihe, nimittäin Suomeen muuttaneiden muslimityttöjen katoamiset.

Pidin kirjasta ja vähän yllättävistä asioitten käänteistä.

P.S. Henna, lähetä yhteystietosi kommentissa (en julkaise sitä), niin pistän kirjan tulemaan sinulle, jos haluat tämän Lehtolaisen etkä sitä toista.

Kirja 7/2012

Toinen tilaamistani Paasilinnoista eli vanha tuttu "Jäniksen vuosi". Elokuvan olen nähnyt joskus kauan sitten. Kertomus miehestä, joka irrottautuu vanhasta elämästä ja oravanpyörästään, on ehkä vuosien saatossa tullut läheisemmäksi. Tässä iässä on helpompi ymmärtää miehen valintoja :).

Olen taas lukenut: Kirja 4/2012, 5/2012, 6/2012

Lukeminen on ollut vähän nihkeää, enka ole meinannut saada kirjoja millään luettua läpi. Mutta tässä kolme valmiiksi luettua.

Kirja 4/2012:

Kirjan kirjoittajan vanhemmat ovat syntyneet Pakistanissa, mutta kirjoittaja Norjassa. Abid Q. Raja on lakimies ja poliitikko. Kirja kertoo aika laajasti ja ennen kaikkea henkilökohtaisesti toisen polven pakistanilaisten integraatiosta norjalaiseen yhteiskuntaan.

Kielen oppiminen, mutta myös äidinkielen säilyminen/oppiminen on eräs teemoista, joista Raja kirjoittaa ja joista myös minä täällä puhun suu vaahdossa. Valtakielen oppiminen on integraation avain. Mutta äidinkielen säilyttäminen on tärkea osa lapsen identiteetin syntymisen vuoksi.

Hyvä kirja on tie ymmärrykseen.

Kirja 5/2012:

Tama kirja pitaisi kuulua lääkäreitten ja sairaanhoitajien opetussuunnitelmaan. Kirjassa kerrotaan norjalaisista ME(CSF)-potilaista. (ME on suomeksi krooninen väsymyssyndrooma.) Merkillinen tauti, jota on vähätelty ja potilaat "piilotettu" koteihin tai terveyskeskusten vuodeosastoille. Lääkäreillä on aivan liian vähän oikeata tietoa tästä sairaudesta. Paikoittain aivan järkyttävää luettavaa.

Kirja 6/2012:

Olen tämän kevään aikana saanut monta kysymystä täällä Arto Paasilinnasta ja hänen kirjoistaan. Ilmeisesti Paasilinnan huumori iskee sopivasti norjalaisiin. Oli aivan pakko tilata pari vanhempaa Paasilinnaa nettikirjakaupasta.

Suosittelen nyt tässä sitten sitä kirjakauppaakin samalla. Adlibris oli kyllä miellyttävä yllätys. Sieltä löytyy todella paljon suomenkielisiä kirjoja pieneen hintaan (50-100kr), varsinkin pokkareita. Ne suomalaiset on helppo löytää, kun siellä pystyy valitsemaan kielen.

Onnellinen mies taas on nopeasti luettava, hupaisa kertomus pienen kunnan suurista muutoksista. Kuinkas käykään, kun kuntaan muuttava insinöörimies laittaa tuulemaan...

Adlibriksestä tilasin eilen illalla lisää kesälukemista suomeksi: pari Leena Lehtolaista, kolme vanhaa Jo Nesbøtä ja yhden Anna-Leena Härkösen ;). Hauskaa lukea välillä taas suomeksikin!

Kirja 3/2012

On ollut vähän hitaanlaista tämä lukeminen nyt alkuvuodesta. Tosin mulla on nyt ollut meneillään kaksi kirjaa. Toisen niistä sain luettua valmiiksi tänään.

Sue Monk Kidd: Bienes hemmelige liv (The secret life of bees) kertoo nuoresta tytöstä, joka karkaa mustaihoisen lastenhoitajansa kanssa väkivaltaisen isänsä luolta 60-luvun Amerikassa. Kirja kertoo äidinkaipuusta, rotuerottelusta, uskonnosta, ystävyydestä ... Todella mielenkiintoinen lukuelämys.

Kirjasta on tehty myös elokuva. Katsoin juuri äsken trailerin ja huomasin, että on aivan liian aikaista haaveilla elokuvan katsomisesta. Lukuelämyksen täytyy ensin tasaantua.

Kirjasta: Alle mennesker på jorden begår feil, Lily. Alle som en. Vi er menneskelige alle sammen. Moren din gjorde en forferdelig feil, men hun prøvde å rette det. God natt, sa jeg og rullet over på siden. Det finnes ingenting som er perfekt, sa August fra døren. Det finnes bare livet.

Kirja 2/2012 - Knut Evensen: Kidnappet

Juuri ennen joulua luin mielenkiintoisen kirja "Hvis jeg roper høyt nok". Kirjan on kirjoittanut Anne Cecilie Hopstock, joka oli naimisissa marokkolaisen olympiatason juoksijan kanssa. Mies kidnappasi heidän yhteiset lapsensa Marokkoon. Kirja kertoo heidän tarinansa. Kirjan loppuosa oli kuin olisi lukenut jännäriä konsanaan. Siinä kerrottiin lasten hakemisesta takaisin Norjaan.

Tuon kirjan vuoksi lainasin kirjastosta 1990 ilmestyneen Knut Evensenin kirjan "Kidnappet". Kirja kertoo muutamia tositarinoita lapsista, jotka on viety ilman toisen vanhemman tahtoa/lupaa pois Norjasta. Kirjassa oli myös haastateltu aikuistunutta kidnapattua lasta ja henkilöä, joka auttaa lapsien takaisin palauttamisessa maksua vastaan.

Mielenkiintoisia, mutta niin surullisia tarinoita...

P.S. Olen yrittänyt terästäytyä ja vastata kommentteihinne. Mutta vastaukset tulevat vähän jälkijunassa aina...

Kirja 1/2012 - Cecilie Enger: Kammerpiken

Ihan sattumalta sattui silmiin kirjaston pöydällä tämä vuonna 2011 ilmestynyt kirja, josta olin kuullut sen ilmestyttyä. Ja kun Norjan kuninkaalliset kiinnostavat minua, niin nappasin kirjan mukaani.

Kirja kertoo Norjan kuningatar Maud`n kamarineidosta (kuningattaren pukijasta) englantilaisesta Hilda Cooperista 1920- ja 1930-luvuilla. Kirja on fiktiivinen, mutta perustuu elättyyn elämään ja kirjailijan keskusteluihin ihmisten kanssa, jotka tunsivat Hilda Cooperin ja "kakkoskamarineidon" Violet Wond`n.

Hilda muutti Osloon kuningattaren pukijaksi 1920-luvulla ja jäi asumaan Linnaan Maud`n kuoleman jälkeen kuninkaan pyynnöstä, samoin kuin Violetkin. He molemmat elivät Linnassa 1990-luvulle, kuolemaansa saakka.

Kirja ei kerro juoruja Linnasta, vaan keskittyy Hildan omistautumiselle työlleen. Hilda valitsi elämäntyökseen kuningattaren vaatteet eikä perustanut koskaan omaa perhettä.

Mielenkiintoinen kirja pienistä valinnoista, joista elämä muodostuu.