Harry Hole on palannut!

Tässä se nyt on:

Tilasin kirjan jo monta kuukautta sitten. Tänään se sitten ilmestyi ja samalla se ilmestyi myös postilaatikkooni :). Olen vasta hypistellyt kirjaa ja lukenut takakannen. Mutta sen saman olin jo lukenut toukokuussa, kun kirjasta kirjoitettiin jossain lehdessä. Sen verran kurkistin sisälle, että huomasin kirjan omistetun Jo Nesbøn veljelle, Knut Nesbølle, joka kuoli yllättäen helmikuussa.

Sen verran olen vilkaissut kirja-arvosteluja lehdistä, että tästä Hole-kirjasta puhutaan Nesbøn parhaimpana. Kirjasta on otettu 270 000 kirjan ensipainos, mikä on aivan uskomaton määrä. VG antoi parhaan mahdollisen arvion kirjalle. En ole uskaltanut sen tarkemmin arvosteluja lukea, kun en halua tietää mitään juonesta.

Jännittävää tässä on myös se, että tämä on ensimmäinen Hole-sarjan kirja, jonka luen norjaksi. Ja iloitsen jo etukäteen. Ensimmäistä kirjaa lukiessani tajusin jo ensimmäisellä sivulla, että norjaksihan tämä olisi pitänyt lukea. Mutta siitä huolimatta luin koko sarjan aikaisemmin ilmestyneet kirjat suomeksi.

Tästä pääset kuuntelemaan, kun Jo Nesbø lukee kirjan ensimmäisiä sivuja viime yönä kirjan myynninaloitustilaisuudessa.

Kirja 5/2013 ja muuta höpinää

Ruotsalainen ystävä sanoi, että kun olet kerran lukenut Paasilinnan "Jäniksen vuoden", niin luepas sitten Tuomas Kyrön "Kerjäläinen ja jänis". Kun lopulta sain ostettua kirjan ja aloitin sitä sitten lukemaan, niin minua alkoi lähinnä suututtamaan koko teos. Aivan ärsyttävä alku jne. Ja lisäksi olen Harry Hole-kirjojen jälkeen aloittanut jo useampaa kirjaa, pystymättä jatkamaan.

No, mitä pitemmälle tätä Kyrön kirjaa luin, sen enemmän siitä pidin. Paljonhan siinä on yhtäläisyyksiä Paasilinnan kirjaan, mutta suurin osa omaa. Romaniasta Suomeen tullut kerjäläinen ja millaiseksi hänen elämänsä siellä Suomen ihmemaassa muodostuukaan kaikenlaisten kiemuroiden jälkeen.

Vaikka lupasin itselleni, etten osta yhtään kirjaa nyt piiiitkään aikaan, niin postilaatikkoon pasahti eilen nämä:

Geir Lippestadin (puolustusasianajaja) oma kertomus 22. heinäkuuta oikeudenkäynnistä ja elämästä oikeudenkäynnin aikaan. Kirja ilmestyi juuri nyt ja sain oman kappaleeni vasta toisesta painoksesta.

Vadelmapakolainen on toinen ruotsalaisen ystäväni suosittelema kirja. Saa nähdä mitä tykkään siitä.

Uusin Harry Hole meni myös jo kauan sitten ennakkotilaukseen. Mutta sehän ilmestyy vasta 6. kesäkuuta...

Mitä kirjaa sinä suosittelisit minulle?

Tässä ne nyt on ;)

En ole saanut luettua yhtään kirjaa viimeisen Harry Holeni (siis se Jo Nesbøn dekkarisarja) luettua. Olen odotellut, että jatkokirjat ilmestyisi jostain vaikka kirjavaihdon myötä. Vaan nyt en jaksanut enää odottaa ja kun tuo joululomakin lähestyy, niin tilasin kolme uupuvista kirjoista AdLibriksen kautta. Tämä olkoon joululahjani itselleni :). Melkein 2000 sinua Harry Holea!!! Mitä muuta ihminen voi itselleen toivoa?

Tämä viikonloppu menköön Nesbøn seurassa sohvalla. Hyvää viikonloppua teillekin!

Kesä pelastettu!!!

Tänään tuli postissa Adlibriksen paketti. Sopiva määrä suomenkielistä lukemista tälle kesälle!!!

Luetko sinä suomeksi vai jollakin muulla kielellä? Monethan kai Suomessakin esim lukevat englanninkielisiä kirjoja.

Sain ihanan lahjan

Postilaatikosta poimin lahjapaketin jo eilen. Tukholmalaiset (vilkutuksia sinne ja paljon kiitoksia!!!) olivat laittaneet tämän kirjan tulemaan:

Rakastan tällaisia ruuanlaittokirjoja!  Olen nähnyt kaikkien neljän pohjoismaalaiset kokin (Sara la Fountain, Claus Meyer, Tina Nordström, Andreas Viestad) ruokaohjelmia ja monet kuvista tuovatkin tiettyjä ohjelmia mieleen. Juuri tällä hetkellä menee täällä telkkarissa norjalaisen Andreaksen ohjelmat.

Tässä alemmassa kuvassa oli tanskalainen Claus Norjassa julkkiskokki Arne Brimin vieraana Vågåssa. Arne on muuten sukua meidän isännälle. Isännän isoäiti on kotoisin tuolta Vågåsta, Gudbrandsdalenista. Tuolla Arnen ravintolassa on erityinen tunnelma, sinne pitäisi joskus lähteä syömään.

Sara oli taas valinnut yhdeksi ruoka-alueekseen Karjalan. Ja sehän toi lämpimän läikähdyksen meikäläisen mieleen :).

Kirja oli illalla minulla sänkylukemisena, enkä meinannut malttaa käydä nukkumaan ollenkaan. Niin paljon siinä oli lukemista ja katselemista.

Vielä kerran tukholmalaiset: lämpimät kiitokset muistamisesta!!!

Kirja, joka kannattaa kyllä lukea

Jos et halua mennä elokuviin, etkä jaksa odottaa, että filmi tulee DVD:nä, niin lue tämä kirja. Tai monesti kirja on parempi kuin filmi. En tiedä, kun en ole tätä filmiä nähnyt. Mutta minä olen kyllä "Eat, pray, love"- kirjan lumoissa. Aihe "elämän tarkoituksen etsimisestä ja (muitten mielestä) normaalin elämän rutiinien rikkomisesta" on kiehtova ja omakohtainen. Taitaa jäädä astiat tiskaamatta, sotkut siivoamatta ja vaatteet pesemättä tänä viikonloppuna.

Tässä filmin traileri:

Hernekeittoa

Aina välistä alkaa tekemään ihan hurjasti mieli hernekeittoa. Niinkuin eilen.

Liotin kuivat herneet yön yli vedessä. Kaadoin veden pois ja aloin keittämään herneitä uudessa vedessä. Aika monta tuntia siihen meni. Lisäsin jo keittämisvaiheessa pieneksi silputtua sipulia keittoon. Lihaahan en käytä. Jostain luin, että siihen voisi lisätä myös raastettua porkkanaa.

Laitan aina hernekeiton päälle raakaa sipulia pieneksi hakattuna. Nam, aika hyvää!

Osallistuin kyselyyn eräässä nettikirjakaupassa ja sain palkinnoksi lahjakortin. Ostin sillä pari kirjaa taas luettavaksi. Oikeastaan oli tarkoitus ostaa jo joululahjoiksi, mutta ostinkin itselleni.

Rambokin on alkanut viihtymään vähän paremmin kotona kylmien tullessa. Katsokaapas näitä vihreitä silmiä.

Päivä Lillehammerissa

Edelleen autottomina. Niinpä otimme Maikin kanssa bussin aamulla Lillehammeriin. Jentetur eli tyttöjen kesken vähän shoppailemaan. Mjøsan kohdalla oli bussin ikkunasta katsoen näin kaunista. Minua huvitti, kun bussikuski kuulutti Lillehammerissa, että 14.20 lähtee bussi sitten takaisin. Näin usein päivässä meillä se bussi kulkee. Ja kuski tavattiin myös shoppailemassa päivän mittaan.

Kävelykadulla oli hiljaista kymmenen aikaan aamusta. Oli ihan ilo köpötellä siellä.

Kävelykadun olympiataidetta.

Lillehammerin Døla-jazz on tänä viikonloppuna. Tässä teltassa kävelykadun päässä soi musiikki jo aamusta. Taisivat harjoitella.

Strandtorgetilla (ostoskeskus) oli Åhlens laittanut joulukuusenkoristeet jo näkyville.

Samoin oli Plantasjenille löytäneet jo tontut tiensä.

Ja minä en tapojeni mukaan päässyt kirjakaupasta ilman löytöjä. Kaksi kirjaa yhden hinnalla, eikä tuo yksikään maksanut kuin 60NOK.

Torilta en ottanut kuvia, mutta siellä oli Bondens marked eli tilamyyjät möivät herkkujaan. Siellä oli kaikkea hunajasta lihatuotteisiin ja juustoihin.

Mukavaa lauantaita teillekin!

Lukemisen alla nyt

Tällä hetkellä olen lukemassa joululahjaksi saamaani Khaled Hosseinin Tusen strålende soler (tarina kahden naisen kohtalosta Afganistanin mullistuksissa) ja Erlend Loen Naiv. Super.(tarina eräästä nuoresta miehestä). Mielenkiintoisia kirjoja molemmat. Mutta jotenkin en pääse kunnolla sisälle tuohon Loen kirjaan. Pitäisi ehkä yrittää lukea suomeksi. Hosseinin edellisen kirjan Drageløperen aion hankkia. Sitäkään en ole lukenut aikaisemmin.

Piti laittaa tämän hetken lukemiset esille, kun luin Laurin kirjoista täältä.

Mitä sinä luet nyt?

Mielenkiintoinen kirja

Työkaverilta sain lainaan todella mielenkiintoisen kirjan:

Kirjan on kirjoittanut ruotsalainen historioitsija, jolla on erityisen sujuva ja kaunis kirjoitustapa. Kirja kertoo Sofiasta, paimenen tyttärestä, joka syntyi 9kk Jeesuksen syntymän jälkeen. Sofia on erityisen lahjakas ja hänen elämäänsä seurataan Rooman valtakunnassa.

Olen ollut aivan kirjan lumoissa kaikista kiireistä huolimatta ja olen jo kohta kahlannut kirjan läpi. Voin suositella ainakin kaikille historiasta kiinnostuneille. Valitettavasti vain kirjaa ei ole kai käännetty suomeksi. Mutta ruotsia lukevilla on mahdollisuus siihen kyllä tutustua.

Lukumania iski jälleen...

Mulle tulee aina näitä manioita. Talvella oli se neulomismania, silloin ei oikein ehtinyt mitään muuta.

Kävin viime viikolla Lillehammerissa ja eräässä kävelykadun kirjakaupassa oli pöytä, josta sai valita viisi kirjaa satasella eli reilulla kymmenellä eurolla!!! Valitsin nuo kuvassa olevat.

Nyt olen lukenut nuo sinisävyiset. Toisessa kirjassa kertoo eräs suhteellisen nuori norjalainen poliitikko ajasta, jolloin hän sai aivoverenvuodon. Toinen kirja on erään NRK:n toimittajan kertomus elämästään nuorena leskenä ja pienten lasten äitinä. Todella mielenkiintoisia kirjoja molemmat. Toista luin iltaisin ja aamuisin sängyssä ja toista alakerrassa sohvalla pitkin päivää. Manian iskiessä luen parhaillaan kolmea kirjaa samaan aikaan.

Oikeastaan olin ajatellut näitä kesälomalukemiseksi... No, jospa siellä Suomessa tekisi hyviä kirjalöytöjä lomalla ollessa. Eihän siihen lomaan ole enää montakaan viikkoa.

Neljännen kansion neljäs kuva

Pnda Kärrynpyöriä ja käpylehmiä blogistaan haastoi näyttämään neljännen kuvan neljännestä kansiosta. Tämä on kyllä varmaan naytetty aikaisemminkin. Minullehan kävi niin, että vanhan läppärin mukana meni kaikki vanhat kuva. Joten tämä on syksylta.

 

Kuvassa on maailman suurin Knerten eli risu-ukko. Kuva on otettu Lillehammerissa Maihaugenin museoalueelta lasten syyspäivillä, jossa hahmo paljastettiin samannimisen lastenfilmin tiimoilta.

Knerten on yksi suositun norjalaisen lastenkirjailijan, Anne Cath. Vestlyn, satuhahmoista.

Kesalukemista

Olen viettanyt taman ensimmaisen lomaviikon aikana erinaisia hetkia joko verannalla istuen tai sohvalla maaten naitten parissa:

"Skadet" on tositarina, jossa kirjailija kertoo hanen luonaan asuvasta huostaanotetusta tytosta. Todella koskettava tarina lasten hyvaksikaytosta, lastensuojelusta ja ihmiskohtalosta.

"Meg eier ingen" on ruotsalaisen Åsa Lindenborgin kertomus elamastaan alkoholisoituneen isansa kanssa 70-luvulla.

Lisaa lastenkirjallisuutta

Toinen norjalainen lastenkirailija, nimittain Alf Prøysen, tuli myos tutuksi nopeasti ensimmaisena vuotena taalla. Teskjekjerringa/Eukko pikkurilli-sadut (tai mitahan se sitten olikaan suomeksi...) on taman rakastetun kirjailijan ja viisunikkarin tuotoksia.

Alf Prøysen oli kotoisin Hedemarkista, tasta aika lahelta meita. Han oli torpparin poika ja haki paljon aiheita kirjoitelmiinsa ja lauluihinsa lapsuuden muistoistaan.

Eras rakastetuimmista joululauluista taalla, Julekveldsvise, on Alf Prøysenin sanoittama. Tassa tuubin aanitteessa itsensa mestarin laulamana:



Tassa muutama vuosi sitten, muistaakseni kirjoitettaessa kirjailijan biografiaa, kerrottiin hanen olleen enemman kiinnostunut miehista kuin omasta vaimostaan...

E6:n varrella Hamarin ja Lillehammerin valimaastossa sijaitsee Prøysen-huset, jossa kannattaa kayda lasten kanssa tai ilman. Vahan matkan paassa tasta sijaitsee Prøysen-torppa ja siellakin voi kayda kesa-aikaan tutustumassa.

Norjalaisista saduista

Blogilistaa tutkaillessani, huomasin, etta Antti Alanen oli kirjoittanut Ivo Caprinon DVD-boksista. Meilla kotona tuo boksi on ollut muutaman vuoden ja filmit on nahty monta monituista kertaa.

Tyoni vuoksi olen joutunut tutustumaan norjalaiseen lastenkirjallisuuteen paljonkin.

Ensimmainen tuttavuus oli (Suomessakin tuttu) lastenkirjailija Thorbjørn Egner. Hanen Kardemummakyla ja kolme iloista rosvoa Kasper, Jesper ja Joonatan. Tama kirja ja siita tehty naytelma lauluineen on edelleenkin suosikkini. Suomessa kavin katsomassa sen teatterissa saman kauden aikana kolme kertaa! Taalla katson teatteriversion joka joulu televisiosta. Laulut osaan enemman tai vahemman ulkoa. Ja melkein ulkoa koko tarinankin. Eraan talven aikana luin kirjan noin 30 kertaa lapi nuorimmalle lapselleni hanen toiveestaan... Eraan paivakodin seinille sain maalata suuria hahmoja ja rakennuksia Kardemummakylasta.



Kristiansand-nimisessa kaupungissa etelaisessa Norjassa on rakennettu Kardemummakyla. Siella on suosittu perhepuisto, jossa on kaiken muun lisaksi valtava elaintarha. Siella esitetaan joka kesa heinakuussa valtavan suosittua Kaptein Sabeltan-teatteria, johon liput taytyy varata nain alkuvuodesta, jos meinaa paasta juuri silloin kun haluaa. Suositeltava paikka kaikille lapsiperheille!

Thorbjørn Egner on kirjoittanut muitakin Suomessa tunnettua lastenkirjoja. Tarina hammaspeikoista nimeltaan Karius ja Baktus, seka Hyppelihiiri Myokki-Pyokkimetsassa (Hakkebakkeskogen). Todella suosittuja kirjoja molemmat taalla. Lisaksi han on sanoittanut ja kai saveltanytkin kirjoihin liittyvat laulut ja piirtanyt kuvat. Aikamoinen satuseta!

Kirjat

Olen aika ajoin kirjojen suurkuluttaja. Saatan lukea kolmeakin kirjaa yhta aikaa. Mutta silloin saavat kylla kirjat olla hyvin erilaisia. Olen kirjojen suhteen hyvin moniruokainen. Luen kaikkea mahdollista rakkausromaaneista dokumentaareihin, tyokirjallisuudesta romaaneihin.

Tanne muutettuani olin vahan huolissani kuinka lukemisharrastukseni kavisi.Mutta apu loytyy aina kirjastosta. Kirjastot ovat niitten ensimmaisten paikkojen joukossa, jotka etsin uuteen paikkaan muuttaessani. Ja yleensa kirjastojen henkilokunta on uskomattoman ystavallista ja avuliasta.

Oslossa Deichmanskin kirjastossa on suhteellisen pieni suomalaisten kirjojen osasto. Eraalla pienemmalla paikkakunnalla asuessani neuvoi kirjastonhoitaja tilaamaan kirjoja Vadsøn kirjastosta. Siella on varmaan koko Norjan laajin suomalaisten kirjojen osasto.

Suomessa kaydessa ostan aina useita kirjoja. Kaytan hyvakseni alennusmyynteja ja kirjastojen poistotiskeja. Lisaksi minulla on muutama hyva ystava, jotka tietavat lukemisharrastukseni ja antavat minulle kirjoja lahjaksi ja kiertoon.

Tana jouluna sain vanhimmalta lapseltani lahjaksi taman kirjan, joka kertoo entisen Lansi-Balkanin alueen tapahtumista vuodesta 1992 tahan paivaan saakka. Han oli ostanut kirjan takalaisen nettikirjakaupan sivuilta. Siella taytyykin kayda tutustumassa...