Suomalaisia uudissanoja

Pitempään ulkomailla asuessa huomaa, että suomenkieli uudistuu. Suomessa asuvien ystävien sanastoon tulee sanoja, joita ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Nyt reilusti yli kymmenen vuotta täällä asuneena ja harvoin Suomessa käyvänä huomaa kyllä puhekielen eron. Varsinkin nuorten, mutta kyllä vanhempienkin.

Luin eilen Facebookista taas uuden sanan: myötähäpeä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että jouduin googlettamalla etsimään sanalle merkityksen. Tässä Hikipedian sanaselitys. (Toivottavasti ette tunne myötähäpeää, vaikka täällä tyhmyyteni julkisesti tunnustankin, heh heh.)

Kiinnostuin muutenkin katselemaan sivuja uudissanoista. Löysin mm tämän mielenkiintoisen uutisjutun Areenalta. Tästä taas pääset suoraan televisiojutussakin mainitulle Kielitoimiston Kuukauden sana- listalle.

Oletko sinä kokenut kielen uudistumisen? Millaisiin uudissanoihin sinä olet törmännyt?

Kielistä sadepäivänä

Norjassa syntynyt 8 vuotias tyttäreni sanoi Suomessa eräänä iltana loman loppupuolella, että nyt en kyllä jaksa enää puhua suomea ja vaihtoi kielen norjaan.

Minua väsyttää monesti aina iltaisin, varsinkin töitten jälkeen. Oikeastaan tajusin syyn vasta tuolla Suomessa. Kyllähän tämä vieraalla kielellä koko ajan itseään ilmaiseminen ja muitten puheitten ymmärtäminen väsyttää. Näinkin monen vuoden jälkeen.

Tänään on taas vaihteeksi satanut ja pilvet roikkuvat matalalla. Minä tein kaalikääryleitä isännän toiveesta. Itselle tein täytteen riisistä, porkkanasta ja kukkakaalista ja maustoin mahtavasti. Muut saivat ihan perinteisen lihatäytteen.

Tuubin "helmia" - norjan kielesta

Tassapa tietoa norjan kielesta kaikille kiinnostuneille ;).

Norjankielesta

Tanne Norjaan muuttaessa on meilla suomalaisilla etua siita, etta meidan on taytynyt opiskella ruotsia. Minulla, joka olen myos aikoinani asunut Ruotsissa, on ruotsinkielen taidosta ehdottomasti ollut etua. Mutta ruotsinkieli ei ole norjaa, eika painvastoin. Esimerkiksi jotkut sanat tarkoittavat aivan jotakin muuta (rolig norjaksi on rauhallinen, ruotsiksi hauska). Sanojen lausuminen ja aksentti on aivan omanlaisensa molemmissa kielissa. Lisaksi norjalaiset murteet ovat oma lukunsa sinansa. Tanne keskelle maata muutettuani Oslosta, oli minulla todella vaikeata aluksi ymmartaa takalaista murretta. Oh ja puhumattakaan jostain Tronheimin alueen murteesta. Sehan on kuin aikuiset sossottaisivat lasten puhetta.

Minulle on vuosien mittaan kehittynyt oma norjankieleni - valitettavasti. Minulla on kuulemma jotain ihan omia sanoja, joita ei kylla kukaan muu kayta. Sanajarjestys menee valista aina ihan sikin sokin. Prepositioitten kayttaminen on yhta utopiaa. Minulla lentelee på/i/av jne milloin mitenkin. Siita huolimatta olen tyopaikan kokousten ainoa vapaaehtoinen ja toivottu poytakirjojen kirjoittaja(ehka niita ei kukaan lue enaa kokousten jalkeen...) ja kaytan tyossani koko ajan ja kaiken paivaa norjankielta ja tulen ilmeisesti hyvinkin ymmarretyksi. Tai sitten kukaan ei uskalla paljastaa, ettei ymmarra minua... Mutta sehan ei ole taas minun vikani. Mina ainakin kysyn ja pyydan toistamaan, jos en ymmarra jotakuta. Ainakin melkein aina...