Elämän arkienkeleitä

Tämän kesän aikana olen tavannut monia arjen enkeleitä. Kaiken kiireen keskellä aikaisemmin en ole huomannutkaan, kuinka paljon näitä ympärilläni täällä onkaan. Kovin monet ovat kyselleet vointia niin puhelimitse kuin sosiaalisten medioidenkin kautta. Vieraita on riittänyt lähes joka päivälle. Apua olen saanut yhdessä jos toisessakin asiassa ja apua tarjotaan edelleenkin koko ajan. Ihmisten turvaverkko on ollut valtava.

Ja niinhän se varmaan onkin, että hädässä ystävä tunnetaan. Kun ihminen kokee jotain traumaattista, niin silloin näkee, kuka sinusta välittää. Kriisin kokeminen pienessä yhteisössä on varmasti myos erilaista kuin isoissa paikoissa. Täällä kaikki tuntevat toisensa ihan eri tavalla. Tosin sekin voi olla niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta minun kokemukseni ovat olleet lähes pelkästään positiivisia.

Apua saa, jos on vastaanottavainen avulle. Jos haluaa "leikkiä" kaiken osaavaa ja ylivoimaista, niin kukapa sitä apuaan sitten tarjoaakaan. Ja joskus pitää osata sitä apua pyytää itsekin.

Eilen olimme yhden meidän arkienkelimme kanssa retkellä tässä lähistöllä. Tämä enkeli on sellainen, joka piipahtaa kylään ihan ilman sen kummempia. Saattaa tuoda mukanaan pullapussin kahvileiväksi. Istuu ja jutustelee jonkin aikaa. Ja niin saa sekin päivä piristysruiskeensa.

Eilisellä retkellä nautimme luonnonrauhasta ja kauniista maisemista. Ja kuinkas ollakaan, löysimme isot kasat niin lakkoja kuin mustikoitakin. Eilinen oli hyvä päivä!

Kesäloma Suomessa

Loma Suomessa oli todella helteinen. Lämpötila oli kolmissakymmenissä aivan koko ajan. Paitsi lähtöaamuna.

Maija opetteli piirakan paiston salat mummon kanssa.

Mummolassa oli mahtavat kukka-asetelmat.

Mökillä oli idyllistä rauhaa.

Ja uimavesi siellä oli lämmintä.

Savumuikut maistuivat.

Sadunkertoja ystäväni piti mahtavat 50-vuotisjuhlat.

Joensuun kirkossa kävin urkukonsertissa.

Siinä kirkossa olen päässyt ripille.

Salmiakkijäätelöllä herkuttelin.

Joensuun torilla hikoilin.

Torilla oli muitakin hikoilijoita.

Arnoldsilla herkuteltiin.

Kermankoskella käytiin.

Valamon luostarin rantatsasounaa ihaliltiin. 

Ja sitten yllättäen oltiinkin taas kotona.

Joensuu ei taaskaan päässyt yllättämään. Ilmat olivat mahtavat, suku ja ystävät vieraanvaraisia, näkemistä riitti. Mitäpä muuta lomaltaan voisi toivoakaan. Kiitos taas kerran teille kaikille, jotka teitte lomastamme onnistuneen. Sitä tarvittiin!

Keskellä kesää

Kesäilmat hellivät täälläkin. Taitaa sama korkeapaine olla koko Skandinavian yllä.

Viikko on mennyt paperimyllyä hoitaessa. Asiat etenevät kesä-Norjassa hitaasti, kun joka paikassa ollaan lomilla. Heinäkuun viikkoja kutsutaankin sattuvasti fellesferieksi (eli yhteislomaksi). Kovin monet ovat ansaituilla vapailla nauttimassa kesäilmoista. Yllättävän monet matkustavat myös näin kesähelteitten aikaan etelään. Ehkäpä ne muutaman vuoden takaiset sateiset kesät saavat ihmiset turvaamaan kesäauringon sillä tapaa.

Vaan minähän en kesällä etelään lähde. Minä lähden Joensuuhun, jossa on viimeisen viidentoista vuoden aikana aina paistanut aurinko minun loman aikaan. Ensi viikollekin on luvattu sääennusteen mukaan koko kesän parasta viikkoa. Vaan semmoiseenhan sitä on tottunut, joten ei tullut ihan salamana kirkkaalta taivaalta tuokaan ;).

Entinen opiskelijapoika, nykyinen valtion virkamies, tulee tänne talonvahdiksi. Hän aloitti uudessa työssään ja saa pitää kotikonttoria nyt heinäkuun, niin joutaa tännekin. Koiria ja kissaa on syötettävä ja kotona olevien lehmien perään on katsottava, vaikka lomittajat onkin sitä oikeastaan tekemässä. Vaan saavatpahan hekin olla edes pikkuisen vähemmällä.

Mustikat alkavat kypsymään tuossa kotimetsässä ja mansikka-aika alkaa olla jo lopuillaan. Tämmöisillä herkuttelin tänä aamuna:

Oikein hyvää heinäkuun loppua!

Sigrid Undset

Lauantaina kävin tyttöjen kanssa Lillehammerissa Bjerkebækissä. Se on museoksi tehty kirjailija Sigrid Undsetin kotitalo.

Sigrid Undseth (klikk, klikk) on kolmas norjalainen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut kirjailija. Hän sai palkinnon 1928. Ne kaksi muuta ovat Bjørnsjterne Bjørnson vuodelta 1903 (jonka kodissa, Aulestadissa Gausdalissa Lillehammerin vieressä, vierailimme viime kesänä) sekä Knut Hamsun vuonna 1920.

Lillehammer on muuten ollut aina kulttuuri-ihmisten suosima kaupunki. Siellä ja lähistöllä ovat asuneet mm kuvataiteilija Jakob Weidemann, tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl, kirjailija Anne Cath, Vestly ja monet monet muut.

Museolla pääsee sisälle taloon vain oppaan kanssa ja se onkin todella mielenkiintoinen retki oppaan kertoessa kirjailijan tarinan. Talon ympärillä on myös rehevä puutarha, joka on laitettu samanlaiseen kuntoon kuin se aikoinaan oli. Kirjalija kun oli innostunut puutarhanhoidosta.

Ja kuinkas ollakaan, niin osaavan oppaan kertoessa tarinaa, unohdin ottaa kuvia... Mutta tässä kuva talon ympärillä olevasta metsiköstä kahvilasta käsin otettuna. Siellä pilkottaa talokin puiden siimeksessä ;)

Kahvilan terassilta

Ihanaa Bjerkebækk teetä, joka on tehty puutarhan yrteistä. Sekä herkullista Fyrstekakea.

Viilenemässä

Täällä kesä jatkuu kovine helteineen. Kävin tänään viilentäytymässä Gjøvikin suuressa ostoskeskuksessa. Ihan yksikseen, kun tytär oli kaverinsa kanssa Lillehammerissa. Siellä ilmastointi puski täysillä viileää ilmaa, eikä ollut yhtään hiki shoppaillessa. Voin suositella, jos helteet vaivaavat. En minä mitään sen kummempaa tarvinnut, enkä ostanutkaan mitään ihmeellistä. Teetä, tyynyjä, suomalaista salmiakkia Søstrene Grene-kaupasta (niillä on niin surkeat nettisivut, etten kehtaa edes tähän linkkiä laittaa, mutta sieltä voi ostaa todella edullisesti kaikkea rihkamaa).

Sain lahjaksi ystävältä äskettäin Päivän sana- kalenterin. Tälle päivälle siinä luki näin:

Eli suomeksi: Kunhan ensin tekee välttämättömimmän ja sen jälkeen mahdollisen, niin lopulta voi saavuttaa mahdottoman. Hyvin sanottu!

Tämän päivän asteet iltapäivällä kotiin tultua:

Kissan päivät

Tiistaina tuli vettä taivaan täydeltä. Keskiviikkona oli jo aikamoinen helle, illasta oli vielä tämmöiset lukemat:

Ja tänään on lämpöä riittänyt koko maassa paarhaimmillaan kolmenkymmenen asteen yli. Täällä meilläkin lähempänä sitä. Kello 21.30 otin tämän kuvan:

Eli kissan päivät :).

Taas tulvii

Kovat vesisateet tuovat, täällä meilläpäin ainakin, kovin usein tullessaan myös maanvyöryjä ja tulvia. Ja eilen täällä tulikin vettä oikein taivaan täydeltä. Ja tänään jatkuu sama meininki säätiedotuksen mukaan koko päivän...

Aamun nettilehdestä luinkin, että Lillehammerissa on jouduttu evakuoimaan asukkaita myös terveyskeskuksen vuodeosastolta. Ja mm E6:n valtatie on jouduttu laittamaan kiinni vesimassojen vuoksi.

Onneksi ei tarvitse lähteä minnekään tänään. Mehän asutaan 650 metrissä pienellä kukkulalla ja tästä valuu sadevedet alaspäin, eikä ole pelkoa minkäänlaisista tulvista tai vyörymistä. Ja tiekin pysyy paikallaan, kun ei ole puroja tien ali.

Tässä eilistä vesisadetta:

Yöllä syntyi taas vasikka. Heräsin neljältä, kun ylpeä äiti esitteli vasikkaansa minulle. Huuteli nimittäin ammuuta sen verran kovaa, että oli pakko kurkistaa ikkunasta, että mikä on hätänä. No eihän siellä hätä ollut, vaan oli vastasyntynyt pienokainen :).

Olen muuten huomannut aikaisemminkin, että tämmöisillä ekstreemi-ilmoilla lehmät alkavat herkästi poikimaan.

Säätiedotus lupaa huomenna aurinkoa ja hellettä. Uskoisikohan?

Vankilassa

Kävimme tänään asioilla Lillehammerissa ja samalla piipahdimme lounaalla Lillehammerin vanhassa vankilassa eli paikassa nimeltään Cafe og Chocolaterie. Se sijaitsee kävelykadun eteläpäässä. Ruoka oli hyvää ja paikka todella tunnelmallinen. Me istuttiin eräässä "putkassa", että saatiin olla rauhassa.

Tässä kuva isommasta vankilahuoneesta. Siellä voi pitää vaikka kokouksia.

Ja tässä sen pienemmän putkan ovi. Luukku ja kaikki :).

Vaihdoin viime viikonloppuna ison sängyn pienempään ja ostin tänään uuden yöpöydän. Grrr, inhoan näitä koottavia juttuja. Pääsin aika pitkälle, mutta en jaksanut enää näin illasta sitä valmiiksi koota kumminkaan. Jatkanpa huomenna.

Hyvää viikonloppua!

Risteilyllä voimia hakemassa

Olimme Maikin kanssa varanneet kesäloman alkajaisiksi taas kerran Saksan risteilyn Oslosta. Ties monesko kerta... Päätimme kaikesta huolimatta ja monen kehotuksesta vaihtaa pieneksi hetkeksi maisemia. Olihan se vähän erilaista kuin aikaisemmin, mutta kumminkin varmaan hyväksikin. Saimmepahan muuta ajateltavaa.

Nautiskelimme tämmöisiä mansikkajuomia niin monta, että lopulta ne alkoivat ällöttämään.

Laivalla oli melkoisen rauhallista. Lomakausi ei ole kunnolla päässyt vielä käyntiin.

 Monen tuulisen viikon jälkeen kotona, tuntui ihmeelliseltä, että meri oli näin tyyni.

Kielissä oli paljon vanhoja purjelaivoja.

Aurinko helli meitä koko matkan.

Takaisin tullessa ihailimme Storebæltin (klikk, klikk) siltaa.

Ja nautiskelimme tämmöisiä drinkkejä. Laivan koko alkoholiton juomatarjoilu tuli tutuksi ;).

Veden liplatusta.

Ja Storebæltiä lähempää.

Ja tänään alkaa lomalaisten arki. Joka on todellakin minun kohdalta sitä raakaa arkea tapahtuneen jälkeen. Alan suuren selvitystyön ja virallisten papereiden järjestämisen... Nyt tarvitaan paljon viisautta ja voimia.

Ruohonleikkurimme

Kesän ja vihreän nurmikon kunniaksi pääsi ruohonleikkurimme pihaan :). On tämä niin helppoa.