Kotona

Suomen ja Joensuun reilusti yli kahdenkymmenen asteen helteinen lämpötila vaihtui Norjan kymmeneen asteeseen ja vesisateeseen tänään iltapäivällä. Että johan tässä sitten kohta töihin joutaakin :). No, on minulla vielä lomaa viikon verran.

Tänä kesänä ehdimme istuskelemaan useamman kerran suomalaisissa lempimaisemissa eli rantakahviloissa. Ja mikäs siellä olikaan lämpimässä ollessa. Tässä kuva Kontiolahden satamasta, jossa istuskeltiin eräänä iltana. Eikös ole ihanat maisemat Höytiäisen rannalla?

Mukavaa loppuviikkoa!

Kultaa

Paikallislehdestä luin aamulla, että lakkaa on suot ihan keltaisenaan. Kypsiäkin ovat jo ja tämä viikonloppu on lakankerääjien viikonloppu.

No, meiltä on 100 metriä lähimmälle lakkasuolle ja sinnehän piti ennen hellettä ehtiä. Ei tarvinnut olla kauan. Vähän marjoja. Puolet raakoja. En kerää raakoja marjoja. Tulipahan kuntoiltua varttitunti.

Meitä on nyt hellitty helteillä. En valita, vaikka kuuma onkin. Alkukesä oli niin kylmä ja sateinen. Samoin kuin parina edellisenäkin kesänä. Eli nyt nautitaan kunnon kesästä. Mutta lehmien laitumet alkavat olla kuivia ja olemme joutuneet aitaa laittamaan lisää useampana päivänä. Sillä seurauksella, että sain auringonpistoksen tai jonkun sen tapaisen yhtenä päivänä. Ei hyvä ja nyt olenkin vältellyt auringossa olemista.

Eilisiä kuvia verannalta:

Maanantaina vaihtuvat maisemat ja kohteena on Suomi ja Joensuu. Reilu viikko siellä. Katsotaan ehdinkö postailemaan sieltä mitään.

Lähimatkailua: Øyer ja Hafjell

Maikilla ja Øyerin tädillä oli kymmenvuotis-jubileum. Kymmenen vuoden ajan (eli siitä alkaen, kun Maikki oli 2v), he ovat joka kesä heinäkuussa käyneet Hunderfossenin perhepuistossa (klikk klikk) viettämässä yhden ratkiriemukkaan päivän.

Tänään ennen sinne menoa sain minäkin osallistua riemuun tutustumalla Hafjelliin (klikk klikk). Paikka on talvisin yksi maan suosituimmista laskettelukeskuksista, jossa on 17 hissia ja 32 eri tasoista mäkeä. Kesäisin on mäessä taas maan suosituimmat downhill-pyörämäet. Alue on siis käytössä ympäri vuoden, mikä on minusta erittäin positiivista.

Menimme gondol-hissillä edestakaisin ja käytimme ylätasanteen kahvilapalveluita. Suosittelen.

Øyerissä sijaitsee muutenkin kaikenlaista tekemistä. Esimerkiksi mainitsemani Hunderfossen. Lilleputthammer on perhepuisto vähän pienemmille taapertajille. Norjan vegmuseum eli tiemuseo on Hunderfossenin vieressä. Lillehammerin olympialaisten bob-laskurata on samalla alueella. Ja paljon muuta. Eli tuolla pienellä paikkakunnalla, pienen matkan paässä Lillehammerista voisi viettää useamman päivän.

Tässä kuvia:

Fakkelmannen (tulenkantaja) taideteos vuorenrinteessä.

Oikeassa yläkulmassa Fakkelmannen.

Tuommoisella mentiin ylös-alas. 

Mökistä suoraan rinteeseen.

Maisemaa Rondaneen päin.

Laskettelurinnekartta.

Pyörärinnekartta.

Alhaalla joen toisella puolella Hunderfossen. 

Hunderfossenin voimalaitokselta.

Voimalaitokselta.

Hadeland glassverk

Tänään tehtiin tyttöjen retki Hadelandiin lasitehtaalle. Paikka on Norjan yksi eniten vierailtu turistikohde. Sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Oslosta luoteeseen.

Ystäväni aloitti lomansa murtamalla jalkansa kolmesta kohtaa ja alkaa nyt kolmen viikon jälkeen hyppimään seinille kotonaan. Viimeksi olimme samassa paikassa pari vuotta sitten, kun minulla oli polvi kipeä. Eli oikea vaivaisten vierailupaikka :). Ja tällä kertaa kokeilimme vierailua pyörätuolilaisen silmin. Hyvin sujui, mutta kaikkiin kohteisiin ei pyörätuolilla kumminkaan päässyt sisälle.

Lasitehtaan alueella on vanhoja rakennuksia, joissa on tehtaanmyymälöitä. Niissä myydään lasi- ja posliinituotteita ja kaikenlaista muutakin sisustustarvikkeista vaatteisiin ja ruoka-aineisiin edullisempaan hintaan. Kesäisin puistossa on lasten eläinpuisto lehmineen ja lampaineen. Lisäksi eräässä rakennuksessa on vaihtuva näyttely. Tällä kertaa kansallispukuja. Lasitehtaalla on mahdollista puhaltaa omaa lasia. Alueella on ravintola ja pari kahvilaa. Joulunalusaikaan on järjestetty jouluaktiviteetteja.

Eli päivä sujui supsikkaan. Niin supsikkaan, että meinasin unohtaa ottaa kuvia. No, sitten yhdestä kohdasta kuvasin eri suuntiin, että on edes vähän todistusaineistoa :).

Huipulla

Käytiinpähän tuossa oman kylän huipulla Skartlitoppenilla (948m).

Maikki, opiskelija ja Toya mukana.

Huipulla.

Huipulle.

Korkealta näkyy kauas.

Lakkojakin tulee näköjään.

Rondane

Meillä oli koiranäyttelyreissu Østerdaleniin tänään.

Norjassa on useita laaksoja (dalen). Tunnetuimpia ovat täällä meidän alueella Gudbrandsdalen (Lillehammerista pohjoiseen) ja Østerdalen (Elveromista Rørosiin). Matkasimme Lillehammerista Ringebuhun ja sieltä nousimme Gudbrandsdalenin ja Østerdalenin välissä olevalle Rondanen tunturialueelle, jossa sijaitsee 963 neliökilometrin kokoinen Norjan ensimmäinen kansallispuisto.

Alueelta löytyy mm Harald Sohlbergin "Vinternatt i Rondane"-maalaukseen inspiraation antanut maisema:

Maisemat matkalla ovat henkeäsalpaavat:

Kotoa lähtiessä oli shortsikeli ja Østerdalenissa satoi ja oli puolta vähemmän lämpöasteita. Näyttely ei mennyt nappiin, kun Toya on päässyt vähän liikaa pulskistumaan kesän aikana. Mutta matka sinne oli itsessään korvaaton kokemus.

Toyaa piti kuivatella pyyhkeellä ennen kehään menoa:

Kotimatkalla käytiin syömässä tässä ihanassa pikkukahvilassa nimeltään Atnasjøkafe:

Siellä sai seisovasta pöydästä syödä mahansa täyteen kotiruokaa kahdella sadalla kruunulla. Oli poronlihapihvejä, hirvenlihapihvejä, lohta, rømmegrøtiä ja paljon paljon muuta. Lisäksi oli juomat, kahvit ja jälkiruuat. Ei paha hinta ollenkaan.

Kahvilan pihassa oli vuodelta 1766 hirsimökki:

Kotimatkalla pysähdyimme myös erään hevoskoulun kohdalla. Siellä minua säälitti tämä dølaheppa, jonka alahuuli roikkui siihen malliin, että hänelle tuntui hommat riittävän tämän päivän osalta.

Trettenin ja Øyerin välille on muuten avattu neljän kilometrin pituinen tunneli. Kyllähän se on niin, että tunnelit nopeuttavat matkaa paljon. Mutta entäs ne maisemat sitten... Ei kovin turistiystävällistä.

Että tämmöinen kesäreissu tällä kertaa :).

Poikien lelut :)

Tässä kaikkien poikien lempilelu vähän isommassa koossa. Naapurin isäntä tuli laittamaan vanhan talon palotontin nyt lopultakin kuntoon. Johan siitä palomiesten harjoituksesta onkin aikaa kulunut. Kyllä se näyttää helpolta, kun sen osaa. Minä en osannut käyttää edes niitä lasten kaivureita päiväkodin pihalla :).

Aulestad

Tämän päivän kulttuurikesämatka vei meidät naapurikuntaan Gausdaliin Aulestad-nimiseen paikkaan.

Aulestad (klikk klikk) oli Bjørnstjerna Bjørnsonin (klikk klikk) koti vuosina 1875-1910. Bjørnson taas oli norjalainen kirjailija, runoilija, isänmaanystävä. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1903. Norjan kansallislaulu "Ja, vi elsker dette landet" on sävelletty hänen runoonsa.

Paikassa on ollut mittavia restaurointitöitä viime vuosina ja niin rakennukset kuin puutarhakin ovat saaneet tarvittavan kasvojenkohotuksen.

Talon ympärillä oli muuten kaikkien Pohjoismaitten liput. Tyynen ilman vuoksi sain Suomen lipusta vain näin vaisun kuvan, vaikka odottelin kuinka kauan tahansa pientä tuulen henkäystä:

 Kahvilassa oli keskitytty Bjørnsonin runoilijapuoleen:

Suosittelen paikkaa, jos joskus olette täälläpäin. 18km Lillehammerista Gausdaliin päin. Rauhallinen kulttuurin ystävien keskus. Sellainenhan se oli jo Bjørsnoninkin aikaan.