Vanha puhelimeni on näyttänyt hälyttäviä merkkejä palvelusajan loppumisesta. Aloin jo hermostumaan, kun en saanut vastattua puheluihin jne. Niinpä päätin hankkia uuden puhelimen nyt, kun on aikaa opetella sen käyttöä pääsiäislomalla.
Pari vuotta sitten mulla oli kosketusnäyttöinen puhelin, josta sain rikottua näytön parin kuukauden käytön jälkeen. Silloin sanoin, että en ilmeisesti voi hankkia koskaan puhelinta, josta näyttö räsähtää rikki lattialle pudotessa. Niinpä käytin vielä pari vuotta vanhaa nokialaistani, joka on semmoinen antiikkinen.
Olen myös saanut rikottua digikameran tässä joku aika sitten...
Kuvat, joita tänne blogiinkin aina laitan, on sitten otettu useimmiten kännykällä. Ei siis mitään huippulaatua. Ajattelin, että uusi kamera ehkä auttaisi osaltaan tässä kuvaongelmassakin. Kännykkä kun on useimmiten aina mukana.
No, nyt mulla on sitten taas tämmöinen kosketusnäyttöpuhelin. Saa nähdä kestääkö tämä minun tassuissa. Näin viime yönä unta, että sain särettyä näytön heti... (Ostin muuten tuommoisen limenvihreän kevään kunniaksi, hih. Mitäs tässä mamoilemaan värienkään suhteen, kun kerran uuden tekniikan perään lähdettiin.)
Tämä Lumian malli on kuulemma yksinkertaisempi ja puolta halvempi kuin isosiskonsa sarjoissa 900 ja 800. Ainakaan hinta ei hirvittänyt.
Parin päivän kokemuksella olen ollut ihan tyytyväinen ostokseeni. - Olen ottanut vähän kuvia, joten niistä en sano vielä mitään. Mutta muutaman kuvan lataaminen läppärille sujui hurjan nopeasti. - Olen asentanut puhelimeen joitakin appeja ja opetellut niitten käyttöä. - Läppäri sanoi irti sopimuksensa Skypen käytön kanssa jo kauan sitten. En tiedä miksi. Mutta nyt minulla on Skype kännykässäni. Ja sehän onkin mitä hauskinta. Voin soitella Suomeenkin videopuheluita milloin huvittaa, vaikka matkan päältä.
Nykyisillä kännyköillä tehdään puhelimessa puhumisen ja viestien lähettämisen lisäksi kaikenlaista muuta ja niitten opettelemiseen menee varmaan aikaa. Mutta opetellaan, opetellaan.
Mukavaa kiirastorstaita!