Välillä mietin itsekin, missä sitä on tullut oltua ja mentyä. Siellä, täällä ja tuollakin. Kuntoa on rempattu, Tallinnassa rampattu ja töitäkin on tehty.

Olen käsitöitäkin tehnyt, vaikka jokseenkin hiljakseen. Neuleinto ei ole ollut parhaimmillaan ja tuntuu, että samoja neuleita on joutunut neulomaan moneen kertaan ennen kuin niistä on tullut sopivia. Kehruuintoa ei ole näkynyt tänä vuonna ollenkaan. Muutaman kuituletin olen saanut hankittua, samoin kuin uuden nyörin katkenneen tilalle.

Yltiöpäisenä yllytyshulluna olen asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa ja virkata 14 kg lankaa tämän vuoden aikana. Saldo on toistaiseksi vähän reilut kaksi kiloa, joten kiire taitaa tässä tulla. Huivit yhä edelleen innostavat eniten ja niitä onkin tullut jo neulottua jo yhdeksän kappaletta. Ajatuksissa oli myös neuloa huivi tai muu kaula-asia per viikko, mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi.

Mutta tämän vuoden sukat olen saanut neulottua. Sain joululahjaksi kaksi vyyhtiä ihanaista Väinämöinen sportia ihanilta ystäviltä. Se oli kavala suunnitelma saada minut neulomaan sukkia ja suunnitelma tuotti kuin tuottikin tulosta. Ja kun kerran sukkia ryhdyin tekemään, niin tein sitten polvisukat. Sukat on neulottu ystävien neuvojen avulla, kuka nyt milloinkin sattui lähietäisyydellä olemaan. Lankaa näihin meni huimat 165 grammaa.

Josko tämä kirjoittaminen tästä taas alkaisi. 

Hauskaa alkavaa kevättä!

Sekalaista satoa

Kaikenlaista pientä on jäänyt esittelemättä. Nyt pitää yrittää saada tuo lankatase näyttämään vähän paremmalta, joten tulee monta pientä työtä samaan postaukseen.

Tämän vauvan nutun oli tarkoitus olla yllärilahja lapsuudenystävän vauvalle, mutta jäi kesken ja vauva ehti kasvaa siitä ohi. Anu onneksi kelpuutti tämän omalle lahjottavalleen ja se pääsi hyvään kotiin. Malli on Seamless yoked baby sweater. En pitänyt ohjeesta, kun sen mitat perustuivat täysin kerrosten ja silmukoiden määriin, eikä missään ollut edes tiheyttä mainittuna. Onneksi sain kanssaneulojan avulla kaivettua jonkinlaisia mittoja ja luulisin, että nuttu on ihan sopusuhtainen. Tähän meni 111g Maijaa.

Matleena ehdotti sytomyssyjen neulomista, jos en mitään muuta keksi. Siinä vaiheessa olin jo neulonut nämä kaksi myssyä juuri siihen tarkoitukseen. Sinisen myssyn viimeistely vain antoi odottaa itseään.

Malli on Quest for a man ja sekin valikoitui lähinnä nimen alkukirjaimen perusteella. Kiva nopea malli neuloa. Lanka on Lankamaailman alelaarista joskus kokeilumielessä ostettu Flox magic. Molempiin myssyihin meni koko 50 gramman kerä ja sininen jäi jopa pari kerrosta lyhyemmäksi, vaikka molemmat kerät olivat täysiä.

Olen saanut sukatkin neulottua. Näiden haasteena oli neuloa sukat itselle vieraan paksuisesta langasta. Näihin valikoitui lankalaatikossa pyörinyt kertaalleen jo värjätty vyyhti, joka on paksuudeltaan Isoveli-langan luokkaa. Paksusta langasta oli nopea neuloa, vaikka jouduinkin kertaalleen aloittamaan alusta. En kuitenkaan itse tarvitse useampaa paria näin paksuja sukkia, joten täytyy taas harkita niitä lankalaatikon ohuempia vaihtoehtoja.

Esittelenpä vielä nämäkin sukat, vaikka menivät ihan ajallaan pukinkonttiin. Käly jossain vaiheessa heitti puolitosissaan, että haluaisi itselleen junasukat. Pitihän sellaiset sitten neuloa koossa 37 (onneksi vain). Langaksi valikoitui Nalle Colori ja silmukoita sukassa on muistaakseni 52. Varteen tein yhden makkararyhmän enemmän ja jalkapöydän päälle pelkkää joustinneuletta. Enpä ole tullut kysyneeksi ovatko olleet käytössä ja hyvät. Lankaa näihin kului 108 grammaa.

Tällaista sillisalaattia tällä kertaa.

Anopille

Tämä taivaansininen Nalle aloe vera -lanka on jo pitkään huutanut anopin nimeä lankakorin pohjalla. Olen sen muutamaan kertaan nostanut käsityökoriinkin, mutta aina ovat sukat jääneet tekemättä. Viime keväänä sain jopa päätettyä, että siitä tulee Kalajoki-sukat (ravel-link) ja sain ohjeenkin tulostettua. Mutta ei.

22.32: Kävin lissämässä vielä linkinkin ohjeeseen. Olin niin innoissani, että unohtui.

Lauantaina lähdimme sitten anoppilaan kylään pariksi päiväksi ja heitin lankakerän, puikot ja ohjeen mukaan. Ruoan ja ruokalevon jälkeen tartuin puikkoihin ja aloitin sukkien neulomisen. Aloe vera käsittely teki langasta mukavaa neuloa ja malli oli erittäin koukuttava. Kuvioon piti tosin keskittyä ja onneki minulla oli illan tv-sessiota varten yksinkertaisempaa neulottavaa.

Sukat valmistuivat tänä aamuna hyvissä ajoin ennen paluumatkaamme kotiin. Anoppi oli hyvin tyytyväinen sukkiinsa ja lankomieskin kuulemma kaipaisi uusia villasukkia (edelliset hänelle neulomani ovat kuulemma jo pahasti puhki). Pidin mallista ja koin muutaman todella suuren ahaa-elämyksen: mm.sen miten päin silmukka pitää ylivetokavennuksessa nostaa. Enhän mä ole neulonut kuin kohta kolmekymmentä vuotta. Neulon varmaan toisetkin Kalajoet jossain vaiheessa.

Sukkia suvulle

Sukkasadon aikana en saanut kuin vaivaiset kaksi sukkaparia aikaan. Ei sukituttanut sitten yhtään. Eikä olisi sukituttanut senkään jälkeen, mutta menin tiedustelemaan veljen vaimolta, mitä itsetehtyä täti voisi laittaa joululahjapakettiin - Sukkia! Kaikille tytöille (hän mukaan lukien) sukkia!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä sukkia neulomaan. Ravelryn aakkoshaasteissa oli b-kirjain meneillään ja sitä kautta löysin Hannan hauskan Broken seed stitch -mallipinnan. Löysin Lankavakasta sopivan värisen kerän Regian Fjord-lankaa. Sen kaveriksi kaivoin omia ja -marian- Maija-varastoja.

Ensimmäisenä valmistuivat vaaleanpunaiset sukat. Niiden oli tarkoitus mennä vanhimmalle veljentytölle, mutta niistä tuli hieman liian isot. Väritykseltäänkin olivat sellaiset, että alkoivat kertoa haluavansa äitini sukkalaatikkoon. Ei auttanut muu kuin jatkaa tikuttamista. Malli oli onneksi sen verran helppo, että valmista tuli aika nopeasti, mutta samalla sen verran mielenkiintoinen, ettei tullut tylsistyminen matkan varrella.

Pienin veljentytöistä sai tutut junasukat. Paksummasta langasta tehtyinä, niistä tuli isommat. Saattavat olla vielä vähän liiankin isot, mutta parempi niin päin. "Makkarasukat" olivat ensimmäisenä toivelistalla, kun ovat kuulemma ainoat, jotka pysyvät jalassa.

Viimeiseeen isompaan sukkapriin ei riittänytkään Fjord-lankaa koko matkalle, mutta yhdistelin muista sukista ylijääneitä lankoja raidoiksi. Yritin harjoitella erilaisia langan yhdistämistapoja välttääkseni tuhannen langanpään päättelyn, mutta en oikein onnistunut. Jouduin kuitenkin pujottelemaan niitä hörhöttäviä langanpäitä ja lopputulos olisi ollut kauniimpi perinteisellä päättelyllä. Harjoitukset jatkukoot. Lankaa viiteen sukkapariin meni yhteensä 360 grammaa, joista 150 grammaa Fjordia.

Aika hyvä saavutus ihmiseltä, jota ei yhtään sukituttanut. Nyt en kyllä hetkeen aio neuloa yhden yksiäkään sukkia! Onneksi olen ollut sen verran kiltti, että löysin joulupaketistani tällaiset punaiset ihanuudet lämmittämään omia jalkojani. Kiitos!

Löpöt

Ei mennyt hyvin tämä sukkasato. Tosin ilmoittatuessani jo asetin tavoitteeksi neuloa edes yhden sukkaparin. Tuplasin tavoitteeni, kun neuloin kaksi paria sukkia. Mutta ei tullut helpolla tämä saavutus. Pienet junasukat valmistuivat aika nopsasti, mutta näitä toisia onkin sitten tikutettu uskollisesti melkein koko satokausi. Välillä on toki tullut tehtyä yhtä ja toista muuta.

Pakotin itseni tekemään sukat valmiiksi viimeisenä iltana, sillä muuten olisivat lentäneet ufokoriin ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Onnistuin valitsemaan huonon mallin ja neulominen oli tuskallisen hidasta, vaikka mallikuvio ei monimutkainen olekaan. Päätin kerrankin myös kastella ja muotoilla sukat ennen kuvaamista ja pettymykseni oli todella suurin, kun huomasin niiden löpsähätneen tämän käsittelyn seurauksena. Meinasin lennättää sukat saman tien parvekkeelta alas. Mokomat.

Tulipahan onneksi opittua jotain uuttakin. Nämä sukat on neulottu kärjestä aloittaen ja tällaista kantapäätä en ole aikaisemmin tehnyt. Ohjeessa ei kuitenkaan ollut tälle katapäälle nimeä, joten en tiedä, mitä olen oppinut. Kuten kaikissa kärjestä aloitetuissa sukissa, oli nytkin kantapään saaminen oikeaan paikkaan vaikeeta. Niin vaikeeta, että sukista tuli minulle aivan liian suuret. Englanninkielinen ohjekaan ei kaikilta osin ollut yksiselitteinen, joten jouduin ensimmäisen kantapään tekemään kolmeen kertaan ennen kuin siitä tuli kantapään näköinen. Mut ihan kivat kantapäämalli ja lopulta aika helpot tehdä.

Lanka (Regia Silk Colour) oli liukasta, malli (Summer socks 2008) oli tylsä tehdä, väri ei ollutkaan niin kiva kuin kerällä näytti ja löpsähtänyt lopputulos - siinä projekti pähkinänkuoressa. Tulipahan nämäkin sitten kokeiltua ja lankaa kulutettua 86 grammaa. Olen ostanut nämä kerät ensimmäiseltä Kanranlauksin käynniltä ja olikin jo korkea aika saada ne käytettyä. Onneksi ei ole pakko kutoa sukkia.

Ja tämä marraskuu voisi loppua jo!

Satoa

Minäkin pääsin viimein sienimetsään täällä kotinurkilla. Pidän sienestämisestä, mutta en ole oikein yksin osannut lähteä hyviä sienimaastoja etsimään. Viime viikolla asia tuli töissä puheeksi ja sienestävä työkaveri lupasi viedä metsään.

Täytyy sanoa, että syysaamuna metsä on parhaimmillaan. Ihanan viileä ilma, heleä auringonpaiste eikä hyttysen hyttystä näkösällä. Aurinko siivilöityi kauniisti puiden lävitse ja sammal oli hehkuvan vihreää. Muutama sienikin löytyi. Välillä tosin oli vaikeuksia nähdä niitä, kun unohdin aurinkolasit päähän ja ilman laseja en näe senkään vertaa. Onneksi sienestyskaverit olivat mukavia ja välillä oikein osoittivat hyviä paikkoja, suurimman osan löysin kuitenkin ihan itse. Ihanaa oli ja mieli oikein lepäsi metsän siimeksessä.

Pientä satoa olen saanut kerättyä myös Perunalaariin. Malli on tuttu junasukat, lankana Fabel, jota kului 26 grammaa. Sukkasadon tavoitteeni oli neuloa vähintään yksi pari sukkia ja tässä ne nyt ovat. Toiset ovat jo puikoilla, mutta katsotaan valmistuvatko ennen kuun loppua. Kaikenlaista muutakin on kesken ja tällä hetkellä muut neuleet kuin sukat innostavat enemmän.

Aurinkoista lokakuuta kaikille!

Seuraava koukku

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että pitäisi karsia näitä harrastamiaan käsityömuotoja ja keskittyä vain muutamaan. Samalla ehkä saisi karsittua tuolta kaapeista kaikenlaisia materiaaleja pois.

Nyt kuitenkin saadaan tälle viikolle jo toinen koukuttava harrastus. Edellisestä potauksesta kävi varmasti ilmi, että massanappeilu koukutti ja innosti. Eilisessä neuletapaamisessa kanssaneuloja koukutti minut seuraavaan uuteen harrastukseen - värttinällä kehräämiseen.

Olen moneen kertaan katsellut ja ihastellut hänen kehräämistään ja miettinyt ääneen, että ehkä tuotakin pitäisi joskus kokeilla. Olen jo vakavissani harkinnut värttinän ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt hankkimatta. Ritvis toi tullessaan värttinän, villatopsin ja aivan ihanan väristä silkkiä. Sitten hän näytti minulle kädestä pitäen, miten kehrätään - ja se oli ihanaa. Värttinän pyöräyttäminen ja pyörimisen katseleminen on hyvin meditatiisista ja rauhoittavaa.

Aluksi minua hieman jännitti ylellisen silkin rääkkääminen ja mietin millainen mytty siitä tuli. Mutta sitä olikin aika helppo käsitellä ja lopputulos on epätasaisuudessaan ja möykkyisyydessään ihanan eläväinen. Tasapaksua lankaa saa kaupasta :-) Kehräämisenkin oppii vain kehräämällä ja kuulemma 15 minuuttia päivässä riittää.

Tämänpäiväinen 15-minuuttinen oli tuskaisempi kuin eilinen puolitoistatuntinen. Villatopsin esikäsittely sopivan vahvuiseksi kuitujonoksi oli vaikeampaa kuin silkin esikäsittely (tiedän, silkin kuidut ovat pidempiä). En uskaltanut tehdä esilangasta riittävän ohutta, joten langasta tuli aika paksua. Paksua ja möykkystä. En lähtenyt kuitenkaan kertaamaan sitä vielä, kun sitä on niin vähän. Jos huomenna jatkaisi tuohon samaan, nin saisi ehkä muutaman metrin pituisen valmiin langanpätkän :-)

Ihana Ritvis oli myös tilannut minua ajatellen tätä ihanan väristä Wollmeisen 100% merinovillalankaa. Väri Türkis tottakai! Sain kokea aidon Wollmeise-fiiliksen, kun langat tulivat punaisessa paperipussissa, josta löytyi lankojen lisäksi sormikasohje ja nallekarkkipussi. Nyt vain sopivan neuletakkimallin metsästykseen (pitää tosin muutama keskeneräinen työ tehdä ensin alta pois).

Kiitos Ritvis langoista ja hyvästä opetuksesta! Minulla oli kuulemma vielä illallakin pöljän onnellinen ilme kasvoillani.

Jotta saadaa tähän postaukseen myös miinusgrammoja, esittelen keväällä Ká:lle neulomani sukat. Lanka on Fabelia ja sitä kului 69 grammaa. Nämä ovat vihdoin päässeet perille Brasiliaan, vaikka matka kestikin jännittävän kauan. Olen saanut myös vastalahjapaketin, mutta sen esittelen, jahka olen tavannut Lilan kanssa ja jakanut sen sisällön.

Kiitokset kaikista ihanista nappikommenteista. Niitä taitaa tänään syntyä lisää...

Villaintoleranteille

Tällä kertaa hullun käsitöillälahjojan viattomiksi uhreiksi päätyivät pojan kummisetä puolisoineen. Olen moneen kertaan yrittänyt kummisedältä kysellä, tarvisiko hän pipoa, tumppuja, kaulaliinaa, sukkia tai jotain muuta. Hän on luvannut miettiä asiaa ja kertoa myöhemmin. En ole kuitenkaan selkeää toivetta missään vaiheessa saanut.

Alkukesästä kävivät kylässä ja hyökkäsin tällä kertaa puolison kimppuun. Hän kertoi tarvitsevansa sukat, mutta ongelmana on se, että villa kutittaa. Teräosa voisi vielä olla ihan villaa, mutta varren pitäisi olla jotain ihan muuta. Voisinko siis tehdä sukat, joissa olisi villainen terä ja puuvillainen varsi? Koska kokemukseni mukaan aika monet villan kutittavuudesta valittavat eivät ole missään vaiheessa päässeet kokeilemaan pehmeämpiä sukkalankalaatuja, vein puolison silittelemään sukkalankojani. Aikansa pyöriteltyään vaihtoehtoja hän päätyi siihen, että Kauhavan Kangasaitan Sukkis tuntui kaikkein vähiten kutittavalta. Lupasin tehdä siitä sukat (KYH#11).

Kannoin sukantekelettä uskollisesti ympäri Suomea, mutta en saanut neulottua muutamaa kerrosta enempää. Viime viikolla sitten neuloin sisulla sukat valmiiksi. Pahoin pelkään, että sukista tuli liian isot, kun en osannut osuttaa kantapäätä oikeaan kohtaan (en ole vielä tehnyt riittävän monia sukkia kärjestä aloittaen). Sukkiin meni vain 53 grammaa ja olisin voinut sittenkin aloittaa ne varresta. En tiedä, olisiko sekään lisännyt intoa, sillä lanka ei ollut mielestäni kovin kivaa neulottavaa. Lopputulos on kuitenkin pehmoinen ja viileä. Sukissa väritkin asettuvat nätimmin kuin samasta kerästä aiemmin virkatussa pipossa. Toivottavasti eivät kutita saajaansa. 

Kummisetä mainitsi josssain vaiheessa, ettei tykkää villaisista pipoista. Sainpahan siitä päähäni neuloa hänelle puuvillaisen pipon varastosta löytyvästä Tennesseestä. Malliksi seikkailuhenkiselle miehelle valikoitui Jacques Costeau -pipo (KYH#22). Lankaa kului 94 g. Tämä pipo on jo  käynyt sovituksessa ja on hyväksi todettu. Kummisetä vaikutti jopa yllättyneeltä, miten hyvin se istuu päähän. Päätään hän ei kuitenkaan kuvaaan lainannut, mutta onneksi minulla on tämä varapää, joka suostuu mukisematta jos minkälaisiin kuvauksiin.

Olen vähitellen päässyt sinuiksi suuren KYH- epäonnistumiseni kanssa :-). Virkkuukoukkukotelo on tosin samassa tilassa kuin oli KYHin päättyessäkin, mutta muita käsitöitä olen tehnyt. Tänään aloitin uuden KyJy-työnkin. Niitä aloituksia puuttuu kuitenkin vielä kymmenen ja kuumeisesti mietin, aloitanko väenvängällä kymmenen työtä lisää (lankaa ja suunnitelmia on) vai aloitanko vaan muutaman ja teen keskeneräiset nopeasti pois. On tämä elämä vaikeata välillä :-D

Pieniä paketteja

Tällaista pientä vielä nimetöntä nyyttiä pääsin katselemaan, sylittelemään ja nuuhkimaan viime viikolla. Luonto on kyllä iskostanut hoivavietin syvälle, kun vauvat herättävät useimmissa ihmisissä vahvoja tunteita. Vierailua edeltävänä päivänä työkaveri kävi esittelemässä omaa pienokaistaan ja siinä me sitten ringissä ihailimme, huokailimme ja lepertelimme pikkuiselle. Eikä tarvinnut äitin vauvaansa sylissä pitää kuin sen hetken, jolloin ruokki hänet.

Muistelin lukeneeni tai kuulleeni ihan hiljattain siitä, miten tärkeä rooli isoäideillä on ihmiskunnan kannalta. Erityisen merkittävää ovat vaihdeuvuodet. Ihmiskunnan kannalta on merkityksellistä se, että isoäidit auttavat hoivamaan lapsenlapsiaan sen sijaan, että itse lisääntyisivät. Lähdetietoni olivat hieman hatarat, kun asiasta ystävilleni kerroin. Onneksi löysin netistä hyvin nopeasti sen väitöskirjan, jossa asiaa on tutkittu - ja se on ihan suomalainen: Ihmisen pitkän eliniän evoluutio (Väitös: FM Mirkka Lahdenperä). Tämä ajatus lohdutti kovasti kuumista aalloista kärsivää ystävääni, siksi haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Mutta ovat nuo vauvat vaan niin ihania :-)

Tämä pienoikainen sai Käsityölehden ohjeella (2/2011) neulotun Baby Surprise Jacketin (Rav-link). Elizabeth Zimmermanin neuleideologia on kerrassaan nerokas ja täytyykin jossain vaiheessa perhtyä siihen paremmin. Nutussa ommellaan ainoastaan olkasaumat, muut muodot tulevat kavennuksilla ja lisäyksillä. Sen verran tarkkana niiden kanssa saa olla, ettei tämä aivan aivoton tv-neule ole. Kiva ja nopea tehdä kuitenkin. EZ:n Knitter´s Almanac on tilauslistalla, kunhan vaan saan aikaiseksi. Lankana on viime kesän KYHäilyistä voittamani Sukka-Puffaa ja sen kaverina Viking Baby Ullia ja painoa on 161 grammaa.

Myssy on vanha tuttu Norwegian Sweet Baby cap. Viimeiset lisäykset jäivät hieman pullottamaan ja mietinkin, olenko taas humpsinut menemään niin kovalla vauhdilla, että on jäänyt ohjeesta jotain oleellista lukematta. Eiköhän tuo vauvan päässä sitten muotoudu ihan nätiksi (toistaiseksi on vielä aika reilun kokoinen). Myssyyn käytin pelkkää Sukka-Puffaa ja sitä kului 22 grammaa. Nauhoiksi ompelin äitin tunikasta irroitetut puuvillanyörit, jotka olivat sopivan ohuet ja pehmeät.

Sukatkin ovat vanhat tutut Tuulan junasukat. Kaikki, joille olen tällä ohjeella neulotut vauvansukat antanut, ovat kehuneet mallia erittäin paljon. Taidan siis jatkossakin neuloa junasukkia. Lankana Viking Baby Ull ja painoa 29 grammaa.

 Äiti, nää vaatteet on ihan liian isot! Ja kuumat!

Aikaisemmin esittelemäni imetystyyny meni samaan osoitteeseen. Sain jo seuraavana päivänä onnellisen ja helpottuneen viestin tuoreelta äidiltä. Ihanaa, kun vauva voi olla sylissä ja kädet jäävät vapaiksi. Suosittelen lämpimästi imetystyynyä kaikkiin vauvaperheisiin :-)

Perussukat

Onpa muuten hassua, miten vaalituloksen jälkeen, etuliite perus on saanut ihan uuden lisävivahteen. Mutta enpä mene tähän aihepiiriin sen enempää, kun tämä on kuitenkin käsityöblogi ja sellaisena pysyy.

Neuloin miespuoliselle työkaverille villasukat. Ihan tavalliset, samanlaisia olen neulonut jo monen monta paria. Kolmen kerroksen raidat, mummon opettaman kantapää. Eipä tarvinnut ihan hirveästi miettiä tehdessä. Laittoi vaan automaattiohjauksen päälle.

Ainoa uusi asia oli, se että neuloin SeiskaVeikkaa 3,5 mm puikoilla. Olen havinnut, että aika monet neulovat SeiskaVeikkaa tämän paksuisilla puikoilla, jotkut jopa 3,0 mm puikoilla. Itse olen neulonut 4,0 mm puikoilla, joskus puikkojen koko on ollut jopa 4,5 mm. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, ovatko sukkani olleet liian löpsöjä, vaikka olen itse ollut iihin oikein tyytyväinen. Pitihän sitä siis kokeilla.

Sukat tuntuivat aika napakoilta ja olettamukseni siitä, että pidän löpsöistä sukista sai vahvistusta. Päätin kuitenkin kysyä muiltakin neulojilta, kun sukat sattuivat olemaan mukana Menitan neuletapaamisessa. Kaikki olivat sitä mieltä, että sukat eivät ainakaan ole liian löpsöt, enemminkin liian napakat. Voin siis jatkossa kaikessa rauhassa neuloa Seiskaveikkasukkani nelosen puikoilla.

Kerroksen vaihtumiskohdasta käytiin kiivasta keskustelua. Minulla se sattui olemaan pohjassa, mikä oli oman pöytäkuntani mielestä ihan hassua. Viereisestä pöydästä onneksi huudeltiin minulle vahvistusta. Lopputulema oli se, että kaipa nämä sukat jollekulle kelpaavat.

Ja hyvinpä kelpasivat. Olisitte nähneet työkaverin onnellisen ilmeen, kun vein hänelle sukat sovitettavaksi. Hän ihasteli kantapäätä: "Tää on kuin mummon tekemä" ja joustinta jalkapöydällä: "Nää sopivat niin hyvin, kun tässä on tällainen hieno." Onnellisena pakkasi sukat reppuunsa eikä yhtään valittanut jalan alla olevasta kerroksen vaihtumiskohdasta. (Myöhemmin tosin kaivoimme ne uudelleen esille, että sain kuvat otettua.)

Ja kyllä tulin minäkin iloiseksi, kun tavallistakin tavallisemmat perussukat saivat jonkun hymyilemään kuin Naantalin aurinko. Toisinaan yksinkertaiset asiat ovat kaikkein parhaimpia.

Harjoitussukat

Jokunen aika sitten, saattaa olla yli vuosikin, törmäsin käsitteeseen helical knitting. Suomeksi se tarkoittaa suljetun neuleen tai neuloksen spiraalimaista rakennetta; kerrokset jatkuvat spiraalimaisina toistensa päälle ilman tarkaa saumakohtaa.

Tätä rakennetta voi käyttää hyödykseen raidallisia tuotteita tehdessä. Grumperinan sivuilta löytyy hyvä tietopaketti tekniikasta, englanniksi tosin. Kuvat ovat kuitenkin hyvät ja niiden avulla aika hyvin pääsee perille siitä, mitä pitää tehdä.

Olen viime aikoina neulonut pääasiassa pyöröpuikoilla, joten sukkapuikot tuntuivat aluksi ihan ihmeellisiltä kapistusksilta. Tallinnasta ostamani 15 cm:n bambupuikot osoittautuivat kuitenkin oikein käteviksi sukkien neulontaan. Alussa meinasin mennä langanvaihtokohdan yli huomaamattani, mutta vähitellen homma lakoi sujua. Minulla vielä näkyy tuossa langanvaihtumiskohdassa muutaman silmukan tiukempi osuus. Siitä pääsee varmaan vähitellen eroon, jos jatkaa harjotuksia.

Harjoittelin samalla myös tiimalasikantapääntekoa. Seuraaviin sukkiin tosin kokeilen ihan perinteistä, kun uskoisin senkin toimivan. Sukan ohjeessa neuvottiin käyttämään short-row heel -kntapäätä ja näillä hakusanoilla sain eteeni monia tiimalasikantapään teko-ohjeita. Vihreä-valkosiin sukkiin tein katapään Ullan hyvän ohjeen mukaan. Ongelmaksi osoittautui vain katapään keskellä neulottava kokonainen kierros. Sen aikana jouduin neulomaan lankojen vaihtumiskohdan yli ja se aiheitti ongelmia kantapään jälkeen: vihreä ja valkoinen lanka olivat väärässä järjestyksessä puikoilla ja langan vaihtumiskohtaan tuli lankalenkki. Neuloin kantapään muuten ohjeen mukaan, mtta jätin välikierroksen pois. Ensimmäisen kantapään tein kolme kertaa ennen kuin olin edes jokseenkin tyytyväinen. Suosittelen Ullan ohjetta. Se selkeä ja havainnollinen ja sillä saa tehtyä kauniin kantapään.

Puna-valkosiin sukkiin kokeilin sitten tällaista ohjetta. Vähän jouduin vääntämään ja kääntämään noiden yhteenneulomisten ja silmukoikden nostamisen kanssa, mutta tuli se kantapää kuitenkin valmiiksi. Kärjessä en sitten enää jaksanut kokeilla mitään uutta vaan tein useimmiten käyttämäni sädekavennuksen.

Kriittinen silmäni ei tosin ollut kovinkaan tyytyväinen kumpaankaan sukkaan niiden päästyä puikoilta. Näyttivät niin epätasaisilta ja ruttuisilta. Laitoin ne likoamaan hetkeksi huuhteluaineveteen ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan yön yli. Ja kas kummaa aamulla sukat näyttivät paljon paremmilta, Kyllä nämä kehtaa laittaa Ilmastosukkakeräykseen ja ehkä ne päätyvät lämmittämään jonkun kansanedustajan jalkoja.

Langat löytyivät jämälankakorista. Valkoinen on Nallea, punainen on oletettavasti Nallea ja vihreän nimeä en muista. Siitä olen neulonut itselleni musta-vihreän raitapuseron joskus 80-luvun lopulla. Jo oli sen aikakin päästä käyttöön. Vihreäraisalliset sukat painavat 65g ja punaraidalliset 69 g. Sukat ovat n. kokoa 39, kun ovat minulle hieman reilut.

Peruskauraa

Toisilla on aina sukkapari kesken ja he neulovat sitä, kun on saatava neuloa jotain mahdollisimman helppoa automaattiohjauksella. Itse en niin kovasti sukkien neulomisesta välitä. Suurin syy lienee kuitenkin se, että en tahdo oikein löytää niille sopivaa loppusijoituspaikka (tiedä, tiedän, meneillään on useampia sukkakeräyksiä, mitä erilaisimmin syin ja kohtein).

Yhä useammin huomaan tarttuvani virkkuukoukkuun ja palaavani lippamyssyyn, kun pitää vain saada käsille jotain tekemistä. Niinpä olen tässä huomaamattani virkannut myssyiksi ne hetki sitten ostamani keltaiset Punto-langat. Keltaista toukokuuta odotellessani olen täyttänyt mieleni keltaisella. Hyvää on tehnyt. Viidestä 50 g:n kerästä tuli neljä myssyä. Kolme niistä tein ihan perusohjeella ja neljänteen tein yhden lisäyskerroksen vähemmän.(Yhä edelleen sydäntä särkee ajatus siitä, että tällekin pienelle sytomyssylle löytyy käyttäjä). Aika hyvin sain langat tuhottua, eikä keristä jäänyt kuin muutama metri kustakin.

Olen minä sukatkin neulonut. Nämä ovat tosin olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niistä vielä kertoa, kun on ollut olevinaan tärkeämpiäkin asioita. Aloitin sukat vauhdilla, kun Poika hukkasi toisen villasukkansa kouluun. Sitten iski rannekipu, loppui hamsterikuu, kadonnut sukkakin löytyi kuin ihmeen kaupalla ja kiire loppui siihen. Nämä kulkivat käsilaukussa mukana ja useammassa paikassa sain näyttää, miten ihmeessä neulotaan kahta sukkaa yhtäaikaa pyöröpuikoilla. Varret neuloin kahdella erivärisellä raitalangalla ja terä tuli kokonaan toisella. Lankaa ei jäänyt kovinkaan paljon, kun tein sukista sen verran reilut, että mahtuvat vielä ensi talvenakin. Lanka on Hjertegarnin Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sukat painavat 48 grammaa.

Yllättävän hyvin on tämä lanka kestänyt käyttöä. Hieman epäilin sen kestävyyttä, kun siinä on tuota pehmoista bambua. Tutkailin koko talven käytössä olleita sukkia ja tokihan niissä on nyppyjä ja nukkaa, mutta rei'istä ei ole tietoakaan. Aika hyvin rankassa päivittäisessä käytössä olleilta sukilta. 

Nyt on hyvä mieli, kun ensi talven pakkasiinkin on tullut varauduttua hyvissä ajoin. Pitää vain pitää huoli siitä, ettei laita näitä sukkia liian hyvään talteen. Niinkin on joskus päässyt käymään, että Poika on kasvanut ulos jemmassa olevista vaatteista, ennen kuin olen muistanut ottaa ne käyttöön.

Pienokaiselle

Lähipiiriin on syntymässä useita vauvoja ja vauvaneuleiden tekeminen on sen verran mukavaa ja nopeaa, että niihin tulee helposti tartuttua.

Langan väri ei ole lainkaan minua, mutta kun näin sen, tuli heti kaveri ja hänen vielä syntymätön lapsensa mieleen. Lanka on Regia Extra Twist Merino, jossa on 75% merinovillaa ja 25% nailonia. Lanka on kutenkin ihanan pehmeää ja konepestävää, joten ajattelin sen sopivan hyvin vauvalle.

Myssy on tehty Norwegian Sweet baby cap -ohjeella ja sukat ovat perinteiset Tuulan junasukat. Neuloin ensin myssyn ilman nauhoja, sitten sukat ja jäljelle jääneen langan solmiamisnauhoiksi. Näin sain käytettyä koko 50 gramman kerän, eikä jäänyt mitään jäljelle (myssyyn 24 g ja sukkiin 26 g). Molemmat mallit ovat helppoja ja nopeita tehdä ja ovat osoittautuneet käytössä hyvin toimiviksi.

Sukkaa pukkaa

Kaiken muun ohella, olen mukana myös Sukkasadossa. Hiljakseen on valmistunut Pojalle perussukkapari. Lankana on Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sitä kului 52 grammaa, joten saan vielä toisen samanlaisen parin jäljelle jääneistä langoista. Nämä syntyivät kolmosen pyöröpuikoilla.

SYTYCK:ssä olen päätymässä perinteisiin kuvioneulemalleihin ja harjoitustahan tuo kirjoneule vaatii. Pienenä harjoituspalana neuloin Pojalle unisukat SeiskaVeikasta (63 g). Pääkallokuvioihin sain innoituksen Harras harrastus -blogista. Joustinneule nilkassa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei sitten käytännössä ollutkaan. Kirjoneuleosuus vaati pientä vetämistä ja kiskomista ennen kuin asettui paikoilleen mutta täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt siitä, millaista siitä tuli. Harjoittelua tämä tanssityyli kuitenkin vaati vielä ja paljon.

SYTYCK ideat alkavat vähitellen hahmottua, mutta niistä saatte oman postauksen jossain vaiheessa alkavaa viikkoa.

Sitten onnistuin jossain mielenhäiriössä saamaan aikaan tällaisen päättelyrajoitteisen painajaisen. Nämä esittelen oikein päin, kunhan saan kaikki 88 langanpäätä pääteltyä seuraavien FUFO-tempausten aikana.

Mökkikäsitöitä

Edellisissä postauksissa olen esitellyt mökilä valmistuneita käsitöitä, eikä siinä vielä kaikki!

Yritin epätoivoisesti siivittää Brasilian peliä virkkaamalla kannatusväriset patalaput, mutta ei auttanut ei. Sain kuitenkin valmiiksi toisen patalappuparin Tyyne-mummun ohjeella. Nämä sopivat hyvin mökin väritykseen ja jäivät sinne. Kerrankin pääsin ryöstövirkkaamaan äitin lankoja, yleensä tilanne on päinvastainen :-). (Nämä ovat jo KYHin jälkeistä tuotantoa.)

Junasukat menivät nuorimmalle veljentytölle. Neuloin ne jämä-Famesta kolmosen pyöröpuikoilla. Jotenkin sitä ajattelee, että tällaiset pienet sukat tekee paljon nopeammin kuin isot, mutta laskeskelin siinä neuloessani, että silmukoita on melkein yhtä paljon kuin Utsjoelle menneissä sukissa ja kerroksia on varmaan enemmän. Ei oikein napannut tänä projekti ja olisi ehkä ufoitunut, jos ei olisi ollut KYH päällä. (KYH#11)


Lukiokaverini asuu melkein mökkimme naapurissa ja tapaammekin aina kesällä. Olin jo hyvissä ajoin sopinut vierailusta. Aamulla kuintekin heräsin kammottavaan ajatukseen - mulla ei ole mitään tuliaisia! Onneksi kassissa on varalta mukana pari kerää tiskikukkaan sopivaa lankaa ja sain aamusella tikuteltua tiskirätin valmiiksi. Äiti tosin vitsaili, ettei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun menen kylään keskeneräisen tuliaisen kanssa ja teen sen valmiiksi kahvipöydässä. Kuvaa en hoksannut kiireessä napata, mutta kävimme vielä toisen kerran piipahtamssa ja sain valokuvankin otettua. Lankana Järnbon Soft Cotton ja puikot 4 mm (kai). Pieni pallonen jäi. Tämäkään ei ollut enää KYH.

Seuraavana tavoitteena on selättää keskeneräiset KYHit. Kaulakoru ja korvikset ovat vain viimeistelyä vailla (#16 ja #17), kukkaroon (#13) sain eilen ostettua lisää lankaa ja Kaya Triangle Shawl (#15) on myös hyvällä mallilla. Eniten tökkii punotun huivin pohjaverkon virkkaaminen (#3). Punominen on kivaa, mutta verkon virkkaaminen on tyyyylsääää. Ehkä mä olen tehnyt niitä liian monta.

Sujuisikohan se verkon virkkaus uima-altaan äärellä paremmin? Taidan lähteä kokeilemaan.

Lämpösukat Utsjoelle

Ravelryssä huhuiltiin sukkien perään ja minähän lupauduin neulomaan sellaiset. Menevät Utsjoen mummojen jalkoja lämmittämään.

Lämpösukat nämä ovat siksi, että a) ne ovat niin lämpimän väriset, b) ne ovat paksua lämmittävää lankaa ja c) ne on tehty lämpimin ajatuksin.

Neuloessani mietin, minkökähänlainen mummo nämä saa jalkaansa ja samalla ajattelin omaa edesmennyttä mummoani. Sitä mummoa, joka opetti minut tekemään sukkiin vahvistetun kantapään.

Sukat on neulottu perusSeiskaVeikasta ja kolmella eri värillä. Olen neulonut paljon raidallisia sukkia, kun olen laiska laskemaan kerroksia. Raitoja on helpompi laskea. Muistan, miten ihanaa oli saada ensimäinen valmiiksi raidoitettu lanka puikoille. Nyt tuntui ylelliseltä, kun sai ihan itse päättää, mitä värejä sukkaan tulee. Kokemukseni mukaan kaikissa raitalangoissa on aina yksi väri neljästä, joka ei sovi sitten millään muiden kanssa tai ei muuten vaan miellytä silmää.

Nämä ovat siis perinteiset villasukat - yksi kerrallaan ja varresta aloitetut. Puikot olivat nron 4 ebenpuiset sukkapuikot. JämäSeiskaVeikkaa meni 109 grammaa.

KYH-tilanne: Aloitetut 15/26 - Valmiit 9/26

Sukkia sukkia

Sukkasatoon vielä putkahtelee sukkia. Kyllästyin neulomaan ihan perussukkia, joten täytyy tehdä jotain muuta.

En ottanut uutta mallia heti kokeiluun vaan uuden langan. Tämä on M&K:n Clown (45% puuvilla, 40% villa, 15% nylon). En oikein pitänyt langan tuntumasta. Sitä ei saanut pidettyä riittävän tiukasti näpeissä. Se tuntui välillä karkaavan omille teilleen ja osa silmukoista jäi löysiksi. Olin myös pettynyt värien kulkuun sukassa. Olisin toivonut, että kirkkaamman sinistä olisi ollut enemmän. Onneksi satuin löytämään saman aloituskohdan helposti kahdesta kerästä. Kolmas oli ihan omassa maailmassaan. Koska en muutenkaan pidä "eriparisista" sukista, olisi tämän langan väritys vielä korostanut eriparisuutta. Lanka tuntui myös aika karhealta neuloessa, mutta jalassa tuntuu ihan mukavalta. Pitää tarkkailla käytössä sopiiko tämä lanka paremmin kuin villalanka tällaiselle hikikoivelle. Mallina oma Aaltopahvisukka, tällä kertaa nauhakärkikavennuksella.

Lankaa jäi jäljelle kokonaisen kerän lisäksi kaksi nöttöstä, joiden arvelin riittävän vauvan sukkiin. Koska olen päättänyt kokeilla uusia malleja, päätin neuloa kuuluisat Tuulan junasukat ja hauskathan noista tuli. Kokemus olisi varmaan ollut mukavampi jostakin toisesta langasta, mutta nuokin varmasti täyttävät tarkoituksensa jonkun pienen jaloissa. Varsi vaan näyttää suhteettoman pitkältä terään verrattuna. Olenkohan jossain kohtaa lukenut ohjetta väärin?

Aaltopahvisukat tosin ovat olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta olen päättänyt, että mitään päättelemätöntä ei hyväksytä valmistuneiden listalle (muuten jäävät kaikki päättelemättä ikuisiskai ajoiksi). Olenkin täällä välillä neulonut kaulaliinoja, mutta kuvat ovat vielä ottamatta.

Talvi saapuu eteläänkin

Miehen sukat, koko 42 - 43.
Lanka Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia
Pyöröpuikot nro 3, 72 silmukkaa

Tänä aamuna oli ensimmäsitä kertaa sellainen olo, että pipo ja kaulaliina ovat kohta tarpeen. Vähän kipristeli myös sormenpäitä.

Viime aikoina en ole saanut aikaan kuin ison kasan keskeneräisiä töitä. Työvoittona voin pitää miehelle Hjertegarnin Bamboo-langasta nelottuja sukkia. Aloitin ne Sukkasadon alkaessa ja olen tikuttanut niitä hitaasti, mutta varmasti lyhyillä työmatkoilla, harvoissa kokouksissa ja muissa sopivissa (tai sopimattomissa) tilanteissa. Tämä on ollut minun Hesarissakin mainittu matkakäsityöni. Lanka itsessään on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa. Mutta koska olen jo neulonut yhdet samanlaiset sukat samasta langasta, oli neulominen vähän tylsää. Ensimmäiset sukat päätyivät kesällä lahjaksi, joten piti tehdä uudet tilalle. Täytyy seuraavaksi valita joku haastavampi malli. Mutta mies on tyytyväinen ja sukat ovat kuulemma juuri sopivat.

Olen täysin hurahtanut sukkien neulomiseen rinnakkain pyöröpuikoilla. Välillä menevät langat solmuun (varsinkin, kun pyörivät kassin pohjalla), Mutta etuja on enemmän kuin haittoja:

1. Molemmat sukat valmistuvat samaan aikaan
2. Molempiin sukkiin tulee lisäykset/kavennukset samaan kohtaan, vaikka kohta olisikin väärä
3. Ei tarvitse etsiä kadonnutta puikkoa sohvan alta, bussin lattialta jne...
   

Kaksi aivan loistotyyppiä viettää huomenna syntymäpäiväänsä ja savat tällaiset lahjakortit. Kukat on virkattu pellavalangasta, tärkätty sokeriliemessä ja varustettu hakaneulalla. ONNEA KAMUT!