Massan viemää

Kävin viime sunnuntaina pitkästä aikaa taas massailemassa Pörrön luona. En viitsi tässä esitellä keskeneräisiä töitä, joten turvaudun Pojan aikaansaannoksiin. Jaksan aina vaan hämmästellä lapsen luovuutta ja ennakkoluulottomuutta. Samalla taputan itseäni olalle, kun olen toistaiseksi vielä saanut tukahdutettua kaikki "Älä nyt tuhlaa massoja" tai "Oletko aivan varma, että tämä kannatta paistaa?" -kommentit. Ei ole meinaan helppoa :-)

Pörröllä on vielä tälle keväälle tulossa parikin mielenkiintoista kurssia. Minua kiinnostaa erityisesti tuo rajoitetun väripaletin käyttö. Värini olisivat varmaan turkoosi, turkoosimpi ja turkoosein :-D. En vaan uskalla ihan vielä lyödä lukkoon melkein ainoaa toistaiseksi vapaana olevaa päivää. Täytyy toivoa, että siellä olisi vielä yksi paikka vapaana, kun viimein päätän kurssille osallistua. Tulkaa mukaan!

Kuva Pörrön kurssiesittelystä (luvan kanssa lainattu).

Paita päivässä

Pääsiäissunnuntaita voi viettää hyvin monella eri tavalla. Hartaasti tai vähemmän hartaasti. Minä vietin omani hartaasti neuloen ja uutta oppien. Osallistuin Villavyyhdissä järjestetylle The Tailored Sweater-kurssille. Päätin osallistumisesta tosin vain 45 minuuttia ennen kurssin alkua, mutta onneksi lähdin mukaan. Päivän aikana opin monia uusia asioita ja ymmärrys kasvoi myös vanhojen tuttujen juttujen parissa (uskon viimein ymmärtäneeni silmukoiden nostamisen logiikan - ehkä).

The Tailored Sweater on Tuulia Salmelan kehittelemä tapa tehdä neule ylhäältä alaspäin istutetuin hihoin. Itse en ole vuosikausiin jaksanut ährätä istutettujen hihojen kanssa, eikä saumojen ompelukaan kuulu lempiharrastuksiini, joten kurssi oli kuin minulle tehty. The Tailored Sweater ei oikeastaan ole neulemalli vaan apuväline omien neuleiden suunnitteluun. Mielestäni tämä idea on nerokas ja koko paketti kerrassaan loistava.

Kurssilla neuloimme minikokoisen paidan, jossa käytiin läpi kaikki isompaankin paitaan tulevat tekniikat ja kommervenkit. Opin luomaan silmukat virkkaamalla, valesauman tekemisen, wrap&turn:n lankalenkkien hävittämisen ja silmukoiden poimimisen niin, ettei jää reikää. Kaikki tämä asiantuntevassa opetuskessa ja mukavassa seurassa.

Sain kurssin aikana paitani jo kainaloiden alle ja kotitöiksi jäi vain hihojen ja helman neulominen sekä työn viimeistely. Se olisi saattanut jäädä tekemättä ellei pusero olisi ollut juuri sopiva Gorillalle. Poika on jo useampaan kertaan vihjaillut, että Gorilla palelee ja tarvitsee puseron. Tylsä äiti ei vain ole ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa.

En sitten saanut rauhaa ennen kuin pusero oli valmis. Jos yhtään laskin työn kädestäni, oli Poika heti hoputtamassa jatkamaan: "Joko olet äiti päätellyt sen hihan?" Onneksi ei ollut niitä saumoja ommeltavana. Viimeisenä vaatimuksena oli banaani. Onneksi löysin virkatun banaaniaplikaation ohjeen, joka kelpasi vaativalle asiakkaalle. Ja gorilla sai paitansa juuri ennen nukkumaan menoa.

Lanka on Cascade 220:ta ja sitä kului 75 grammaa, puikot 4,5 mm. Seuraavalla kerralla pitää ottaa suuremmat puikot tälle langalle, silla neulepinta on aika tiivistä. Banaaniaplikaatioon meni n. 5 grammaa jämäseiskaveikkaa.

Palkkio kovasta uurastuksesta tuli seuraavana päivänä. Vähän väliä sain kuulla, miten hirvittävän paljon Gorilla pitää uudesta paidastaa ja miten kiva se on. Erityisesti se banaani.

Kirjoneuleen kimpussa

Kuten olette ehkä huomanneet, en juurikaan tee kirjoneuleita. Aina silloin tällöin on tullut jotain pientä kokeiltua ja yritettyä, mutta mitään suurta innostusta en ole koskaan kokenut.

Kun kuulin, että Villavyyhdissä järjestetään kirjoneulekurssi, päätin tarttua härkää sarvista. Olen peruskoulussa kuudennella ja seitsemännellä luokalla oppinut neulonnan perusjutut. Sen jälkeen olen vain opetellut itsekseni ja välillä päätä seinään hakatenkin. Ajattelin, että voisi olla jotain iloa siitä, että joku kirjoneuleisiin perehtynyt henkilö kertoisi, miten homma kannattaa tehdä.

Tärkein oppi oli varmaankin se, että langat täytyy pitää koko ajan samoin päin sormen päällä ja ottaa aina samalla tavalla. Opin myös, miten pitkät langanjuoksut saa kiinnitettyä huomaamattomasti. Suurin ongelmani eli lankajuoksujen kireys ei vielä ratkennut. Siihen ei ole kuulemma kuin yksi lääke: harjoitusta, lisää hajoitusta ja vielä lisää harjotusta. Eikä saa puristaa liikaa

Illan jännittävin hetki tuli tosin ihan viimeisillä minuuteilla. Kolme tuntia olin äheltänyt pienen rannekkeeni kanssa ja sitten se piti leikata auki. Ihan noin vaan, ilman mitään varmistelua. Kädet vapisten leikkasin työni halki. Eikä se hajonnut atomeiksi heti välittömästi. Eipä tarvitse enää pelätä neuleen leikkaamista. Ei se purkaudu. (Ompelin kuitenkin varmuuden vuoksi luotospistot reunaan ennen kuin lähdin kotiin höyryttelemään mallitilkkuani).

Nyt pitäisi aloittaa tuo harjoittelu.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.