Kaunissaari

Olen monta vuotta käynyt ahkerasti tilkkutyökurssilla, mutta valmistuneita töitä ei kovinkan tiheään synny. Helsingin suomenkielisellä työväenopistolla on meneillään Itämeri-projekti, johon toivotaan mahdollisimman paljon minitekstiilejä (20cm X 20cm).

Itselleni meri on Atlantti ja mökkimaisema on järven rannalla, joten aihe ei ihan heti napannut. Viime viiikolla menin kuitenkin tilkkukurssille kahta kättä heiluttaen suoraan töistä ja jotain piti tehdä. Sain inspiraation omaan työhöni Marlen upeista Itämeri-töistä. Ryhdyin siis penkomaan tilkkulaarista aarteita.

Yllättävän paljon ihania kankaita oli joku laittanut pois ja niistä alkoi tämä maisema muodostua. Sain kotonakin kaivettua ompekukoneen esille ja tikattua vapaalla tikkauksella kaitaleita kiinni. Eilen illalla sitten pontevaasti viimeistelin työni ja sain kuin sainkin sen valmiiksi.

Pahin paikka tuli siinä, kun työlle piti keksiä nimi. Ensimmäinen ja ainoa asia, mikä tuli mieleeni oli Kaunissaari ja siellä viime kesänä viettämäni päivä (kiitokset Marialle ja Kristiinalle). Näin jälkikäteen, kun katson kesällä otettuja kuvia, näen yhteyden työni ja maiseman välillä. Tiedostamattani palasin siis noihin ihaniin maisemiin ja aurinkoiseen kesäpäivään.

Sukkaa pukkaa

Kaiken muun ohella, olen mukana myös Sukkasadossa. Hiljakseen on valmistunut Pojalle perussukkapari. Lankana on Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sitä kului 52 grammaa, joten saan vielä toisen samanlaisen parin jäljelle jääneistä langoista. Nämä syntyivät kolmosen pyöröpuikoilla.

SYTYCK:ssä olen päätymässä perinteisiin kuvioneulemalleihin ja harjoitustahan tuo kirjoneule vaatii. Pienenä harjoituspalana neuloin Pojalle unisukat SeiskaVeikasta (63 g). Pääkallokuvioihin sain innoituksen Harras harrastus -blogista. Joustinneule nilkassa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei sitten käytännössä ollutkaan. Kirjoneuleosuus vaati pientä vetämistä ja kiskomista ennen kuin asettui paikoilleen mutta täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt siitä, millaista siitä tuli. Harjoittelua tämä tanssityyli kuitenkin vaati vielä ja paljon.

SYTYCK ideat alkavat vähitellen hahmottua, mutta niistä saatte oman postauksen jossain vaiheessa alkavaa viikkoa.

Sitten onnistuin jossain mielenhäiriössä saamaan aikaan tällaisen päättelyrajoitteisen painajaisen. Nämä esittelen oikein päin, kunhan saan kaikki 88 langanpäätä pääteltyä seuraavien FUFO-tempausten aikana.

Lippiksiä ja myssyjä

Taisinkin mainita aiemmin, että sain Kristiinalta tunikan helman tuunattavaksi. Koska tapasimme sytomyssytapahtumassa, hän ehdotti, että tekisin siitä myssyn. Innokkaana aloitin saman tien, enkä hoksannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Valmiina oli vihreä-valkoinen soiro, jonka yhdistin lieriöksi, virkkasin päälaen ja huolittelin reunan. Siinä vaiheessa myssy näytti vielä hieman epämääräiseltä, mutta kastelin sen huuhteluainevedessä ja vedin päätukin päälle kuivumaan. Myssyhän siitä tuli kuin tulikin.

Poika pyysi virkkaamaan lippiksen turkoosista langasta. Lankakorista löytyikin sopivan väristä Blend Bamboo -lankaa ja virkkasin lippiksen omasta päästäni Flapper hat:n hengessä. Käytin kaksinkertaista lankaa, jotta sain lippiksesta riittävän tukevan. Lankaa kului yhteensä 68 grammaa. Kuva on vauhdikas, kun kuvauskohde ei ollut kovinkaan suotuisalla tuulella.

Hiljakseen olen virkkaillut myös muutaman myssyn ja lippiksen sytomyssykeräykseen. Osa langoista on kevään sytomyssytapahtuman lahjoituslankoja, osa on omista varastoista. Suurin osa Novitan tehtäänmyymälän muuttomyynnistä ostamistani Bambu-langoista on nyt käytetty. Eikä yhtään harmita, ettei tullut ostettua enempää. En yhtään tykännyt langan tunnusta, se oli jotenkin lötköä. Kaksinkertaisena siitä sai kivoja lippiksiä, mutta simpukkamalli on liian tönkkö.

Flunssa on tällä viikolla vienyt voimat ihan täysin. En ole muutamaa sukkakerrosta lukuun ottamatta tehnyt yhtään mitään käsitöihin liittyvää. En ole myöskään yhtään jaksanut käydä lueskelemassa muiden blogeja ja pahoittelenkin, etten ole jättänyt komentteja yhtään mihinkään. Toivottavasti tämä jo vähitellen antaa periksi.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.

Pitsikästä

Tässä on nyt tämä sininen mytty vähemmän myttyisenä. On se vaan niin ihmeellistä, mitä pingotus saa aikaan. Malli on suosittu Haruni sileällä keskustalla. Tein viimeiset kerrokset vauhdin hurmassa ja huomasin vasta parin päivän päästä, että olin jättänyt keskikohdan lenkit neulomatta. Perfektionismi iski ja purin viimeiset kymmenkunta kerrosta. Kannatti purkaa, uusintakierroskin meni aika vauhdikkaasti. Malli näyttää hankalammalta kuin on ja näitä saatan tehdä lisääkin.

Lanka on upean taivaansinistä ja ihanan pehmeää alpakkalankaa, joka löytyi lankalaatiko pohjalta. Olen muutama vuosi sitten vaihtanut tämän kartion harmaaseen Virtain villan villalankaan. Olen yhä edelleen sitä, mieltä, etten ainakaan hävinnyt vaihtokaupassa. Huiviin meni 119 grammaa lankaa ja sitä on jäljellä velä ainakin kolmeen huiviin. Huivi on toistaiseksi vielä ykkösosoitteeton, mutta kuvittelisin anopin voivan pitää tästä.

Kummitytön isosisko toivoi syntymäpäivälahjaki säärystimiä. Langaksi valitsin Tallinnan reissulta mukaan tarttuneen Any sukkalangan. Lanka on aika karheaa ja takertuvasita ja sitä on hieman hankala neuloa. Yritin ensin tehdä viuhkakuviota, mutta eivät lanka, puikot tahi sormet taipuneet neljä oikein yhteen -kuvioon. Välillä puikoilla oli liikaa ja välillä liian vähän silmukoita, joten luovutin suosiolla. Helpommalla pitsikuviolla säärystimet valmistuivat ajallaan. Hieman ne olivat kosteat, kun laitoin pakettiin, mutta tämä lanka on ehdottomasti uitettava huuhteluainevedessä, että siitä tulee käyttökelpoinen.

Lahjan saaja (jä hänen äitinsä) oli tyytyväinen lanhjaansa. Pojan kommentti tosin oli: "Miks sä aina annat kaikile lankaa layhjaksi. Ei ne kuitenkaan tykkään siitä." Lankaa kului 55 grammaa ja säärystimet vopivat 12-vuotiaalle säihkysäärelle.

Mallin mukaan

Lauantaiaamuna Poika pyöri ympyrää, eikä keksinyt mitään tekemistä. Ehdottelin kaikki mahdolliset legon rakentamiset, dinosaurusleikit, piirtämiset, mutta mikään ei innostanut. Itse korjailin sinisen huivini viimeisiä kerroksia (huomasin edellisen postauksen jälkeen, että olin lukenut ohjetta huonosti ja tehnyt pahan virheen). Heitin sitten enemmän vitsinä, että suunnittele äitille huivi. No Poikahan teki työtä käskettyä.

Huivin värit olivat sen verran hauskat ja tuo poikittaisuus myös, joten oli pakko toteuttaa suunnitelma. Lankakorista sattui vieläpä löytymään kaikkia tarvittavia värejä ja pääsin samalla eroon muutamasta SeiskaVeikan jämänöttösestä. Silmukoita 300, nelosen puikot, pituus 160 cm, leveys 14 cm ja lankaa meni 171 g.

Neuloessani Poika oli vielä sitä mieltä, että huivi oli minulle. Valmis työ vaihtoi kuitenkin omistajaa heti välittömästi ja Poika hoputti lankojen päättelyn kanssa. Oli ihanan aivotonta puuhaa ja valmistui nopeasti. Ja olen tyytyväinen lopputulokseenkin :-).

Viikonloppuna oli tosin tarkoitus neuloa kummitytön isosiskolle säärystimiä ja kangaspuutkin huhuilivat kutojan perään... Tästä tuli kuitenkin hyvä mieli.

Nappipussi

Olen aloittanut tämän pussukan virkkaamisen jo monen monta vuotta sitten. Se on ehtinyt jo olla mukana kaksisssa fufoiluissa ja yhä vain oli kesken. Nyt päätin koulun alkamisen kunniaksi tehdä sen valmiiksi (ja myös tarvitsin pientä helposti mukana kulkevaa pussukkaa kännykälle ja avaimille).


Lankana on musta Kotiväki ja arvioisin, että sitä kului vähän päälle 70 grammaa. Innokkaana tietysti ompelin pussukkaan metallisen vetoketjun ja ison kasan nappeja ennen punnitusta (89 g). Tämän päivän testikäyttö osoitti, ettei vuoria ihan ehdottomasti tarvita, mutta enköhän senkin siihen jossain vaiheessa laita. Pussukan hihnasta tuli juuri sopivan pituinen ja siihen mahtui hyvin kaikki tarpeellinen ja mahtuu vielä vähän lisääkin.

Olen erityisen ylpeä siitä, että sain ommeltua tähän näinkin paljon nappeja. Rakastan niitä, enkä koskaan raaski käyttää niitä mihinkään.

Kirpun peitto

Tänään oli nuorimman veljentyttöni kastepäivä. Tästä kolmannesta tuli myös kummityttöni aivan yllättäen (toki olen sen jo muutaman kuukauden tiennyt ja iloinen yllätyshän tuo oli).
Olen molemmille isosiskoille tenyt tilkkupeitot, eikä nuorimmaistakaan voinut jättää ilman. Onneksi raivasin askarteluhuoneeni Pojan syntymäpäiviä varten ja samalla sain kaivettua myös ompelukoneeni esille kaiken rojun alta. Askarteluhuoneen ideahan tietysti olisi se, että pääsisi ompelemaan ja väkertämään aina, kun siltä tunttuu, mutta käytännössä se on toiminut seilaavan tavaran varastona. Satunnainen ompeluinnostus on laantunut huonetta raivatessa.

Päätin yrittää pärjätä kaapista löytyvillä materiaaleilla mahdollisimman pitkälle. Tilkkuilua harrastava naapurissa asuva ystävä tuli auttamaan kankaiden valinnassa ja pääsin pikaisesti työn alkuun. Leikkasin 12 eri kankaasta 30cm x 30cm neliöitä, jotka leikkasin yhdekssän osaan (kannatti vaihtaa leikkuriin uusi terä). Sekoitin tilkut ja ompelin ne yhteen neliöiksi (tässä vaiheessa yleensä joku ymmärtämätön tulee pyörittelemään päätään ja ihmettelemään, onko tässä mitään järkeä :-) ). Peittoon tuli osin samoja kankaita kuin on isosiskojen peitoissa, mutta kaikki ovat ihan erilaisia. Pojan mielestä peitossa oli liikaa kankaan sävyjä ja häntä ilmiselvästi häiritsi tuon lapsikuvioisen kankaan silppuaminen.

Tilkkupinnan kokoaminen on hauskaa puuhaa, mutta minulla tuppaa homma aina jäämään tikkausvaiheeseen. En ole vielä harjoitellut riittävästi käsintikkausta, vapaakonetikkaus ei onnistunut näin suurelle työlle (ainakaan tällä aikataululla). Minulla on tapana tikata suoria viivoja ompeleiden mukaan. Nyt se tuntui kuitenkin liian kulmikkaalta. Onneksi löysin ompelukoneestani loivaa aaltoa tekevän koristetikkauksen ja sillä sain hakemaani vaikutelmaa. Kaikki materiaalit löytyivät lopulta omista varastoista, mikä on oikein iloinen asia. Kankaita on kuitenkin vielä moneen tilkkupeittoon...

Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ylitin itseni myös pakkaamalla kaikkien tyttöjen lahjat (isommilla oli synttärit samaan syssyyn) kauniisiin paketteihin ja kaikille oli jopa kortitkin... Oli mukavaa ommella pitkästä aikaa ja nyt täytyykin yrittää pitää ompeluinnostus vireillä. Ideoita on vaikka kuinka ja paljon.

Kesäyön hullutus - loppuraportti

Urakka tuli suoritettua kunnialla loppuun. Viimeiset työt viimeistelin lauantaiaamuna huimat 15 tuntia ennen määräajan päättymistä.

Viimeisenä valmistuivat virkatut korut. Varsinainen virkkuuosuus on ollut valmiino jo puolitoista kuukautta, mutta helmien ja koukkujen kiinnittäminen on antanut odottaa itseään. Meinasin jo luopua ajatuksesta koristella nämä helmillä, mutta onneksi innostuin kuitenkin. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kaulakoru kaipaa vielä itselleen sopivaa ketjua, mutta sellainenkin varmasti löytyy korulaatikosta. Korut on virkattu kirjontalankalaatikosta löytyneestä helmilangasta ja arvioin menekiksi 10 grammaa. En huomannut punnita töitä ennen kovettamista ja koristelemista. Kaulakorun malli on kirjasta Melody Griffiths: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Korvisten mallin sovelsin tuosta suuremmasta.

Virkattu kukkaro heittäytyi myös hankalaksi. Ostin kerän kirjavaa Punto Color -lankaa ajatuksenani virkata siitä pieni kukkaro (en ole aiemmin virkannut kukkaroa, vaikka ommellen olen niitä tehnyt useampia). Ensimmäisenä sattui kuitenkin käsiini suuri kukkaronkehys, joten ryhdyin tekemään suurta kukkaroa. Lankahan siinä loppui kesken. Onneksi lankaa oli vielä saatavilla Menitan Outletissä, josta ystävällisesti lähettivät sitä keskustan liikkeeseen. Nyt on lankaa toiseenkin kukkaroon :-). Lankaa meni 80 grammaa. Mallia minulla ei ollut ja aloitinkin virkkaamisen kehysreunasta ja sovitin työtä kehykseen koko ajan. Kun alku oli mielestäni hyvä, harsin kehyksen kiinni työhön varmistaakseni sopivuuden. Siinä se sitten kökötti loppuajan. Yleensä olen laittanut liimaa kehykseen ennen puristamista, mutta tällä kertaa en raaskinut/uskaltanut purkaa hyviä harsimuksia ja päätin luottaa pelkkään puristusvoimaan. Käytössä sitten mitataan, miten hyvin liimaton kiinnitys pitää.

Aiemmin valittelinkin, miten kovasti tökki verkon virkkaaminen Äitin huiviin. Olen tehnyt liian monta huivia skotlantilaisella virkkauksella ja tämä alkoi jo olla liikaa. Tein muutaman huivin paksummasta langasta ja niiden jälkeen verkon virkkaaminen Kotiväestä 3 mm:n koukulla oli hidasta ja ennen kaikkea tappavan tylsää. Äiti ei onneksi kaivannut kovin pitkää huivia. Gedifra Rubens -lanka sopii oikein hyvin huivin kudelangaksi ja olen erittäin tyytyväinen lopputukseen. Niin oli äitikin :-).

Viimeisimpänä mutte vähäisimpänä on ystävälle neulottu Kaya Triangle Shawl. Hän ihastui keväällä neulomaani huiviin ja lupasin tehdä hänelle samanlaisen, kun se oli niin kiva malli. Lankana on Kauhavan Panda (70% villa, 30% bambu). Se oli oikein mukavaa neuloa ja on ihana pehmeää. Hellekeleillä, tosin meinasin tulla hiki, kun suurin osa työstä lepäsi sylissä Lankaa meni 350 g ja seitsemän grammaa sopivan väristä jämälankaa, kun varsinainen lanka loppui kesken päättelykerroksen (siinä vaiheeaa alkoi tempauksen takaraja lähestyä uhkaavasti, enkä jaksanut lähteä purkamaan reunan i-cord päättelyä). Nyt täytyy miettiä, puranko viimeisen kerroksen ja loitan päättelyn edelliseltä kerrokselta, ostanko lisää lankaa ja teen loppukerästä jotain muuta vai annanko olla vaan.

Tässä vielä kaikki KYHäelmäni järjestyksessä. Nimeä klikkaamalla saat kuvan näkyviin. Lankaa kului yhteensä 1847 grammaa.

KYH#26 - Starburst Hotpad, Cotton

KYH#25 - Tyynen patalaput, Cotton
KYH#24 - Simpukkamyssy, Kata+jämä

KYH#23 - Kesäpipo Pojalle Milk&Honey

KYH#22 - Simpukkamyssy, Kata
KYH#21 - Norwegian Babycap, Malabrigo sock
KYH#20 - Metallilankakorvikset
KYH#19 - Metallilankakruunu
KYH#18 - Cachecolar, Katia Marea kpl

KYH#17 - Virkatut korvikset, helmilanka

KYH#16 - Virkattu kaulakoru, helmilanka
KYH#15 - Kaya Triangle Shawl - Panda
KYH#14 - Virkattu myssykkä - Micro Bamboo spray
KYH#13 - Virkattu pussukka - Punto color
KYH#12 - Kukkapampulat, jämäjotain
KYH#11 - Junasukat, jämäFame
KYH#10 - Travelling woman, Malabrigo sock yarn
KYH#9 - Sukat Utsjoen mummoille, jämäSeiskaVeikkaa
KYH#8 - Tiskikukka, Järbo Soft cotton
KYH#7 - Tiskikukka, Järbo Soft cotton
KYH#6 - Kaulahuivi, Mellanraggi + jämälankoja
KYH#5 - Kaulahuivi, Sandnes Smart + jämälankoja
KYH#4 - Kaulahuivi, Fame + jämälankoja
KYH#3 - Kaulahuivi, Kotiväki + Gedifra Rubens
KYH#2 - Lepakon pipo ja kaulaliina, SeiskaVeikka jämiä
KYH#1 - Sytomyssy, Micro Bamboo Spray

Lapsuuden sankarille

Lapsuuteni suuri idoli vietti syntymäpäiviään viime lauantaina. (Oli muuten aivan mieletömän ihanat juhlat, kiitos!) Ja koska mä olen mä, rupesin sitten keskiviikkona miettimään, että mitähän sitä lahjaa laittais. Emme ole päivittäin tekemisissä, joten en oikein osannut ostaa mitään.

Kaapista olisi ehkä löytynyt jotain itsetehtyä ja sopivaakin, mutta halusin tehdä jotain juuri hänelle ja häntä ajatellen. Päätin siis neuloa huivin lahjaksi. Malliksi valitsin takuuvarman Traveling womanin, kun se on suht nopea ja helppo. Pidän myös mallista, joten olisin voinut tehdä sen paremmallakin ajalla.

Värimaailmaa piti Äitiltä vähän udella ja sitten kaivelemaan lankavarastoja (joista ei kuitenkaan ihan heittämällä löytynyt täydellistä lankaa, vaikka ne huomattavat ovatkin). Ensimmäisenä käteen osui kauniin vaaleanharmaa vyyhti tuntematonta lankaa. Se olisi ollut pehmeää ja mukavan tuntuista, mutta vyyhti oli niin solmussa, että kerimiseen olisi mennyt liikaa aikaa.

Seuraavaksi silmiini osui Tallinnasta ostettu Any-sukkalanka, jonka väri sopi saajan väreihin. Lankaa oli myös takuulla riittävästi, kun sitä oli kaksi 100 g:n kerää.

Pontevalla tikuttamisella sain huivin valmiiksi perjantai-iltana ja sain sen pingotettua vanhempien olohuoneen matolle. Tein sileää osuutta hieman pidempään (+28 s) ja se muuttikin huivin muotoa kolmiomaisemmaksi. Huivin paino on hieman alle 100g, sillä yhdestä kerästä lankaa jäi n. 5 m. Kerrankin niin päin, että lanka riitti just ja just.

Kääräisin huivin vielä Fresita-pullon ympärille ja eikun menoksi.

Hatuttaa

Niin... En tahdo millään löytää päähäni sopivan mallista hattua, pipoa, myssyä tms. Baskeri on ihan ok ja kankainen lippis on kiva. Ongelmana on, että pääni on pieni suhteessa kaikkeen muuhun. Monesti olen pettynyt, kun näen ihanan hatun ja innolla sovitan sitä ja se näyttää ihan hölmöltä päässäni.

On kuitenkin mukavaa kokeilla kaikkia uusia malleja. Onneksi itselle sopimattomat myssyt voi laittaa sytomyssykeräykseen tai antaa kaverille (valitettavasti olen huomannut, että ystävilleni useimmat hatut ja myssyt sopivat).

Sinisen myssyn mallin bongasin youtubesta. Siellä brasilialainen täti kärsivällisesti virkkasi ja neuvoi samalla. Tässä mallissa on runsaasti kohopylväitä edestä ja takaa. Mieheni nauroi, kun istuin luurit korvilla ja koukku kädessä ja seurasin ohjeita. Taisinpa siinä samalla katsella toisella silmällä jalkapalloa ja jutella kaverini kanssa Skypessä.

Ohjeen lanka oli ohuempaa ja siinä tehtiin kahdeksan sektoria kuuden sijaan. Olisin voinut tehdä myssystä hieman leveämmän, mutta loppui kärsivällisyys kesken. Myssy on kokoonsa nähden painava (125 g), tiivis ja paksu. Micro Bamboo Spray ei ole paras mahdollinen lanka ja ajattelinkin kokeilla tehdä seuraavan ohuemmasta ja kevyemmästä villalangasta. (KYH#14)
Kyllästyin virkkaamaan patamallisia sytomyssyjä ja halusin kokeilla lierillistä versiota. Valkoinen lanka oli niin kesäinen, että tein hattuun pitsilierin. Tämäkin malli olisi tarvinnut erilaisen langan. Pantino on liian pehmeää ja paksua. Napakammasta langasta olisi saanut napakamman lierin. Nyt lieri oli ihan löllö ja hattu näytti äitini mielestä isoäidin unimyssyltä. Mökiltä kotiuduttuani tuputtelin kovitetta (käytännössä varmaan erikeeppiriä ja vettä) lierin päällipuolelle, mutta siitä ei vieläkään tullut riittävän napakka. Tuputtelin kovitetta myös lierin alapuolella ja nyt lieri on kauttaaltaan kova ja pitää muotonsa. Sadekeliin hatun kanssa ei varmaankaan kannata mennä, sillä kovite on vesiliukoista. Tämä taitaa kuitenkin lähteä kiertoon ja yritän tehdä itselleni uuden hatun erilaisesta langasta. Lankaa kului 103 g.

Ja pistetäänpä vielä kuva perussytomyssystäkin, kun sellainenkin on tässä valmistunut. Lankana on Pojan pipon raidoista yli jäänyt Milk&Honey (vähän piti jatkaa harmaalla bambulangalla reunaa). Ensin ajattelin laittaa tähän vuorostaan sinisiä raitoja, mutta lanka muodosti itsessään niin mielenkiintoista kuviota, etten raaskinut sotkea sitä. Myssyn paino on 45 g.

Ehdotapa minulle hyvää myssyn, pipon tai hatun ohjetta. Jos vaikka löytäisin vihdoinkin sopivan mallin.

A viajante

Olen koko viime viikon viettänyt tiiviisti HesaCupin tiimellyksessä, joten on jäänyt tämä blogin päivittäminen väliin. En ole kuitenkaan ollut käsitöitä tekemättä, vaan kaulaliinan tekele on kulkenut tiiviisti kassissa mukana. Se ei vain millään ehtinyt valmiiksi ennen laivan lähtöä, joten täytyy pistää postiin.

Sain kuitenkin neulottua viikon aikana toisen Traveling Woman -huivini ja tämä sai nimekseen A Viajante. Se on aikalailla tarkka käännös Traveling womanista portugaliksi. Tämän sai brasilialainen ystäväni, joka matkustaa joka kesä viisi viikkoa Pohjoismaissa jalkapallopoikien kanssa. Huivi siis sopii hänelle kuin nenä päähän.

Minulle niin tyypilliseen tapaan aloitin huivin neulomisen vasta viime tipassa. Viikko sitten perjantaina lähdimme Marian ja lasten kanssa Kaunissaareen tapaamana Kristiinaa ja viettämään aurinkoista päivää ulkona. Aloitin huivin neulomisen menomatkalla ja neuloskelin sitä hiljalleen päivän aikana. Välillä meinasi epäilys iskea, mutta Marian tsemppauksella en antanut periksi. Lauantaina, kun jalkapalloilijat saapuivat, oli huivi jo hyvällä mallilla ja alkuviikosta ehdin neuloa aamusella. Viimeisen kerroksen tosin neuloin perjantain ja lauantain välisenä yönä ja pingotin työn olohuoneen matolle. Mutta se valmistui! Tällä kertaa sain jopa reunasilmukat täsmäämään koko huivin ajan. Lankana on kaapista löytynyt nimetön lanka, joka on todennäköisesti puuvillasekoitetta. Väri vaan sattui sopimaan saajan toiveisiin ja on omastakin mielestäni erittäin kaunis. En ehtinyt punnita huivia, mutta arvioisin lankaa kuluneen n. 145 g.

Huivin lisäksi matkaan lähti kaksi pokaalia. Hyvä Jockey!

Mökkikäsitöitä

Edellisissä postauksissa olen esitellyt mökilä valmistuneita käsitöitä, eikä siinä vielä kaikki!

Yritin epätoivoisesti siivittää Brasilian peliä virkkaamalla kannatusväriset patalaput, mutta ei auttanut ei. Sain kuitenkin valmiiksi toisen patalappuparin Tyyne-mummun ohjeella. Nämä sopivat hyvin mökin väritykseen ja jäivät sinne. Kerrankin pääsin ryöstövirkkaamaan äitin lankoja, yleensä tilanne on päinvastainen :-). (Nämä ovat jo KYHin jälkeistä tuotantoa.)

Junasukat menivät nuorimmalle veljentytölle. Neuloin ne jämä-Famesta kolmosen pyöröpuikoilla. Jotenkin sitä ajattelee, että tällaiset pienet sukat tekee paljon nopeammin kuin isot, mutta laskeskelin siinä neuloessani, että silmukoita on melkein yhtä paljon kuin Utsjoelle menneissä sukissa ja kerroksia on varmaan enemmän. Ei oikein napannut tänä projekti ja olisi ehkä ufoitunut, jos ei olisi ollut KYH päällä. (KYH#11)


Lukiokaverini asuu melkein mökkimme naapurissa ja tapaammekin aina kesällä. Olin jo hyvissä ajoin sopinut vierailusta. Aamulla kuintekin heräsin kammottavaan ajatukseen - mulla ei ole mitään tuliaisia! Onneksi kassissa on varalta mukana pari kerää tiskikukkaan sopivaa lankaa ja sain aamusella tikuteltua tiskirätin valmiiksi. Äiti tosin vitsaili, ettei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun menen kylään keskeneräisen tuliaisen kanssa ja teen sen valmiiksi kahvipöydässä. Kuvaa en hoksannut kiireessä napata, mutta kävimme vielä toisen kerran piipahtamssa ja sain valokuvankin otettua. Lankana Järnbon Soft Cotton ja puikot 4 mm (kai). Pieni pallonen jäi. Tämäkään ei ollut enää KYH.

Seuraavana tavoitteena on selättää keskeneräiset KYHit. Kaulakoru ja korvikset ovat vain viimeistelyä vailla (#16 ja #17), kukkaroon (#13) sain eilen ostettua lisää lankaa ja Kaya Triangle Shawl (#15) on myös hyvällä mallilla. Eniten tökkii punotun huivin pohjaverkon virkkaaminen (#3). Punominen on kivaa, mutta verkon virkkaaminen on tyyyylsääää. Ehkä mä olen tehnyt niitä liian monta.

Sujuisikohan se verkon virkkaus uima-altaan äärellä paremmin? Taidan lähteä kokeilemaan.

Kuva kertoo enemmän

Aiemmin jo valittelin tämän mokkulan kanssa toimimisen hankaluutta. Pääsin pari päivää sitten hyväksikäyttämään kaverini konetta ja kirjoittelin tämän postauksen melkein valmiiksi pitkien selostusten kera. Viime hetkellä onnistuin sössimään kaiken ja automaattitallennus hoiti loput.
Nyt saattaa tulla vähemmän tekstiä, mutta eikös sitä sanota, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Yllä juhannuksen alla valmistuneet pipot serkuksille (KYH#22, KYH#23 ja KYH#24). Tyttöjen simpukkapipot Karnaluksista ostetusta Kata-langasta ja jämäpuuvillasta ja Pojan perusmyssy Milk&Honey-langasta. Molemmat langat mukavia virkata ja M&H on todella pehmeää.

Tuoreimmalle veljentytölle neuloin Norwegian Sweet Baby Cap -myssyn Malabrigo sock-langan jämistä. On kyllä ihanan pehmeää lankaa ja sopii siten myös vauvalle. Kiva kypärämyssy ilman saumoja. (KYH#21)

Cachecolar-ohje löytyi brasilialaisia blogeja selatessa. Suomennos voisi olla koruhuivi tai huivikoru. Lankana Katian Marea. Yhteen huiviin meni koko 50 g:n kerä. Pinkki jää Äitimuorille ja violettia yritän käyttää itse, jos pystyn :-). Kiva lanka ja kiva malli. (KYH#18)

Tyyne-mummon patalaput virkkasin Karnaluksista ostetusta Cotton-nimisestä langasta (valmistajan nimeä en vyötteestä löytänyt). Mummo teki aina tällaisia patalappuja ja opetti mallin myös minulle. En muistanut koko patalappuja, mutta äiti alkoi kysellä mallin perään. Sen verran monta mummon kanssa aikanaan väänsin, että malli on pysynyt muistissa. Pitäisi varmaan kirjoittaa se talteen ennen kuin unohtuu. (KYH#25)

Starburst Hotpad -pannunalusen virkkasin samaisesta Cotton-langasta. Kiva, helppo ja nopea malli - teen toistekin. (KYH#26)

KYH-tilanne 20/26.

Torjuntaa tarkalla tähtäyksellä

Siis ufojen torjuntaa :-). Kun ilmoittauduin KYHäilyjen ja Jämistelyjen lisäksi myös FUFOiluun. Meinasi mennä tiukille, mutta onneks juhannuksen jälkeen oli muutama päivä aikaa keskittyä ufoihin.

Ensimmäisenä selätin joululahjaksi suunnittelemani Hello Kitty -lapaset. Joulu meni ja yritin saada ne valmiiksi hiihtolomalla. Sain kirjottua yhden naaman valmiiksi ja vähän matkaa toista. Suden blogista löysin mallinkin valmiina. Silmukoimalla kirjominen ei vaan ole mun juttuni. Voi olla myös kokemuksen puutetta, mutta en oikein ollut tyytyväinen lopputulokseen. Saldona oli siis yksi kokonainen ja yksi vajaa naama sekä kuudet lapaset viidellä peukulla.

Se puuttuva peukalo meinasi aiheuttaa ongelmia torjuntavaiheessa. Jossain välissä olen tarvinnut pinkkiä lankaa ja ottanut lapaslangan pois pussista, jossa kaikki muut langat ja keskeneräiset lapaset olivat. Päädyin sitten purkamaan pienimmistä lapasista (joihin tuo namaakuvio ei olisi edes mahtunut) pinkkiä lankaa puuttuvaksi peukaloksi ja neuloin pikkulapasiin valkoiset raidat. Sen vuoksi ne eivät ehtineet FUFOiksi ajallaan, mutta valmistuivat kuitenkin tänä aamuna. Toivottavasti veljentytöt tykkäävät.

Toinen ufo oli tämä läjä isoäidin neliöitä, jotka olen virkannut varmaan kymmenen vuotta sitten. Lankana on muistaakseni puuvilla-villasekoite, mutta tarkkaa tietoa ja muistikuvaa minulla ei ole. Olin jo luovuttanut neliöt Äitimuorille, kun inspiraatio iski. Näistä tulisikin kassi. Aloittaessani en ihan tarkalleen tiennyt, millainen kassista tulisi. Se halusi kuitenkin tulla tällaiseksi. Kassia kootessani nimesin sen Tissiliivikassiksi, mutta reunataitosten tukeminen virkkaamalla vähensi sitä vaikutelmaa. Nyt kuitenkin tiedän, miten tissiliivit saadaa aikaan virkkaamalla :-). Väri on sen verran valju, että taidan heittää kassin väripataan sopivan hetken tullen.

Kaikki ufoni eivät tokikaan olleet tässä, mutta nämä olivat nyt kiireyslistalla ja odotuslistalla ensimmäisinä.

Lämpösukat Utsjoelle

Ravelryssä huhuiltiin sukkien perään ja minähän lupauduin neulomaan sellaiset. Menevät Utsjoen mummojen jalkoja lämmittämään.

Lämpösukat nämä ovat siksi, että a) ne ovat niin lämpimän väriset, b) ne ovat paksua lämmittävää lankaa ja c) ne on tehty lämpimin ajatuksin.

Neuloessani mietin, minkökähänlainen mummo nämä saa jalkaansa ja samalla ajattelin omaa edesmennyttä mummoani. Sitä mummoa, joka opetti minut tekemään sukkiin vahvistetun kantapään.

Sukat on neulottu perusSeiskaVeikasta ja kolmella eri värillä. Olen neulonut paljon raidallisia sukkia, kun olen laiska laskemaan kerroksia. Raitoja on helpompi laskea. Muistan, miten ihanaa oli saada ensimäinen valmiiksi raidoitettu lanka puikoille. Nyt tuntui ylelliseltä, kun sai ihan itse päättää, mitä värejä sukkaan tulee. Kokemukseni mukaan kaikissa raitalangoissa on aina yksi väri neljästä, joka ei sovi sitten millään muiden kanssa tai ei muuten vaan miellytä silmää.

Nämä ovat siis perinteiset villasukat - yksi kerrallaan ja varresta aloitetut. Puikot olivat nron 4 ebenpuiset sukkapuikot. JämäSeiskaVeikkaa meni 109 grammaa.

KYH-tilanne: Aloitetut 15/26 - Valmiit 9/26

Valmiita hullutuksia

Tänään olen päässyt melkein aikatauluun Kesäyön hullutuksen aloitusten kanssa. Ja ilahduttavan moni työ on jo valmiinakin (tosin ne ovat niitä pienen pieniä). Ei tässä tosin ehdi kauhesti tätä blogia päivittää, kun puikot ja koukut vaan suihkivat vauhdikkaasti.

KYH#1 Sytomyssy
Malli: Kohoraitamyssy
Lanka: Micro Bamboo Spray, 60 grammaa
Koukku Clover Soft touch nro 3

KYH#7 ja KYH#8 Tiskirättejä

Malli: Tiskikukka
Lanka: Järbo Soft cotton, beige 40 g, sininen 43 g

Beige tiskirätti pääsi tänään jo uuteen kotiin ja näytti kotiutuvan sinne oikein hyvin. Tein siitä tällaisen rullan ja vein kukan korvikkeena.

KYH#12 Hiuspampulat

Malli: omasta päästä
Lanka: jämäjotain, 6 grammaa/4 kpl

Nämä vein tämänpäiväisen kyläpaikkamme tytöille tuliaisiksi. Käyvät myös hyvin prinsessasormuksiksi.

Viime yönä intouduin neulomaan sukkaa pikkutunneille asti, mutta tänään ei enää pysty :-) Ihan hullua hommaa tämä on :-D.

Kesäyön hullutuksen kokonaistilanne näyttää tältä:

Aloitetut 12/26 - Valmiit 8/26

KYH#12 - Kukkapampulat, jämäjotain - Valmis!
KYH#11 - Junasukat, jämäFame
KYH#10 - Travelling woman, Malabrigo sock yarn
KYH#9 - Sukat Utsjoen mummoille, jämäSeiskaVeikkaa
KYH#8 - Tiskikukka, Järbo Soft cotton - Valmis!
KYH#7 - Tiskikukka, Järbo Soft cotton - Valmis!
KYH#6 - Kaulahuivi, Mellanraggi + jämälankoja - Valmis!
KYH#5 - Kaulahuivi, Sandnes Smart + jämälankoja - Valmis!
KYH#4 - Kaulahuivi, Fame + jämälankoja - Valmis!
KYH#3 - Kaulahuivi, Kotiväki + Gedifra Rubens
KYH#2 - Lepakon pipo ja kaulaliina, SeiskaVeikka jämiä - Valmis!
KYH#1 - Sytomyssy, Micro Bamboo Spray- Valmis!